Myötäjäisarpajaisvoittajia 1793

Helena Antintytär Hämeläin Mikkelistä (Inrikes tidningar 1.2.1793)
Elisabet Hannuntytär Bertunen Muhokselta (Inrikes tidningar 22.2.1793)
Maria Eleonora Antintytär Vihdin Selkisistä (Inrikes tidningar 15.3.1793)
Maria Jaakontytär Vanajan Äikelästä (Inrikes tidningar 5.4.1793)
Elisabet Juhanantytär Undinen Kalajoelta (Inrikes tidningar 17.5.1793)
Kalajoella vihittiin 29.11.1792 "p. Elisabeth Johansdr. Undinen "
Helena Abrahamintytär Asikkalasta, Helena Juhanantytär Laukaalta Koiviston talosta (Inrikes tidningar 7.6.1793)
Laukaalla vihittiin 1.1.1794 Koivistosta "m.pig. Helena ", jonka isä "Johan Rutanen"
Katarina Matintytär Sotisaari Hemin kirkonkylästä (Inrikes tidningar 2.7.1793)
Kemin maaseurakunnassa vihittiin 21.4.1796 "Bond: d:r Catharina Sotisari "
Katarina Matintytär Apeld Siipyystä(Inrikes tidningar 19.7.1793)
Siipyysstä vihittiin 27.12.1796 "Bd.dr Catharina Matts:dr. Appellöf ".
Kristina Hinrikintytär Lohjalta, Elisabet Niilontytär Kass Pedersörestä (Inrikes tidningar 11.10.1793)
Elisabet vihittiin 2.4.1794.
Leena Juhanantytär Nurmijärven Kytäjärveltä (Inrikes tidningar 1.11.1793)
Margareta Matintytär Saloisista (Inrikes tidningar 22.11.1793)

Kompia ja kaskuja

Aikakauslehden Ennen ja nyt. Kaikille hyödyksi ja huviksi numerosta lokakuu 1897:

Kuumaa molemmin puolin. — Vanhus: "Tappelitteko te todellakin koko sodan ajan?"
Antti: "Kyllä, koko ajan."
Vanhus: "Minä en tiennyt että te olitte mukana sodassa."
Antti: "Enhän minä ollutkaan, minä olin kotona vaimoni luona."

Metsästyshistoria sekin. - Sunnuntaimetsästäjä kerskaili "metsästysretkeltään" palattuansa ampuneensa ketun ja vielä lisäksi niin hyvin tähdätyllä laukauksella, että — koko pää oli irtautunut muusta ruumiista.
"No missäs sitten kettu on?" kysyttiin Nimrodilta.
"Niin, voitteko ajatella, että tuo kirottu eläin otti pään suuhunsa ja laputti matkaansa!"

Se olisi liian paljo. — Herra: "Niin, neitini, todellista huvia ei ole ilman naista."
Nuori nainen: "Todellakin? Mutta miksi te ette siis mene naimisiin?"
Herra: "Hm, — n i i n suurta huvia minä en voisi kestää."

Kaksi hyvää tuttavaa tapaavat toisensa Tampereen rautatieasemalla ja alkavat innokkaan keskustelun. Juna viheltää ja ystävykset siirtyvät vaunuun. Matkalla syntyy seuraava kysely:
A. Minne sinä menet?
B. Menen Vaasaan.
B. Mutta minne sinä menet?
A. Menen Poriin.
B. Mutta kuinka se on mahdollista, että me istumme samassa vaunussa, vaikka sinä menet Poriin ja minä Vaasaan ?
A. ja B. Konduktori, minne tämä juna menee?
Konduktori. Poriin.
B. Mutta kuinka minä täällä istun, vaikka menen Vaasaan?

Mallikas kapteeni

The sailors' magazine and seamen's friend lainasi numeroonsa 8/1869 elokuisesta The Harper's Magazinen numerosta suomalaisen kapteenin kuvauksen otsikolla A Model Captain:

The Captain, Lars Krogius, by name, commanding the steamer Wiborg, seemed to us the very picture of a Scandinavian hero of the romantic days, toned and tamed by nineteenth century civilization. Straight as his native pines, with eyes blue as a mountain lake, and abundant flaxen hair, he is a figure to be noticed anywhere, and to be trusted and admired at the same glance. Our Captain is a Finn, and at the same time a perfect gentleman; a sailor from his boyhood, and at the same time Professor of the science of Navigation in Helsingfors; which position he tills in winter when these gulfs are frozen solid, and his occupation as Captain of the Wiborg, is temporarily gone. He has sailed three times around the world, although now but thirty-five years old—the first voyage being his wedding-tour as commander of a merchantman. He has visited New York, and speaks with wonder of our "magic city" of Chicago. He is as kind to the humblest steerage passenger as to the wealthiest lounger in the cabin, and comes down from his lofty outlook on the upper deck to make the Finnish waiters understand that it is not caviar but cauliflower that a belated passenger had called for at the dinner-table. In his pleasant Finnish tones and idioms, but with well-spoken English words, he tells us much about his country, wrested from Sweden in Czar Peter's time, and urges us to devote a week to its scenery and its people ; saying that in recent years it is quite common for travelers to tarry there a little before making the more "fashionable" Russian tour.

