Lainsuojatomaksi julistettu Matts Tikkanen

Pyhäjoen haudattujen lista ei alla mitään selitystä 31-vuotiaan nimismies Johan Elfvingin kuolemalle 6.12.1781. Siihen liittyvä rikos paljastuu Vaasassa 27.12.1783 päivätystä lääninhallinnon kuulutuksesta. Kuulutuksessa ei etsitty murhaajansa vaan kerrottiin, että Vaasan hovioikeus oli päätöksellään 14.11.1781 julistanut talonpoika Matts Olofsson Ticka Kiuruveden kappelista ja Iisalmen pitäjästä lainsuojattomaksi Elfvingin tappajana.  

Päivämäärän avulla tapaus löytyy hovioikeuden pöytäkirjasta (*). Siitä selviää, että Matts iski Johan Elvingiä päähän ja tämä oli kuolinsyynsä. Mattsin syyllisyys oli siis selvää ja suurin osa pöytäkirjan tekstistä käsittelee hakemistaan. 

Kiuruvedellä on runsaasti Tikkasia, mutta ilmeisesti kyseessä oli vuonna 1757 syntynyt Matts, joka oli lautamiesisänsä taloudessa vielä henkikirjassa 1778, mutta ei enää vuonna 1783. (**)

(*) KA. Vaasan hovioikeuden arkisto - Ca:8 Rikosasiain pöytäkirjat 1783-1783, 321v-326

(**) KA. Savon ylisen kihlakunnan henkikirjoittajan (Savon ja Karjalan lääni) arkisto - Bba:1 Iisalmen henkikirjat 1779-1785, 71, 89

Pyhäjoella vuonna 1795 kaivatut aviomiehet

Pyhäjoen kirkkoherra Johan Westzynthius kirjoitti 4.11.1795 epätavallisen monisanaisesti kolme kuulutusta kaivatuista aviomiehistä. Tai ei välttämättä enää niin kaivatuista, sillä kuulutusten tarkoituksena oli uusien avioliitojen solmiminen. Kuulutukset julkaistiin Inrikes Tidningarissa 9.12.1795.

Ensimmäisenä esitelty kadonnut aviopuoliso oli pitäjänpuuseppä Abraham Johansson Vahra (s. 5.9.1754), joka oli kesällä 1782 lähtenyt Oulusta kauppa-alukseen palkattuna kirvesmiehenä. Alus haaksirikkoutui Englannin kanaalissa. Oulun palasi seuraavana vuonna aluksella palvellut matruusi, joka oli tiennyt kertoa, että Vahra oli pestautunut jollekin Amsterdamista Länsi-Intiaan kulkevaan kauppalaivaan. Matruusi oli saanut Vahralta 3 riikintaaleria ja 16 killinkiä annettavaksi vaimolle, mutta ei kirjettä eikä sanaa siitä, milloin miestä voisi odottaa kotiin. Tämän jälkeen Vahrasta ei ollut kuultu 12 vuoteen. Vaimonsa Anna Jonaedotter oli elättänyt itsensä ja kaksi lastaan käsityöllä. Nyt hän aikoi solmia uuden avioliiton.

Myös Brita Johansdotter Halunen oli odottanut 12 vuotta. Hän oli mennyt 20.5.1781 naimisiin Pohjanmaan rykmentin ja Pyhäjoen komppanian sotilaan n:o 109 Jacob Jacobsson Törnqvistin kanssa. Tämä oli papintodistuksensa mukaan syntynyt 15.12.1759 Viitasaaren pitäjän Kivijärven kappelissa. Pari vuotta avioliiton solmimisen jälkeen Johan oli työkomennuksella Tampereella, josta hän 19.9.1783 hävisi lupaa saamatta. Armeijassa tai kotipitäjässä hänestä ei sittemmin mitään kuultu. 

