lauantai 16. helmikuuta 2013

Poliisisarja lauantai-illaksi


Tavanomaiset poliisisarjat eivät ole minua pitkään aikaan kiehtoneet, mutta tänään löytyi jotain sopivaa. Ruotsin koulu-tv:n eli UR:n Historiepolisen. Tiukassa formaatissa selvitetään 10 minuutissa 10 identiteettivarasta:
Leif Eriksson,  Heliga Birgitta,  Drottning Margareta, Gustav Vasa, Drottning Kristina, Sophia Elisabet Brenner, Jonas Alströmer, Anders Celsius, Eva Ekeblad, Carl Michael Bellman (Ohjelman tarkoituksesta)
Ohjelmat on tarkoitettu 4-6 -luokkalaisille ja ne on tehty huumorilla. Oma piponi kiristyi vain pari kertaa. Pyhä Birgitta ei tietenkään eläessään ollut "Pyhä Birgitta". Ja näyttivätkö Kalmarin unionin osat tosiaan alla olevan kuvan mukaisilta? Mieleen tulee pari muutosehdotusta.

Hirvihavaintoja vuosina 1886 ja 1803

Yksi hyödyllisimmistä kirkkovierailuista kautta aikojen oli se, jossa opas osoitti parvea ylläpitävään pylvääseen kiinnitettyjä hirvensarvia ja kertoi eläimen olleen 1800-luvulla erittäin harvinainen. Jäi mieleen, mutta vaikka luen kuinka monta sanomalehtijuttua erikoisina pidetyistä hirvihavainnoista, en saa päähäni mahtumaan tätä nykytilan ja menneisyyden eroa. Joka oli vallalla vielä vuonna 1886, jolloin aikakauslehti Uljas kertoi numeroissaan 1.5., 8.6. ja 3.7.1886 seuraavat havainnot.
Hirven tappamisesta tuomittiin entinen kaartilainen R. Hupponen, kotoisin Heinjoen kappelista, Muolaan talvikäräjissä, vetämään sakkoa 200 mk. eli varojen puutteessa pidettäväksi vankeudessa vedellä ja leivällä 24 vuorokautta.

Kahdeksan hirveä nähtiin, kuten meille kirjoitetaan, Kymin pitäjässä aivan lähellä Mämmölän kylää tämän kuun 25 p:nä rauhallisesti kävelevän.

Kolme hirveä, kaksi isompaa ja yksi pienempi, on useita kertoja nähty Kurussa Pyydysmäen talon torpan ruispellossa, jossa he useita kertoja päivässä käyvät ruualla. Katsojat sanovat noita paikkakunnallamme harvinaisia eläimiä erittäin kauniiksi ja uljaan näköisiksi.

Hirviä on nähty Toukokuun loppu päivinä Partsinmaan kylässä. Elukat ovat oleskellet kahdessa parvessa, toisessa 6 toisessa 7 kappaletta. Joku viikko sitten saivat Tervarummun talonmiehet kiinni yhden 7:ntä korttelia korkean hirven vasikan, joka oli uponnut suo ojaan. Pari viikkoa elätettiin sitä Tervarummun talossa, mutta päästettiin sitten nimismiehen käskystä vapauteen.

16 hirveä on äskettäin tapettu Venäjän puolella Suomussalmen pitäjän rajalla. Suurimmasta saatiin 40 leiviskää lihaa.
Aikanaan Sveaborg-blogin kommentiksi  sanomalehdestä Päivätär 17.10.1863 kopioimani ote artikkelista  “Hirvet Suomessa nykyjään ja muinoin” sopii jatkoksi ja ansaitsee uus-uusjulkaisun:
Kuinka paljon hirviä muinoin löytyi maassamme näkyy myös siitä, että vuonna 1802 Kesäk. 30 p.pyydettiin kaksi nuorta hirveä Helsingin pitäjässä “Nissbacka” nimisen kartanon maalla. Tästä olemme lukeneet kertomuksen kirj. “Nissbacka Helmik. 2 p. 1803″ itse pyytäjältä E. Elfgren’iltä, joka silloin oli yliopistolainen ja opettajana Nissbacka’n herran Majuori ja Ritari de la Motte’n lapsille. Kertomuksen ovat todistaneet vara-amiraali C. O. Cronstedt ja tohtori C. F. Hornstedt. Kirjoittajalla näkyy olleen aikomus lähettää kertomuksensa Helsingin maaherralle, vaan jos se tuli lähetetyksi, sitä emme tiedä.
Pyytäjä oli myös koettanut näitä eläimiä kesyttää, ja olikin onnistunut. Ensin piti hän heitä noin kolme viikkoa navetassa. Sen ajan kuluttua, talutettiin he päihisillä joka päivä, vaan olivat alussa hyvin arkaluontoisia; kuitenkin tottuivat he kohta ihmisiin, eivätkä enään pelänneet. Ruohoja eivät tahtoneet mielellään syödä, ja maahan eivät suullansa ulotu, jos eivät laskeudu polvillensa. Tavallisin ruoka-aineensa oli puitten lehtiä, erinomattain pihlajaa ja haapaa. Viime mainitun kuori oli heille muuta makuisampaa. Kesällä söivät he myös kaikenlaista kaalia, potaatti-varsia, nauris-varsia y.m., vaan leipää eivät syöneet ollenkaan. Kuin juomaveteensä sekoitettiin jauhoja, tulivat he siitä ensin ikäänkuin juovuksiin; he laskeutuivat polvillensa, sitten pitkällensä ja alkoivat sen perästä hyppiä. “Sittemmin panin vähemmin jauhoja” sanoo kertoja.
Talvis-aikana syötettiin heille puunkuorta, kauroja ja hakoja. Kaikki ruokansa nielaisevat he pian ja makaavat sitten märehtien. Talvella oli herra Elfgren koettanut ajaa niillä niinkuin hevoisilla, ja muutaman viikon perästä saanut koetuksensa onnistumaan. Ehkä hän ei pannut isompaa kuormaa heidän peräänsä, vakuuttaa hän, että kyllä sietäisivät isompiakin. Ruokansa puolesta ovat he melkein helpommat kuin hevoiset.
Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Gunnar Berntsonin maalauksesta Vakoilemassa, jolla ei ole mitään tekemistä hirvien kanssa. Tietääkseni.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Helmikuun keskiosaa

8.2.
9.2.
10.2.
  • Kotiinpaluu. Pe postissa tullut vastaus talohistoriikkikyselyyn. Vastaus% hipoo kymppiä!
11.2.
 12.2.
13.2.
14.2.

15.2.

Saamelaisista

Saamelaisten kansallispäivä oli ja meni. Silloin julkaistiin Sukukansojen ystävät ry:n Saamelaiset Suomessa: Näkökulmia ja ääniä tämän päivän saamelaisuuteen, josta sain mielestäni hyvää tietoa saamelaisista. Alkaen neljällä kielellä kirjoitetuista alkusanoista, joista näkyi kuinka erilaisia eri saamen muodot ovat. Sampsa Holopainen aloittaakin artikkelinsa Saamelaiskielten nykytila
Toisin kuin usein luullaan, saamelaiskielet eivät ole yhden kielen murteita, vaan ”saamen kieleen” kuuluu useita yksittäisiä kieliä, joista tätä nykyä puhutaan yhdeksää (aiemmin kieliä on ollut enemmän, mutta osa niistä on kuollut sukupuuttoon).
Lisää kielitietoa on Holopaisen artikkelissa Saamelaisten historia Suomessa, sillä "kielihistorian kautta voidaan hahmottaa myös kieliyhteisön etnistä historiaa." Holopainen selostaa maallikon silmin tasapuolisesti teorioita, jotka eroavat toisistaan saamen ja suomen välisessä suhteessa. Minulle oli uutta että
Saamelainen kielialue laajeni myöhemmin nykyiseen Pohjois-Suomeen, jossa se sulautti alleen alueen vanhoja kielimuotoja. Näiden muinaiskielten puhujat siis ryhtyivät puhumaan saamea ja sulautuivat saamelaisiin. Saamelaiskielissä on runsaasti alkuperältään tuntematonta ei-suomalais-ugrilaista sanastoa, joka on todennäköisesti saatu juuri näistä nyt jo kadonneista muinaiskielistä.
Linkkivaraston antia jatkeeksi.

Gradu Tampereen yliopistosta. Jouste, Marko:  Jutavista saamelaisista talollisiksi poronhoitajiksi - Enontekiöläisten Guhtur Maggan ja Gáddjá Nikodemuksen muutto Inarin Kutturaan osana pohjoissaamelaisen suurporonhoidon ekspansiota 1800-luvun jälkipuoliskolla

Wikisourcessa Kuvauksia olosta ja elannosta Lapissa

Kirjallistaiteellisessa joulualbumissa Nuori Suomi vuodelta 1900: O. S. Muistelmia rajankäynnistä Suomen ja Norjan välillä 1896-1897