Kotimaisesta lehdistöstä Krogiuksen kuoltua maaliskuussa 1890 muistokirjoituksia löytyi monista lehdistä, m.m. Land och Stadin numerosta 24.9.1890, jossa myös yllä oleva kuva miehestä. Uuden Suomettaren muistokirjoituksessa kerrottiin Krogiuksen alkuvaihesta:

Vainaja oli syntynyt v. 1832 ja sai ensimmäisen kouluopetuksensa Suomen kadettikoulussa, jonka kuudennelta luokalta hän erosi antautuaksensa merimiesuralle. Kulettuansa merimiehenä sekä kotimaan että ulkomaan laivoilla suoritti vainaja perämiehen tutkinnon V. 1853; joutui Itämaisen sodan aikana v. 1854 sotavangiksi Englantilaiselle sotalaivalle, karkasi sieltä marraskuussa samana vuonna; palveli sitten amerikalaisissa purjelaivoissa kesäkuuhun 1855 ja sai silloin toimeksi keisarillisena kuuriirina matkustaa Washingtonista Berliniin ja Pietariin. Tällä tavoin päästyänsä kotimaahan suoritti vainaja v. 1856 laivakaptenintutkinnon, palveli sitten "Wiborg" ja "Örnskjöld"-laivoilla syyskuuhun 1857, jolloin hän astui venäläis-amerikkalaisen yhtiön palvelukseen, jossa hän oli elokuuhun 1863, johtaen yhtiön laivoja "Nikolai I" ja "Kamtschatka" ja tehden kolme matkaa ympäri maapallon. Siitä erottuaan v. 1863 nimitettiin vainaja samana vuonna täällä olevan merikoulun johtajaksi ja ensimäiseksi opettajaksi.

Linkittämisen ja lainaamisen oikeudesta

Kirjaston uutuuslistasta varasin äskettäin Taina Pihlajarinteen kirjan Lupa linkittää : toisen aineiston hyödyntämisen tekijänoikeudelliset rajat. Asiaa enemmän ajattelematta luulin saavani käteeni ohuen läpyskän. Mutta, ehei, asiaa oli niin paljon, etten jaksannut edes selata. Ja siitä vähästäkin luetusta tuli päänsärky. Linkittäminen oli paljon monimutkaisempaa kuin olisin voinut uskoa. Mutta onneksi ei tällaisen blogin yhteydessä kuitenkaan.

Sen sijaan olen täällä miettinyt silloin tällöin sitä mistä on sopivaa lainata ja missä laajuudessa. PohjalaisSuvut-listalta lainattiin pari viikkoa sitten pätkä SukuForumiin ja tästä syntyi myrsky vesilasissa. Lista ei ole varsinaisesti eksklusiivinen, mutta sinne hyväksytään tulijat erikseen ja keskustelu on salasanojen takana. Aktiiviset keskustelijat olivat sitä mieltä, että tästä piti ymmärtää, ettei siellä kirjoitettua sopinut siirtää muihin ympäristöihin. Jään ihmettelemään, että eikö mitään voi kopioida edes omiin tiedostoihinsa, mutta ymmärsin kyllä puolet ajattelusta.

Se rimmasi hienosti pätkään, jonka löysin artikkelin alaviitteestä:

The ethics of digital data collection are much debated—especially reading, analyzing, and citing postings on blogs and forums. My stance is that blogs and static websites are analogous to any serialized print publication; they are published online and, if indexed by major search engines, are discoverable by any Internet user. I did not post in the forums cited here, nor comment on the blogs, and thus did not influence the discussions. I cite posts only from public forums that do not require membership approval.

Ainoa syntini on, että olen toisinaan tehnyt tänne suoria lainauksia Facebookista kavereideni kirjoituksista. Kadun ja parannan tapani.

Tuo lainaamani (!) alaviite oli artikkelista, joka on osa kokoelmaa Writing History in the Digital Age. Siinä oli mielenkiintoisen näköisiä artikkeleita, joista vasta paria olen ehtinyt vilaista, ja myös uusi toimitustapa. Perinteisen akateemisen vertaistarkistuksen sijaan artikkelit olivat kommentointia varten auki viime vuoden lopulla ja parhaillaan niitä editoidaan lopullista julkaisua varten.

