Moneen kertaan karannut Johan Forsman

Noin vuoden 1755 paikkeilla Eurajoella syntyneen Johan Forsmanin perään kuulutettiin ensimmäistä kertaa Turun lääninkansliasta 20.8.1776. Kuulutustekstin mukaan Johan oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saamaan varkaudesta pakkotyörangaistuksen Viaporissa, josta hän oli karannut kertaalleen, saatu kiinni ja karannut jälleen. Vapaaalla jalalle varsinaisesti päästyään Johan oli liittynyt keväällä (1776?) armeijaan eli tarkemmin sanottuna leskikuningattaren jalkaväkirykmenttiin. Samassa rykmentissä palvellut Peter Sjörose ilmiantoi sitten Johanin Porin maistraatille sopimattomana ja epäilyttävänä henkilönä. Epäilyksiä vahvisti se, että Johanilla oli hallussaan 111 kuparitaaleria pankkiseteleinä, uusi pari hopeisia kenkäsolkia ja uudet mustat kampavillaiset sukat.  

Porissa Johan vangittiin ja lähetettiin Turkuun. Matkalla hän kuitenkin onnistui elokuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä karkaamaan Nousiaisten nimismieheltä Carl Otto Oseen. Tuolloin Johanilla oli päällään siniset vaatteet, päässään hattu ja jaloissaan valkoiset villasukat. Toisessa jalassa oli saapas ja toisen hän oli jättänyt jälkeensä. 

Vasta maaliskuussa 1777 Johan Forsman saatiin Turun linnaan. Sieltä häntä kuljetettiin käräjille ja heinäkuussa hän sai Huittisissa hirttotuomion. Jo elokuussa hovioikeus oli käsitellyt asian ja lieventänyt tuomion 40 raippapariin, kolmen sunnuntain kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa.[1]

Läänin kanslian kuulutuksesta 24.9.1777 selviää, että keskimittainen ja tummahiuksinen Johan Forsman oli kuljetettu Huittisiin kärsimään raipaniskut ja suorittaa kirkonrangaistus. Raippojen jälkeen hän onnistui karkaamaan, vaikka oikeassa jalassaan oli kahle. Huittisista Johan suuntasi etelään ja Vampulan Salmenojan kylässä hän varasti Rauvalan isännän luhdista uuden ja pitkän lammasturkin, parin saappaita, kaksi paria villasukkia ja huopahatun. Hän otti nämä heti käyttöön ja jätti omia vaatteitaan luhtiin. 

Tämä karkureissu oli päättynyt, kun Johan oli jälleen 25.10.1777 Turun linnan tutkintavanki. Karkuaikaisia varkauksiaan piti selvitellä useamman pitäjän käräjillä ja Huittisissa Johan sai kesällä 1778 jälleen hirttotuomion. Hovioikeus lievensi sen samaan tapaan kuin aiemmin, mutta nyt pakkotyö Viaporissa  olisi elinikäinen. Tämä tuomio meni vielä kuninkaan eli oikeusrevision tarkasteltavaksi. Syyskuussa Turussa oltiin valmiita lähettämään Johan Viaporiin ja lokakuussa 1778 hän oli Helsingissä odottamassa lyhyttä merimatkaa. [2]

Lähteet eivät kerro uusista karkumatkoista, ennenkuin Johan Forsman elokuussa 1782 pääsi karkaamaan Viaporista. Jo 21.8.1782 hänet oli saatu kiinni ja suljettu Turun linnaan. Häntä oltiin lähettämässä Viaporiin jo syyskuussa, mutta mahdollisesti karkasi matkalla, sillä hän on jälleen Turun linnassa 22.9-25.10.1782 ennen uutta kuljetusta.[3] Helsingin kruununvankilasssa hänestä ei ole kirjausta, joten on mahdollista ettei Johan päätynyt tässä vaiheessa Viaporiin.

Vuoden 1783 lopussa Johan vangittiin Laitilassa ja vietiin Turun linnaan tutkintavankeuteen, jota jälleen vaadittiin useamman pitäjän käräjillä käyntiin. Kesäkuussa 1784 häntä oltiin vihdoin lähettämässä takaisin Viaporiin, mutta ennen lähtöä Johania kaivattiin käräjille Ahvenanmaalle. Vasta elokuussa 1784 hän lähti Turusta kohti Viaporia.[4]

Viaporiin Johan pääsi perille, sillä sieltä hän jälleen karkasi, ilmeisesti alkusyksystä 1785. Tällä kertaa apuna oli vahdikseen määrätty Leskikuningattaren jalkaväkirykmentin sotilas Johan Wallerström, mikä mainitaan Vaasassa 5.12.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa. Turussa 4.10.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa mainitaan vain Johan Forsman, jonka epäiltiin suuntaavan Turkuun, sillä siellä oleskeli naisystävänsä Maria Hartelin. Molemmissa teksteissä mainitaan Johanille alias Carl Fredrik Berglund sekä kahleet. Turkulaisten mukaan Johanilla oli karatessaan kahleet molemmissa jaloissaan ja vaasalaisten tiedon mukaan kaularauta ja yksi jalkarauta.

Turussa kirjoitettiin uusi kuulutus 26.11.1785 sekä Wallenströmistä että Johan Forsmanista, jonka nyt tienettiin syntyneet Eurajoen kylässä Panus, millä tarkoitettiin kain Paneliaa. Forsman oli ilmeisesti kertaalleen saatu kiinni, sillä hänen kerrottiin karanneen 19.11.1785 kaularaudan ja yhden jalkaraudan kera. Esitettiin myös epäily, että hän hakeutuisi aiempaan tapaansa kotiseudulleen, jossa hänellä oli sukulaisia ja tuttavia.  

Johan tuotiin Helsingin kruununvankilaan tapaninpäivänä 1785 ja vietiin seuraavana päivänä Viaporiin.[5] Josta hän lähti jälleen karkuteilleen 23.6.1786 yhdessä toisen elinkautisvangin kanssa. Etsintäkuulutusten kanssa ei aikailtu vaan Turussa sellainen kirjoitettiin 7.7.1786 ja Vaasassa 13.7.1786. 

Johanin karkutoveri saatiin kiinni ja Turun linnaan jo 8.7.1786 ja Johan liittyi seuraansa 30.7.1786. Lyhyeksi jääneen vapauden aikana Johan ehti varastaa, joten hän oli muutaman kuukauden tutkintavankeudessa ennen kuin lähetettiin lokakuussa Viaporiin.[6]

Johan pääsi karkaamaan joko kuljetuksesta tai Viaporista, sillä varkaussyytteitä useilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjillä oli selvitettävänä, kun hän aloitti tutkintavankeuden Turun linnassa joulukuussa 1788. Hovioikeuden päätös syyskuussa 1789 siirsi pakkotyönsä suorituspaikan Viaporista Karlskronaan. [7] Joulukuussa hän oli edennyt Växjöön kruununvankilaan matkallaan Karskronaan [8]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1700 (AID: v567705.b1700, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1740 (AID: v567705.b1740, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 90 (AID: v567705.b90, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 150 (AID: v567705.b150, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 270 (AID: v567705.b270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 400 (AID: v567705.b400, NAD: SE/RA/1340101);

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 4 (AID: v567711.b4, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 10 (AID: v567711.b10, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 16 (AID: v567711.b16, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 22 (AID: v567711.b22, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 28 (AID: v567711.b28, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 35 (AID: v567711.b35, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 43 (AID: v567711.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 49 (AID: v567711.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 55 (AID: v567711.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

[3]  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 44 (AID: v567735.b44, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 47 (AID: v567735.b47, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 51 (AID: v567735.b51, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:143 (1783) Bild 68 (AID: v567743.b68, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 70 (AID: v567753.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 110 (AID: v567753.b110, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 160 (AID: v567753.b160, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 200 (AID: v567753.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 250 (AID: v567753.b250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 300 (AID: v567753.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 370 (AID: v567753.b370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 420 (AID: v567753.b420, NAD: SE/RA/1340101) 

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 1240 (AID: v567760.b1240, NAD: SE/RA/1340101) 

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 680 (AID: v567766.b680, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 730 (AID: v567766.b730, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 610 (AID: v567766.b610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 820 (AID: v567766.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:178 (1788) Bild 860 (AID: v567778a.b860, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 300 (AID: v567784.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 340 (AID: v567784.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 410 (AID: v567784.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 470 (AID: v567784.b470, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 550 (AID: v567784.b550, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 630 (AID: v567784.b630, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 710 (AID: v567784.b710, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 760 (AID: v567784.b760, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 820 (AID: v567784.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[8] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:182 (1789) Bild 620 (AID: v567782.b620, NAD: SE/RA/1340101) 

Rusthollarin poika Hämeenkyröstä

Jos jonkun sanotaan olevan esimerkiksi rusthollarin poika rustholli A:sta, hän ei välttämättä ole rusthollin A poika. Tämän opin Carl Johanssonilta.

Hämeenkyrön Sassin rusthollari Johan Erichsson kuoli vuonna 1749 (Hämeenkyrö RK 1732-46, 1750-62). Isättömäksi jäi muun muassa 7.4.1747 syntynyt poikansa Carl. Hän lähti muuttokirjan kanssa 21.4.1767 Harjun kappeliseurakuntaan, jonne päätyi seuraavana vuonna avioliiton myötä myös isosiskonsa Kerstin (Hämeenkyrö RK 1767-83).

Turun linnaan tuotiin 4.11.1774 tutkintavankeuteen Pirkkalasta rusthollarinpoika Carl Johansson, jota syytettiin väärennyksestä. Hänet vapautettiin kuitenkin maaherran päätöksellä jo joulukuun alussa. [1]

Kuulutuksessa 8.8.1775 etsintäkuulutettiin kahtatoista ihmistä. Vihoviimeisenä heistä on rusthollarin poika Carl Johansson Pirkkalan (Harjun) rusthollista Runsas. Häntä epäiltiin papintodistuksen ja maaherran antaman matkapassin väärentämisestä. 

Kaksi vuotta myöhemmin kuulutuksessa 9.12.1777 kerrottiin, että yöllä 29.-30. lokakuuta Pirkkalan (Harjun) Runsaan rusthollari Johan Ericsonin varastohuoneeseen oli murtauduttu ja sieltä viety vakasta rahaa yhteensä 1800 kuparitaaleria. Tästä varkaudesta epäiltiin ja etsinkuulutettiin Carl Johanssonia Kyrön pitäjästä ja Sassin rusthollista. Todettiin, että hänet oli etsintäkuulutettu jo 8.8.1775, mutta ei edelleenkään saatu kiinni.

Rusthollarin poika Carl Johansson Kyröstä tuotiin 28.3.1778 tutkintavankeuteen Turun linnaan "useista rikoksista" epäiltynä. Hovioikeus vapautti hänet syytteistä lokakuussa 1778.[2]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 48 (AID: v567690.b48, NAD: SE/RA/1340101) ; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 32 (AID: v567692.b32, NAD: SE/RA/1340101)

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 20 (AID: v567711.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 26 (AID: v567711.b26, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 31 (AID: v567711.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 38 (AID: v567711.b38, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 45 (AID: v567711.b45, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 51 (AID: v567711.b51, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 60 (AID: v567711.b60, NAD: SE/RA/1340101);Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 66 (AID: v567711.b66, NAD: SE/RA/1340101);

Kirkkovarkaudella laajennettu Perniön lukkarin elämäkerta

Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli:

kl. 1765 Isak Avolin 8602. * Mynämäessä 7.2.1745. Vht: Mynämäen nimismies Abraham Avolin († 1745) ja Ingrid Höök. Turun katedraalikoulun oppilas 13.2.1756 (in cl. infim., Wirmoëns. 11 ann.) – 17.6.1765 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1765 Avolin Isaac Boreal. _ 497. Boreaalisen osakunnan jäsen 21.6.1765 [1765] d: 21 Junii Isaac Avolin. — Perniön lukkari (1770–73). † 22.3.1773.

Pso: 1772 Anna Charlotta Bergholm tämän 3. avioliitossa.

Jännittävästi Isak Avolin on kuolemansa jälkeen noussut kuolleista, sillä hän ja vaimonsa istuivat tutkintovankeudessa Turun linnassa 14.5.1774 alkaen. Syytettyinä kirkkovarkaudesta. [1]

Kyseisestä kirkkovarkaudesta oli laadittu kuulutus Turun maaherran kansliassa 29.4.1774. Tuomiokapitulin välittämien tietojen mukaan 12.4.1774 vastaisena yönä Perniön kirkkoon oli murtauduttu rikkomalla ikkuna. Sakaristosta oli viety uusi kullatusta hopeasta tehty alttarikannu, joka painoi 130 luotia, pienempi ja vanhanaikaiseksi nähty hopeakalkki, joka oli kullattu sisältä ja päältä, sekä siihen kuulunut pateeni, joka sekin oli kauttaaltaan kullattu. Lisäksi varkaat olivat työkaluillaan murtautuneet raudoitettuun arkkuun, josta he olivat saaneet saaliikseen seteleitä ja rahoja.

Käräjillä kaikki kolme katsottiin syyllisiksi, mutta piian nähtiin vain auttaneen rikoksessa. Isak tuomittiin hirtettäväksi ja vaimonsa saamaan 30 piiskaparia. Tuomio alistettiin hovioikeudelle, joten he palasivat Turun linnaan. Syyskuussa hovioikeus alensi Isakin tuomioksi 40 paria ruoskia ja neljän vuoden linnoitustyön. Hän päätti anoa armoa kuninkaalta. Vaimonsa ja piikansa saivat hovioikeudelta vankeutta vedellä ja leivällä, mihin he tyytyivät ja pääsivät vapaaksi 17. lokakuuta. Saman kuun lopussa Isak karkasi Turun linnasta.[2]

Hänet saatiin takaisin vankeuteen lähes vuotta myöhemmin 7.9.1775. Hovioikeus teki päätöksensä vasta kesän 1777 alussa ja 3.7.1777 Isak Avolin lähti Turun linnasta saadakseen raipat Perniössä ja aloittaakseen linnoitustyön Viaporissa.[3] Jo 17.7.1777 hän oli Helsingissä odottamassa kuljetusta linnoitussaarille.[4]

Vuoden pakkotyön jälkeen Isak sai elokuun 1778 alussa mahdollisuuden karata. Tavoittamisekseen laadittiin Turussakin 26.8.1778 kuulutus. Vapaana olo jäi lyhyeksi, sillä 15.10.1778 Isak oli Helsingin vankilassa ja seuraavana päivänä hänet vietiin Viaporiin.[5] 

Joskus tämän jälkeen Isak Avolin arvatenkin kuoli. 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 25 (AID: v567690.b25, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 31 (AID: v567690.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 36 (AID: v567690.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 57 (AID: v567690.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 61 (AID: v567690.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 43 (AID: v567690.b43, NAD: SE/RA/1340101)

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 86 (AID: v567692.b86, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 92 (AID: v567692.b92, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 96 (AID: v567692.b96, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 60 (AID: v567698.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 170 (AID: v567698.b170, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 930 (AID: v567698.b930, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1100 (AID: v567698.b1100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1250 (AID: v567698.b1250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1400 (AID: v567698.b1400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1520 (AID: v567698.b1520, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 340 (AID: v567698.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 410 (AID: v567698.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 450 (AID: v567698.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 100 (AID: v567698.b100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1600 (AID: v567705.b1600, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1660 (AID: v567705.b1660, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1720 (AID: v567705.b1720, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 60 (AID: v567705.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 130 (AID: v567705.b130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 190 (AID: v567705.b190, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 850 (AID: v567705.b850, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

Suurvaras Michel Kellberg

Lääninkanslioiden painettuja kuulutuksia läpikäydessä huomasin Michel Kellbergin esiintyvän useammassa ja kun ArkivDigitalin vankirekisteristäkin löytyi miehestä tietoa ja FamilySearch tarttui todennäköisiin rippikirjoihin, niin pienehköön elämänkertaan oli ainekset koossa.

Porin rippikirjoissa (1751-58, 13; 1759-64, 3, 317) esiintyy renki Michel Kellberg, joka oli syntynyt 14.8.1737. Hän oli reservin sotilas poikansa syntyessä 4.2.1755 ja mennessään 25.6.1757 naimisiin Elisabeth Vinbergin kanssa. Vuonna 1764 hän oli tiilenlyöjä, jolla oli vaimo Lisa Jacobsdotter (s. 12.8.1725) ja tytär Maja Lisa (s. 23.1.1763), joka oli syntynyt Vähä-Rauman kylässä kaupungin ulkopuolella.

Vuotta myöhemmin eli syyskuussa 1765 alkaen porilainen renki Michel Kellberg oli Turun linnan vankilassa odottamassa hovioikeuden päätöstä varkaustuomiostaan, mutta lähti linnasta jo ennen lokakuuta [1]. 

Todennäköisesti sama mies oli hantlankari/sotilas/entinen sotilas Michel Kellberg Kalannista/Porista, joka tuli useista varkaudesta syytettynä Turun linnaan heinäkuussa 1770. Vielä lokakuussa kierros kihlakunnan käräjillä oli kesken ja esimerkiksi marraskuussa Michel Kellberg vietiin Euran käräjille. [2]

Aivan joulukuun 1770 viime päivinä Michel Kjellberg karkasi. Tammikuun alussa kirjoitetussa kuulutuksessa häntä kutsutaan tykistön hantlaakariksi eli käsityöläiseksi sotilaaksi, (kiitos kommentoijille). Hänen sanotaan olevan 40-vuotias, mikä ei sovi erityisen hyvin Porin kirkonkirjojen tietoihin, mutta etsintäkuulutuksien ikätiedot eivät ole erityisen tarkkoja. Kuulutuksessa häntä kuvattiin pienikokoiseksi ja hiuksiaan tummanruskeiksi. Päällään oli harmaa sarkatakki, vanhat nahkahousut, valkoiset villasukat ja kengät, joissa ei ollut solkia. 

Helmikuun 25. päivä 1771 Michel Kellberg oli takaisin Turun linnassa. Kihlakunnan käräjien perusteella hovioikeus määräsi hänelle heinäkuussa 1771 rangaistukseksi 40 paria raippoja ja elinikäisen työvankeuden Viaporissa. Tuomio kannatti lähettää kuninkaan armon toivossa Tukholmaan ja Michel istui joulukuuhun 1772 asti Turun linnassa odottamassa vastausta. Se vahvisti hovioikeuden päätöksen, joten seuraavaksi Michel Kellberg siirrettiin Viaporiin.[3]

Sieltä Michel Kellberg pakeni vuoden 1774 alkupuolella.Huhtikuun lopulla painetusta kuulutuksessa häntä kuvataan jälleen lyhytkasvuiseksi, mutta hiusten väri on tällä kertaa musta. Kasvojaan kuvataan sanalla trinlagd, johon pitää keskelle lisätä d, jotta selviää, että tarkoitetaan pyöreää tai kuunkaltaista.  Elokuussa uusitussa kuulutuksessa kasvojaan kutsuttiin sanoilla "trindt och witlagdt" eli pyöreähköt ja vaaleat. Hiuksiaan kuvattiin jälleen ruskeiksi, mutta yllättävästi hänestä oli tullut keskimittainen. 

Lokakuun kuulutuksessa on poikkeuksellisen paljon toimintaa ja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että karannut Michel oli sama mies kuin Porin kirkonkirjoissa. Hän oli syyskuun 1. päivänä varastanut kalaa, leipää ja luotipyssyn Noormarkun Poosjärven rannalta ja seuraavana päivänä hänet havaittiin yhdessä toisen linnoitusvangin kanssa Sallmuksen torpassa. Torpan isäntä Johan Luwen kehuskeli pitkin Noormarkkua, että Michel Kellberg oli luvannut iskeä ulvilalaisen Kihlholmin talon varastorakennukseen. Näin kävikin 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Ovi murrettiin ja kahden arkun lukot rikottiin. Talonpoika Mats Matssonin omaisuudesta lähti mukaansa 672 kupari taaleria pankkiseteleinä, riikintaaleri kovana rahana, 120 taaleria välikokoisina kolikoina, 174 taaleria pikkukolikoina, kupariplootuja, kaksi hopeista kuppia ja erilaista vaatetavaraa.

Aiemmissa kuulutuksissa kuvatut Michel Kellbergin vaatteet olivat jääneet varaston lattialle, joten epäilyn kohde oli selvä. Omaa asiaansa selvittänyt Matts Mattsson sai Johan Luwenin pojan ilmiantajaksi. Tämä näytti puskan, jonka juurelta löytyi pieni osa varastetuista rahoista. Ilmeisesti pojalta saatiin myös kuulla, että Sallmuksen torpassa oli kypsennetty varastettua lihaa. 

Näiden varkauksien käsittely päästiin aloittamaan vasta kun Michel Kellberg oli saatu kiinni. Hänet suljettiin jälleen Turun linnaan 17.1.1775 ja tuomioiden tultua viimeisteltyä lähetettiin kohti Viaporia huhtikuussa 1776.[4]

[1] (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 530 (AID: v567648.b530, NAD: SE/RA/1340101))

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2350 (AID: v567671.b2350, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2370 (AID: v567671.b2370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 65 (AID: v567677.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 209 (AID: v567677.b209, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 215 (AID: v567677.b215, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 222 (AID: v567677.b222, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 235 (AID: v567677.b235, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 241 (AID: v567677.b241, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 247 (AID: v567677.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 70 (AID: v567677.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 76 (AID: v567677.b76, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 80 (AID: v567677.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 85 (AID: v567677.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 49 (AID: v567681.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 104 (AID: v567681.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 128 (AID: v567681.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 146 (AID: v567681.b146, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 169 (AID: v567681.b169, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 247 (AID: v567681.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 249 (AID: v567681.b249, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 253 (AID: v567681.b253, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 260 (AID: v567681.b260, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 39 (AID: v567692.b39, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 43 (AID: v567692.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 49 (AID: v567692.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 55 (AID: v567692.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 58 (AID: v567692.b58, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 62 (AID: v567692.b62, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 73 (AID: v567692.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 79 (AID: v567692.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 85 (AID: v567692.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 91 (AID: v567692.b91, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 95 (AID: v567692.b95, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 50 (AID: v567698.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (3/3)

Viides marraskuussa 1777 Turun linnasta karannut mies oli Nils Fahlsteen. Häntä Turun lääninkanslia oli kuuluttanut jo 29.7.1776 Rauman maistraatin 22.7. lähettämän kirjelmän perusteella. 

Heinäkuun 14. päivää edeltäneenä yönä porvari Eric Mandelin oli murtovarkaudessa menettänyt rahaa ja muuta omaisuutta. Osa saaliista oli jäljitetty, mutta vielä oli kadoksissa 12 ja 9 taalerin pankkisetelit, 209 taaleria (hopea?)rahana ja 60 kuparitaaleria sekä käytössä hieman kulunut naisen silkkinen kaulahuivi, jossa oli valkoisia ja punaisia damaskonruusuja sinisellä pohjalla, vastaava huivi, jossa oli vaaleanruskeita ruusuja mustalla pohjalla, vastaava huivi, jossa oli keltaisia ruusuja ruskealla pohjalla, kaksi uutta paria miehen mustia silkkisukkia, kaksi mustaa miehen kaulaliinaa, kampavillasta kudottuja miesten sukkapareja, joista yhdessä oli sini-valkoisia ruutuja, toisessa sinistä ja valkoista sekaisin ja kolmannet vaalean harmaat, kolme jossain määrin käytettyä puuvillamyssyä,  ja niin edelleen.

Varkauksista epäiltiin Eurajoen Irjanteen ruodun reservisotilas Henric Bergeliniä sekä kahta tuntematonta miestä, jotka kuitenkin osattiin nimetä. Fahlsteenin tiedettin olevan kirjansitojan kisälli ja Bergströmin räätälin kisälli. Molemmat olivat kotoisin Tukholmasta.

Kun Raumalla vangittu Nils Fahlsteen tuotiin Turun linnaan elokuussa 1776 varkaudesta syytettynä, on melko varmaa, että kyseessä on kuulutettu mies. Varsinkin kun kanssaan on Henric Bergelin. Miehet lähtivät linnasta 21.11.1776 juttunsa käsittelyyn, eivätkä ihan heti palanneet.[1] Jotain syystä Turun lääninkanslian etsintäkuulutuksessa 23.11.1776 mainitaan vain Nils Fahlsteen ja karkaamisensa vankikuljetuksesta jo menomatkalla.

Muutaman kuukauden kuluttua Nils Fahlsteen saatiin kiinni Huittisissa ja hän oli takaisin Turun linnassa 16.3.1777.[2] Hänen piti osallistua oikeudenkäyntiin Raumalla 29.8.1777, mutta onnistui jälleen menomatkalla pakenemaan. Samalla pääsivät vapauteen kolme vankia, joita oltiin kuljettamassa Tukholmaan, kuten lääninkanslian kuulutuksessa 1.9.1777 kerrottiin. Yksi näistä kolmesta oli myös yksi kuudesta marraskuussa karanneista. Kyseinen punahiuksinen ja vain ruotsia osannut Petter Lundgreen oli jonkun Viaporin rykmentin vapaaehtoinen rekryytti, kun hänet vangittiin varkaudesta epäiltynä 12.9.1777. Yhteiskarkauksen jälkeen hänet saatiin jo 25.11.1777 takaisin Turun linnaan, josta hänet maaliskuussa 1778 lähetettiin takaisin rykmenttiinsä.[4]  Toukokuusta alkaen hän oli Helsingin kruununvankilassa, josta hän toisen vapaaehtoisen kanssa karkasi heinäkuun 11. ja 12. päivän väisenä yönä.[5] Hänet vangittiin viimeistään 3.11.1779 ja siirrettiin joulukuussa kahden vuoden pakkotyöhön Viaporissa [6]

Nils Fahlsteen saatiin Turun linnaan 1.11.1777 eli vain kaksi viikkoa ennen kuin hän jälleen karkasi, edellä esiteltyjen viiden muun miehen kanssa. Etsintäkuulutuksen jälkeen hänestä ei ole löytynyt tietoja. Todennäköisesti hän on palannut Ruotsin puolelle, jossa tapahtumat Suomessa on voitu helpommin peittää.

 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1430 (AID: v567698.b1430, NAD: SE/RA/1340101) syyskuu 1776 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1560 (AID: v567698.b1560, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 370 (AID: v567698.b370, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 80 (AID: v567705.b80, NAD: SE/RA/1340101);  heinäkuu 1777 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101) 

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101) ); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 120 (AID: v567711.b120, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 128 (AID: v567711.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 135 (AID: v567711.b135, NAD: SE/RA/1340101);

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 140 (AID: v567717.b140, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (2/3)

Kuudesta vankikarkurista Turun lääninkansliassa 15.11.1777 kirjoitetussa kuulutuksessa kuvataan Johan Bergströmin ja Anders Jacobssonin jälkeen turkulainen sotilas Anders Stenberg, joka oli vangittu varkaudesta 17.10.1777 aivan kuten seuraavana listalla oleva Turun kaupungin profossi Matts Strömbeck.[1] Karkaamisen yhteydessä Anders Stenbergiä kuvataan pitkäksi ja laihaksi. Hiuksensa olivat mustat ja sidotut eli pitkät. Hänellä oli päällään ruskea päällystakki, harmaa jakku ja pyöreä musta lampaannahkainen myssy. Matts Strömbeck oli varreltaan lyhyempi ja mustahiuksinen. Päällään oli vanha kangastakki, vanhat nahkahousut, vanhat kengät ja vanha villalangasta neulottu myssy.

Anders Stenberg saatiin takaisin vankilaan jo 26.11.1777 ja Matts Strömbeck 5.12.1777. He saivat lopullisen tuomionsa vasta syyskuussa 1780, jolloin heidät vietiin Turun linnasta saamaan hovioikeuden määräämät raipaniskut.[2] Molemmat saivat myös passituksen Viaporiin. Anders Stenberg vietiin Helsingistä Viaporiin 28.9.1780. Myrskyisän sään Matts Strömbeck odotti vuoroaan vielä kuun lopussa, mutta jo 2.10.1780 tuuli oli suotuisa matkantekoon.[3] (Turun tutkintavankien listoissa esiintyy pari vuotta myöhemmin varkaudesta syytetty sotilas Anders Stenberg, mutta hän on tittelin ja paikkakunnan perusteella ilmeisesti eri mies.) 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 390 (AID: v567705.b390, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 440 (AID: v567705.b440, NAD: SE/RA/1340101) )

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 500 (AID: v567705.b500, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 23 (AID: v567711.b23, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 40 (AID: v567717.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 44 (AID: v567717.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 48 (AID: v567717.b48, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 52 (AID: v567717.b52, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 56 (AID: v567717.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 61 (AID: v567717.b61, NAD: SE/RA/1340101); 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 20 (AID: v567722.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 28 (AID: v567722.b28, NAD: SE/RA/1340101); elokuu 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 34 (AID: v567722.b34, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101);  

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 115 (AID: v567722.b115, NAD: SE/RA/1340101); 2.10.1780 Viaporiin Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 122 (AID: v567722.b122, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (1/3)

Marraskuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä 1777 Turun linnasta karkasi läpi muurin (medelst utbrytning genom muren på Fånga-huset) ja kahleet jaloissaan kuusi miestä, joita vastaan nostetut syytökset varkauksista ja muista vakavista rikoksista eivät olleet loppuunkäsiteltykä. Jo 15. päivä heistä kirjoitettiin lääninkansliassa kuulutus. 

Siinä kuvattiin ensimmäisenä entinen salpietarikeittämön renki Johan Bergström, joka oli ehtinyt edellisinä vuosina tulla viranomaisille tutuksi. Vielä marraskuussa 1774, kun vaimonsa synnytti pojan Carl Friedric Turussa Johan oli kasteluettelossa salpietarikeittämön renki eikä entinen sellainen, mutta hänet oli 2.5.1774 vangittu varkauksista epäiltynä yhdessä tykistön miehen Jabob Messlingin kanssa. Messlingin asiat tulivat selväksi aiemmin, mutta Johaniin kohdistui ensimmäisen hovioikeuden päätöksen jälkeen uusia syytteitä. Hän istui heinäkuuhun 1775, jolloin hän oli Turun vankilan seniori. Vankilasta hänet lähetettiin saamaan raipparangaistus, jonka jälkeen Johan oli vapaa mies.[1]

Kunnes hänet vangittiin taas varkaudesta epäiltynä 21.12.1775. Tällä kertaa todennäköinen rikoskumppaninsa oli reservin pursimies Anders Jacobsson, joka kaksi vuotta myöhemmin oli yksi kuudesta karkulaisesta. Anders oli vapautunut raippojen kera Turun linnasta syyskuussa 1775, jossa hän oli istunut kesäkuusta 1775 syytettynä varkaudesta.[2] Miehet ovat siis voineet tutustua edellisen vankeutensa aikana. Tällä kertaa he saivat odottamisesta tarpeekseen tai pakenivat toiskertalaiselle annettavaa pahempaa rangaistusta ja karkasivat linnasta. Johan Bergström lähti 13.10.1776 ja Anders Jacobsson 17.10.1776.[3] 

Viiveestä johtuen lääninkanslia kuulutti 16.10.1776 vain Johan Bergströmiä.  Hän oli lähtenyt liikkeelle kahleet jaloissaan keskellä päivää, neljän ja viiden välillä. Anders Jacobsson oli mukana 21.10.1776 päivätyssä etsintäkuulutuksessa. Yksi tuntomerkeistään oli, että hän puhui ainoastaan suomea.

Johan ilmeisesti löysi vaimonsa, sillä tämä synnytti 25.7.1777 pojan Jacob. Perhesuhteet tekivät miehen paikantamisesta helpompaa, mutta molemmat miehet suljettiin uudelleen Turun linnaan vasta 17.10.1777 eli olivat ilmeisesti vuoden karkulaisina. He onnistuivat jälleen karkaamaan 15.11.1777, kuten alussa kerrottiin.[4] Johan Bergström oli kuvauksen mukaan keskimittainen, kasvonsa pyöreähköt ja hiuksensa mustat. Vankilassa päällään oli ollut sininen jakku, vaaleansiniset kangashousut, päässään näädänkäpälistä tehty turkismyssy ja /tai vanha huopainen yömyssy sekä jaloissaan kankaiset säärystimet sekä kengät. Anders Jacobsson oli pieni, laiha ja pitkänenäinen. Vankilavarustuksensa koostui sisäturkista, jonka päällinen oli harmaa, vanha ja rikki, nahka housuista sekä saappaista.

Tällä kertaa pakoilu epäonnistui ja Johan sekä Anders olivat takaisin vankilassa 13.12.1777. Kolme päivää aiemmin linnaan oli suljettu Johan Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter ja perheen neljä lasta. Helmikuussa 1779 lasten määrä vankilistassa pienenee kolmeen ja huhtikuussa 1780 heitä ei enää mainita. Aikuisista Johan ja Anders vapautuivat elokuussa 1780 raipparangaistuksen kautta.[5] Koko vankilan pisimpään istunut tutkintavanki Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter sai 25 paria piiskaa ennen kuin vapautui marraskuussa 1780. [6]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 24 (AID: v567690.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 30 (AID: v567690.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 35 (AID: v567690.b35, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 56 (AID: v567690.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 60 (AID: v567690.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 46 (AID: v567690.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 30 (AID: v567692.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 36 (AID: v567692.b36, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 47 (AID: v567692.b47, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 53 (AID: v567692.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 61 (AID: v567692.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 63 (AID: v567692.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 66 (AID: v567692.b66, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 74 (AID: v567692.b74, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 70 (AID: v567698.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 190 (AID: v567698.b190, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 290 (AID: v567698.b290, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 940 (AID: v567698.b940, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 970 (AID: v567698.b970, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1130 (AID: v567698.b1130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1270 (AID: v567698.b1270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 360 (AID: v567698.b360, NAD: SE/RA/1340101)  

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 380 (AID: v567705.b380, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101);

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 510 (AID: v567705.b510, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 6 (AID: v567711.b6, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 12 (AID: v567711.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 18 (AID: v567711.b18, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 24 (AID: v567711.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 41 (AID: v567717.b41, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 45 (AID: v567717.b45, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 49 (AID: v567717.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 53 (AID: v567717.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 57 (AID: v567717.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 62 (AID: v567717.b62, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 21 (AID: v567722.b21, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 29 (AID: v567722.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 35 (AID: v567722.b35, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 46 (AID: v567722.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 52 (AID: v567722.b52, NAD: SE/RA/1340101)

Mitä rippikirja ei kerro, esimerkki vuodelta 1799

Kangasalan Tarpilan Alasen isäntäväki vaikuttaa 1700-luvun lopun rippikirjoissa hyvin tavanomaiselta. Vielä 1780-luvun alussa isäntänä oli Michel Thomasson (s. 21.11.1731) ja hänen kuoltuaan toukokuussa 1784 paikkansa otti poikansa Thomas Michaelis (s. 23.6.1769). Thomasin häitä Maria Henriksdotterin kanssa vietettiin 16.5.1785 ja esikoispoika Thomas syntyi kuukautta myöhemmin, 24.6.1785. (Kangasala RK 1779-1783, 238; 1784-1790, 239)

Ensimmäinen varsinainen erikoisuus on ahtaaseen tilaan kirjoitettu merkintä, jonka tulkitsen (nipin napin) ilmiannoksi jostain. (Kangasala RK 1792-98, 227)

Edellisessä rippikirjassa talossa asunut nimismies Christian Roth on seuraavassa kirjassa isäntänä. Thomas on ennen ylivetämistä merkitty entiseksi talolliseksi ja vaimonsa leskeksi. (Kangasala RK 1798-1809, 287). Genissä on tulkittu kuolinvuodekseen 1801, mutta vastaavaa kirjausta ei ole Kangasalan haudatuissa.

Aivan muualta eli Turun lääninkansliassa 8.7.1799 päivätystä kuulutuksesta selviää, että Thomas oli tuomittu Pirkkalan, Vesilahden, Ruoveden ja Messukylän käräjillä toista kertaa murtovarkaudesta saamaan 40 paria raippoja, istumaan kahtena sunnuntaina häpeärangaisusta kirkossa ja lopuksi kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Viaporin linnoituksille. Thomas kuitenkin onnistui karkaamaan Pöytyällä 12.6.1799 kun häntä kuljetettiin Turun linnan vankilaan. Etsintäkuulutuksen kuvauksen mukaan hän oli mustahiuksinen, muodoltaan pitkä ja kaita sekä lähtöön lähtiessään pukeutunut lyhyeen siniseen jakkuun ja samasta kankaasta tehtyihin liiveihin ja housuihin. Jaloissaan oli valkeat villasukat ja saappaat, päässään musta hattu.

Turun linnan vankilistojen selaus paljastaa, että Thomas oli tuotu linnaan 7.8.1799 Pirkkalan nimismiehen lähettämänä. Hän lähti takaisin kotiseudulleen 28.8.1799 saadakseen raipparangaistuksensa. Tämän jälkeen hänet olisi lähetetty kai Viaporiin, mutta koska Thomasta epäiltiin vielä käsittelemättömästä murtovaraudesta, hänet lähetettiin odottamaan käräjiä Turkuun. Hän saapui linnaan 22.9.1799 ja lähti takaisin 21.10.1799. Käräjäkäsittelyn jälkeen Thomas lähetettiin Turun sijaan Hämeenlinnaan. (*)

Uutta tapausta käsiteltiin Kangasalan käräjillä 7.11.1799 ja asia siirrettiin käsiteltäväksi 14.12. Thomas saapui Hämeen linnaan 10.11.1799, lähetettiin käräjille 11.12.1799, joilta hän palasi vankilaan 17.12.1799. Tuomio oli annettu, mutta alistettu hovioikeudelle.  Sen päätös saatiin 12.2.1800, mutta selvää lähtökirjausta en löydä. (**) 

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 810 (AID: v567861.b810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 930 (AID: v567861.b930, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 1000 (AID: v567861.b1000, NAD: SE/RA/1340101)

(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2840 (AID: v567861.b2840, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2970 (AID: v567861.b2970, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1210 (AID: v567868.b1210, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1320 (AID: v567868.b1320, NAD: SE/RA/1340101)

Miehet Ikaalisista karkuteillä 1772

Ikaalisten talvikäräjillä tuomittiin murtovarkauksista hirttämällä kuolemaan pakkotyövanki Matts Ericsson ja talollisten pojat Johan Josepphsson ja Matts Jöransson Luomajärveltä. Tuomio oli vahvistettava hovioikeudessa ja tätä odottaessa miesten oli tarkoitus istua Turun linnassa. Kuljetuksessa Turkuun Johan onnistui karkaamaan 7.4.1772. Hänestä kirjoitettiin viikkoa myöhemmin etsintäkuulutus, jonka mukaan Johan oli keskimittainen, kasvonsa vaaleat, hiuksensa ruskeat ja nenänsä pitkä ja terävä. Karkuun päästessään hänellä oli päällään vanha ja lyhyt lammasturkki, valkoinen sarkaliivi, jaloissaan villasukat ja pieksut sekä päässään nuorimyssy (snör Mössa).

Hovioikeus muunsi Matts Erikssonin ja Matts Jöranssonin kuolemantuomiot raippojen, kirkkorangaistuksen ja Viaporin linnoitustyön yhdistelmäksi. Raipat ja kirkkorangaistukse he kärsivät Ikaalisissa, mutta kuljetuksessa kohti Helsinkiä he pääsivät pakoon. Turun maaherran kansliassa 17.9.1772 kirjoitetussa kuulutuksessa ei ole mitään tuntomerkkejään.

Maata mitanneen Anders Hammarin vaiheista

Tammelassa vihittiin 15.3.1779 maanmittarioppilas Anders Hammar (s. 1758) ja Haudankorvan kylästä Fredrika Lovisa Odelman (RK Tammela 1775-1780, 1). Kyseessä ei ole Kiskon Hongiston rustholliin 15.4.1758 syntynyt Anders Hammar, jonka setä Anders Hammar oli lähtenyt maanmittarinuralle, sillä Anders Arvidsson Hammar elää torpparina Kiskossa. On kylläkin mahdollista, että hän oli vanhemmalle Anders Hammarille ylioppilasvuosina syntynyt avioton poika.

Fredrika Lovisan isä Gabriel Fredrik Odelman on maanmittari, mikä näkyy elämäkerrastaan ja esimerkiksi vuoden 1778 Historisk almanachista.

Kun nuorenparin esikoispoika Carl Gustaf syntyi 30.10.1781 Anders Hammaria tituleerattiin insinööriksi Turun ruotsalaisessa seurakunnassa. Samana vuonna nuoripari oli kirjoilla Huittisissa maanmittarin taloudessa, jossa Anders Hammar oli opiskelija (RK Huittinen 1781-1786 Kiviranta). Huittisista he muuttivat Somerolle vielä vuoden 1781 aikana ja sieltä 1783 Kemiöön(?) (RK Somero 1782-1786, 217). Ehkä liikkuminen jatkui, sillä pari löytyy seuraavan kerran vasta 1790-luvun alussa Kokemäen Mölkärissä, Anders Hammarin appivanhempien taloudesta. Fredrika Lovisa Odelman kuoli vuonna 1791 ja appiukko kaksi vuotta myöhemmin.

Anders Hammar oli jo ennen tätä liikkeellä, sillä Vaasan läänissä kuulutettiin syksyllä 1792 hevosta ja satulaa, jotka matkalla ollut maanmittarioppilas oli talolliselta lainannut eikä ollut palauttanut.

Samaan aikaan kuin nuorempi Anders häviää näkyvistä, vanhempi Anders Hammar saa vaimonsa Anna Kristina Fattenborgin kanssa Nummella 29.9.1794 iltatähden Anders. Uransa jatkuvuus näkyy konkreettisesti almanakoissa vuodesta 1793 vuoteen 1808. 

Toinen Anders Hammar tulee näkyviin Turun vankilistoissa 15.2.1797 vangittuna irtolaisena Hämeenlinnasta. Hänet lähetettiin Huittisten käräjille 25.3. ja palasi 5.4. Tapauksensa oli päätetty siirtää Hämeen maaherran huoleksi, joten Hammar lähetettiin 8.4. Turusta Hämeenlinnaan. (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:244 (1797)) 

Anders Hammar näki Turun linnan seinät ainakin kerran myöhemmin. Hänet ja "nainen" Anna Elisabet Moberg vangittiin irtolaisina 25.8.1805. Koska kuulusteluissa selvisi, että he asuivat Tammelan Häivän kylässä, pari lähetettiin 28.8. kohti Hämeenlinnaa. (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:325 (1805))

Liedossa he pääsivät karkuun hovioikeuden auskuntantti ja kruununnimismies Stålströmin luona. Korkeasta koulutuksestaan huolimatta Stålström ei ollut osannut (tai halunnut) antaa pariskunnasta mitään tuntomerkkejä. Lääninkansliasta syksyllä 1805 lähetetyssä kuulutuksessa haettiin maanmittarin apulaista Anders Hammar vaimoineen. 

Taimo Saarisen Kaitaisten Paavolan sukutaulusta selviää, että Anna Elisabet Moberg oli syntynyt Rymättylässä 21.7.1766, vaikka hän sai myöhemmissä rippikirjoissa vuoden nuorennuksen. Hän oli mennyt Lemussa 14.2.1788 naimisiin Stor Tojolan rusthollarin Aron Cavoniuksen kanssa. Avioliiton kaksi nuorinta lasta syntyivät Lemussa 1789 ja 1790, mutta sisaruksensa Raumalla 1794 ja 1795. 

Raumalla Aron oli ensin suojelusmies ja sitten itsellinen, eli perheen oli aiempaa alemmassa yhteiskunnallisessa asemassa. Aronin hautaustietoa en löytänyt, mutta Anna Lisa Moberg lähti kertaalleen  Euraan 1801 ja leskeksi kirjattuna vuonna 1804 Huittisiin (RK Rauma 1789-1794, 81; 1795-1800, 143; 1801-1806, 30, 93). 

"Hustru Anna Lisa Hammar f. Moberg" tuli Kauvatsalta Lemun lukkarin torppaan vuonna 1810 ja palasi Kauvatsalle 1812 (RK Lemu 1807-1812, 8). Tämä on viimeinen löytämäni elonmerkki Anders Hammarista.

Esivaltaa vastaan 1700-luvulla puhuneista

Tukholman lomallani istuin myös pari päivää Riksarkivetissa. Ei ollut akuuttia tarvetta, mutta on varmasti yli vuosikymmen siitä, kun olin viimeksi haahuillut fyysisten luetteloiden ääressä. Nyt tiedän enemmän ja olen kiinnostunut muustakin kuin Kokemäestä ja esivanhemmistani, joten arvasin löytäväni jotain "hauskaa". Ja olin oikeassa. (Kulutin aikaani myös käymällä läpi presiis samaa hakemistoa kuin vuonna 2012. Olivatkohan tuolloiset muistiinpanot vielä jossain "tallessa"?)

Yksi tuore kiinnostuksen kohde on "väärästä puheesta" tuomitut, joihin törmäsin Turun linnan vankilistoissa esimerkiksi vuonna 1752. Googlaus toi esiin Sara Salbergin opinnäytteen Kungen, drottningen och folket. En studie i folkligt motstånd och genus i 1700-talets Sverige. Siitä selvisi, että olemassa on kortisto, johon kuninkaalle eli oikeusrevisioon edenneet tapaukset on poimittu. 

Kortiston löytämiseen tarvittiin kaksi henkilökunnan edustajaa, jotka osasivat oikealle hyllylle, ja yksi, joka pystyi paikantamaan laatikot. Kun oli aika tehdä tilaus, minua neuvottiin väärin, mahdollisesti surkealla ruotsillani esitetyn selostuksen takia. Valitettavasti en ollut lukenut kunnolla Salbergin lähdeviitteitä, joissa olisi toki ollut tarvittavat sanat. Edelleenkään en siis osaa valmistautua arkistokäyntiin kunnolla.

Näin minulla oli kotiin tullessa vain kortistosta tehdyt muistiinpanot Turun hovioikeudesta Tukholmaan lähetetyistä keisseistä. Tietenkään en tiedä mitään siitä, miten kortisto on koottu ja milloin, mutta eihän tässä tiedettä olla tekemässä. Minua kiinnosti erityisesti ajallinen jakauma, jota varten olisi pitänyt kerätä myös nyky-Ruotsin puoli, mutta - kuten sanottu - kyse oli lomailusta eikä tieteellisestä tutkimuksesta. Pitäisi myös ymmärtää se, juontaako ajallinen jakauma alkuperäisiin tekoihin, syyttämisintoon vai jatkokäsittelyn eroihin. 

Selitystä kaipaava ajallinen jakauma on kuitenkin ilmeinen. Reilusti yli puolet tapauksista ajoittuu vuosille 1745-1759. Harvinaisuus 1760-luvulla on lehdistöhistorian näkökulmasta mielenkiintoinen, sillä mielipiteet muuttuivat ja niiden esittäminen vapautui jo ennen vuoden 1766 lopussa säädettyä painovapautta.

Kotiin päästyä muistin löytäneeni ArkivDigitalilta jotain oikeusrevision pöytäkirjan omaista. Kyseessä on Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot (SE/RA/1311). Se ei ole sama utslaghandlingar, jonka Salberg mainitsee, sillä Susan Kiiski-Seiskarin palkitussa gradussa "Aika vierii, kello lyö – iäisyys ymmärryksen suo": Tukholman kehruuhuoneeseen tuomittujen suomalaistaustaisten naisten kokemushorisontti 1780-luvulla on viitteissä sekä "Justitierevisions protokoll" että "Justitierevisions protokoll, Utslagshandlingar". Koska oikeusrevision luettelo ei (käsittääkseni) ole kokonaan verkossa, näiden eron setviminen jää seuraavaan Tukholman lomaan.

Syytetyissä on sekä säätyläisiä että talonpoikia. Kortistosta esimerkiksi kävi ilmi, että kirkkoherra Bergbohm sai tuomionsa 30.4.1731. Pöytäkirjasta (Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1731:1 (1731) s. 1141) selvisi, että Johan Bergbohm oli sanonut jotain arveluttavaa Kaarle XII:stä kiistellessään talonpoika Anders Jacobsson Saunalan kanssa. Saunala oli sitten nähnyt tarpeelliseksi viedä asia oikeuteen. Bergbom oli ollut Suomessa läpi isovihan, joten hänellä oli varmasti mielipiteitä tuolloisesta kuninkaasta. 

Turun hovioikeus oli käsitellyt asian 2.3.1731 ja ehdottanut rangaistukseksi kahdeksan päivän vankeutta vedellä ja leivällä. Tämä vahvistettiin Tukholmassa. Kirkkoherra kuoli Eurassa huhtikuussa 1732. Toivottavasti tällä ei ollut yhteyttä rangaistuksen suorittamiseen.

Turun linnan vankeja 1757

Vuoden 1757 (*) alkaessa Turun linnassa pisimpään istunut vanki oli edellisessä heinäkuussa tullut  kiteeläinen talollinen Matts Mattsson, joka oli ilmiannettu murhasta. Hän odotti pääsyä hospitaaliin vielä helmikuussa.

Vuodenvaihteen olivat olleet linnassa myös Nousiaisten Kärmälän kylästä isäänsä lyönyt talollisenpoika Simon Eriksson, joka lähti Turusta 28.1.1757 saadakseen raipparangaistuksen. Sekä anoppiaan pahoinpidellyt halikkolainen renki Matts Mattsson, joka lähti linnasta 28.2. Seilin hospitaaliin. Sekä vanhempiaan pahoin kohdellut talollisenpoika Mats Hindricsson Pirkkalasta. 

Helmikuun lopuksi linnaan tuotiin Ulvilasta väärän rahan levittämisestä tuomittu itsellismies Michael Johansson Sippola odottamaan hovioikeuden päätöstä. 

Eläimiinsekaantumisesta syytettyjä/tuomittuja on listoilla enemmän kuin viitsii laskea tai hakea Keskisarjan väitöskirjasta. Huhtikuun 26. vankilaan tuotu tapaus oli kuitenkin säädyltään erikoisuus: paroni Johan Gustaf Mellin Kangasalalta. Hän pääsi rangaistuksetta vapaaksi 11.5.1757.

Heinäkuussa entisen porvarin vaimo Maria Mattsdotter Uudestakaupungista istui kahdeksan päivää vedellä ja leivällä rangaistuksena kirjoilusta ja sapatin rikkomisesta.

Lokakuun lopusta alkaen linnassa odottivat hovioikeuden päätöstä murhasta tuomitut reservin sotilas Michael Kihlman ja piika Lisa Eriksdotter Ulvilan Kaasmarkusta. He lähtivät linnasta 2.1.1738 mestattaviksi. Rikos oli ollut niin raskas että Michaelin ruumis teilattaisiin ja Lisan poltettaisiin.

Marraskuussa Turun linnaan tuotiin Taivassalosta torppari Michel Jacobsson esivaltaa vastaan lausumistaan sanoista. Loimaalainen talollinen Erik Eriksson oli puhunut vain pahaa vanhemmistaan ja jo joulukuussa sai tuomionsa raipaniskuina. 

(*)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1630 (AID: v567620.b1630, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1680 (AID: v567620.b1680, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1730 (AID: v567620.b1730, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1810 (AID: v567620.b1810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1860 (AID: v567620.b1860, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1900 (AID: v567620.b1900, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1940 (AID: v567620.b1940, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1756

Vuoden 1756 (*) alkaessa Turun linnassa pisimpään istunut oli turkulainen reservin rakuuna Mats Ericsson, joka oli karannut. Hän oli tullut linnaan 3.3.1755 ja hovioikeus pohti asiaansa edelleen.

Uuden vuoden oli linnassa viettänyt myös irtolaismies Lars Biörk Maariasta. Häntä syytettiin kolmannesta murtovarkaudesta. Kolmannesta varkaudesta syytettiin turkulaista Mats Monseliusta, joka oli tuotu linnaan 22.12.1755 odottamaan hovioikeuden näkemystä.

Tammikuun tulokkaisiin kuului Uskelan lukkari Samuel Hideen, joka istui 8 päivää vesi ja leipä -vankeudessa. Syyn voi kykenevät tulkita oheisesta leikkeestä. 

Helmikuussa linnaan tuotuihin kuului Huittisten (eli Vampulan?) Murron kylästä talollisenpoika Anders Johansson, joka oli sanonut pahasti isälleen. Hän odotti hovioikeuden tuomiota samoin kuin kuun viimeiset vangit, jotka oli tuomittu murtovarkaudesta. Joukkoon kuului Akaasta torppari Sigfrid Jacobsson ja lukkari Henrik Largren sekä Urjalan siltavouti Matts Mårtensson. Anders oli päässyt lähtemään maaliskuussa, mutta kolmen miehen ryhmä oli Turussa vielä huhtikuussa, jolloin heidät siirrettiin Hämeen linnaan.

Maaliskuussa vangiksi tuotiin Pyhämaa Kukolan kylän talollisenpoika Henrik Olofsson, joka oli lyönyt isäänsä. Tästä määrätty raipparankaisu oli edessään 6. huhtikuuta linnasta lähtiessään.

 

Muutaman kuukauden arkistoaukon jälkeen syyskuun listassa on kuninkaasta pahoja puhunut eli Vehmaan Vinkilän talollinen Hinrich Hinrichsson. Kovin ilkeitä sanoja hän ei liene sanonut, sillä linnaan tulon syynä oli 14 päivän vesi ja leipä -vankeuden suoritus.

Elokuussa linnaan oli tuotu ylioppilas Henric Ganander, jonka väitettiin kirjoittaneen kirje paholaiselle.  Hän odotti hovioikeuden tuomiota lokakuussa ja Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan sai kahden viikon vesi ja leipä -vankeuden rangaistuksekseen. Tämä käy ilmi myös tammikuun 1757 vankiluettelosta (**). Tuomio ei estänyt uraa oikeuden palveluksessa: "Ylisen Sääksmäen kihlakunnan kruununvoudin apulainen 1760, toimitusvouti siellä 1765. Pälkäneen, Sahalahden ja Kuhmalahden nimismies 1769. Satakunnan kihlakunnan (Hämeen l.) kruununvouti 1777, ero 1788"

(*)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:17 (1756) Bild 2000 (AID: v567617.b2000, NAD: SE/RA/1340101)Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:17 (1756) Bild 2050 (AID: v567617.b2050, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:17 (1756) Bild 2110 (AID: v567617.b2110, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:17 (1756) Bild 2170 (AID: v567617.b2170, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:17 (1756) Bild 2190 (AID: v567617.b2190, NAD: SE/RA/1340101)

(**) 

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:20 (1757) Bild 1630 (AID: v567620.b1630, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1755

Tammikuussa 1755 Turun linnaan tuotiin vangiksi Loimaan Vilvaisen kylästä rusthollari Gustaf Johansson, joka oli iskenyt puukolla äitiään. Äiti tuskin oli kuollut, sillä mies sai "vain" raipparangaistuksen ja pääsi linnasta 24.2. (Oheinen kuva Vilvaisten kylän kartoituksesta on leikattu Maatalousmuseo Sarassa pidetystä kyläesittelystä, joiden esitysmateriaalit ovat verkossa.)

Erikoisempi oli 15 raumalaisen miehen ryhmä, joka istui huhtikuussa neljä päivää vesi ja leipä -vankeudessa siksi, että olivat käyttäneet poikaa paimenena. Eläimiin sekaantumisen riskin pienentämiseksi vuodesta 1680 paimentaminen oli jätetty tytöille ja naisille.

Toukokuussa hovioikeuden päätöstä odottivat kirkkovarkaudesta kertaalleen tuomitut rakuuna Sven Blomberg ja poika Johan Ericsson Pälkäneen Painon ja Myttylän kylistä. He olivat lähteneet linnasta ennen heinäkuuta, josta on säilynyt seuraava vankilista.

Syyskuussa linnaan tuotiin Piikkiön Viuhkalan kylästä verisynnistä eli insestistä tuomittuina vanha sotilas Joh. Hofjuncare ja tyttärensä Maria. Lokakuussa hovioikeus antoi molemmille kuolemantuomion.

Marraskuun 7. päivä linnaan saapuivat arvatenkin samoilla käräjillä vanhempiensa pahoinpitelystä tuomitut kaksi miestä. Talollisen poika Johan Johansson oli Uskelan Tottolasta ja Torppari Johan Simonsson Halikon Toivilasta. Molemmat saivat raipparangaistuksen ja lähtivät 8.12.1755.

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 970 (AID: v567614.b970, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1040 (AID: v567614.b1040, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1080 (AID: v567614.b1080, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1140 (AID: v567614.b1140, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1180 (AID: v567614.b1180, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1240 (AID: v567614.b1240, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1280 (AID: v567614.b1280, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1310 (AID: v567614.b1310, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1753

Vuoden 1753 (*) alkaessa Turun linnan tutkintavankina oli kaksi armeijasta karannutta miestä, yksi passitta tavattu mies, varkaudesta tuomittu turkulainen kauppias ja lapsenmurhasta tuomittu lapualainen nainen, joka siirrettiin 24.1.1753 pakkotyöhön. Sekä Pöytyän Kaulansuun kylän talollinen Johan Simonsson, joka esivaltaa loukanneiden sanojensa takia sai helmikuussa raipparangaistuksen ennen vapauteen pääsyä. Ei mennyt montaa päivää, kun Ikaalisista tuli samasta syystä renki Michael Mattsson.

Isäpuoltaan tai appeaan pahoinpidellyt rusthollari Petter Melich Kemiön Skarpbölestä suoritti tammikuussa Turun linnassa vesi- ja leipä -rangaistuksensa. Maaliskuussa puolestaan Kokemäen Pirilän talollinen Matts Mattsson aloitti hovioikeuden päätöksen odotuksen koskien isänsä pahoinpitelyä. Asia oli selvinnyt ennen heinäkuuta ja väliin jäävät vankilistat puuttuvat.

Maaliskuussa saapuivat linnaan myös Houtskarin Mossalasta talollinen Anders Jöransson ja vaimo Anna Mattsdotter epäiltynä kaksinkertaisesta huoruudesta eli molemmat olivat tahollaan naimisissa. Heidät vapautettiin jo viikon kuluttua.

Heinäkuussa alussa vangiksi tuli Huittisten Korkiakoskelta sotilas Erik Koskia, jota syytettiin oman sylilapsensa tappamisesta iskulla. Hänet oli tuotu Turkuun, vaikka käsittely kihlakunnanoikeudessa oli kesken. Elokuussa hän odotti jo hovioikeuden tuomiota. Valitettavasti loppuvuoden vankilistat eivät ole säilyneet, joten kohtalonsa jää epäselväksi.

(*)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:9 (1753) Bild 1420 (AID: v567609.b1420, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:9 (1753) Bild 1440 (AID: v567609.b1440, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:9 (1753) Bild 1480 (AID: v567609.b1480, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:9 (1753) Bild 1530 (AID: v567609.b1530, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:9 (1753) Bild 1590 (AID: v567609.b1590, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1752

Turun linnan vuoden 1752 vankien (*) erikoisuuksiin kuuluu helmikuussa hovioikeuden päätöstä odottanut kuninkaallisen henkirakuunarykmentin furiiri Anders Pilroth, jota syytettiin Jumalan ja sakramenttiensa häpäisystä. Huittisten Purin (?) kylän talollinen Johan Henriksson puolestaan oli jonkun mielestä puhunut esivaltaa vastaan. Kylällä tarkoitettaneen Kauvatsan Puurilaa, jonka Kreulan talolla on Lasse Iso-Iivarin talonhaltijalistan mukaan vuosina 1721-59 isäntä Johan Henriksson (s. 7.10.1699).

Marttilan lukkari Carl Wilman tuli linnaan helmikuussa syytettynä kirkkovarkaudesta. Hän kuoli (9.3.?) vankilassa ennen käsittelyn päättymistä.

Maaliskuun alussa linnaan tuotiin neljä eläimiin sekaantumisesta syytettyä: sotilas Jöran Fors ja veljensä Erik Mattsson (Huittinen, Sampu) ja reservin sotilaat Johan Andersson sekä Anders Johansson (Eura, Kirkonkylä). Teemu Keskisarjan väitöskirjan "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa" : Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa tapausluettelosta en näitä löydä eli eivät kuuluneet rajaukseensa.

Turkulaisen kankuri Ståhlbergin vankeuden syy heinäkuussa oli erimielisyys vaimon kanssa ja suoritettuaan vesi-leipä -päivät hän pääsi vapaaksi. Etunimeä ei ole merkitty. Turun vihityissä vaihtoehtoja ovat Lÿnväf: M:r Thomas Matts: Ståhlberg ja Linväfv: Thomas Stålberg.

Syyskuussa linnaan tuotiin Pöytyän Kaulansuun kylän talollinen Johan Simonsson, jonka saama tuomio esivaltaa loukanneesta puheesta alistettiin hovioikeudelle.

Lokakuun 18. päivä Mynämäen Isokalliosta tulivat vangeiksi kaksinkertaisesta huoruudesta tuomitut rakuuna Jacob Lustig ja sotilaan leski Lise (?) Matsdotter. Hovioikeus ei aikaillut ja 11.11. rakuuna päästettiin vapaalle jalalle ja leski joutui piiskattavaksi.

Aivan marraskuun lopussa vankeihin liittyi Oriveden Kauppilan kylän talollinen Thomas Jacobsson, joka oli tuomittu osuudestaan murhapolttoon ja odotti hovioikeuden päätöstä.

(*)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2070 (AID: v567605.b2070, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2110 (AID: v567605.b2110, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2150 (AID: v567605.b2150, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2190 (AID: v567605.b2190, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2230 (AID: v567605.b2230, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2270 (AID: v567605.b2270, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1751

Vuodelta 1751 Turun linnasta on säilynyt vankilistoja maaliskuusta alkaen (*). Huomiosaraketta ei ole käytetty joka välissä ja osa lähdöistä ei ole vapautuksia vaan ilmeisesti oikeuskäsittelyn jatkumista Turun ulkopuolella.

Pisimpään eli huhtikuusta 1750 vankina oli ollut Maarian Metsämäestä talonpoika Simon Thomasson, jonka tuomio varkaudesta oli vahvistettu hovioikeudessa. Simon oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei rangaistusta, joka oli todennäköisesti raippoja, voitu antaa. Rangaistusta ei koskaan annettu, vaan kun lähtöpäiväksi kirjattiin 9.6.1751 sen selitteenä oli kuolema. Maariassa ei tehty kirjausta Isotalon isännän kohtalosta, sillä kuolinaika puuttuu Lasse Iso-Iivarin talonhaltijalistasta.

Tammikuun listassa oli myös Marttilan lukkari Anders Hackman, sillä "et besynnerligit brått". Nykyajasta nähden mielenkiintoinen on myös Mouhijärven lautamiehen Tuomas Saksan rikos: esivallan vastustaminen puheella. Molemmat odottivat kuninkaalle lähetyn anomuksen tulosta, jossa rankaisuksi määrätyn vesi-leipä vankeuden suoritettuaan he pääsivät vapauteen 25.6., sattumalta siis samana päivänä.

Huhtikuun lopussa linnaan tuotiin Perniön Laitilasta rakuuna Johan Tamber ja veljensä renki Gabriel Henriksson, joita syytettiin Gabrielin vaimon kuolemantuottamuksesta. Selvityksen jälkeen molemmat lähtivät pois toukokuussa. He palasivat vankilaan heinäkuun alussa, jolloin asian käsittely kihlakunnanoikeudessa oli edelleen kesken. Elo- ja syyskuussa asiaa käsitteli hovioikeus. Sen päättämä tuomio oli raippoja, jotka odottivat miehiä heidän lähtiessään linnasta lokakuun lopussa.

Toukokuussa oli viikon vankina mestatun rakuunan Johan Frimodigin vaimo Maria Jöransdotter Pöytyältä, joka oli tuomittu anoppinsa pahoinpitelystä sekä osallisuudesta aviomiehensä varkauksiin. Niissä väitettiin olleen mukana myös turkulaisen porvarin Henrik Sirkkala, joka oli samoin viikon vankina toukokuussa. Maria tuomittiin vesi- ja leipä päiviin, jotka hän suoritti heinäkuussa ja vapautui. 

Toukokuun lopussa vangeiksi tulivat Paraisilta yksinkertaisesta huoruudesta tuomittuina lukkari Jonas Söderberg ja "naishenkilö" Lisa Johansdotter. He pääsivät pois kesäkuussa istuttuaan rangaistuksena annetun vesi-leipä -vankeuden.

Syyskuussa linnaan tuotiin porilainen kauppias Rancken, joka oli sanonut jotain sopimatonta kuninkaasta. Hän pääsi jo samassa kuussa takuusummaa vastaan vapaaksi.

Yhtä lyhyt oleskelu oli Loimaan Euran kylän sotilas Thomas Flinckenstiernalla. Hän ei päässyt vapaaksi vaan joutui vaimonsa kuolemantuottamuksesta linnoitustyöhön.

Lokakuussa linnaan tulivat Tyrvään Tyrväänkylältä talonpoika Simon Simonsson ja sisarensa Beatha Simonsdotter. Heidät oli tuomittu vanhempiensa pahoinpitelystä ja asia oli nyt hovioikeuden käsittelyssä. Tuomio oli sukupuolittuneesti raippoja ja piiskoja, joiden saamiseksi sisarukset lähtivät linnasta 20.11.1751

Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloa silmäillen kyseessä voisi olla Tyrväänkylän Pakilan Simon Simonsson (s. 14.12.1717), jonka isä Simon Simonsson (s. 13.10.1693) oli vanhoilla päivillään solminut uuden avioliiton 24.3.1751, mikä olisi mahdollinen syy suhteiden kiristymiseen. Geni-profiilinsa perusteella nuoremmalla Simonilla oli aikuisikään elänyt Beata-sisar.

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1700 (AID: v567602.b1700, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1740 (AID: v567602.b1740, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1810 (AID: v567602.b1810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1850 (AID: v567602.b1850, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1890 (AID: v567602.b1890, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 1940 (AID: v567602.b1940, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 2000 (AID: v567602.b2000, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:2 (1751) Bild 2120 (AID: v567602.b2120, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:5 (1752) Bild 2310 (AID: v567605.b2310, NAD: SE/RA/1340101) [Tämä joutunut väärään paikkaan]

Turun linnan vankeja tammikuussa 1750

Aloitin vuosi sitten Turun linnan vankilistojen käsittelyn jostain syystä vuodesta 1762. Se ei kuitenkaan ole varhaisin vuosi oikeuskanslerin arkistossa säilyneissä vankilistoissa. Sarja alkaa vuodesta 1750, mutta Turusta on tuolloin vain tammikuun lista [1]. Se on huomattavasti lyhyempi kuin vastaavat pari vuosikymmentä myöhemmin, joten kaikki nimet mahtuvat blogipostaukseen.

Myös vankeusajat ovat lyhyempiä, sillä pisimpään ollut oli tuotu linnaan 25.3.1749 eli alle vuosi aikaisemmin. Hän oli turkulainen Johan Kiempe, joka oli tuomittu osallisuudesta varkauteen. Listasta ei käy ilmi, mitä hän odotti. 

Sama epäselvyys koskee turkulaista Anders Blomia, joka oli tuomittu hevosvarkaudesta, ja porilaista miestä Anders Kekonius, joka oli tuomittu taposta. Porissa oli kauppias Nils Gabrielsson Kekonius, mutta 2.9.1729 syntyneen Anders-poikansa elämä näyttää tutkimattomalta.

Sotilas Anders Höök Marttilan Harmasta oli tuomittu karkaamisesta. Huomautuskentän mukaan vapaus odotti häntä 5.2.1750, olettaen, että hän selvisi hengissä 40 raippaparista. 

Piika Anna Jacobsdotter Tyrvään "Jamala"sta oli ilmiannettu kotivarkaudesta ja epätosien huhujen levittämisestä. Hänet oli tuotu linnaan 13.11.1749 ja hän pääsi pois 2.1.1750. Huomautussarakkeessa ei ole mitään mainintaa rankaisusta.

Vanajan kirkkoherra Thomas Packaleniuksen kohdalla ei ole syytä eikä mitään kirjausta tuomiotilanteesta. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan "Oli hattujen sodan aikana valtiopetoksesta syytettynä ja vangittuna Ruotsissa, mutta havaittiin syyttömäksi"

Nousiaisten Köönikkälästä oli tuotu 13.1.1750 vangiksi "naisihminen" Lisa Alexandersdotter, jota syytettiin useammasta varkaudesta. Häntä ei oltu vielä tuomittu ja sama koski rakuuna Henrik Frimodigia, jota syytettiin tappelusta maantiellä. Kotinsa oli Pöytyän Käntty (?), jonne päin hän pääsi jo 4 päivän vankeuden jälkeen. Mahdollisesti käräjille.

Tammikuun 23. päivä linnaan tuotu Rauman kaupunginpalvelija Erik Hammarberg oli tuomittu varkaudesta. Hammarberg ei ole kovin yleinen nimi, joten sama mies taitaa olla tiilirenki, joka on Rauman kastettujen listassa kolmesti isänä 1755-57.

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:1 (1750) Bild 1180 (AID: v567601.b1180, NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1769-70

Vuoden 1769 alkaessa listan päällimmäisenä eli pisimpään yhtäjaksoisesti Turun linnassa olleena vankina oli postikirjuri Carl Gustaf Schatelowitz. Hän oli tullut linnaan 16.6.1768 tuomittuna kirjeen luvattomasta avaamisesta. Postikirjuri ei odottanut paikallisen hovioikeuden näkemyksiä vaan postilaitoksen johdon päätöksiä Tukholmassa. Tutkintovankeutensa päättyi 17.4.1769, jolloin miestä odotti raipparangaistus eli hänet oli todettu syylliseksi johonkin.

Yksinkertaisesta huoruudesta syytettynä linnaan tuotiin 5.3.1769 porilainen merimiehen vaimo Caisa ja lapsensa. Lapsi mainitaan vielä heinäkuun listassa, mutta ei elokuussa, jolloin Caisa joutui hovioikeuden päätöksellä Turun kehruuhuoneelle. Toivottavasti siellä olot olivat kohentuneet Jaakko Cavoniuksen ajoista.

Turun kaupunginkassööri Gustav Johan Boerman tuotiin linnaan 23.9.1769 kertaalleen tuomittuna kruunun varojen hävittämisestä. Dahlströmin kortistoa selaten selviää, että Boerman oli ollut kaupunginkassööri viimistään vuonna 1757, jolloin hän oli myös jo likvidaatiokomissaari. Kyseisenä vuonna hän meni naimisiin rykmenttikirjuri Carl Ullnerin lesken Kristin Elisabeth Wellingkin kanssa. Boerman pyrki aktiivisesti eteenpäin urallaan ja haki maistraatilta elokuussa 1759 todistusta työhakemusta varten. Vuonna 1760 hän osti Nils Gyldénin omistaman Stor-Simolan tontin (Eteläinen kortteli, n:o 718). Kaksi vuotta myöhemmin hän pyrki raatimieheksi kahteen kertaan. Hän pääsi ylimääräiseksi raatimieheksi ja huutokauppadirektööriksi. Jälkimmäisestä hän kuitenkin luopui kun selvisi, ettei hän voisi samaan aikaan pitää kassöörin paikkaa. Ongelmana ei ollut ylenmääräinen työ, vaan se, että yhteenlasketut palkat ylittivät kuninkaallisessa määräyksessä annetun raja-arvon. Seuraavana vuonna Boerman kaipasi jo lepoa ja haki maistraatilta lupaa kuuriin terveyslähteellä. 

Se, että Boerman selvitti tilejä maistraatille lienee luonnollista, mutta vuonna 1765 pöytäkirjoissa käsiteltiin irtainta omaisuuttaan. Rahaepäselvyyksien vuoksi Boermanin irtaimistoa ja tontti menivät pakkohuutokauppaan. Tonttia myytiin kertaalleen 17.3.1766, toiseen kertaan 24.3. ja kolmanteen 7.4. Kysyntä ei siis ollut suuri ja hinta jäi niin alhaiseksi, että Boerman valitti siitä. Ostaja oli vaimon poikapuoli kivalteri Carl Anders Sneck. Kyse ei ollut perheen sisäisestä hyväntekeväisyyttä, sillä kun äitipuoli ei halunnut muuttaa, asiaa käsiteltiin raatihuoneella.

Tämän jälkeen ei ole Dahlströmin poimintoja, joten ilmeisesti vangitseminen  vuonna 1769 liittyi tähän aiempaan problematiikkaan ja maksattomiin korvauksiin tms. Turun linnasta Boerman lähti 10.11.1769 pakkotyöhön linnoituksilla. Geni-profiilinsa perusteella hän sai kuitenkin aivan kunniallisen oloisen hautauskirjauksen Kuopiossa vuonna 1784. Koko perhe oli asunut kaupungissa viimeistään vuonna 1780 (RK 1780-1785, 27).

Boerman ei ollut ainoa Turun vangittu virkamies vuonna 1769. Marraskuussa Anders Tounelius (?) istui 8 vesileipäpäivää tuomittuna vankien huonosta kohtelusta ja kaupunginmittari Simon 12 päivää tuomittuna "epäsovusta vaimonsa kanssa", joka tuskin rajoittui sanoihin. 

Tammikuussa 1770 linnaan tuotiin peruukkioppilas Levonius/Livon, jonka mahdollisesta oikeusmurhasta olen täällä jo kirjoittanut. Sittemmin peruukkiporukkaa selvittänyt Kustaa H. J. Vilkuna ei nähnyt tuomiossa mitään erikoista.

Maaliskuussa 1770 vangittiin ylioppilas Johan Walhström tuomittuna anoppinsa lyömisestä 20 vesileipäpäivään. Turun linna oli hänelle jo tuttu, sillä hän oli tammi-helmikuussa 1768 suorittanut 12 vesileipäpäivää tuomittuna varkaudesta.

Aiemman kaksintaistelun kohdalla luulin kyseessä olleen aivan erityinen tapaus, mutta kaksintaistelusta tuomittuna tuotiin vankilaan myös Karjalohjalta Carl Fredrik Brunou 25.3.1770 odottamaan kuninkaalle alistettua päätöstä, jonka perusteella hän pääsi lähtemään vankilasta vasta 27. joulukuuta. Mahdollinen rangaistuksensa ei selviä, sillä listan digitoinnista puuttuu listan oikea puoli tai en ainakaan sitä löydä. Koska asiaa käsiteltiin Tukholmassa, on mahdollista, että arkistoaineistoa olisi löydettävissä. Matrikkelitietojen mukaan miehen elämä jatkui normaalin oloisesti.

Lähteet:

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:66 (1769) (NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) (NAD: SE/RA/1340101)

Turun linnan vankeja 1767-68

Edellisessä osassa käsiteltiin alkuvuoden 1767 Turun linnassa tutkintavankeudessa istunut porvariperhe Naantalista. Heidän seurakseen tuli Lempäälästä jo tämän sarjan aiemmista osista tuttu ylioppilas Johan Söderlund, jota syytettiin nyt "useammasta rikoksesta" yhdessä sotilas Thomas Uhrväderin ja talonpoika Mats Erikssonin kanssa. Miehet lähetettiin 30.3.1767 kihlakunnan käräjille, josta koko joukko palasi tuomittuna 17.4.1767 odottamaan hovioikeuden päätöstä. Söderlundin toverit vapautettiin 4.8.1767 rangaistuksetta, mutta Söderlundin odotus jatkui kunnes hänet 30.3.1768 tuomittiin maastakarkoitukseen.  

Nopeammin vahvistettiin Huittisista Turun linnaan 24.2.1767 tuodun talonpoika Thomas Vähähongon rikos: hänet oli tuomittu kuudetta kertaa juopumuksesta. Hovioikeuden ratkaisun perusteella Thomas vapautettiin 16.4.1767 kärsimään raipparangaistus. 

Vähähonko on Huittisissa, mutta tarkemmin sanottuna Keikyällä. Iso-Iivarin isäntäluettelon perusteella kyseessä on voinut olla vanhaisäntä Thomas Ericsson (s. 1704) tai poikansa Thomas Thomasson (s. 1738). Vanhaisäntä kuoli 1.5.1767 verensyöksyyn, mikä voisi hyvinkin olla seurausta raipparangaistuksesta. Se ei nimittäin ollut kevyt rangaistus.

Thomas ei ollut ainoa humalatilojen vuoksi linnaan joutunut. Kengitysseppä Jonas Berlund Vehmaalta tuotiin kolmannen humalatuomionsa takia Turkuun 20.6.1767 istumaan 8 vesileipäpäivää. Loimaalainen talonpoika Eric Hendriksson sai seitsemännen humalatuomionsa jälkeen tulla 10.12.1764 odottamaan hovioikeuden näkemystä Turun linnaan. Hänet vapautettiin 4.1.1768 saamaan raipparangaistuksen.

Lemun lukkari Carl Leman tuotiin Turun linnaan 3.3.1767 suorittamaan 15 vesileipäpäivää, jotka hän oli saanut rangaistukseksi äitinsä lyömisestä. Erikoisempi syy 8 vesileipäpäivään samassa kuussa oli Uudeltakirkolta kotoisin olevalla vaimo Anna Johansdotterilla, joka oli onnistunut välttämään henkikirjoituksen.

Näiden vuosien erikoisin vanki oli kuitenkin joulukuussa 1767 kanslisti Carl Adolf Stålhanske, joka istui 8 vesileipäpäivää tuomittuna kaksintaistelusta. Hän nimittäin oli Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan kanslisti Turun hovioikeudessa! Rikos ja siitä saatu rangaistus eivät näytä haitanneen urakehitystään mitenkään.

Uskonnollisista syistä vuosikausia vankina ollut pariskunta Laihialta vapautettiin vihdoin 30.6.1768.

Johan Söderlundiin vielä palaten. Hän ei viihtynyt Suomen ulkopuolella, vaan palasi melko nopeasti takaisin. Nopeasti hänet myös vangittiin uudelleen ja tuotiin Turun linnaan 20.9.1768 odottamaan uutta tuomiota hovioikeudelta. Se oli sama kuin edellisellä kerralla, joten jollain tavalla Söderlundia lähdettiin viemään toistamiseen rajalle 12.11.1768. Jos jaksan selata listoja, kohtaanko hänet vielä neljännen kerran?

Lähteet:

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:57 (1767) (NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:62 (1768) (NAD: SE/RA/1340101)