Entinen saltpietarikeittämön renki Erik Nilsson Penttilä (s. 24.12.1752) tuomittiin 1785 murtovarkaudesta raippoihin sekä julkiseen ripitykseen, minkä jälkeen hänet lähetettiin 9.1.1786 kolmeksi vuodeksi linnoitustyöhön. Tämän jälkeen hänestä ei ollut varmaa tietoa, mutta huhut kertoivat, että toinen linnoitusvanki oli murhannut Erikin jo ensimmäisenä vuonna. Kirkkoherran kirjeenvaihto Helsinkiin ja Loviisaan ei ollut tuottanut muuta lisätietoa kuin sen, että Erikiä ei löytynyt Viaporin eikä Svartholman listoilta. Jälkimmäisen kirjanpito oli tosin Kustaan sodan aikana tuhoutunut.

Erikin vaimo Margareta Jöransdotter oli jäänyt lapsiensa kanssa köyhyyteen. Margareta Jöransdotter Penttilä vihittiin leskenä 19.6.1796 talonpoika Erik Påhlsson Kokkosen kanssa.

Peräänkuulutetut naiset

Paltamossa vihittiin 10.2.1754 torppari Conrad Mikonpoika Valtanen ja piika Beata Juhanantytär Rimpiläinen. Myöhemmän rippikirjamerkinnän syntymäaikojen perusteella Conrad oli 36-vuotias ja Beata 10 vuotta nuorempi. Beatan 24.2.1755 synnyttämä poika sai isänisänsä nimen Michel ja 27.5.1758 syntynyt tytär kastettiin nimellä Margetha.

Molempien lasten kanssa muutettiin Pyhäjoelle Merijärven kylän Paavonperälle, jossa 26.4.1761 syntynyt tytär sai äitinsä nimen Beata. Margareta kuoli vuonna 1763. Perheen viimeinen ehtoollismerkintä Pyhäjoen rippikirjassa 1762-1768 s. 159 on vuodelta 1765. Rippikirjaan on tehty myös merkintä muuttotodistuksesta.

Se vietiin Oulaisiin, jossa syntyivät Brita 15.10.1765 ja Johannes 8.3.1768. Molenpien kastemerkinnöissä Conrad on itsellinen eli kasvavan perheen tila ei ole taloudellisesti turvattu. Tilanne ei parantunut siitä, että Conrad jätti vaimonsa. Beata lienee sitten palannut Merijärvelle.

Rippikirjassa Paavonperän vieressä on Porkka ja talojen voi kuvitella olevan lähekkäin. Porkan vuonna 1696 syntynyt isäntä Erkki Matinpoika jäi leskeksi vuonna 1771. Hän oli toisena osapuolena kun talvikäräjillä lokakuussa 1776 Beataa syytettiin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Beata ei ollut paikalla ja oli poistunut kokonaan seudulta. Niinpä Vaasan maaherran kansliassa päätettiin painattaa oheinen kuulutus luettavaksi läänin kirkoissa.

Erkki Matinpoika kuoli vuonna 1782.

Toisella puolella maata, Sipoossa, kalastaja Ljungqvist ja Kaisa-piikansa olivat lähteneet pitäjästä, kun siellä alkoi kiertää huhu Kaisan tekemästä sikiönlähdetyksestä tai lapsenmurhasta. 

Paria kuulutettiin Vaasan läänissäkin, jossa painetun kuulutuksen perusteella kirkkokansalle kerrottiin, että yli 30-vuotias Ljungquist oli keskikokoinen ja tummahiuksinen. Vaatteensa lähtiessä olivat siniset ja harmaat, mikä oli tähän aikaan tavallisin mahdollinen väritys. Pieni ja laiha Kaisa oli ottanut mukaansa kalastajan vaimon vaatevarastoa.

Lumen tultua sukset esille? (taas)

Viimevuotisen suksi- ja hiihtotietouden jatkoksi löysin lehdestä Uljas : urheuden ja reippauden edustaja 1/1887 nimimerkki O. R.:n tiedonannon Simon, lin, Pudasjärven, Kuusamon, eteläisen osan Rovanniemen, Pyhäjoen, Puolangon, Ristijärven ja Hyrynsalmen, Paltamon, Säräisniemen ja Kajaanin, Suomussalmen, Jokijärven ja Taivalkosken, lisalmen ja Lapinlahden pitäjien tilanteesta. Seudulla suksia käytettiin metsästyksessä sekä matkojen kulkemisessa.

