Vuosilukujen muistamisesta

Jenni Lareksen kontribuutio
Anu Lahtisen
heittämään haasteeseen

Viikko sitten Anu Lahtinen totesi Twitterissä "Pähkinäsaaren rauhan vuotta (1323) valitetaan tarpeettomastikin päihin taottavan, mutta moni ei muista vuotta oikein. Historian opettajatuttu tuumi, ettei ole tarpeeksi aiheeseen liityviä meemejä lisäämässä Pähkinäsaaritietoisuutta. Tämä on kyllä melkein liian houkuttelevaa..." Meemitarjouksien joukkoon Karolina Kouvola muisteli "Entisellä lukion hissanopettajalla oli tapana soitella opiskelijoilleen keskellä yötä ja kysyä Pähkinäsaaren rauhan vuotta. Hupi oli kuulemma loppunut siihen, kun jotkut opiskelijat olivat vaapukkamehua joutuaan tehneet saman jekun hänelle "

Minulla Pähkinäsaaren rauhan vuosi ei ole selkärangassa, mutta saisin kyllä oikealle vuosisadalle. Teemaan liittyen Petteri Järvinen kyseli Twitterissä tällä viikolla "Osaatko sanoa ilman Googlen apua, milloin käytiin toinen maailmansota? Luulin tämän olevan yleistietoa, jonka kaikki peruskoulun käyneet muistavat, mutta olin väärässä. Toinen asia: pitäisikö ajankohta tietää? Onko vuosiluvuilla merkitystä?" Ja jatkoi "Sotavuosien tietämättömyys on yllättävää, koska sotaveteraaneja kehutaan laajasti ja heidän uhrauksiaan kunnioitetaan. Talvisodan alku noteerataan lähes joka vuosi, samoin juuri 75 v. Euroopan sodan päättymisestä. Silti sotavuodet ovat monelta hukassa, missä #historianopetus?"

Hmmm... Onko opetuksesta kiinni, jos ei tartu historiakulttuuristakaan? Järvisen saamaan kommenttiin "Onkohan kuinka pitkälle nykynuorien käsitys sodasta sellainen minkä viihteellisistä elokuvista ja ennenkaikkea sotapeleistä ovat sisäistäneet. Jos näin on niin onpa huonompi juttu se." sanoisin, että, jos on jotain sisäistetty, niin on kotiin päin.

Historiaa opiskellut Tomas Sjöblom vastasi Järvisen toiseen kysymykseen "Ei tarkalla vuosiluvulla ehkä ole väliä. Tärkeää on *suurin piirtein* milloin, mitä, miksi ja mitä siitä seurasi. Ei sillä ole väliä muistaako 1938, 39 vai 40, jos esim. tietää, että nykyinen EU perustettiin siksi, ettei enää sodittaisi Euroopassa (Saksan ja Ranskan välillä)." Historiantutkimusta edelleen opiskeleva Mikko Kuitula nojasi senioriauktoriteettiin:

"Matti Klinge: "Vaikka nykyinen koulupedagogiikka tahtookin niistä eroon, vuosiluvut antavat historialle selkärangan. Siksi niitä on hyvä opiskella ja aina välillä muistella." #klinge #historia #luento".

Samoja näkemyksiä oli monissa kommenteissa, mutta löytyi niitäkin, joille asialla ei ollut mitään väliä. Sanna Pirttisalo tiivisti oivasti: "Ottamatta kantaa juuri tähän tietoon, monen mielestä yleissivistykseen kuuluu ne asiat, jotka itse tietää, osaa ja muistaa. Harvemmin itsekään sanon, että ”se kuuluu yleissivistykseen, mutta en itse tiedä sitä”." [Lisäys 11:22: Väärinkäsitysten välttämiseksi Pirttisalon tarkennus "En tarkoittanut ollenkaan, etteikö tiedoilla, osaamisella ja yleissivistyksellä olisi väliä. Kommentoin yleisesti ihmisten subjektiivista käsitystä yleissivistyksestä."]

Historiantutkijat (ja muutamat muut) erottuivat joukosta. Jari Sedergren kuittasi "Ehkä alkuvuodeksi voi ottaa vuoden 1931, kun Japani hyökkäsi Mantsuriaan." Matti Rantonen mietti samalta suunnalta: "Maailmansotien alku- ja loppuvuodet ovat aika näkökulmaorientoituneita, ne menee vahvasti sotiin osallistuneiden isojen maiden sodankäynnin aloituksen/päättämisen mukaisesti. Mutta kysytäänpä vaikka kiinalaisilta milloin se WW2 alkoi, tai itäeurooppalaisilta milloin WW1 päättyi?"

Silti Laura Kokko muisteli, että "Kun opeteltiin viittausta graduun, näitä vuosia pidettiin esimerkkinä yleisestä tiedosta, johon ei tarvinnut lähdeviitettä."

Paras vastaus oli minusta Niku Hietasen

Olisi todella tärkeää muistaa milloin viimeksi euroopassa sodittiin ja tehtiin etnisiä puhdistuksia. Ettei unohdu että se sota on joku asia kaukana menneisyydessä, joka ei voisi toistua uudelleen enää nykyaikana. 

Siitä ei kuitenkaan ole kuin parikymmentä vuotta.

Nuorison ihailemat historian naiset

Anni Swanin toimittamaan lehteen Nuorten toveri saatiin halvalla sisältöä esittämällä lukijoille kysymyksiä ja julkaisemalla vastaukset lehdessä. Ei ole crowdsourcing tai osallistaminen uusia asioita, nääs.

Numerossa 2/1920 julkaistiin vastaukset kysymykseen "Kenestä historian naisesta pidät eniten?"

• Katarina II:sta. Keijujalka.
• Napoleonin äidistä Letizia Ramolino Bonapartesta. Olli Tapio. 
• Marie Antoinettesta. Tuulispää.
• Jalosta Blantina'sta; hänestä, joka oli ensimäinen naismarttyyri! Tarara.
• Kaarina Maununtyttärestä, siksi että hän oli kärsimyksissä jalostunut. Koivunvirpi.
• Pidän eniten Kaarina Maununtyttärestä hänen hempeän ja vaatimattoman luonteensa tähden. Hän se oli, joka vienolla laulullaan poisti synkät pilvet Eerikki kuninkaan otsalta. Tuntematon, Maj-Lis, Regina von Bertel.
• Pidän eniten Englannin Elisabetista. Junkkari, Kynä.
• Pidän eniten Kristina Gyllenstjernasta, Ruotsin valkyriasta. Anna Bjelke. 
• Penelopesta. Ihailen hänen uskollisuuttaan. Tuulihattu.
• Jeanne d'Arcista ja Charlotte Cordaysta. Tuuliviiri.
• Skotlantilaisesta Maria Stuartista, koska hän sai virua vankeudessa melkein koko elämänsä ajan, vihamiestensä koston uhrina, kunnes vihdoin mestauslavalla hänen kärsimyksensä päätettiin. Tuomenheimo.
• Johanna d'Arc'ista, Orleansin neitsyestä, sillä hän uhrasi henkensäkin isänmaansa edestä. Talvenkukka, Sylvia, Pirre, Maija, Neekeri, Rakuli, Aspasia, P —, Paula, Rosa Red, Hämeen tyttö.

Vastaukset taitaisivat olla aika erilaisia sekä nimien että perusteluiden osalta tänä päivänä.

Itse en ollut esim. Blandinasta koskaan kuullutkaan. Hänet valinnut avustaja oli saattanut lukea elämäntarinansa Lasten lähetyslehdestä 6/1914, jossa nähtiin soveliaaksi selostaa istuttamista hehkuvan kuumalle rautaiselle tuolille ja sitä rataa. Nykylapsukainen saattaisi törmätä elämäänsä YouTubeen piratoidussa tv-ohjelman pätkässä.

(Kollaasin kuvat Wikimediasta.)

Katsahdus nurkan taakse

Mieltä on jäänyt vaivaamaan Historiantutkimuksen vaikuttavuus -paneelin ja muutaman aiemman tilaisuuden valitus ja tuska "niistä", jotka noin vaan tekevät historianesityksiä.

Eivätkö historiantutkijat tiedä, että on tahoja kuten Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, jotka aktiivisesti kannustavat tällaiseen? Jopa tarjoavat opettajille materiaalia, joilla luodaan LAPSILLE käsitys, että he voivat oppia ja ottaa otetta historiaan aivan muuten kuin akateemisia historiantutkimuksia tavaamalla. Ja minkä lapsena oppii...

Alkuvuodesta ilmestynyt sivusto Nurkan takana on juuri tätä hapatusta, johon Suomen Historiallisen Seuran sietäisi tarttua piipittämisensä sijaan. Tai tuudittautua siihen, että sivuston kammottava käytettävyys (klik-klik-klik-klik) estää sen vaikutuksen...

Tarjolla olevista "innostavista malleista, joissa toimitaan omassa lähiympäristössä 6-15 -vuotiaiden kanssa" useat liittyvät historiaan ja voivat antaa kouluopetuksen lisäksi vinkkejä kotiseututoimintaan. Otetaan historia omaksi kuvaa kulttuuriperintökohteen adoptoinnin eli promoaa Pirkanmaan maakuntamuseon kehittämää Adoptoi monumentti -mallia. Retki yhteiseen ympäristöön tuo yhteen eri sukupolvien muistot lähiympäristön kohteesta.

Menneen ajan lumoa vie aikamatkalle, jonka "ei ole tarkoitus olla väitöskirja. Faktoja ja historian yleiskuvaa on toki hyvä tuntea, mutta liian tarkasti ei yksityiskohtiin kannata jumiutua. Perustiedot löytyvät näppärästi paikallishistoriasta tai kotiseutuyhdistyksiltä. Tarina on aina menneisyyden tulkintaa." Kakkua ja kuohujuomaa -mallissa "luodaan performanssi oman paikkakunnan merkkihenkilön kunniaksi. Juhlinnasta pääsee ryhmän lisäksi osalliseksi myös koko ympäröivä yhteisö."

Ja sitten Kadonneen jäljellä, jossa tehdään ... näyttely! No, esimerkkitapauksessa sentään museon kanssa yhteistyönä, mutta historiantutkijoista ei puhuta mitään kun maastosta etsitään menneisyyttä valokuvattavaksi.

Kuvat kirjasta Children's ballads from history and folklore (1886)

Satunnainen sitaatti historian säännönmukaisuuksista

Gunnar Mattssonin kirjasta Suloisesta Suomestamme. Tuntematonta Suomen historiaa. 1965

Historia saattaa vaikuttaa jossakin määrin sekavalta, koska näiden 1 000 000 vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Säännönmukaisina voidaan kuitenkin pitää seuraavia seikkoja:

Hyökkäys ja sota olivat puolustusta.

Verilöylyt aiheutuivat siitä, että meistä tuli kristittyjä.

Uusia, vaikeita sairauksia ilmeni vasta sitten, kun olimme oppineet urheilemaan.

Lakot, psykopaatit, murhat, nuorisorikolliset ja tyytymättömyys olivat suoranainen seuraus edistyksestä ja hyvinvoinnista.

Lehtimiehiä asetettiin syytteeseen ja sensuuri muuttui ahkerammaksi sen jälkeen kun demokratia oli levinnyt niin laajalle, että ihmiset kuvittelivat sen olevan heitäkin varten.

Me sodimme rauhan puolesta. Perkele!

Meidän huonotkin hallituksemme ja kuninkaamme olivat oikeastaan siunaukseksi.

Todettava on myös, että ennenvanhaan oli hieman toisenlaista.- Meidän on nähtävä tapahtumat oikeasta perspektiivistä. Emme me voi ruveta vertailemaan Stålhandskea Simeliukseen, Jeanne d'Arcia Patricia Seppälään tai Lucretia Borgiaa Tabe Sliooriin.

Vai voimmeko?

Kuva: Preus Museum, Flickr Commons

Paljonko on tarpeeksi muistamista?

En kyllä ymmärrä miten tämä sodasta 70/75/100v -fiilistely enää kiinnostaa ketään. Samat asiat käydään läpi 5v välein. #sota39
— Ilmar Metsalo (@IlmarMetsalo) December 2, 2014

Aivan. Talvisotaa tulee nyt joka kanavalla ja Kasper Strömmanin kanssa kysyn Milloin talvisota loppuu? Muitakin ajatuksia rummutuksesta on herännyt.

Miksei sosiaalihistoriaa muistella samalla innolla kuin sotahistoriaa? "45 v. Pohjois-Karjala-projektin synnystä - eloonjääneet kertovat!"
— Heikki Isotalo (@HeikkiIsotalo) December 2, 2014

Miksi emme juhlineet vuotta 2009,kun Suomen suuriruhtinaanmaan perustamisesta oli kulunut 200v?Suomalainen identiteetti alkoi muotoutua
— Jyrki Kasvi (@jyrkikasvi) December 5, 2014

Hmmm...Merkkivuoden 1809 sivusto on edelleen käytettävissä. Vuoden aikana oli puhetta monenlaisesta, mutta yläkulman perusteella iskulauseena oli "Kansakuntaa rakentamaan". Ei ollut mieleen painuva teema? Neljän vuoden kuluttua uusiksi?

"Iso historia"?

Englanninkielisessä mediassa on parin viime vuoden aikana näkynyt termi Big history, jolla tarkoitetaan kokonaisuutta alkuräjähdyksestä tähän päivään. Aiheesta en ole nähnyt suomenkielistä keskustelua, joten ilmeisesti käsitteellä ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Googlailun perusteella Suomessa Turun yliopisto on viime vuonna ja tänä syksynä tarjonnut opintojakson Maailmankaikkeuden ja maapallon luonnon kehitys alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Nimestä puuttuu sana historia ja opetus kuuluu matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

Keskipitkän ajan aikomuksiini on kuulunut tutustua Big History Projectin verkossa ilmaiseksi tarjoamaan materiaaliin, mutta on jäänyt muun touhun takia tekemättä. Viime viikonloppuna huomasin, että tuttujen Green-veljesten Crash course-versio vaikutti aika valmiilta, joten katsoin sen läpi. (Samat videot on upotettu myös BHP:n sivuille. **) Painotus oli pitkälti luonnontieteessä, mutta oikeastaan oli ihan terveellistä käydä koko maailmankaikkeuden historia pikakelauksella läpi.

Konseptiin ihastui paljon voimakkammin Bill Gates, joka luppoajallaan oli seurannut DVD:llä jaettua luentosarjaa, jossa oli paljon enemmän asiaa kuin Crash Course -versiossa. Gates otti yhteyttä luennoitsijaan ja alkoi tämän kanssa kehittää Yhdysvaltojen high schooliin uutta kurssia. Tarjoamalla ilmaisen materiaalin verkossa pääsy lukujärjestykseen mahdollistuu. Siitä vaan, kaiken hallinnon ulkopuolelta. (Lähteenä Andrew Ross Sorkin: So Bill Gates Has This Idea for a History Class ... New York Times Magazine 5.9.2014)

Tämä ei tietenkään ole ihastuttanut kaikkia. Lisämateriaali kouluun tarkoittaa, että jotain on vähennettävä. Ja ajatus opetussuunnitelmien ohjauksesta ulkopuolisella rahalla on hieman pelottava. Eikä esitetty historian tulkinta ole (tietenkään) ainoa mahdollinen.( Lähteenä Katherine Edwards: Why the Big History project funded by Bill Gates is alarming. The Guardian 10.9.2014)

Nykypäivää on, että australialaisella professorilla voi olla idea, joka työnnetään yht'äkkiä tuhansiin kouluihin ja on (mahdollisesti lähdekriittisiltä taidoiltaan puutteelisten) internetsurffaajien ulottuvilla. Hyvää vai huonoa? Ainakin todistaa, että tuoreehkolla akateemisella tutkimuksella on mahdollisuus saada julkisuutta, jos viesti löytää sopivat vahvistimet.

Kuvitus näyttökaappauksia Crash Course Big History -videoiden alkujaksosta. Videoilla CC-BY lisenssi.

** Lisäys 27.11.2014. Crash course -versio ei ollutkaan vielä valmis, sillä löysin juuri osan 7, joka ei sekään taida olla viimeinen.

Holokaustista

Sunnuntaiset kurssipäivitykseni on ovat toivottavasti välittäneet virinneen kiinnostukseni MOOC-kursseihin. (Jollei näin ole, viestintätaitoni ovat aivat olemattomat.) Coursera, EdX, Udacity ja open2study ohjelmisto painottuu luonnontieteisiin, mutta historiaan liittyvää kurssitusta on tiedossa loppuvuodeksi tai niin kauan kuin jaksaa huvittaa.

Mutta 17.7. alkavan Coursera-kurssin Holocaust aion jättää väliin. Se opettaisi varmasti lisää aiheestaan, mutta en uskalla ajatellakaan minkälaisia ketjuja syntyy keskustelupalstalle, kun opiskelijat ovat kaikista mahdollisista maailman maista.

Miettiessäni holokaustitietojani ja niiden lähteitä en psyty muistamaan alkupistettä. Lapsuudestani muistan vahvimmin tv-sarjan Pala taivasta, pala maata, joka Ylen muistikuvaputken mukaan esitettiin 1983. Samoihin aikoihin lainasin kirjastosta Fania Fénelonin muistelman Auschwitzin tyttöorkesteri. Sen kerran olisi kirjastonhoitaja voinut harrastaa sensuuria, kirja ei ollut ala-asteikäiselle sopiva. Toivottavasti se ei, eikä myöskään tv-sarjan pohjalla ollut muistelma,  kuitenkaan ollut valheellinen kuten valitettavan monet viime vuosina julkaistut kirjat.

(Vielä aikaisemmin ala-asteella luimme ääneen Anne Holmin fiktiivistä kirjaa David, jossa poika karkaa tarkemmin määrittelemättömältä keskitysleiriltä. Eikä opettajamme ollut ainoa, jolla oli tämä loistava idea. Mielikuvitusleikeissäni 80-luvun alussa pakoilin sotilaita ennen ja jälkeen neutroonipommin...)

Yleisempi holokausti "kiinnostuksen" viriäminen on usein yhdistetty tv-sarjaan Holocaust, joka Suomessa esitettiin nimellä Polttouhrit. Tämän yhdistelmän mainitsee myös Saul Friedländer luennossaan Trends in the historiography of the Holocaust ja toteaa, että sarja esitettiin "useissa Euroopan maissa" vuonna 1979, vain vuosi Amerikan ensiesityksen jälkeen.

Polttouhrit ei ole jättänyt samanlaista muistijälkeä kuin Pala taivasta, pala maata, mutta olen melko varma, että olen sen nähnyt. Mutta näinkö 7-vuotiaana? Yritin Twitterin avulla viime viikolla selvittää sarjan esitysajankohtia. Ilmeisesti ensiesitykset olivat Maikkarilla. Mahdollisesti tosiaan jo 1979, kuten Muistikuvaputki antaa ymmärtää, mutta erään minua hieman nuoremman henkilön muistikuvan mukaan myös "ehkä 80-luvun puolivälissä tai lopussa".  

Niin tai näin, juutalaisten joukkomurha ei tullut yläasteen historiantunnilla minulle uutena asiana. Opetustilanteesta jäikin mieleen vain se, että opettaja kysyi meiltä pahimpia natsirikollisia ja tarjosin Eichmannia, sillä olin juuri lukenut kirjan hänen kiinniotostaan ja syyllisyyksistään. Ei ollut oikea vastaus, mutta en myöskään muista opettajan listaamia. 

Alla otos Berliinin holokaustimuistomerkistä, jonka olen paikan päälläkin nähnyt. (Phillipe Amiot, Flickr)

Suomalaiset ja historia, kritiikkikertaus

 1a)

Hän näytti jälkimmäisestä puolesta graafia, jossa suunnaton/mieletön osuus vastaajista oli ilmoittanut katsoneensa historiallisia ohjelmia, lukeneensa kirjoja, käyneensä museoissa jne. Kun Torsti oli hetkeä aiemmin vilauttanut kyselytutkimuksen saatekirjettä, joka alkoi "oletteko käyneet museoissa?..." epäilykseni vastaajien vinoumasta historiasta kiinnostuneihin vahvistui.

Kaisa Kyläkoski: "Keskusteluja poliittisesta historiasta". 18.10.2012

1b)

...olen edelleen sitä mieltä, että kyselytutkimuksen otoksessa on todennäköisesti merkittävä vinouma. Pientä lisävahvistusta sain sivulta 25, jossa haastateltava toteaa kyselylomakkeen aiheen vaikuttaneen vastaushalukkuuteen. Dah?!

Kaisa Kyläkoski: Huomioita suomalaisista ja historiasta. 10.1.2013

2)

Tutkimusta voi tietenkin kritisoida siitä, että se ei tarkkaan ottaen kerro kaikista suomalaisista, vaan niistä, jotka ovat valmiit vastaamaan monisivuiseen kyselyyn historiaan liittyvistä aiheista.

Ilona Pajari: Suomalaiset ja historia. Agricolan kirja-arvostelut. 8.2.2013

3)

Olen itse aiemmassa ammatissani auttanut satoja elintarvikealan työttömiä täyttämään yksinkertaisia työttömyysturvahakemuksia ja törmännyt syvään kaavakekauhuun. Kysymys siitä, miten sellaisten ihmisten äänen saa kuuluviin, jotka eivät halua tai pysty antamaan sitä kirjallisesti, on aina ongelma. Ehkä Torstin tutkimusryhmän tapauksessa tilanne ei olisi parantunut isommalla otannallakaan. [...]
Suomalaiset ja historia-teoksen kyselykaavakkeessa ei kysytty yhteiskunnallista aktiivisuutta. Oman kokemukseni mukaan sellainen kuitenkin näyttäisi lisäävän kykyjä ja halua vastata kyselyihin.  [...]
... itselleni jäikin hienoinen epäily siitä, että vastaajien ryhmässä ovat yliedustettuina koulutetut ja yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti aktiiviset kansalaiset

Päivi Uljas: Suomalaisen historiatietoisuuden jäljillä. Ennen ja nyt 29.4.2013

 Kuvituskiitokset: Stefan Bucher/Flickr ja Dotpolka/Flickr

Huomioita suomalaisista ja historiasta

Pilvi Torstin Suomalaiset ja historia tuli pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen pääkaupunkiseudun kirjastoon ja vuodenvaihteen jälkeen sain sen sieltä lainaksi. Innostus lukea laantui taannoisesta esitelmäillasta, sillä olen edelleen sitä mieltä, että kyselytutkimuksen otoksessa on todennäköisesti merkittävä vinouma. Pientä lisävahvistusta sain sivulta 25, jossa haastateltava toteaa kyselylomakkeen aiheen vaikuttaneen vastaushalukkuuteen. Dah?!

Negatiivisen alkuasenteeni johdosta kiinnitin huomiota kirjan avattuani siihen, että tuloksia oli turhaan (tai ainakin perustelematta) esitetty usein keskiarvoina, vaikka informatiivisempikin tapa oli olemassa (vrt s. 30 ja s. 76). Aineiston tilastollisen analyysin tasoa ei ole syytä epäillä, mutta jäin miettimään taustamuuttujien korrelaatioita ja yksittäisten luokkien suuruuksia. Oliko mahdollisesti kouluttautuneilla eniten kirjoja (esim. s. 23+25, 31)? Montako lisensiaatti/tohtori-tason ihmistä oli 1208 vastaajassa? Ja sekoittuuko kausaliteetti korrelaatioon, kun kirjoitetaan "kouluttautuneisuus lisäsi kiinnostusta menneisyyteen ja vahvisti menneisyydelle annettuja merkityksiä"?(s. 23)

Kirjasta löytyi (s. 11 ja 269) kaksi eri perustelua sille, että kysymykset koskivat vain 1900-lukua. Kuitenkin laillani useampi haastateltu oli jäänyt kaipaamaan aikaisempia historian vaiheita, jopa Rooman valtakunnasta asti.

Tummanpuhuvien silmälasieni läpi erottui muutamia mielenkiintoisia tuloksiakin. Sivulla 31 kiinnitti huomioni muita historia-aloja vähäisempi kiinnostus paikallishistoriaan. Olisi ollut kiva nähdä tästä ikäjaottelu, mutta ilmeisesti siinä ei ollut merkittäviä eroja. 

Historian harrastamisessa (s. 40-47) pistää silmiin yleisöluentojen olematon suosio muihin medioihin verrattuna. Selittynee osaltaan sillä, että ne ovat yleisempiä yliopistokaupungeissa, kun taas tv-ohjelmat näkyvät koko maassa. Tosin/lisäksi opiskelijaiässä olevat käyvät luennoilla kaikkein harvimmin. Tavallaan ymmärrettävää, mutta kuitenkin jotain jota jaksan hiljaa mielessäni päivitellä vanhuspitoisissa tilaisuuksissa istuessani. (Itse en käynyt opiskeluaikana Helsingin luennoilla, sillä asuin Espoon puolella ja panttasin seutulippuja kriittisiin tarkoituksiin. Kuten Kansallisarkistossa käymiseen.)

Sukututkimus ja sukuseurojen toiminta tuottaa vastaajien mielestä kohtuullisen luotettavaa tietoa (s. 54). Siihen nähden oli ikävä lukea, että Torsti oli todennut sukututkimukseen usein liittyvän vähättelevän sävyn (s. 46). Joka on tuttu toisaaltakin. Voi olisipa meillä valtakunnallinen seura, joka käyttäisi voimavarojaan nostaakseen sukututkimuksen positiivista näkymistä ja arvostusta...

Tutkimusväittämä, joka jäi taannoisesta läpiluvusta mieleen, ja, jonka vastaukset hain tarkoituksellisesti kirjasta esiin, oli "Suomen kansa on aina ollut olemassa ja kehittynyt erillisenä ryhmänä, jolla on oma asuinalue". Täysin tai osittain samaa mieltä oli 51,3% ja kuulun "täysin eri mieltä"-vastaukseni kanssa 9,0%:n vähemmistöön.  Ei ole yllättävää, että positiivisimpia vastauksia antoivat iäkkäät ja vähemmän kouluja käyneet. Eniten eri mieltä oli ikäryhmä 20-29, Vihreää liittoa vuonna 2007 äänestäneet ja lisensiaatti/tohtorit. (Jälleen kaipaisi lisätietoa taustamuuttujien korrelaatiosta.) (s. 207-213)

Vielä pienemmässä vähemmistössä olin väitteen "Suomalaiset ovat kautta historian olleet ahkeria ja työteliäitä" kanssa. Täysin eri mieltä oli kanssani 0,4%, osin eri mieltä 5,5%, ei eri eikä sama 8,3%, osin samaa mieltä 46,9% ja täysin samaa mieltä 38,8%. Suomalaisilla siis ainakin yhden ulottuvuuden suhteen (yltiö)positiivinen kansallinen identiteetti.

Työteliäiden suomalaisten kunniaksi kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat teoksista
Järnefelt, Eero: Pyykkiranta (1889), Halonen, Pekka: Niittomiehet (1891), Halonen, Pekka: Työ (1903), Westermarck, Helena: Silittäjättäriä (1883), Jansson, Karl Emanuel: Havuja hakkaava ukko (1871) ja Järnefelt, Eero: Kaski, luonnos (noin 1891)

Kiperä monivalintakysymys

Jälkijunassa kulkeva tapahtumaraportointini saavuttaa huomenna maanantai-illan poliittisen historian keskustelutilaisuuden. Kyseiseen kirjoitukseen ei tullut mukaan Pilvi Torstin esittämää kiperää monivalintatestiä, joka löytyy tuoreen kirjansa verkkosivun oikeasta laidastakin (lyhennettynä?).

Kysymys kuuluu "Minkälainen on sinun Suomen historiasi? Valitse mielestäsi 5 merkittävintä asiaa." Ja pitkässä listassa on nimenomaan niitä asioita, joita ilman Suomi ei olisi tänään sitä mitä se on. 

Millä ihmeellä näitä pystyy laittamaan merkittävyyden mukaan järjestykseen? Kontrafaktualisoi Suomen historian kuvittelemalla, että kyseinen asia ei olisi toteutunut ja miettii, kuinka paljon erilaisempi Suomi tänä päivänä olisi? Jollei olisi ollut jatkosotaa, eloon olisi jäänyt kymmeniä tuhansia miehiä, jotka jälkeläisineen olisivat voineet tehdä Suomesta jotain ihan muuta kuin mitä se on nyt. Mutta eivät välttämättä olisi siirtäneet talouttamme pelloilta tehtaisiin sotakorvausten tapaan. Äh.

En muista esitelmän yhteydessä vilautettua Torstin tutkiman populaation top 5 -listasta kuin sen, että "Aika Ruotsin valtakunnan osana" ei ollut mukana. Siihen kontrafaktualisointimetodin käyttäminen on niin vaikeaa, että vaihtoehto on kiistatta mukana omassa valintasetissäni. Siihen olisin valmis ottamaan myös Suomen kristillistämisen, mutta niin vanhoja asioita ei listalla ole ollenkaan. Eli ei siis myöskään raudan tulo, maanviljelyskulttuurin omaksuminen eikä keramiikan käyttö.

Hups. Olen sortunut mieltämään Suomen historiaksi asioita ennen Suomen olemassaoloa.

Mikä on käsityksenne seuraavista talvi-, jatko- ja Lapin sotaa koskevista väitteistä?

Historiatietoisuus-kyselyn täyttämiseni loppuu kolmannen osion aiheeseen, josta tietoni ovat aidosti hyvin hatarat. Eli "Historian merkitys omalle ikäpolvelle: Mikä on käsityksenne seuraavista talvi-, jatko- ja Lapin sotaa koskevista väitteistä? "

• Talvisota oli voitto Suomelle. / Täysin eri mieltä
• Jatkosota oli torjuntavoitto Suomelle. / Paskemmin olisi voinut käydä, mutta onko torjuntavoitto-käsite missään muualla maailmassa tunnettu? Osin eri mieltä
• Suomen jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan voidaan pitää erillissotana. / No, oli se erillinen talvisodasta, mutta ilmeisesti sitä ei tarkoitettu. Onko huomioitu, että vastaajat eivät välttämättä ymmärrä sanaa erillissota? Täysin eri mieltä
• Talvisota yhdisti vuoden 1918 sisällissodan osapuolet Suomessa ja ”punaisuus” ja ”valkoisuus” siirtyivät taka-alalle. / Näin olen antanut itseni ymmärtää, liekö aivan koko totuus. Osin samaa mieltä
• Suomalaiset kohtelivat sotavankejaan hyvin. / Hyvin? Verrattuna natsisaksan keskitysleireihin vai nykyajan siviilivankeihin? Jäämarssi-leffa oli värittynyt, mutta vastaan silti sen pohjalta Täysin eri mieltä
• Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas kuvaa onnistuneesti sota-aikaa. / En oo lukenu. Ei eri eikä samaa mieltä
• Karjalasta tulleiden evakkojen uudelleen asuttaminen sujui esimerkillisesti. / Jos ruotsinkieliset miljonäärit saivat pitää maansa hedelmäpuita istuttamalla, kuten opas Kemiönsaaressa meille joskus kertoi, niin ei ihan kaikki mennyt minun oikeustajuni mukaan. Osin samaa mieltä
• Naisten siviiliosallistuminen sotiin oli Suomessa poikkeuksellisen laajaa. / Tjaa, nyt puuttuu oikeasti tietoa. Brittinaiset olivat vapaaehtoisjoukoissa, mutta pääsivätkö lähellekään rintamaa? Saksalaiset halusivat pitää omansa hellan vieressä ja/tai keskitysleirivartijoina? Näiden mielikuvien perusteella vastaan osin samaa mieltä
• Sotien ajan historiaa pitäisi tutkia enemmän. / Eiköhän tämä nykyinenkin tahti tuota tekstiä enemmän kuin kiinnostuneet ehtivät omaksua? Täysin eri mieltä
• Sotien aikana suomalaiset olivat hyvin isänmaallisia. / Olisikohan tässä aihe, jota ei ole vielä tosissaan tutkittu? Kunnes toisin todistetaan: osin samaa mieltä
• Suomessa ei toimeenpantu kuolemantuomioita sodan aikana. / Jotain hyötyä vaarini muistelmien puhtaaksikirjoituksesta: täysin eri mieltä
• Suomen poliittinen johto tiesi juutalaisten julmasta kohtelusta Saksassa ennen sotia tai sotien aikana. / Jaha, mikähän on kysymyksen kirjoittajan silmissä "julmaa kohtelua"? Voisiko olla niin, etteivät suomalaiset sanomalehdet kertoneet Kristallnachtista? Mutta oliko se julmaa vai vaan "ihan normaalia" juutalaisten kohtelua? Tietämättä asiasta enempää vastaan: osin samaa mieltä
• Suomen ja Saksan suhdetta jatkosodassa voidaan kuvata sanalla ”liittolainen”. / Täysin samaa mieltä
• Tuhansien lasten siirtäminen sotia pakoon Ruotsiin oli oikea ratkaisu. / Ei eri eikä samaa mieltä
• Suomessa esiintyi sodan vastaista vastarintatoimintaa sotien aikana. / Ei harmainta aavistustakaan: Ei eri eikä samaa mieltä
• Suomalaiset selvisivät sodista ilman suurempia traumoja. / Eikös tässä nyt tätä suurehkoa sotatraumaa edelleen käsitellä? Täysin eri mieltä
• Suomen valtiolla ei ole anteeksipyydeltävää sodanaikaisessa juutalaispolitiikassa. / Todennäköisesti olisi ollut, mutta anteeksipyynnön aika on ollut ja mennyt. Ei eri eikä samaa mieltä
• Sodissa minua kiinnostavat lähinnä yksittäisten sotilaiden ja siviilien tarinat ja kohtalot. / Kun ei kiinnosta oikein nekään. Osin samaa mieltä
• Sota-ajan Suomi ja suomen kansa ei ollut yhtenäinen kokonaisuus. / Miten maa voisi koskaan olla täysin yhtenäinen kokonaisuus? Ei eri eikä samaa mieltä

Mikä on käsityksenne seuraavista keväällä vuonna 1918 Suomessa käytyä sotaa koskevista väitteistä?

Historiatietoisuus-kyselyn täyttämiseni hyppää kolmanteen osioon, joka on otsikoitu "Historian merkitys omalle ikäpolvelle" ja selostettu, että "Seuraavissa kysymyksissä Teitä pyydetään miettimään, miten tärkeitä eräät asiat ovat Teille ja kuinka merkittävinä pidätte eräitä historian kehityskulkuja. ". Yksi näistä kysymyksistä on "Mikä on käsityksenne seuraavista keväällä vuonna 1918 Suomessa käytyä sotaa koskevista väitteistä?"

• Suomalaiset taistelivat 1918 sodassa yhtenä rintamana Venäjää /Neuvosto-Venäjää ja kommunisteja vastaan. / Vaatisi hyvin mielenkiintoista sanan suomalaiset ymmärtämistä, että tähän voisi vastata muuta kuin täysin eri mieltä
• Kaikki osapuolet, punaiset ja valkoiset, taistelivat sodassa hyväksi kokemansa järjestelmän puolesta. / Täysin samaa mieltä
• Historiantutkijat ovat käsitelleet 1918 tapahtumia kattavasti. / Huomattavasti kattavammin kuin niitä Suomen historian aiheita, joista minä olen kiinnostunut. Mutta koska Vaasan vankileiriä ei ole vielä tutkittu vastaan osin samaa mieltä
• 1918 sodassa Suomi osoitti itsenäisyytensä kansakuntana ja valtiona. / Tappelemalla keskenään ja myymällä itsensä saksalaisten vasalleiksi? Täysin eri mieltä
• 1918 jakoi suomalaiset vihollisleireihin vuosikymmeniksi. / Täysin samaa mieltä
• 1918 tapahtumia ei kenenkään pidä enää pyydellä anteeksi. / Oikea aika oli ja meni, täysin samaa mieltä
• 1918 tapahtumat kuvaavat suomalaisten väkivaltaisuutta. / Ihmiskunnan väkivaltaisuutta, kyllä. Osin samaa mieltä
• 1918 sotaa käytiin erityisesti suomalaisten taloudellisen epätasa-arvon vuoksi. / Erityisesti? Ottaen huomioon, että Euroopassa oli maita (ainakin Iso-Britannia), jossa tuloerot olivat vielä suurempia ja näkyvämpiä, eikä sisällissotaa syttynyt? Osin samaa mieltä
• Punaisten voitto 1918 olisi tehnyt Suomesta osan Neuvostoliittoa. / Aah, kontrafaktualismia ilman aikaperspektiiviä. Ei eri eikä samaa mieltä
• Minua kiinnostavat lähinnä tavallisten ihmisten kohtalot 1918 sodassa. / Täysin samaa mieltä
• 1918 tapahtumien merkitystä suomalaisille liioitellaan esimerkiksi mediassa. / Osin eri mieltä
• Vuoden 1918 tapahtumien muistoksi pitäisi viettää vuosittain kansallista sovinnon päivää. / Oikea aika oli ja meni, täysin eri mieltä
• Punaiset ja valkoiset olivat yhtäläisesti syyllisiä vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin. / Sota on dynaaminen tapahtumasarja, jossa yksittäisellä asialla on tekijänsä. Molempiin ryhmiin kuuluvat tekivät ratkaisuja, jotka johtivat traagisiin tuloksiin lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä. Eli osin samaa mieltä
• Täällä Pohjantähden alla -kirjasarja on tärkeä 1918 tapahtumien kuvaaja. / Täysin samaa mieltä
• Sodan häviäjät hiljennettiin sodan jälkeen vuosikymmeniksi. / Eduskunnassa vasemmisto pääsi jossain määrin vaikuttamaan - ennen Lapuan liikettä. Osin samaa mieltä
• Suomen 1918 sota oli ensimmäisen maailmansodan rönsy. / Siihen vaikutti ensimmäinen maailmansota eli osin samaa mieltä
• Saksassa koulutettujen jääkärien rooli oli sodassa ratkaiseva. / Osin samaa mieltä
• Sodan jälkeiset valkoisten ylläpitämät vankileirit ovat häpeäpilkku Suomen historiassa. / Täysin samaa mieltä

Kuinka eri tai samaa mieltä olette seuraavien Suomen menneisyyden ja tulevaisuuden kehitykseen liittyvien väittämien kanssa?

Historiatietoisuus-kyselyn täyttäminen jatkuu II osion "Kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät" kysymyksellä Kuinka eri tai samaa mieltä olette seuraavien Suomen menneisyyden ja tulevaisuuden kehitykseen liittyvien väittämien kanssa? Käsittelen siitä menneisyyteen liittyvät kolme väittämää ja jätän nykyajan politiikan ja tulevaisuuden arvailun väliin.

• Suomalaiset ovat kautta historian olleet ahkeria ja työteliäitä. / Ahkeria ja työteliäitä käräjillä kävijöitä ja viinan kittaajiako? Suosittelen Phil Schwartzmannin tuoreen kirjan How to marry a Finnish girl toimistopäivän kuvauksen lukemista. Täysin eri mieltä

• Suomen kansa on aina ollut olemassa ja kehittynyt erillisenä ryhmänä, jolla on oma asuinalue. / Siis minkälaisella logiikalla tähän voisi vastata olevansa samaa mieltä? Jos Suomen kansa on ollut "aina" olemassa pitäisi Raamatun kertomuksiin täysin uskovan myöskin kyetä identifioimaan Nooan arkista se suomalainen/ne suomalaiset, jotka mahdollistavat kansan olemassa olon tuolloin. Kyseinen ajankohtahan kuuluu kokonaisuuteen "aina".
  Vastaavasti evoluutioon nojaavat joutuisivat visioimaan vähälukuisena syntyneeseen ihmisrotuun kansallisuuksien haltijoita. Mikä tuottaa vaikeuksia kun porukkaa oli vähemmän kuin nykyajan kansoja. Ja jonkun kanssa piti seuraavien sukupolvien aikana lisääntyäkin. Eli puuttumatta kansan kehityksen käsitteeseen ja asuinalueen aikahorisonttiin: täysin eri mieltä
• ”Talvisodan henki” vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan taloudelliseen menestykseen. / Jos verbi olisi ollut imperfektissä, olisin vastannut toisin. Nyt osin samaa mieltä

Tämän jälkeen kysely pysyy 1900-luvulla, suomalaiseen historiatietoisuudeen ei kuulu totinen menneisyys.

Miten suhtaudutte seuraaviin väittämiin historiallisen kehityksen luonteesta?

Kuten annoin ymmärtää, jatkan Historiatietoisuus Suomessa -tutkimuslomakkeen virtuaalista täyttämistä. Hyppään ensimmäisestä osiosta toiseen, joka on otsikoitu "Kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät" ja selostettu, että "Seuraavissa kysymyksissä Teiltä pyydetään mielipiteitä kehitykseen vaikuttavista asioista maailmassa yleensä ja erikseen liittyen Suomeen. " Ensimmäinen kysymys kuuluu Miten suhtaudutte seuraaviin väittämiin historiallisen kehityksen luonteesta? Pessimistinen perusluonteeni ja käsitenipotukseni pääsi tässä vastaussarjassa hienosti esille.

• Ajoittaisista takapakeista huolimatta, historiallinen kehitys on kaikkialla muutosta kohti parempaa. / Parempaa? Suhteessa mihin, mitattuna millä? Kaikkialla?! Täysin eri mieltä
• Historiallista kehitystä leimaa ennen kaikkea hyvien ja huonojen aikojen vuorottelu. / No jos ensin päätettäisiin, mitä tarkoitetaan "kehityksellä". Täysin eri mieltä
• Historialla on taipumus toistaa itseään. / Jos paloittelee ja tarkastelee sopivasti. Osin samaa mieltä.
• Länsimaisen ajattelun ja demokratian leviäminen merkitsee yleensä muutosta kohti parempaa. / Demokratian ymmärrän, mutta mitä mahtaa olla länsimainen ajattelu? Onko se vallalla Suomessa? Osin samaa mieltä.
• Viimeisen sadan vuoden kehitystä Suomessa voidaan pitää edistyskertomuksena, jossa on edetty kohti parempia aikoja. / Joo, kyllä sitä voidaan pitää sellaisena. Minä en pidä, mutta sitä ei kysytty. Täysin samaa mieltä
• Viimeisen sadan vuoden kehitystä koko maapallolla voidaan pitää edistyskertomuksena, jossa on edetty kohti parempia aikoja. / Missä on ja missä ei. Osin samaa mieltä
  
• Suomalaiset voivat suhtautua luottavaisesti maansa tulevaisuuteen. / Vain jos ovat optimistisia idiootteja. Täysin eri mieltä
• Suomalaiset voivat suhtautua luottavaisesti koko maailman tulevaisuuteen. / Vain jos ovat optimistisia idiootteja ja rajoittavat aikahorisonttinsa kosmologisten muutosten ulottumattomiin. Täysin eri mieltä
  

Mikä on historian merkitys Teille?

Kuten HAik 3/2011:sta kirjoittaessani uhkasin, ajattelin käyttää muutaman blogipostauksen vastaten Historiatietoisuus Suomessa -tutkimuslomakkeen kysymyksiin. Tutustuttuani niihin havaitsin, että osa oli työläitä vastata, osa vastauksista tylsiä lukea ja osa kysymyksistä liian lähellä nykyajan politiikkaa. Eli esittelen vastatukseni vain muutamiin kysymyksistä ja pysyn näin myös varmemmin sitaattioikeuden piirissä.

Ensimmäinen osa kyselystä on otsikoitu "I Historian merkitys" ja tarkennettu "Seuraavissa kysymyksissä käsitellään yleisesti historian ja menneisyyden merkitystä." Ihka ensimmäinen kysymys kuuluu: Mikä on historian merkitys Teille?

• Kiehtovia asioita, jotka kiihottavat mielikuvitustani. / Tämä palauttaa mieleen työpaikkani taannoisen kyselyn, jossa piti kertoa kuinka intohimoisesti duuniinsa suhtautuu. Ei tarkoitettu intohimoista inhoa. Joo, historiassa on kiehtovia asioita. Mielikuvitukseni harvemmin laukkaa historiassa, eli olisin vastannut definitiivisemmin, jos loppu olisi kuulunut "herättävät ajattelua". Mutta tällä muotoilulla vastaan: osin samaa mieltä
• Tilaisuus oppia muiden virheistä ja onnistumisista. / Kukaan historiassa ei ole elänyt minun elämääni: täysin eri mieltä. Tosin nykyajan poliitikot tuppaavat kyllä toistamaan edeltäjiensä virheitä, mutta ehkä kukaan ei ole poliittisissa ratkaisuissaan täysin onnistunut.
• Menneitä ja kuolleita asioita, jotka eivät koske minua. / Nipottamatta jälkiosan kielikuvasta: täysin eri mieltä
• Taustaa nykytilanteelle ja selityksiä nykyongelmille. / Tavallaan joo, paitsi että polut 1500-luvulta nykypäivään ovat aika pitkiä ja välissä pitkiä pätkiä, joista en voisi vähempää välittää (lue: 1900-luku). Eli vastaan: osin samaa mieltä
• Tietoa, joka auttaa minua ymmärtämään yhteiskunnan muutosta. / Yhteiskunta on muuttunut voimakkaimmin lähihistoriassa ja kuten juuri totesin, siitä olen vähiten kiinnostunut: osin samaa mieltä
• Perustiedot historiasta kuuluvat jokaisen yleissivistykseen. / No joo, mutta perustietojen määrästä ja kohdistamisesta voitaisiin käydä pitkä keskustelu: osin samaa mieltä