Kuva saamiblog, Flickr (CC BY-NC-SA 2.0)

torstai 14. helmikuuta 2013

Sitaatti perhehistoriasta

Eilisessä Taustapeilin Pyöreässä pöydässä, Kaarina Hazard kohdasta 04:40 alkaen
"Historiallinen tosiseikka on se, että ydinperhettä ei koskaan varsinaisesti ole edes ollut vallitsevana käytäntönä ikinä missään. Ei Suomessa, Skandinaviassa, Euroopassa eikä muuallakaan päin maailmaa. Lapset on aina kasvatettu sellaisten hoteissa, joilla on ollut voimavaroja, aikaa ja varallisuutta heidän hengissä pitämiseen, niin Suomessa kuin muuallakin. Siis ydinperheidea syntyi toisen maailmansodan jälkeen ja sitä kaunista ajatusta on hellitty ja siitä on jollakin ihmeellisellä tavalla saatu aikaan ikään kuin kuvitelma siitä että tämä on joku luonnollinen järjestys että on mies ja nainen ja heidän lapsensa ja tämä on se perusyksikkö. Eikä ole. Perusyksikkö on epälukuinen määrä porukkaa, johon kuuluu kaiken maailman isoäitejä, setiä ja myöskin tätejä ja myöskin erilaisia rampoja serkkuja, hieman myöskin kotieläimiä ja lapsia erimoisista liitoista - neljännestä avioliitosta jonkun leskeyden kautta tapahtuneesta ja kaikkea tämmöistä. Ihmiset kaikkialla ovat ja suurimmassa osassa maailmaa  edelleenkin elävät miten sattuu."

Turussa talvella 1828-29

Vasemmalla sarjassa miehiä, joista en ole koskaan kuullut mitään:  Johan Fredrik Wallenius. Hänet on maalannut Gustaf Wilhelm Finnberg ja maalauksen mv-valokuvannut Daniel Nyblin. Wikipedia-sivunsa mukaan Wallenius oli monella tavalla ansioitunut mies.

Tartun kuitenkin tekstin epäolennaisempaan kohtaan: "Turun palon jälkeen akatemia muutti Helsinkiin, mutta Wallenius ei." Näin saan aasinsillan Turun Wiikko-Sanomien raporttiin 7.3.1829 (tuolloin jo enimmäkseen menneestä) talvesta. Syksyllä 1827 palaneessa kaupungissa ei vielä ollut kunnollisia asuntoja kaikille:
Pakkanen on ollut täällä sangen ankara pitkin talvea ja on saattanut paljo surua ja vaivaa meille, erinomattain niille viheljäisille joilla myös oli ennen omat talot ja lämpömät majat, mutta joidenka nyt täytyy muiden armoloukkaissa, sanoakseni puolittain elää ja vaikuttaa, ja täydellista työtä vaaditaan yhtähyvin kaikissa; mahtakoon tämä pian loppua että me ja meidän lapsemme edes hengiin jäisimme!
Me mainittemme tämän pakkasen seuraamisista sen että paljo ihmisiä, erittäin lapsia on kuollut ja pelkäämme viellä enämmin kuoleman; ja että meidän tähtemme tahtovat kuivua ja jäätyä. Skansin lähdekin (1 virsta Uudemaan tullin takana) sanotaan päältäpäin jäätynen, kuin hyvin harvoin on tapahtunut.
Mutta vaikka oli surkeaa ja vaikka minulla on taipumus ajatella, että menneisyyden ihmiset olivat vakavia ja totisia, niin samassa lehdessä kerrottiin myös, että
Yksi hyvä ystävä kertoi minulle näinä päivinä kuinka se 24 p. viimeisessä Helmikuussa yksi harmajapää ukko 60 ajastajaan vanha, joka asuu talossa N:o 95 kaupunkin Merikortelissa ja on eri uskosta meidän kanssamme, oli ahneudesta rahan perään (sillä ei hän pidä olla köyhä mies) saahaksensa 5 Rupla Pankko Assign. vedon päälle riisunut ittensä alasti ja kiirinnyt lumessa koko tiiman niin kovassa pakkasessa kuin oli ja viellä siinä kauhiassa pyryilmassa sen päivän ehtoolla — ja kuin tämä oli tehty, oli hän viellä luvannut Ruplan edestä tehdä sen, että hän olis käynyt alasti yhtä vierua kryydimaan aitaa myöten ylös ja sieltä alas kieriskellyt; jota väliä saatto olla pari sataa syltää. Hän sanotaan myös viellä, jos joku tahtois, vastakin rahalla semmosta tekemän.
Nimeä ei sanota, mutta talo niin tarkasti, että kaikki varmasti tiesivät kenestä oli kyse. Rippikirjasta häntä on turha hakea, sillä "on eri uskosta meidän kanssamme". Venäläinen? Henkikirjasta vuonna 1830 luulisi olevan apua, mutta se ei tunne Merikorttelia. Yhteydenottoni Turun museokeskukseen tuotti yksityiskohtaisen analyysin, joka päätyi ehdottamaan Uudenkaupungin tonttia 95. Se on kuitenkin vuoden 1830 henkikirjassa merkitty rakentamattomaksi.

Onkohan tämä kuitenkin urbaanihuhu? Epäilyttävän paljon yksityiskohtiakin. Tosin muutkin ovat todenneet talojen löytämisen Turusta haastavaksi.

P. S. Kaksi viikkoa myöhemmin Turun Wiikko-Sanomat välitti uutisen idästä
Helsingistä kerrotaan siitä 14 päivästä Helmikuussa, että Suomen lahti on sen kovan pakkasen kautta niin vahvasti jäätynyt, että muutamia talonpoikia Revalin tienoista kompassin johdatuksella on ajaten tänne tullut. Heidän oli kuitenkin tiellä oleman rairon tähden täytynyt idän puolellen ajaa väärää lähes Ruottin penikulman.
Ei onnistuisi enää. Kun on jäänmurtajat.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Digitoitu Karjala herättää kysymyksiä


Lappeenrannan maakuntakirjasto avasi tammikuussa uudistuneen sivuston DigiCarelica, jonne "on koottu osa Lappeenrannan maakuntakirjaston kotiseutukokoelma Carelican aineistosta. Alueellisesti kokoelma käsittää nykyisen Etelä-Karjalan, Karjalankannaksen Kurkijoelta etelään sekä Inkerin."

Siistin näköisen sivuston ulkonäkö toi mieleeni Hämeenlinnan Lydian, minkä tarkistettuani totesin unohtaneeni Lydian tietosisältöön perustuvan rakenteen. DigiCarelica rakentuu vain ja ainoastaan mediatyyppeihin.

Kartat on ulkopuolisen silmin nimetty niin, että listan silmäily todennäköisesti tuottaa halutun tuloksen. Olisi voinut ehkä harkita myös asiasanoittamista? Onko pdf paras mahdollinen formaatti? Tiedostokoot ovat melko pieniä, onko tarkkuus sopiva? Rajavuodeksi on valittu 1941 - miten? Olisiko samalle sivulle kuitenkin mahtunut myös pari linkkiä ulkomaalimaan, kuten luovutetun Karjalan karttoihin?

Lehdet on lista näytteitä "Kansalliskirjaston digitoimista lehdistä, joista valtaosa löytyy siis myös kirjastosta mikrofilmattuina." Täh? Yksittäisen lehden sivulta löytyy näytenumero pdf:nä ja linkki kyseiseen numeroon Kansalliskirjaston palvelussa. Mikään teksti ei paljasta, että lehtiä on luettavana verkossa enemmänkin ja vain tuoreempia numeroita tarvitsee mennä lukemaan kirjastoon. Mitä tämä palvelee?

Kirjat ei sisällä montakaan opusta, mutta joukossa on valtakunnallisesti merkittävä Suomen nais-yhdistyksen ulosantama Kuvauksia kansannaisen elämästä maalla. Josta on kuitenkin digitoitu vain Karjalaa koskevat luvut.
Pienpainatteet ja Luettelot ja muut listat näyttävät sisältävän monipuolisimman ja mielenkiintoisimman aineiston. Parin testin perusteella jään kuitenkin siihen uskoon, että vain osa materiaalista on digitoitu tekstintunnistusta hyödyntäen. Kokotekstihaku olisi ollut hieno lisä.

Muu aineisto on pääasiallisesti kuvia, joten otsikointi olisi voinut olla kutsuvampi. Pdf ei tiedostomuotona kutsu hyödyntämään aineistoa, mutta tarkoitus oli joku muu? Joukossa on helmiä, mutta jätin niiden löytämisen ilon kiinnostuneille ja poimin tämän postauksen kuvituksen aivan muualta:
Allmoge i Karelen. Akvarellerad punktgravyr av Fredrik Erik Martin efter Elias Martin, fr 1790-talet. Riksantikvarieämbetet
Allmoge i Karelen. Akvatint över konturetsning av Johan Fredrik Martin efter Pehr Hilleström d.ä. Ca 1800. Riksantikvarieämbetet
La Carélie, et l'Ingrie ; ou Ingermenland / par le Sr Sanson. Gallica
église de Usikukko et arbre des ancêtres dans la même région, territoire annexé par la Russie en 1945. Don du phot. Alexandre Vassilievitch Grigoriev en 1886. Gallica
P.S. Oulusta tiedoksi tuore väitöskirja. Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Yhteinen Vuoksi : Ihmisen ja ympäristön kulttuurinen vuorovaikutus Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin

P.S. 2  Voisiko maakunnallisen tietoportaalin rakentaa maakuntakirjasto, -museo ja -arkisto yhteistyössä? Voisiko se olla avoin myös jopa ei-instutionaalisille toimijoille?