Olipa kerran Jaakko Sveninpoika ja Kaarina Mikontytär

Kokemäen Peipohjaan merkittiin vuoden 1554 maakirjaan Jacop Suenss. Saman niminen mies maksaa veroja 1570-luvun lopulle asti. Vuoden 1571 hopeaveroa kerättäessä Jaakolla oli 1 hevonen, 2 härkää, 2 lehmää, nuorta karjaa 8 päätä ja lampaita 6.

Peipohjan ympäristössä ei näinä vuosina ollut täysin rauhallista. Kevätkäräjillä 1553 naapurikylä Meinikkalan mies sai sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä peipohjalaiseen Marttiin. Tämä oli Suvannon mukaan Morthen Rängi, joka itse sai kesäkäräjillä 1556 samanlaisen sakon villiöläisen lyömisestä ja syyskäräjillä 1557 Jaakko Sveninpojan lyömisestä. Samoilla syyskäräjillä Jaakko Sveninpojan lyömisestä sakotettiin myös Meinikkalan Sipiä.

Edelleen sama Martti teki vahinkoa Jaakon viljalle ja tätä käsiteltiin kesä/syyskäräjillä 22.9.1559. Martti sai 3 markan sakon teoistaan. Naapurirakkautta kerrassaan.

Jaakko ei ollut itsekään ihan täydellinen rauhan mies, vaan sai kesät/kesäkäräjillä 1565 sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä Teikarlan Simoon.

Toivottavasti Jaakon kotielämä oli rauhallisempaa. Yksinhän hän ei tietenkään tilaansa viljellyt, vaan hänellä oli vaimo nimeltä Kaarina Mikontytär, jonka perintöä tila oli. Avioliitto oli ehkä lapseton, sillä yhteisymmärryksessä puolisot päättivät syksyllä 1578 myydä tilansa, jonka kooksi tässä yhteydessä sanotaan 10 tankoa.

Ostajana oli itse kuningas, jonka omistuksessa oli viereinen Kokemäenkartano. Jaakko ja Kaarina saivat kaupassa eliniäkseen läänityksen Euran lukkarinvuokraan ja myös 2 leiviskää viljaa.

(Liekö Kaarina Seppo Suvannon taloon sijoittamaton "Kadrin Peypoian", joka syyskäräjillä 12.1.1562 sai sakon verihaavan tai mustelman lyömisestä Meinikkalan Kaarinaan?)

Mistä talosta oli kyse? Suvannolla tuntuu olleen vaikeuksia yhdistää asiakirjojen nimet Peipohjan taloihin. Hän on lisännyt talon I kohdalle tekstin "Kokemäen talvikäräjillä 1644 todistettiin, että eräs Matti Jaakonpoika oli 1570 luovuttanut 4½ äyrin veromaan Peipohjan kylästä kruunulle ja että sitä oli viljelty Kokemäenkartanon yhteydessä, VA Ala-Satakunta I KOa 5 f. 404." Olisikohan 70 vuodessa tarkka vuosiluku ja isännän nimi hämärtynyt?

Jaakko Sveninpojan Suvanto on yhdistänyt taloon II äyriluvuilla 1554: 7, 1559: 4½, 1564: 6, 1569: 4½. Vuonna 1578 tapahtunut siirto oli Suvannon rajauksen ulkopuolella, SAY:ssä se on selvästi noteerattu. Oikealla oleva leikkeen lisäksi myöhemmässä osassa on kaupasta lähes samat tiedot kuin Hausenin kokoelmassa.

Lähteet:
Seppo Suvanto: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303-1571
Hausen: Bidrag till Finlands historia V. 1917 s. 160-161
SAY 1560-1579 Kokemäki
SAY 1580-1599 Kokemäki
Karttapohja: Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) - Senaatin kartasto - [Kokemäki] (XVII-XVIII 16-17)

Itsepalvelua Kansallisarkistossa

Kansallisarkistossa on Astian ja Sörnäisistä tulleiden (?) uusien päivystäjien myötä siirretty uuteen aikaan, joka vaatii totuttelua. Esimerkki elävästä elämästä:

Kahdessa eri kirjassa viitattiin asiakirjaan. Toisen mukaan tutkimuskohteeni Olof Ångerman oli paikalla ja toisen mukaan nimetön Raaseporin vouti. Oli siis syytä tarttua kyseiseen 1500-luvun paperiin, josta silmäilyllä kyllä näkisin, onko Olofin nimi mukana vai ei. (Vaikka edelleenkin erotan käsialasta vain satunnaisia sanoja.) Molemmissa kirjoissa oli sama viite: "Topographica Lohja (Gerknäs=Kirkniemi)" eli tehtävä piti olla varsin vaivaton.

Olin niin täynnä itseluottamusta, että tein Astia-tilauksen tarkistamatta luettelokortteja. Vaikka hyvin tiesin, että ne olivat parin askeleen päässä. Paperitilausta tehdessä päivystäjä olisi patistanut minut niiden pariin, mutta nyt pääsin tekemään vapaamuotoisen tilauksen vajaalla määritteellä. Oma moka, mutta toisaalta olisin voinut myös olla aloittelija käsityksellä "jos Astian kautta ei löydy, voit tehdä vapaamuotoisen tilauksen."

Tilaukseni käsittelijä arpoi minun tarkoittaneen Topographica II:ta, kun oikeasti kaipasin I:stä. Tämä selvisi, kun olin avannut jokaisen saamistani viidestä laatikosta ja todettuani, etteivät ajat eikä paikat täsmää. Voivoteltuani ääneen palautuksia käsittelevä, Kansallisarkiston vanhempaan kalustoon kuuluva, työntekijä totesi asiantilan ja ohjasi minut tekemään uutta tilausta luettelokorttien perusteella. Tällä kertaa jopa kirjoitin Kirkniemen sulkuihin.

Seuraavan arkistokerran jälkeen päivitin Facebookia ajatustenvirralla

[Kaisa] kysyi Kansallisarkiston päivystäjältä Biographican luetteloa ja joutui sitten näyttämään, että missä se normaalisti on ja siitä onkin hirveän paljon hyötyä, että tulee toinen ihminen katsomaan hyllyä eikä edes tiedä minkä näköinen se luettelo on. Tämä sen jälkeen kuin tilattu Topograpica yksikkö ei sisältänyt sitä mitä piti ja edellinen tiskin takana seisonut ei voinut sanoa muuta kuin että nipun päällä lukee Topographica Lohja. Mutta kun ei ollut sisällä Kirkniemeä. Ei paperiakaan. Että sellaista arkistoammattilaista. Oi niitä aikoja, kun iltatiskin takana oli Ville ja Tuomas. Vanhoja, hyviä aikoja.

Eli koin jääneeni aika yksin. Arpomalla tilasin Biographicaa siinä epärationaalisessa toivossa, että Kirkniemen paperit olisi jossain välissä siirretty omistajan yhteyteen. Tänään nähdään tuottaako strategia mitään.

Apropoo. Tällä viikolla on Kansallisarkiston lauantain aukiolo. Vuoden ensimmäisellä näistä olin heti aamusta mikrofilmisalissa. Jouduin toteamaan, että useat laitteista oli niin likaisia, että se haittasi käyttöä. Huomautin asiasta päivystäjälle, joka taisi mutista jotain, mutta ei tehnyt elettäkään tilanteen kohentamiseksi. Testailin koneita ja valitsin käyttökelpoisimman. Hieman myöhemmin tullut kävijä oli omatoimisempi ja putsasi valitsemansa laitteen taskustaan löytämällä neäliinalla tms. hankaamalla. Eiköhän laitteet pysyisi paremmassa kunnossa, jos niiden hoidosta vastaisivat työntekijät oikeilla aineilla? Kuten sanottua, Tuomasta on ikävä. Siinä oli mikrofilmisalin päivystäjä, jonka näki laitteita huoltamassa niin usein, että jäi mieleen.

Pohjanmaan ihmeitä

En ole vieläkään käynyt katsomassa Härmää, minkä kunniaksi...

Stockholmskällanissa sekoillessani löytyi
Porträtt i halvfigur av den amerikanske skridskokungen Jackson Haines iförd pälsmössa och pälsbrämad jacka med medaljer på bröstet eli oikealla puolella komeileva mies. Hän oli syntynyt Amerikassa, mutta kuoli Suomen Kokkolassa 1875. Hänestä löytyy suomenkielinen wikipedia-sivu ja paljon muitakin kuvia.

Tähän yhteyteen sopisi muita Pohjanmaan ihmeitä, jos moisia sattuisi olemaan tallessa...

Upsalan yliopiston kirjastosta

• Carta öfver Kongl. Wasa hofrätts ock praesidents husets tomt ...stadens ägor...wägsträckningar:affattad efter högvederbörlig befalning år 1785 af C.H. Salmen [=Sallmén]
• Facaden af hofrätts och praesidents huset i Wasa med des flyglar åt torget: Plan af Wasa hof rätts och praesidents hus med des flyglar. Jord wåningen

Korkeimman oikeuden rakennukseen kuljetetuista materiaaleista oli juttua sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.7.1778. Palkkeja ja puutavaraa upposi seiniin ja rakenteisiin. Jotain erinomaista oli myös Pyhäjoella, jonka selittämiseen uhrattiin vielä enemmän palstasenttimetrejä sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.3.1791.

Jonkinasteinen ihme oli ilmeisesti Vähäkyrön kirkko, ainakin sille oli syytä uhrata suurin osa Inrikes Tidningar kansisivusta 13.12.1803: