Noin 33-vuotias Simon Tackolin ilmaantuu Helsingin henkikirjoihin kuorma-ajurina vuonna 1738. Hän meni Helsingissä 27.9.1739 naimisiin Maria Biörnmanin kanssa. Näille syntyivät ainakin tyttäret Maria Sophia 11.8.1741 ja Kristina vuoden 1743 paikkeilla.
Perhe asui todennäköisesti Kluuvikadun varrella, jossa Simon omisti tontin. Simonia tituleerattiin vuodesta 1749 porvariksi, ja liiketoimet olivat sujuneet niin hyvin että varoja oli velkoja enemmän. Maria-vaimo kuoli 28.7.1750.
Vuoteen 1753 mennessä Simon oli mennyt uudelleen naimisiin (ilmeisesti Kokemäeltä kotoisin olleen) Justina Hyltingin kanssa. Simonille (todennäköisesti Justinan avulla) syntyi 20.6.1753 kaksoset, joista eloon jäänyt sai nimen Johannes. Simonin ja Justinan poika Jacob syntyi 20.7.1755 ja kuoli 12.5.1757. Poika Simon syntyi 26.7.1741 ja kuoli 17.5.1758.
Sekä Simon että Justina kuolivat vuonna 1762. Heidän perunkirjoituksessaan mainitaan Kluuvikadun tontin olleen ”bläckslagare” Burgmanin ja puuseppä Kåskmanin tonttien välissä. Kaksitoista vuotta aikaisemmin Simonin talouden arvometalleja edusti yksi ainoa kultasormus, mutta nyt oli kertynyt 6 kultasormusta, 6 hopealusikkaa, 1 hopeinen kaadin, 1 hopeinen jalaton juoma-astia sekä 1 pari hopeisia kengänsolkia. Perijöinä olivat 9-vuotias Johan(nes) ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Kristiina-tytär.
Kristiina oli mennyt naimisiin 15.10.1761 porvari Henric Charbergin kanssa. Heidän kuollessaan oli elossa vuoden 1772 paikkeilla syntynyt poika Henric.
Helsinkiläisten tutkimista 1700-luvulla vaikeuttaa pitkähkö rippikirja-aukko. Jos haluaisin tietää edellä mainituista henkilöistä enemmän, kävisin Helsingin kaupunginarkistossa tarkastamassa Berndt Aminoffin kokoelman tonttikortiston, henkilöhistoriallisen kortiston sekä "Sukuja ja henkilöitä koskevat muistiinpanot". Nyt se olisikin entistä helpompaa. Arkistoluettelo on verkossa ja torstaisin aukioloaika pidennetty iltakuuteen entisten tiukkojen virka-aikojen sijaan.
Lähteet:
Hiski
SAY Helsinki (konsepti) 1720-39 s. 30, 1740-59 s. 48, 59
Birger Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad. SSSJ 13. 1937 s. 39-40, 80, 185.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hylting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hylting. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Hylting - jatkoa
Pitihän se Hylting tunkea Googleen. Sen välimuistista löytyi vielä Terhi Arpalahden viesti Suku-postituslistalla päiväyksellä "Tuesday, March 04, 2003 8:25 PM". Siinä esittetty perhetauluna jokseenkin sama Hylting perhe kuin aamun viestissäni:
Eli jos luin väärin pilkun Catharinan ja Margarethan väliin niin kadoksissa on enää Christina. Täytynee katsoa kuvaa uudestaan, jos vaikka sekin yhdistyisi edelliseen nimeen.
Hiskin moniseurakuntahaku löytää Justina Hyltingin porvari Simon Tackolinin lasten äitinä Helsingissä 1750-luvulla ja siellä kuoli 29-vuotias "Jungfru Caisa Gretha Hylting " 20.12.1762. (Porvoossa taas kuoli 15.7.1753 vanhempaa sukupolvea edustava "Enck. Anna Hylting" 85 vuoden iässä. )Johan Hylting s n 1684, kvartermästare, haud. 18.6.1742 Kokemäki
Kiettarö Hannula (58å)- pso Margareta Callia s (RK) 1689, haud. 26.11.1765 Kokemäki Kuoppala (styng > 78å)
lapsia:
Nils Hylting s n 1714, rusthollari, haud. 3.2.1745 Kokemäki Hannula (31å)
- pso 6.1.1741 Huittinen Valborg Tomasdr *10.4.1722 Huittinen Kauvatsa Massa,
haud. 7.3.1799 Kokemäki Kiettarö Hannula (åld.sv. 78å)Anna Lisa Hylting s n 1718, k 7.1.1798 Huittinen (slag 80å)
- pso 3.10.1754 Kokemäki Lars Henriksson Savonius s (RK) 8.5.1726, lukkari, k 8.6.1790 Huittinen (lungsot 64å)
Hedvig Helena Hylting s (RK) 17.1.1720
- pso 29.12.1751 Kokemäki Matts Favorin s (RK) 1.8.1716, lukkari, k (RK) 1770 Kokemäki Kuoppala
Maria Hylting s (RK) 1724, haud. 23.12.1793 Tyrvää (69å)
- pso Israel Kihlström s (RK) 24.6.1730, linvävare, haud. 26.8.1777 Tyrvää (47å)>
Johanna Hyltin s (RK) 1.1.1732, haud. 20.5.1779 Kokemäki Herttola (hits.sjuka 48å)
- pso 14.5.1751 Kokemäki Henrik Henriksson Hertolin s (RK) 19.1.1728 Kokemäki Herttola, räätäli, haud. 20.9.1787 Kokemäki Herttola (styng 61å)
Eli jos luin väärin pilkun Catharinan ja Margarethan väliin niin kadoksissa on enää Christina. Täytynee katsoa kuvaa uudestaan, jos vaikka sekin yhdistyisi edelliseen nimeen.
Su-ma
Pääsin maaseuturetkeltä kotiin sunnuntai-iltana. Sen sijaan, että olisin keskittynyt arkistoimaan kertyneitä muistiinpanoja, rupesin kaivelemaan vanhoja. Osittain ihan asiallista, sillä halusin mm. tarkistaa olinko oikeasti löytänyt Historiallisesta sanomalehtikirjastosta uusia Helsingin käytännöllisen talouskoulun oppilaita. En.
Samasta arkistolaatikosta löytyi muistiinpanoja aikanaan Brages Pressarkivetissa lukemistani Hohenthaleista kerätyistä lehtileikkeistä. Yksi näistä oli päivätty Hbl 23.11(?).1917 ja otsikoitu ”Poliittisia vangitsemisia”. Jutussa kerrottiin, että toissayönä oli vangittu Helsingissä asunnostaan Liisankatu 15:ssa Sportartiklar Oy: toimitusjohtaja Arno Hohenthal, Raumalla vangitun merikapteeni Eino Hohenthalin veli. Molemmat vangitsemiset toimitti vastavakoiluosasto. Hohenthalin kotona suoritettiin kotietsintää 4 tuntia, mutta mitään merkittävää ei löytynyt.
Tämä resonoi lyhytmuistissa edelleen tallessa olleeseen lauantaina Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla ilmestyneeseen hienoon artikkeliin 1917-1918 valkoiseen toimintaan Helsingissä osallistuneesta Verna Eriksonista. Muistiin hypähti myös S. A. Hariman (os. Hohenthal, isoäitini setä) muistelmakirjan tarinanpätkä alkuvuodelta 1918, jolloin hän oli jumissa Helsingissä, perheensä ollessa Vaasassa.
Maanantaina kaivelin muistiinpanopinoa ja hahmottelin artikkelia Barbro Elisabet Procopaeuksesta. Teemasta tuli mieleen taksvärkkityönä kuvaamani käräjäjutut, joita en ollut siirtänyt kamerasta tietokoneeseen enkä myöskään lajitellut, puhumattakaan lukemisesta. Siis toimeen. Sekä lajittelu että lukeminen osoittautuivat melko haastavaksi, sillä mikrofilmilaite, jolla olin istunut, jätti nurkat melko pimeiksi. Ja käsivaralta kuvattuna erinäisistä kuvista ei tärähdyksen vuoksi saanut mitään tolkkua.
Käräjäpöytäkirjaprojektilla hain lähinnä ”lisäväriä” tuntemiini henkilöihin, en niinkään vahvistusta sukulaisuussuhteisiin, tms. Mutta silmiin osui (ja melko skarppina kameraan tarttui) omaa tutkimustani sivuten Kokemäen talvikäräjiltä vuonna 1752 (KOa62 115v-. Kansallisarkisto) juttu, josta selviää, että Johan Hyltingin leski Margareta Callia oli 25.9.1745 tehdyllä sopimuksella luovuttanut Hannulan rusthollin Kokemäen Kiettareesta itsensä ja tyttäriensä (Catharina, Margaretha, Anna Elisabeth, Hedwig, Justina, Maria, Christina ja Johanna) puolesta poikansa Nils Hyltingin leskelle Valpuri Tuomaantyttärelle ja tämän uudelle aviomiehelle Tuoman Erkinpojalle.
Rippikirjassa 1727-1732 Hannulassa näkyy vain:
Hiskin perusteella (joku, todennäköisesti edellä mainittu) Johanna Hylting avioitui 14.5.1751 Kokemäellä räätäli Henrick Hertolinin kanssa. Ja Hedwig Helena Hylting lukkari Math. Faworinin kanssa 29.12.1751 Kokemäellä. Ja Anna Elisabeth Hylting lukkari Lars Sawoniuksen kanssa 3.10.1754 Kokemäellä. Samaisen seurakunnan kastettujen perusteella Maria Hylting on nainut 5.12.1750 mennessä pitäjänkutojan Israel Killströmin. (Iso-Iivarin isäntäluettelosta näkyy, että sisarten veljenpoika Nils Nilsson Hylting asui aikuistuttuaan Kiettareen Takussa.)
Näin taas oppi uutta, ei ollut harmainta aavistustakaan, että Kokemäellä on ollut pitäjänkutoja. Favorinista toteaa Aino Hallamaa gradussaan ”Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana”:
Samasta arkistolaatikosta löytyi muistiinpanoja aikanaan Brages Pressarkivetissa lukemistani Hohenthaleista kerätyistä lehtileikkeistä. Yksi näistä oli päivätty Hbl 23.11(?).1917 ja otsikoitu ”Poliittisia vangitsemisia”. Jutussa kerrottiin, että toissayönä oli vangittu Helsingissä asunnostaan Liisankatu 15:ssa Sportartiklar Oy: toimitusjohtaja Arno Hohenthal, Raumalla vangitun merikapteeni Eino Hohenthalin veli. Molemmat vangitsemiset toimitti vastavakoiluosasto. Hohenthalin kotona suoritettiin kotietsintää 4 tuntia, mutta mitään merkittävää ei löytynyt.
Tämä resonoi lyhytmuistissa edelleen tallessa olleeseen lauantaina Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla ilmestyneeseen hienoon artikkeliin 1917-1918 valkoiseen toimintaan Helsingissä osallistuneesta Verna Eriksonista. Muistiin hypähti myös S. A. Hariman (os. Hohenthal, isoäitini setä) muistelmakirjan tarinanpätkä alkuvuodelta 1918, jolloin hän oli jumissa Helsingissä, perheensä ollessa Vaasassa.
Ovea avatessa työntyi esiin ensin uhkaavia kiväärinpiippuja. Niiden takana oli miehiä, jotka meitä tähdäten astuivat sisään. Heidän päällikkönään oli räätäliä muistuttava puoliherrasmies, joka heilutteli kädessään isoa revolveria. Tämä tiukkasi heti: ”Kuka teistä on Hohenthal?”
Nyt ymmärsin, että oli kysymys minun kohtalostani. Nousin ja sanoin: ”Minä olen.”
Ei ollut enää pienintäkään pelastumisen mahdollisuutta aseellisen ylivoiman edessä, mutta komennuskunnan päällikkö kysyikin: ”Oletteko Vaasan Hohenthal?”
”En,” keksin vastata, ”en ole Vaasan Hohenthal, olen täkäläisen Urheilutarpeiden Hohenthal.” Tiesin, että serkkuni oli paennut Ruotsiin, joten jatkoin: ”Vaasan Hohenthal on mennyt Ruotsiin”
S. A. Harima: Myötä- ja vastatuulta. 1957
Maanantaina kaivelin muistiinpanopinoa ja hahmottelin artikkelia Barbro Elisabet Procopaeuksesta. Teemasta tuli mieleen taksvärkkityönä kuvaamani käräjäjutut, joita en ollut siirtänyt kamerasta tietokoneeseen enkä myöskään lajitellut, puhumattakaan lukemisesta. Siis toimeen. Sekä lajittelu että lukeminen osoittautuivat melko haastavaksi, sillä mikrofilmilaite, jolla olin istunut, jätti nurkat melko pimeiksi. Ja käsivaralta kuvattuna erinäisistä kuvista ei tärähdyksen vuoksi saanut mitään tolkkua.
Käräjäpöytäkirjaprojektilla hain lähinnä ”lisäväriä” tuntemiini henkilöihin, en niinkään vahvistusta sukulaisuussuhteisiin, tms. Mutta silmiin osui (ja melko skarppina kameraan tarttui) omaa tutkimustani sivuten Kokemäen talvikäräjiltä vuonna 1752 (KOa62 115v-. Kansallisarkisto) juttu, josta selviää, että Johan Hyltingin leski Margareta Callia oli 25.9.1745 tehdyllä sopimuksella luovuttanut Hannulan rusthollin Kokemäen Kiettareesta itsensä ja tyttäriensä (Catharina, Margaretha, Anna Elisabeth, Hedwig, Justina, Maria, Christina ja Johanna) puolesta poikansa Nils Hyltingin leskelle Valpuri Tuomaantyttärelle ja tämän uudelle aviomiehelle Tuoman Erkinpojalle.
Rippikirjassa 1727-1732 Hannulassa näkyy vain:
Hiskin perusteella (joku, todennäköisesti edellä mainittu) Johanna Hylting avioitui 14.5.1751 Kokemäellä räätäli Henrick Hertolinin kanssa. Ja Hedwig Helena Hylting lukkari Math. Faworinin kanssa 29.12.1751 Kokemäellä. Ja Anna Elisabeth Hylting lukkari Lars Sawoniuksen kanssa 3.10.1754 Kokemäellä. Samaisen seurakunnan kastettujen perusteella Maria Hylting on nainut 5.12.1750 mennessä pitäjänkutojan Israel Killströmin. (Iso-Iivarin isäntäluettelosta näkyy, että sisarten veljenpoika Nils Nilsson Hylting asui aikuistuttuaan Kiettareen Takussa.)
Näin taas oppi uutta, ei ollut harmainta aavistustakaan, että Kokemäellä on ollut pitäjänkutoja. Favorinista toteaa Aino Hallamaa gradussaan ”Seurakuntaelämää Kokemäellä vuosien 1721-1809 välisenä aikana”:
Achander kuoli 8/IV 1751. Jo hänen sairautensa aikana oli tuomiokapituli lähettänyt lukkarinapulaiseksi ylioppilas Mathias Favorinin. Nyt lähetti tuomiokapituli seurakunnalle kehoituksen valita hänet vakinaisesti virkaan. Pian sen jälkeen seurakunta valitsikin Favorinin lukkarin toimeen ja 15/V 1751 hän
sai tuomiokapitulilta vahvistuksen virkaansa. Samalla tuomiokapituli määräsi, ettäFavorinin tuli yhden armovuoden ajalta maksaa Achanderin leskelle viisi tynnyriä viljaa. Mathias Favorin oli Kokemäellä lukkarina kuolemaansa asti v. 1771.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)