Seitsemän vuotta Agricolaa - viisi ensimmäistä

Agricolan keskustelupalsta kertoo, että olen rekisteröitynyt sinne 1.12.2005. Uskotaan, kun ei muutakaan kirjanpitoa ole käytettävissä. Viestejä on vuosien varrella kertynyt lähes viisi sataa, mistähän kaikesta on tullut kirjoitettua?

Kolmas viestini promosi 31.3.2006 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalista matrikkelia 1872-1977. URL toimi edelleen! Kysymykseni varhaisesta pitkänmatkan pyöräilystä 11.10.2006 sai vastauksiakin!

Vuosi 2007 oli osaltani hiljainen (olin ensin sapattivapaalla kauempana internetistä ja sitten aloitin blogin pidon). Tulikohan 10.4.2008 linkittämistäni amerikkalaisen Suomessa kesällä 1941 (?) ottamista kuvista koskaan suurempaa tolkkua? Taisin käyttää niitä täälläkin?

John Quincy Adamsin muistiinpanot matkasta Suomessa 1782 olivat aiheeni 9.9.2008. Valikoima saksan- ja ranskankielisiä matkakertomuksia tuli linkitetyksi 9.4.2009.

Paljastin fraktuuratekstin lukutaidottomuuttani 7.9.2009. Innostuin 18.11.2009  kysymään luovutuksista Tallinnan Gestapolle.

Vuoden 2010 alusta aloitin ahkeramman avustamisen. Ensimmäisten joukossa: Umeån yliopistokirjasto digitoi käyttäjälähtöisesti ja Eurooppalaisia digitoituja kirjoja. Timo Koivusalon keväällä 2010 suunnittelema elokuva "vaiettujen siviiliuhrien kohtaloista, neuvostopartisaanien järkyttävän tuhotyön uhreina, syrjäisissä rajakylissä jatkosodan vuosina." ei ole tainnut valmistua?

Kysymykseni sapatin pitäjistä Kustaa Vaasan aikaan (19.3.2010) ei saanut yhtään vastausta. Huhtikuussa 2010 uutisoimani 1630-luvun piirroksen Tukholmasta olen sittemmin (ainakin kerran) "löytänyt" uudelleen. Huhtikuussa linkitin myös ruotsalaisen väitöskirjan vammaisiin suhtautumisesta, jonka olin unohtanut siihen mennessä kun täällä blogissa mietiskelin kuurojen asemaa.

Edelleen huhtikuussa 2010 Tekniikan Akatemia -säätiö oli aloittanut äänestyksen, jossa haettiin historiallista innovaatiota tai teknologiaa, joka on parantanut ihmisten elämänlaatua kaikkein merkittävimmällä tavalla. Löytyisiköhän tieto voittajasta vielä jostain? Entä syksyllä 2010 etsityt suomalais-ugrilaiset ihmeet?

Heinäkuun alussa 2010 linkitin Yhdysvaltalaisia Suomi-aiheisia filminpätkiä vuosilta 1890-1990. Yhdestä filminpalasta esitin kysymyksen, joka ei täysin ratkennut. Virolaista Histrodamusta mainostin 3.8.2010.

Syksyllä 2010 julkaistu Kalajoki-peli oli minulta jo täysin unohtunut. YouTube-videoiden pariin en ole palannut. Enkä tanskalaiseen sisällissodastamme kertovaan virtuaalinäyttelyyn. Saksalaisten läpikulkukysymykseen liittyviä Ruotsin ulkoasiainministeriön raportteja vuodelta 1947 en ole kaivannut.  Baltian ristiretkiajan ekologisia seurauksia tutkivaa EU-projektia en ole aktiivisesti seurannut. Tanskan laivaston kuvakokoelman  Suomea koskevaa aineistoa en toistaa kertaa mennyt katsomaan. Ruotsalaisia Scandia-lehtiä ei ole tullut selailtua.

Koosteelle on tullut jo niin paljon pituutta, että lopetetaan päivämäärään 1.12.2010 ja jatketaan huomenna.

Sekalaisten linkkien kuvituksena Flickr Commons -kuvia, jotka tarttuivat hakuun "five":
Jonge wolven / Young wolves. Nationaal Archief
Bobsleeën, vijfmansbob / Bobsleigh. Nationaal Archief
Sharon Monts-DeOca looks... State Library and Archives of Florida

Vuodesta 1790 ja arpajaisista

Pari viikkoa sitten tuttavani kehui Jyrki Heinon Kellaria FB:ssä ja tuttavan tuttava kysyi, että "oliko kyseessä suomalainen Anno 1790?" (Traileri YouTubessa) Tästä virikkeestä älysin tarkistaa verkkokaupat ja tilasin dvd-levyt vuosi sitten tv:ssä esitetystä sarjasta. Twitterissä joku kaipasi levyjä suomenkielisellä käännöksellä, mutta minulle riitti huonokuuloisille ruotsalaisille tehty tekstitys.

Suoraan sanottuna,  minulle olisi riittänyt pelkkä päähenkilön tuijotus. Että on miun-maun-mukainen! Loppujen lopuksi vilahti alasti ja dvd-levyn voi katsoa uudelleen ja uudelleen... Sarjassa sattui ja tapahtui niin paljon, että olin katsonut jo useamman jakson kun havahduin huomaamaan, ettei päässäni ollut ollut yhtään kriittistä ajatusta historian esityksestä. Vaikka sarjassa elettiin tiettyä historiallista aikaa ja siitä oli ammennettu aiheita jaksojen rikoksiin. Tuli keskityttyä juoneen ja henkilöihin.

Laitettuani tietoisesti nipovaihteen päälle keksin harmistua siitä, ettei yksikään sivuhenkilö sanonut sanaakaan suomea. Suomalaiset mainittiin yhdessä repliikissä mustalaisten (tms.) kanssa rinnakkain, mutta kukaan ei tullut eikä mennyt Suomeen. Naispäähenkilö puhui suomenruotsia, jonka tekijät olivat ilmeisesti katsoneet riittäväksi tavaksi heijastaa valtakunnan itäosan vaikutusta pääkaupungissa.

Ainoa jakso, jonka historiallisesta taustasta minulla oli jotain käsitystä, käsitteli kuninkaallisia arpajaisia ja niiden jokeria: myötäjäisarpajaisia. Jaksossa arpajaiset olivat ilotulituksin koristeltu esitys puistossa, johon oli tullut paikalle arvan ostajia ja naimisiin kaipaavia tyttöjä. Epäilen, että tv:n ehdoilla arvonnan ulkoista olemusta oli kohennettu ja palkinnonjakoa yksinkertaistettu. Rahavoittoja jaksossa nimittäin arvottiin vain yksi ja jokerivoittoja samoin. Blogiani seuranneet tietävät, että jälkimmäinen ei pidä paikkaansa. Rahavoitoistakin oli yhtä riviä pidemmät listat sanomalehdissä ja nyt lienee sopiva aika näyttää esimerkki moisesta (Inrikes tidningar 5.4.1799). Vihoviimeisinä maaseudun voittajien paikkakunnissa: Turku, Pori, Helsinki, Loviisa,Porvoo, Hämeenlinna, Oulu, Rauma ja Tammisaari.

Ylin kuva on muistuttaa sarjan pukuja, vaikka edustaakin 1750-lukua (Nordiska Museet, Flickr). Toinen kuva on Daniel Nyblinin valokuva Erik Johan Löfgrenin maalauksesta Nainen 1700-luvun puvussa (1884)

Murha Loviisan saaristossa 1793

Loviisan kirkkoherra Henrik Calonius tarttui kynään 6.3.1793 ja kirjeensä julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 19.3.1793. Asianaan oli monien muiden tapaan pyytää apua hädänalaisille ja perustellakseen tarpeen kertoi tapahtuneesta.

Helmikuun 14. päivä seitsemän aikaan illalla oli Venäjän rajan yli tullut 13 miestä ja nämä päätyivät saaristolaistorppaan noin viiden kilometrin päähän kaupungista. Siellä heille tarjottiin ruokaa. Tästä kiitokseksi vieraat sitoivat torpparin jalat sekä kädet ja tappoivat sitten hänet. Torpparin vaimoakin pahoinpideltiin ja hänet jätettin elottoman oloiseksi. Ryhmä otti mukaansa torpparin 2 hevosta ja muun omaisuuden. Tämä kaikki hävisi rajan taakse.

Torpparin lesken eloonjäänti oli pitkään epävarmaa, mutta hän toipui lääkärin hoidossa. Hänelle ei jäänyt vaatettakaan eikä tapaa elättää 2- ja 5-vuotiaat lapsensa. Näille siis nyt pyydettiin apua.

Kirkonkirjan mukaan "Torp: på Lappom kärr Michaël Wirman " kuoli 13. päivän puolella ja tappajikseen epäiltiin Viaporista karanneita venäläisiä.

Loviisan myllymäki sata vuotta myöhemmin Hjalmar Munsterhjelmin maalauksesta otetussa mv-valokuvassa (Daniel Nyblin, KKA)

Kun palvelut olivat lähempänä

Pari viikkoa sitten luin kauhukseni paikallisuutisista, että Kokemäellä suunnitellaan ostospistettä (tms.) valtatien viereen. Eihän se minulle kuulu, mutta kun olen oman elämäni aikana ehtinyt näkemään kirkonkylän eli Tulkkilan hitaan kuoleman, joka alkoi 70-luvulla ostoskeskuksen rakentamisesta isomman tien viereen...

Lapsuudessani 70-luvulla Kokemäellä oli kauppoja Tulkkilan lisäksi vielä monessa muussakin kylässä. Näin oli myös vuonna 1883, jonka kauppiasluetteloon törmäsin TMA:ssa Loimaan kruununvoudin arkiston yksikön B1 "muissa luetteloissa". Tuolloin kauppiaita oli pitkin pitäjää:

• Arbetskarlen Michel Johansson Ojanen, Kumo å Hiivola i Pumpula
• Förra Bondedottersonen Johan Estersson Laikonen, Kumo Niittymaa torp under Kakkulais Hyyti
• Landthandlanden Johan Juselius, Kumo Ylistaro
• Landthandlanden Johan Blom, Kumo Tulkkila ja Kumo Ylistaro Smeden Leanders rum
• Landthandlanden Josef Limnell, Kumo Kareksela Syyrinki
• Landthandlanden Johan Häyhtiö, Kumo Keipilä (ja Harjavalta Lapila)
• Landthandlanden Salomon Lahtinen, Kumo Tulkkila ja Kumo Ylistaro Tolva
• Landthandlanden Frans Jaakola, Kumo Tulkkila
• Landthandlanden Evert Johansson, Kumo Järilä Keskiperä

Lapsuudessani pitkän matkan linja-autot pysähtyivät vielä Tulkkilassa, nykyään vain valtatien varressa. Kulkuyhteyksistä ennen kertovat edellä mainitun arkistoyksikön kestikievariluettelot. Vuonna 1838 Harjavallan puolella oli kestikievari Merstolan Porrilla ja varsinaisen Kokemäen puolella Ylistaron Parmalla, jossa kestikievarilla oli yksi oma hevonen, 6 hollilla ja 10 "Resere?". Näillä lähdettiin Lauttakylään, johon oli 22,5 virstan matka, Kiukaisiin, johon oli samat 22,5 virstaa, ja Merstolaan, jonne oli 15 virstaa.

Myöhempi listaus samassa kansiossa on vuodelta 1850. Hieman yllättävästi ainoa muuttunut asia oli etäisyydet. Lauttakylään ja Kiukaisiin oli Parmasta nyt 21 3/8 virstaa ja Merstolaan 13 1/6. Oliko virstan määritelmään kajottu tällä välillä? Päiväämättömässä etäisyyslistauksessa todetaan, että Parmasta oli 2 virstaa Kokemäen kirkolle, 21,5 virstaa Köyliön kirkolle ja 22,5 virstaa Huittisten kirkolle. Samat etäisyydet talvella eli talviteillä ei ollut merkitystä näillä väleillä.

Kruununvoudin arkistossa oli myös lupaavasti kestikievareiden päiväkirjoja, mutta en ehtinyt niihin kesäisellä käynnilläni tutustua. Sillä käytin aikaani tekemällä vielä lisää muistiinpanoja "muista luetteloista", joissa oli tietoja myös postinkuljettajista:

Vuonna 1837 Harjavalta kuului vielä Kokemäkeen, mutta hypäten sen kaksi riviä yli listaus kuuluu

• Kaukaritsa: Johan Vehka
• Purjala: Matts Kirpu, yhdessä edellisen kanssa kuljetus Harjavaltaan 5/8 peninkulmaa ja Äimälään 1/4 peninkulmaa
• Äimälä: Krono länman Sahlberg
• Meinikkala: Anders, yhdessä edellisen kanssa kuljetus Kaukaritsaan peninkulma ja Tulkkilaan 3/8 peninkulmaa
• Tulkkila: Matts Kilku, kuljetus Äimälään 3/8 peninkulmaa ja Ronkalle 1,5 peninkulmaa
• Ronka: Jacob, kuljetus Tulkkilaan 1,5 peninkulmaa ja Rajalaan Huittisten puolella 3/4 peninkulmaa

Vuoden 1855 listauksessa postitaloja on paljon enemmän ja yksi jopa joen pohjoispuolella:

• Harjavalta, Juti (puoli virstaa yleiseltä maantieltä)
• Kaukaritsa, Vehka (yleisen maantien varrella)
• Äimälä, Nygård (yleisen maantien varrella)
• Kakkulais, Hyyti (yleisen maantien varrella)
• Peipohja, Rängi (puolitoista virstaa yleiseltä maantieltä)
• Peipohja, Ratala (puolitoista virstaa yleiseltä maantieltä)
• Tulkkila, Ala Hapio (yleisen maantien varrella)
• Tulkkila, Yli Hapio (yleisen maantien varrella)
• Ylistaro, Kuusinainen (yleisen maantien varrella)
• Ronkka (yleisen maantien varrella)
• Hassala (yleisen maantien varrella)

Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1862 luettelosta on hävinnyt joen pohjoispuolinen Kakkulaisen Hyyti ja loppuun on lisätty Hassalan naapuri Herttola.

1900-lukua vaan tutkitaan...

Viimeksi syyskuussa 2012 tein katsauksen 1900-luvun tutkimuksista ja taas niitä on kertynyt. Miksi kerään, kun ei itseäni kiinnosta? (Yllä tunnelmakuvituksena tanskalaista taidetta: Peter Hansen, Playing Children, Enghave Square, 1907-08. kms2075)

Vuosisadan alkupuolelta

• Hyttinen, Elsi: Kovaa työtä ja kohtalon oikkuja. Elvira Willmanin kamppailu työläiskirjallisuuden tekijyydestä vuosisadan vaihteen Suomessa [Huom! Vuonna 2012 ilmestyneessä väitöskirjassa vuosisadan vaihde on 1800/1900.]
• Turunen, Risto: Pumpulivallankumous - Finlaysonin tehtaalaisten maailmankuvan muutos 1800-luvulta vuoteen 1918
• Peltoniemi, Johanna: Valtatyhjiöstä väkivaltaan: Kehitys kohti kansallista konfliktia Suomessa 1917-1918 ja Espanjassa 1930-luvulla.
• Keskinen, Lauri: Seura tekee kaltaisekseen. Poliittinen sosialisaatio varsinaissuomalaisissa työväenurheiluseuroissa vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun
• Haavisto, Henna: Huomiolla hallittu. Modernin naisen elämäntyyli Aitta-lehdessä 1927–1930
• Hakanen, Johanna: "Hyvän kodin pöydällä on Tampella-Liina" - Tampellan pellavatehtaan lehtimainokset ja niiden välittämä kotikulttuuri 1920-luvulta 1940-luvulle
• Mieskonen, Matti: Toinen tulenkantajuus. Tulenkantajien kulttuuriliikkeen aatteellinen ja käsitteellinen muutos 1929–1939 
• Kuisma, Julia: Tavoitteena siveät ja kunnon kansalaiset : kansalaiskasvatus alakansakoulussa Aukusti Salon opetussuunnitelmien mukaan vuosina 1921–1948
• Parkkinen, Susanna: Kirjoituksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä Kotiliesi-lehdessä vuosina 1923-2010 
• Paloposki, Hanna-Leena: Taidenäyttelyt Suomen ja Italian julkisissa kuvataidesuhteissa 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun 
• Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886-1945) eletty ja koettu elämä

Suomalainen korkeushyppääjä vauhdissa 1932. Match d'athlétisme France-Finlande à Colombes ; Reinnikka (Finlande) saute 1,90 m de hauteur : [photographie de presse] / Agence Mondial (Gallica)

Sodan aikaa

• Kleemola, Olli: Kaksi kameraa – kaksi totuutta? Omat, liittolaiset ja viholliset rintama- ja TK-miesten kuvaamina 
• Peltokorpi, Kaisa-Maria: On elettävä kun koska tahansa voi kuolla : lottien selviytyminen sodassa 1939-1945
• Metsberg, Kimmo: "Kirjoitan sinulle vähän vaikka ei täältä mitään erikoista kuulu" Jatkosodan arkea kahden perheen kirjeissä
• Vuonokari, Liisa: ”Tätä työtä tehdään Suomen suvun historiassa vain yhden kerran”. Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleiri suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaamisen paikkana 1941 – 1944 
• Penttala, Maisa: Raajarikko, rampa, sotainvalidi, sankari. Talvi- ja jatkosodan vaikutus invalidilainsäädäntöön sekä invalideihin kohdistuviin asenteisiin.

Maidonkuljetus Ruotsissa 1950-luvulla muistuttanee suomalaista samoihin aikoihin. Nordiska museet, Flickr

Sodan jälkeen

• Järvinen, Maria: "Optimistit rakentavat maailmaa." Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967
• Wahlqvist, Sirpa: Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952
• Leinonen, Marjo: Katekeettakoulusta täydelliseen kansakouluun : Kuusamon kansakouluverkon laajeneminen Lapin sodan jälkeen vuosina 1945 - 1955 
• Hyry, Katja: Meistä jäi taas jälki : miten Vienan pakolaiset etsivät paikkaansa, kertoivat kokemastaan ja tulivat kuuluiksi 1900-luvun Suomessa
• Kietäväinen, Asta: Metsään raivatut elämänpolut : toimijuus ja identiteetti asutustilallisten elämänkertomuksissa
• Itälahti, Mikko: Turku - Naantali-paikallisjunaliikenteen taantuminen sodanjälkeisen modernisaatiopolitiikan kontekstissa
• Ahola, Riku: Toverit työväentalolta: Malmilaiset nuorisoaktiivit kansandemokraattisessa järjestöverkostossa 1940-luvulta 1960-luvulle
• Hakli, Olli: Romantiikkaa, förtitalismia vai inhimillistynyttä funktionalismia? – Suomen jälleenrakennuskauden arkkitehtuurihistoriografia
• Haatanen, Jussi: Suvun jatkamiseen kelpaamattomat: Erilaisuus, sukupuoli ja sosiaalipolitiikka Suomessa vuonna 1959 toteutetuissa pakkosterilisaatioissa
• Repo, Virve: Jooga-ilmiö 1960-luvun lopun ja 1970-luvun Suomessa
• Lahtinen, Anne: Taistelu siveellisyydestä. Porno 1960- ja 1970-lukujen taitteen siveellisyyskysymyksenä
• Koivunen, Minna: Tarjolla tänään rockin suomenmestari. Rockin SM-kilpailujen merkitys 1970- ja 1980-­lukujen suomalaisessa rock-­kulttuurissa.
• Vuollo, Martti: Jyrisevä kouluneuvos - tunnollinen pedagogi : Martti E. Miettinen kasvattajana ja opettajana
  

Otos Jyväskylän läheltä vuonna 1974. glasseyes view, Flickr

Löytynyt uusi viiteryhmä: Pro-Am

Twitterissä vilahti aamulla mukavan näköisiä lainauksia, joissa oli tägi #proam. Muutamalla klikkauksella selvisi, että käynnissä oli Pauli Komosen tutkimuksen Pro-Am. Ammattimaiset harrastajat, digitaalisen maailman muutos ja media julkaisu. Ilahduttavasti ladattavissa verkosta ja silmäilin nopeasti raportin läpi.

Määritelmää Pro-Am -käsitteelle löytyy m.m. sivulta 40, "soveltuvin kattotermi kuvaamaan ammattimaisten harrastajien joukkoa, johon kuuluvista ihmisistä on käytetty mm. termejä nörtit, entusiastit ja hakkerit". En tiedä olenko vielä aivan käsitteen piirissä, mutta saman sivun kaavion mukaan ainakin aika lähellä:

Eli en olekaan outo ja erilainen, vaan osa trendiä. Mites nyt suu pannaan, Kyläkoski? Suomalaisista 40% suhtautuu harrastuksiinsa "vakavasti ja kunnianhimoisesti" (s. 13). Sivulla 15 luetellut vakavan vapaa-ajan piirteet kuullostavat tutuilta ja sivun 17 väliyhteenvedon viimeisen kohdan allekirjoitan täysin

Vakava harrastaminen on keskeinen osa elämäntapaa ja identiteettiä. Sen myötä muodostuu pitkäjänteinen varjoura, joka tarjoaa monenlaisia henkilökohtaisia hyötyjä, elämyksiä ja kokemuksia.

Raportissa esiintyy myös tutut trendit digitalisoituminen ja tietoverkkojen kehitys (s. 38) sekä oppimisen demokratisoituminen ja mikroyrittäjyyden nousu (s. 47). Asiat vaikuttavat toisiinsa.

Perintöjen perässä 1628

Tukholmassa kuoli kippari Lars Erikssonin vaimo Karin Eriksdotter, joka oli Suomesta kotoisin. Oikeuden eteen tulivat 19.8.1628 Karinin perintöä pyytämään perniöläiset sisarukset: Elin, Ebba ja Peer Markusson, joka oli Tukholman laivanrakentamon pajan renki. Oikeus ei voinut heille perintöä antaa, sillä ei tiedetty oliko Suomessa muita perillisiä. Selvitystä tekemään valtuutettiin tammisaarelainen porvari Mats Peerson.

Ilmeisesti samaisen Karinin perinnönjaosta tehtiin protesti 11.11.1628 myllytullin tarkastaja Peer Nilssonin ja kamarikirjuri Nils Markussonin toimesta. Lopputulosta perinnönjaolle ei seuraavien vuosien pöytäkirjoista löydy.

Mutta perintöjen jako saattoi olla pitkällistä puuhaa. 21.10.1628 tuli samaisen tukholmalaisen oikeuden eteen Inkoon läntisellä myllyllä (?) asuva Matts Eriksson, joka peräsi edesmenneen vaimonsa Margareta Mattsdotterin osuutta vuonna 1620 kuolleen naisen pesästä.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XVII 1628 (1998) s. 213, 222, 223
Kuva: Victoria Dabir SHMM 2009-04-23