Syyskuun 1. päivänä 1887 syntyi Krootilan Yli-Heikin rengille Frans Sofianpoika Pelhoselle (s. 18.6.1864 Harjavalta) ja vaimolleen Emma Sofia Juhontyttärelle (s. 27.7.1864 Kokemäki) poika, joka sai kasteessa nimekseen Frans Hjalmar. Perhe muutti 1888 Krootilan Ossalle, 1889 Sonnilan Iso-Pereelle ja 1891 Ossalle, jossa isä-Frans merkittiin mökkiläiseksi ja sukunimeksi vaihtui Mäkinen. Perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa.
Poika-Frans otti passin 14.5.1909. Hän asui ensin Michiganin Hancockissa, mutta ryhtyi myöhemmin maanviljelijäksi Hancockin lähellä olevassa Chassellissä. Hän löysi itselleen Lapualla syntyneen vaimon ja heille syntyi poika vuonna 1914.
Frans järjesti vanhempansa Amerikkaan. Isä otti passin 25.6.1912 ja tuli Tunisian-laivalla Liverpoolista Quebeciin 13.10.1912. Matkustusluettelon mukaan hän jätti tuolloin Emman Sonnilaan. Emma otti passin 21.11.1916 ja vanhukset asuivat vuoden 1930 väestönlaskennassa Chasselissa. Emma kuoli 30.3.1939, Frans 24.2.1948 ja heidän poikansa Frans 11.6.1959.
Lähteet:
Yksityinen tiedonanto (MM)
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 469, 459, 406, 1891-1900 s. 502, 573
Kansallisarkisto, siirtolaisuustilaston materiaali
Ancestry.com, käyttäjän ee1cue "Eacueo Family Tree"
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census [Year: 1930; Census Place: Chassell, Houghton, Michigan; Roll: 993; Page: 7B; Enumeration District: 18; Image: 1088.0.]
lauantai 22. tammikuuta 2011
Luin Lehteä
26.08.2004 Ruotsi ja Suomi perinteiselle sotaretkelle Novgorodiin
(TUKHOLMA/TURKU) Suomen hallitus on hyväksynyt Ruotsin kuninkaan ehdotuksen yhteisen sotaretken järjestämisestä Novgorodiin. Kuningas Kaarle XVI teki ehdotuksen viime viikolla ja se hyväksyttiin yksimielisesti hallituksen eilisiltaisessa ylimääräisessä kokouksessa. Sotaretki tehtäneen ensi vuoden mittaan, kunhan aatelisto ensin suostuu rahoittamaan sen.
“Perinteet, perinteet. Niitä me tarvitsemme tässä yhdentyvässä Euroopassa” tunnelmoi pääministeri Matti Vanhanen tuoreeltaan kokouksen jälkeen. “Novgorodin rikkaudet antavat sitäpaitsi loistavan vauhdin Suomen uudelle taloudelliselle nousulle.”
23.04.2005 Piispa Henrikin pyhäinjäännökset kenties vääriä
28.04.2005 Kokkolassa myös muut oppiaineet uusiksi(KÖYLIÖ) Useissa seurakunnissa on herännyt syvä huolestuminen ensimmäisen Suomen-ristiretken tekijänä pidetyn piispa Henrikin pyhäinjäännösten oikeellisuudesta. Syynä ovat tutkija Tuomas Heikkilän äskettäin esittämät arvelut siitä, ettei Henrik – eikä siis myös hänen surmaajanaan pidetty talonpoika Lalli - olisi todellinen historiallinen henkilö.
Jos hypoteesi osoittautuu oikeaksi, pelkästään Suomen seurakunnissa on tällöin arviolta noin kolme tonnia virheellisiä Henrikin pyhäinjäännöksiä. Esimerkiksi Turussa säilytettävät Henrikin seitsemän solisluuta ja kolme lantiota joutuisivat epäilyksenalaisiksi, samoin Lounais-Suomen kirkoissa olevat arviolta kahdeksankymmentäneljä Henrikin sormea.
Jatkossa historian tunnin nimi muutetaan Kustaa II Aadolfin tekojen muistamisen tunniksi. Tunneilla käsitellään ainoastaan Ruotsin suurvalta-aikaa vuosina 1648-1721. Lehden saamien tietojen mukaan historian opetusta laajennetaan sen jälkeen, kun Ruotsin historia Suuren Pohjan sodan jälkeiseltä ajalta on kirjoitettu uudelleen.29.07.2009 Hallitus esittää uusia nimiä talvisodalle ja jatkosodalle
“Joittaki kohta, kohtia, on histuuriasta pakku phoistta, niinku nyt teme Pulttavan taisttelun häppiä”, kommentoi Karlebyn Kuninkaallisen ratsuväkipataljoonan juhlapukuun pukeutunut rehtori Birger Jaarli ja esittelee karttaa, jossa Ruotsi työntyy syvälle Taka-Pommeriin.
“Ehdotamme, että jatkossa näistä kahdesta asiasta käytettäisiin yksinomaan nimiä talvikriisi ja jatkokriisi tai vaihtoehtoisesti talvioperaatio sekä jatko-operaatio“, ilmoitti ulkoministeri Alexander Stubb (kok.).
Alun perin ministerityöryhmän pohjaesityksenä oli “talvinen puolustuksellinen YK-operaatio osana laajempaa II maailmankonfliktia“, mutta siitä luovuttiin kun kävi ilmi ettei YK:ta ollut tuolloin vielä olemassa. Tosin ministeri Suvi Lindenin mielestä moisiin lillukanvarsiin takertuminen oli pelkkää pilkunviilausta.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Hetki tuoreen paimenmuiston parissa
Vilaisin Sukuhakuria ja löysin notifikaation Biografiakeskuksen sivuille avatusta verkkomatrikkelista Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721. Olin tietoinen sen tulossa olosta ja kalenterissa oli mahdollisena menona pari päivää sitten pidetty seminaari, jossa laitos käsittääkseni julkistettiin. Mutta ehti sitten kuitenkin unohtumaan.
Käyttöliittymä on Kansallisbiografian käytöstä tuttu ja pappeja tunnen 1600-luvulta niin monta, että lähinnä on vaikeuksia valita mistä aloittaa tarkastelu. Availin muutaman ja olo oli pettynyt. Miksi? Teksteissä ei ollut mitään selkeästi virheellistä tai puutteellista, mutta...
... kun on tottunut Yrjö Kotivuoren toimittamaan Ylioppilasmatrikkeliin. Niin silmät hakevat sivun alareunasta lähdeluetteloa, turhaan. Hakee linkkejä ees ja taas ja löytää vain linkin taakse (isään). (Muitakin linkkejä on tekstissä, mutta ei perhelinkitystä.)
Esimerkkikappaleessa Prochopaeus, Procopoeus, Christiernus Petri, Kristian Persson on uutena tietona, suluissa ja kysymysmerkillä varustettuna, työpaikkakunta, jota en ole missään materiaalissa tähän mennessä nähnyt. En ole edes löytänyt muuta lähdettä kotisaarnaajana ololle (ulkomuistista) kuin miehen hautajaispainatteen. Jossain kirjeissä voisi olla mainintoja? Mutta hiukkasen hankala jatkaa tutkimusta tästä eteenpäin. Ja kuitenkin etusivunsa mukaan matrikkelin pitäisi palvella "eri alojen akateemisia tutkijoita myös sukututkijoita sekä kaikkia henkilö- ja kirkkohistoriasta kiinnostuneita". Akateemiset tutkijat voinevat käyttää tällaista kokoonraavittua tietoa, mutta en usko itse siihen merkittävässä määrin luottavani. Mutta Kotivuoren tiedoista samasta miehestä tulen poimimaan useampiakin asioita. Ja mahdollisesti antamaan täydentävää palautetta. Kunhan kyseisen käsikirjoituksen pariin palaan.
Mutta sitä ennen selailin vielä paimenmuistoa. Hmm... Cardiaster, Simon Bartholdi (1592–1674), lainattu pitkät pätkät Salmisen pitäjänhistoriaa ja artikkelia. Mutta vastaavia lainauksia Loimaan pitäjänhistoriasta ei ollut Procopaeuksen kohdalla. Alkaa kaivata tietoa toimitusperiaatteista ja oikean reunan valikosta löytyykin Saatteeksi, josta selviää, että
Käyttöliittymä on Kansallisbiografian käytöstä tuttu ja pappeja tunnen 1600-luvulta niin monta, että lähinnä on vaikeuksia valita mistä aloittaa tarkastelu. Availin muutaman ja olo oli pettynyt. Miksi? Teksteissä ei ollut mitään selkeästi virheellistä tai puutteellista, mutta...
... kun on tottunut Yrjö Kotivuoren toimittamaan Ylioppilasmatrikkeliin. Niin silmät hakevat sivun alareunasta lähdeluetteloa, turhaan. Hakee linkkejä ees ja taas ja löytää vain linkin taakse (isään). (Muitakin linkkejä on tekstissä, mutta ei perhelinkitystä.)
Esimerkkikappaleessa Prochopaeus, Procopoeus, Christiernus Petri, Kristian Persson on uutena tietona, suluissa ja kysymysmerkillä varustettuna, työpaikkakunta, jota en ole missään materiaalissa tähän mennessä nähnyt. En ole edes löytänyt muuta lähdettä kotisaarnaajana ololle (ulkomuistista) kuin miehen hautajaispainatteen. Jossain kirjeissä voisi olla mainintoja? Mutta hiukkasen hankala jatkaa tutkimusta tästä eteenpäin. Ja kuitenkin etusivunsa mukaan matrikkelin pitäisi palvella "eri alojen akateemisia tutkijoita myös sukututkijoita sekä kaikkia henkilö- ja kirkkohistoriasta kiinnostuneita". Akateemiset tutkijat voinevat käyttää tällaista kokoonraavittua tietoa, mutta en usko itse siihen merkittävässä määrin luottavani. Mutta Kotivuoren tiedoista samasta miehestä tulen poimimaan useampiakin asioita. Ja mahdollisesti antamaan täydentävää palautetta. Kunhan kyseisen käsikirjoituksen pariin palaan.
Mutta sitä ennen selailin vielä paimenmuistoa. Hmm... Cardiaster, Simon Bartholdi (1592–1674), lainattu pitkät pätkät Salmisen pitäjänhistoriaa ja artikkelia. Mutta vastaavia lainauksia Loimaan pitäjänhistoriasta ei ollut Procopaeuksen kohdalla. Alkaa kaivata tietoa toimitusperiaatteista ja oikean reunan valikosta löytyykin Saatteeksi, josta selviää, että
Pyrkiminen mahdollisimman lähelle täydellisyyttä on kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa toki tavoittelemisen arvoinen ihanne, mutta rahoitusta, joka mahdollistaisi kaiken eri arkistoissa säilytettävän henkilöhistoriallista aineistoa enemmän tai vähemmän sisältävän arkistomateriaalin järjestelmällisen läpikäymisen poimimalla niistä kaikki mahdolliset tiedonmuruset tutkimuksen kohteena olevien pappien pienoiselämäkertojen täydennykseksi, ei ole meillä osoittautunut olevan saatavissa, eikä samasta syystä ole ollut mahdollista edes tarkistaa systemaattisesti alkuperäislähteistä suku- ja henkilöhistorian ammattitutkijoiden ja sukututkimusharrastuksessaan uutterina ja sitkeinä taitaviksi kouliintuneiden alan harrastajien eikä liioin paikallishistorioita kirjoittaneiden historiantutkimuksen korkean tason ammattilaisten tutkimuksista pappien pienoiselämäkertojen täydennykseksi löytyviä tietoja.(Lähdeluettelo oli linkitetty oikeaan reunaan.) Saatteeksi-tekstissä vielä todettu
Näissä esipuheissaan paimenmuiston toimittajat toteavat ”olevansa tietoisia siitä, että teoksessa pakostakin esiintyy puutteellisuuksia”, ja ”esittävät tämän vuoksi vetoomuksen kaikille tutkijoille ja harrastajille, että he kartuttaisivat paimenmuiston tietoja arkisto- ja muilla löydöillään”.Esillä olevan Turun hiippakunnan paimenmuiston 1554–1721 kirjoittaja ja hänen toimeksiantajansa Suomen kirkkohistoriallinen seura kohdistavat nyt tämän vetoomuksen tämän päivän suku- ja henkilöhistorian tutkijoille ja sukututkimuksen harrastajille.
Kellovarkaus Turussa 1790 sekä muita menetyksiä Varsinais-Suomessa
Halikon pitäjänapulainen Arvid Paulin vietti 20.1.1790 edeltävän yön turkulaisen porvari Granlundin luona. Tai ainakin Granlundin kamarin seinältä vietiin Paulinin hopeakello numero 762., joka oli lontoolaisen Jos. Windmillsin tuotantoa. (Kellosepästä löytyy verkkosivulta lisätietoa.) Pappi lupasi sanomalehdessä Inrikes tidningar 4.3.1790 julkaistussa ilmoituksessa kellon löytöpalkkaa 5 riikintaaleria, 26 killinkiä ja 8 runstykkiä. Hän pyysi erityisesti kelloseppiä olemaan valppaina.
Arvid Paulinin tekstiä sanomalehdistä on ollut ennenkin täällä esillä, hän pyysi apua tulipalon uhreille maaliskuussa 1796. Vetoomus tehosi. Inrikes Tidningar julkaisi 10.8.1796 Paulinin kirjeen päiväyksellä 28.4.1796, jossa lueteltiin pitkä lista nimellisiä ja nimettömiä lahjoittajia.
Lahjoittajia Paulin oli kiittänyt myös aiemmin. Hän raportoi postin tuomasta avusta ajuri Önbergin leskelle Gustava Elisabet Rödlin 6.7.1791 (Inrikes Tidningar 21.7.1791), 18.7.1791 (Inrikes Tidningar 8.8.1791), 8.8.1791 (Inrikes Tidningar 8.9.1791) ja 25.8.1791 (Inrikes Tidningar 3.10.1791). Önbergin leskelle lahjoitetut rahat Paulin raportoi vielä yhteissummana 27.2.1792 (Inrikes Tidningar 6.9.1792). Lahjoituksiin oli varmaankin innoittanut Paulinin samaiseen sanomalehteen kirjoittama kirje, joka ei kuitenkaan osunut hakuihini. Hiskin mukaan "Förar vid Åbo Läns Inf Regm: Sim Önberg " ja "J: fru. Gustava Elisab: Rödlin " oli vihitty Marttilassa 31.10.1784 (merkintä myös Tarvasjoella). Tarvasjoella syntyi poika Gustaf Jacob 19.8.1785 ja Sauvossa Jean Reinhold s. 19.10.1787 sekä Hedvig Elisabeth s. 16.12.1789. Angelniemessä oli haudattu Toppjoen kylässä 10.10.1790 kuollut "Förar Simon Örberg ".
Halikosta Paulin raportoi 11.5.1799 tapahtuneesta Hajalan rusthollin tulipalosta, joka poltti pehtori Ludvig Ullbergin kuudenkympin kieppeillä olevien tyttärien Margaretha ja Maria Elisabet asunnon, ruokatavarat ja irtaimiston. Rahaa naisilla oli 250 riikintaaleria, mutta tämä oli ollut holhoojan hallussa ja holhooja luovuttanut omaisuutensa velkojilleen. Näin he olivat sekaantuneet pitkään oikeudenkäyntiin ja joutuneet Paulinin sanoin "tarttumaan kerjuusauvaan". (Inrikes Tidningar 22.10.1799) Seurakunnan paimen on ilmeisesti häveliäisyydestä antanut naisten iän epätarkasti. Hiskin perusteella Halikon kirkonkirjat antavat Margarethan syntymäpäiväksi 4.4.1737 ja siskolleen 19.11.1739. Ullbergien perheestä kooste Genoksen artikkelissa.
Paulin tarttui vielä ainakin kerran kynään 20.8.1801. Rakeita oli 24.7.1801 satanut tunnin ajan niin, että ikkunat olivat rikkoutuneet ja sato tuhoutunut. Tämä hävitys oli iskenyt Paattisten Koskennurmen kylään. (Inrikes Tidningar 15.9.1801)
Arvid Paulinin tekstiä sanomalehdistä on ollut ennenkin täällä esillä, hän pyysi apua tulipalon uhreille maaliskuussa 1796. Vetoomus tehosi. Inrikes Tidningar julkaisi 10.8.1796 Paulinin kirjeen päiväyksellä 28.4.1796, jossa lueteltiin pitkä lista nimellisiä ja nimettömiä lahjoittajia.Lahjoittajia Paulin oli kiittänyt myös aiemmin. Hän raportoi postin tuomasta avusta ajuri Önbergin leskelle Gustava Elisabet Rödlin 6.7.1791 (Inrikes Tidningar 21.7.1791), 18.7.1791 (Inrikes Tidningar 8.8.1791), 8.8.1791 (Inrikes Tidningar 8.9.1791) ja 25.8.1791 (Inrikes Tidningar 3.10.1791). Önbergin leskelle lahjoitetut rahat Paulin raportoi vielä yhteissummana 27.2.1792 (Inrikes Tidningar 6.9.1792). Lahjoituksiin oli varmaankin innoittanut Paulinin samaiseen sanomalehteen kirjoittama kirje, joka ei kuitenkaan osunut hakuihini. Hiskin mukaan "Förar vid Åbo Läns Inf Regm: Sim Önberg " ja "J: fru. Gustava Elisab: Rödlin " oli vihitty Marttilassa 31.10.1784 (merkintä myös Tarvasjoella). Tarvasjoella syntyi poika Gustaf Jacob 19.8.1785 ja Sauvossa Jean Reinhold s. 19.10.1787 sekä Hedvig Elisabeth s. 16.12.1789. Angelniemessä oli haudattu Toppjoen kylässä 10.10.1790 kuollut "Förar Simon Örberg ".
Halikosta Paulin raportoi 11.5.1799 tapahtuneesta Hajalan rusthollin tulipalosta, joka poltti pehtori Ludvig Ullbergin kuudenkympin kieppeillä olevien tyttärien Margaretha ja Maria Elisabet asunnon, ruokatavarat ja irtaimiston. Rahaa naisilla oli 250 riikintaaleria, mutta tämä oli ollut holhoojan hallussa ja holhooja luovuttanut omaisuutensa velkojilleen. Näin he olivat sekaantuneet pitkään oikeudenkäyntiin ja joutuneet Paulinin sanoin "tarttumaan kerjuusauvaan". (Inrikes Tidningar 22.10.1799) Seurakunnan paimen on ilmeisesti häveliäisyydestä antanut naisten iän epätarkasti. Hiskin perusteella Halikon kirkonkirjat antavat Margarethan syntymäpäiväksi 4.4.1737 ja siskolleen 19.11.1739. Ullbergien perheestä kooste Genoksen artikkelissa.
Paulin tarttui vielä ainakin kerran kynään 20.8.1801. Rakeita oli 24.7.1801 satanut tunnin ajan niin, että ikkunat olivat rikkoutuneet ja sato tuhoutunut. Tämä hävitys oli iskenyt Paattisten Koskennurmen kylään. (Inrikes Tidningar 15.9.1801)
torstai 20. tammikuuta 2011
Kolme aktia
En osaa päättää pitäisikö Arkistolaitoksen asiakaslehden nimeä pitää sisäpiirinhuumorina vai jonkinasteisena irrallisuutena ulkopuolisesta maailmasta (ja kielenkäytöstä). Lehden olen nähnyt erinäisiä kertoja KA:n päivystyspisteessä, mutta vasta Tieteiden yöstä saatujen ilmaiskappalaiden myötä pääsin rauhassa tutustumaan.
Numerossa 1/2010 mielenkiintoisin juttu esitteli Helsingin keskusvankilan eli Sörkän arkistoa. Seuraavassa numerossa "Sukututkimus vei mennessään". Ei mitään uutta, mutta tiedänpähän nyt nimen yhdelle vakikävijälle, jonka kuvasta tietenkin tunnistin. Lehden lopussa oli juttu Oulun maakunta-arkiston hankkeesta kuvailla yksityisarkistoja perusteellisemmin ja mahdollistaa näin paremmat tulokset niin asia- kuin vapaasanahauissakin. Oikein hyvä idea.
Vuoden viimeiseen numeroon 3/2010 oli kertynyt huomattavasti useampia kiinnostavia aiheita. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin Hesarin lokakuussa julkistamasta "arkistolöydöstä", joka oli sisältynyt jo vuonna 2004 julkaistuun tutkimukseen ja samasta ajasta lähtien kyseinen aineisto ollut tutkijoiden käytettävissä.
Vuonna 2011 on tulossa verkkonäyttely "Arkistot kertovat", jonka ideointiin arkistolaitos kutsuu kaikki arkistoista kiinnostavia kertomuksia löytäneet mukaan. Lehdessä annettu spostiosoite löytynee jostain Arkistolaitoksen sivuilta? (Hups, olin toki lukenut tästä jo Arkistolaitoksen blogista, mutta ehtinyt unohtaa.)
Kehitysjohtaja Jaana Kilkki oli kirjoittanut arkistot 2.0 -konseptista kertomatta miten se Suomessa tulee näkymään. Esimerkiksi konseptista on annettu The First World War Poetry Digital Archive ja Isosta-Britanniasta löytyisi varmasti muitakin esimerkkejä. Itselleni tutumpi on Ancestry.com:n jäsenpuut, joiden kokoajat voivat ajatella tekevänsä vain omaa tutkimustyötään, mutta itseasiassa luovat tietoa muille käyttäjälle yhdistäessään useampia dokumentteja yhteen henkilöön.
Seilin saarelta oli kiven kolosta löytynyt mielisairaalan ajalta metallipurkki, jonka sisällä oli lasipurkkeja ja näissä pieniä paperinpaloja. Lyhyt juttu nosti esiin monta kysymystä ja lupasi lisätietoa julkaistavan Arkistolaitoksen blogissa. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Artikkeli sota-aikana kerätyistä kultasormuksista kiinnosti, sillä 89-vuotias isoäitini on monesti ääneen miettinyt, mitä niille oikein tapahtui. Faktalaatikon perusteella on sukututkijan (tai henkilöhistorioitsijan) mahdollista myös tarkistaa luovuttiko Fiina-täti tms. oikeasti 10 timanttisormusta isänmaan hyväksi vai keksikö jutun päästään. Lahjoittajista laadittu kortisto sisältyy Kultaesineiden keräystoimikunnan arkistoon Kansallisarkistossa.
Numerossa 1/2010 mielenkiintoisin juttu esitteli Helsingin keskusvankilan eli Sörkän arkistoa. Seuraavassa numerossa "Sukututkimus vei mennessään". Ei mitään uutta, mutta tiedänpähän nyt nimen yhdelle vakikävijälle, jonka kuvasta tietenkin tunnistin. Lehden lopussa oli juttu Oulun maakunta-arkiston hankkeesta kuvailla yksityisarkistoja perusteellisemmin ja mahdollistaa näin paremmat tulokset niin asia- kuin vapaasanahauissakin. Oikein hyvä idea.
Vuoden viimeiseen numeroon 3/2010 oli kertynyt huomattavasti useampia kiinnostavia aiheita. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin Hesarin lokakuussa julkistamasta "arkistolöydöstä", joka oli sisältynyt jo vuonna 2004 julkaistuun tutkimukseen ja samasta ajasta lähtien kyseinen aineisto ollut tutkijoiden käytettävissä.
Vuonna 2011 on tulossa verkkonäyttely "Arkistot kertovat", jonka ideointiin arkistolaitos kutsuu kaikki arkistoista kiinnostavia kertomuksia löytäneet mukaan. Lehdessä annettu spostiosoite löytynee jostain Arkistolaitoksen sivuilta? (Hups, olin toki lukenut tästä jo Arkistolaitoksen blogista, mutta ehtinyt unohtaa.)
Kehitysjohtaja Jaana Kilkki oli kirjoittanut arkistot 2.0 -konseptista kertomatta miten se Suomessa tulee näkymään. Esimerkiksi konseptista on annettu The First World War Poetry Digital Archive ja Isosta-Britanniasta löytyisi varmasti muitakin esimerkkejä. Itselleni tutumpi on Ancestry.com:n jäsenpuut, joiden kokoajat voivat ajatella tekevänsä vain omaa tutkimustyötään, mutta itseasiassa luovat tietoa muille käyttäjälle yhdistäessään useampia dokumentteja yhteen henkilöön.
Seilin saarelta oli kiven kolosta löytynyt mielisairaalan ajalta metallipurkki, jonka sisällä oli lasipurkkeja ja näissä pieniä paperinpaloja. Lyhyt juttu nosti esiin monta kysymystä ja lupasi lisätietoa julkaistavan Arkistolaitoksen blogissa. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Artikkeli sota-aikana kerätyistä kultasormuksista kiinnosti, sillä 89-vuotias isoäitini on monesti ääneen miettinyt, mitä niille oikein tapahtui. Faktalaatikon perusteella on sukututkijan (tai henkilöhistorioitsijan) mahdollista myös tarkistaa luovuttiko Fiina-täti tms. oikeasti 10 timanttisormusta isänmaan hyväksi vai keksikö jutun päästään. Lahjoittajista laadittu kortisto sisältyy Kultaesineiden keräystoimikunnan arkistoon Kansallisarkistossa.
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Lapin matkailua 1800-luvun lopussa
Ranskalais-amerikkalainen Paul du Chaillu oli Wikipedian mukaan antropologi. Hän teki ainakin yhden matkan Skandinaviaan ja kävi myös Suomen Lapissa. Näistä kokemuksista hän kirjoitti kirjat The Land of the Long Night (1901), josta kuvitusta oikealla ja The Land of the Midnight Sun: Summer and Winter journeys through Sweden, Norway, Lapland, and Northern Finland. (1888). Jälkimmäisessä du Chaillu kuvaa muun muassa talvista matkaa pitkin Norjan ja Suomen rajajokea ohi Utsjoen (s. 181).We tarried at Utsjoki, the next important hamlet from Sirma, on the Finnish side; it has a church, situated by the river of that name at its junction with the Tana: it belongs to Russian Finland. Here we found Finn farmers, and one large dwelling-house; it was also the residence of a lensmand. The number of reindeer belonging to the district then amounted to over 40,000.Tekstihakuuni osui myös kohta siirtolaisuudesta (s. 159)
The emigration from Finland into Norway is increasing, and every year new settlers establish themselves on the coast. A strong tide has begun to set towards the Unites States, the people coming from Finland in sleighs, and starting for America in the spring. Several hundred had left by the way of Vadsö the year before, the streamers taking them either to Trondhjem, Bergen, or Christiania.Ruijan siirtolaisista julkaistiin loppuvuodesta 2010 kirja, josta luin Yleisradion sivulta. Norjan kautta Amerikkaan lähteneitä en onneksi (?) ole joutunut hakemaan.
tiistai 18. tammikuuta 2011
SAY-hutkimusta pitkästä aikaa
Sähköpostitse sain viikonloppuna vinkin, että ylioppilasmatrikkelin syövereihin on piilotettu Kokemäen Äimän sukuun "uusi" lanko Punkalaitumelta . Viitteenä ylioppilas 307 ja valtakunnanregistratuura 4.4.1651.
Äimän suku kiinnostaa niin monia ettei kiinnosta minua, mutta piti käydä katsomassa kumminkin. Varsinaisen asian löytämisen sijaan silmäni osuivat tekstiin päiväyksellä 11.6.1642: "Öpet breeff för Cammar Fiscalen Anders Jacobsson att niuta Tree hemman vnder 3 hästars Rosstiänst odrefwen till sin och sin hustrus lifztijdh ... Tree hemman, Nähili, Fimele och Carnoija i Kumo Sochn". Eli Äimä oli saanut lahjoituksena Näyhälän ja Äimälän lisäksi Kaarenojan, jota en hänen yhteydessään muista mainitun.
Eli miltäs Kaarenoja näyttikään SAY:ssä 1600-luvulla? Välillä 1600-1619 on SAY:n kokoajan silmin ollut kahtena tilana. Vuoden 1605 autioitumismerkinnöissä puhutaan kolmesta osasta. Isommassa 4-äyrin osassa näkyy vuosina 1608-15 nimi Clemet Lucasson, joka soittaa jonkinlaista kelloa päässäni, mutta ääni ei kuulu aivan tarpeeksi selvästi. Vuonna 1614 tästä osasta Kaarenojaa tulee Baranoffin rälssiä.
Seuraavassa osassa 1620-1639 pienempi osa Kaarenojaa on Baranoffin rälssiä. (Jompikumpi eikä molempi, on arvaukseni.) Clemet Lucasson kummittelee isommassa puolikkaassa 1620-26 ja sillä puolella ei puhuta Baranoffista enää mitään.
Vuosivälillä 1634-1653 on jäljellä enää yksi tila. Vuonna 1634 Kaarenojaan kirjattu Karin Mortensdotter ja miehensä komissaari Jacob Henriksson, joka on niin hieno herra, että hänellä on palvelijoita eikä renkejä. Ajanjakso menee päällekkäin edellisen kanssa, jossa Jacob Henriksson oli Kaarenojassa jo 1627 ja pian tämän jälkeen tilan osat yhdistetty/yhdistyneet.
Anders Jacobssonin (oletettavasti Äimä) nimi ilmaantuu vuonna 1639. Hänen kautensa päättyy, kun vuonna 1648 ilmaantuu kirkkoherra Simonin nimi. Hänestä ja Kaarenojan myöhemmistä vaiheista kirjoitin tänne jo jokin aika sitten.
Ulkomuistista henkikirjan mustevärillä on vuosina 1643&1644 Kaarenojaan kirjattu vouti Sigfrid Johansson ja vaimonsa Brita. Muistini voi olla pettävä, mutta kyllä minä tämän pariskunnan muistan. Blogitekstini auttaa vahvistamalla, että olivat Äimälän sukua, eli Kaarenojassa sopi käväistä.
Äimän suku kiinnostaa niin monia ettei kiinnosta minua, mutta piti käydä katsomassa kumminkin. Varsinaisen asian löytämisen sijaan silmäni osuivat tekstiin päiväyksellä 11.6.1642: "Öpet breeff för Cammar Fiscalen Anders Jacobsson att niuta Tree hemman vnder 3 hästars Rosstiänst odrefwen till sin och sin hustrus lifztijdh ... Tree hemman, Nähili, Fimele och Carnoija i Kumo Sochn". Eli Äimä oli saanut lahjoituksena Näyhälän ja Äimälän lisäksi Kaarenojan, jota en hänen yhteydessään muista mainitun.
Eli miltäs Kaarenoja näyttikään SAY:ssä 1600-luvulla? Välillä 1600-1619 on SAY:n kokoajan silmin ollut kahtena tilana. Vuoden 1605 autioitumismerkinnöissä puhutaan kolmesta osasta. Isommassa 4-äyrin osassa näkyy vuosina 1608-15 nimi Clemet Lucasson, joka soittaa jonkinlaista kelloa päässäni, mutta ääni ei kuulu aivan tarpeeksi selvästi. Vuonna 1614 tästä osasta Kaarenojaa tulee Baranoffin rälssiä.
Seuraavassa osassa 1620-1639 pienempi osa Kaarenojaa on Baranoffin rälssiä. (Jompikumpi eikä molempi, on arvaukseni.) Clemet Lucasson kummittelee isommassa puolikkaassa 1620-26 ja sillä puolella ei puhuta Baranoffista enää mitään.
Vuosivälillä 1634-1653 on jäljellä enää yksi tila. Vuonna 1634 Kaarenojaan kirjattu Karin Mortensdotter ja miehensä komissaari Jacob Henriksson, joka on niin hieno herra, että hänellä on palvelijoita eikä renkejä. Ajanjakso menee päällekkäin edellisen kanssa, jossa Jacob Henriksson oli Kaarenojassa jo 1627 ja pian tämän jälkeen tilan osat yhdistetty/yhdistyneet.
Anders Jacobssonin (oletettavasti Äimä) nimi ilmaantuu vuonna 1639. Hänen kautensa päättyy, kun vuonna 1648 ilmaantuu kirkkoherra Simonin nimi. Hänestä ja Kaarenojan myöhemmistä vaiheista kirjoitin tänne jo jokin aika sitten.
Ulkomuistista henkikirjan mustevärillä on vuosina 1643&1644 Kaarenojaan kirjattu vouti Sigfrid Johansson ja vaimonsa Brita. Muistini voi olla pettävä, mutta kyllä minä tämän pariskunnan muistan. Blogitekstini auttaa vahvistamalla, että olivat Äimälän sukua, eli Kaarenojassa sopi käväistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)