Talvinen päivä ei ole pitkä, mutta taitava suksimies ehtii kumminkin hyvällä kelillä sangen hyvän matkan taivalta suksillaan. Kerrotaan, erään Härkäsen Iisalmelta hiihtäneen samana päivänä Kajaanista Iisalmelle, joka matka on 8 1/2 peninkulmaa, mutta pitemmistäkin matkoista puhutaan.

"Jyrkistä mäkilöistä" laskemista pidettiin kunniallisena.

Pyhäjoella lasketaan usein hyppyreistä, jotka joskus voivat olla niin korkeat, että kolmen kyynärän mies taitaa seisoa suorana hyppyrin alla. Yhdellä suksella laskeminen on hyvin tavallista.

Iisalmella pidetään suurena taitona tasakäpälässä hyppäämistä, jolloin tietysti käytetään kahta sauvakkoa. Täten hypätään pisteaidan, jopa pinemmän pieleksenkin yli. Konstin osoitteena pidetään myöskin yhdellä suksella laskemista kovaa jäätynyttä latua myöten.

Suksien malleista ja hoidosta oli juttua pitkät pätkät, mutta lopetan samoin kuin O.R.

Pyhäjoella ei ole oikein etevää suksentekijää, mutta paras on kumminkin Kustaa Miilukangas eli "Miilun Kusti", joksi häntä nimitetään.

Iin pitäjän Olhavan kylässä asuvaa Jeremias Pikkaraista pidetään sen paikkakunnan parhaimpana suksentekijänä.

Puolangon pitäjästä mainittakoon: Matti Wäyrynen, joka on suksistaan saanut palkintoja Turun maanviljelyskokouksessa vuonna 1881, Kajaanin kaupungissa 1881 ja Koivikon maanviljelyskokouksessa 1882.

Esa Mustonen, Matti Hyttinen, Matti Oikarinen, Elias Moilanen. Nämät ovat jo monta vuotta valmistaneet suksia ja myyneet niitä sadottain.

Ristijärvellä asuu taitava suksien tekijä J. Mikkonen.

lisalmelta mainittakoon etevä suksien tekijä Kalle Kemppainen, joka myös on mainio hiihtäjä.

Valokuvat: Daniel Nyblin, KKA Teokset: Akseli Gallen-Kallela: Hiihtomiehet ja Pekka Halonen: Sudenjäljet
PS. Uljaan numerossa 3.4.1886 on juttua hiihtokilpailusta, johon tuli osallistujia eri puolilta Suomea.

Pohjanmaan ihmeitä

En ole vieläkään käynyt katsomassa Härmää, minkä kunniaksi...

Stockholmskällanissa sekoillessani löytyi
Porträtt i halvfigur av den amerikanske skridskokungen Jackson Haines iförd pälsmössa och pälsbrämad jacka med medaljer på bröstet eli oikealla puolella komeileva mies. Hän oli syntynyt Amerikassa, mutta kuoli Suomen Kokkolassa 1875. Hänestä löytyy suomenkielinen wikipedia-sivu ja paljon muitakin kuvia.

Tähän yhteyteen sopisi muita Pohjanmaan ihmeitä, jos moisia sattuisi olemaan tallessa...

Upsalan yliopiston kirjastosta

• Carta öfver Kongl. Wasa hofrätts ock praesidents husets tomt ...stadens ägor...wägsträckningar:affattad efter högvederbörlig befalning år 1785 af C.H. Salmen [=Sallmén]
• Facaden af hofrätts och praesidents huset i Wasa med des flyglar åt torget: Plan af Wasa hof rätts och praesidents hus med des flyglar. Jord wåningen

Korkeimman oikeuden rakennukseen kuljetetuista materiaaleista oli juttua sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.7.1778. Palkkeja ja puutavaraa upposi seiniin ja rakenteisiin. Jotain erinomaista oli myös Pyhäjoella, jonka selittämiseen uhrattiin vielä enemmän palstasenttimetrejä sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.3.1791.

Jonkinasteinen ihme oli ilmeisesti Vähäkyrön kirkko, ainakin sille oli syytä uhrata suurin osa Inrikes Tidningar kansisivusta 13.12.1803: