Kuopion suunnalta

Vasemmalla olevalla tekstillä annettiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 26.3.1761 lisätietoa onnettomuudesta Kuopiossa, josta oli jo aiemmassa numerossa mainittu.

Tammikuun 4. päivä päivätystä kirjeestä selviää, että kyseessä oli klassinen kirkkorymyli. Ensimmäisen joulupäivän jumalanpalveluksessa oli väenpaljoudessa huudettu "kirkko palaa" arvattavin seurauksin. Kuolleita ainakin 20 ja useita pahasti loukkantuneita.

Rauhallisempia aineksia samalta suunnalta:

Onni J. Purasen gradu
Eripuraa kansakouluista
kansakouluriidat Kuopion kihlakunnassa 1876-1904.

Tero Matkaniemen väitöskirja Kuopiolainen uinti paikallisena ja kansallisena kansalaistoiminnan ilmiönä. Toimijakentän, tavoitteellisuuden ja toimintaympäristön muutokset vuosina 1904–1979

Kuopion luonnontieteellisen museon opastussivulle on linkitetty monipuolista aineistoa.

Kulttuurikasvatus Kuopiossa on linkittänyt lähes kaiken (?) mahdollisen, m.m. Snellman-pelin, Kuopion lyseon kirjaston aarteet, Minna Canth -sivuston. (Nuori Suomi - kirjallistaiteellinen joulualbumi sisälsi vuonna 1897 Canthin muistoksi monia artikkeleita hänestä.)

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon oppimateriaaleihin kuuluu kaupungin tonttiluettelo 1798/1810.

Juha Vuorela kirjoitti blogiinsa Kuopion klubi-osakeyhtiöstä.

Kuvassa oikealla M. v. Wrightin piirtämä Kuopiolainen Talvi-voatteissaan vuodelta 1831.

Tervo on näköjään "Kuopion suunnalla", joten muistutan Tervo-seuran hienosta sivustosta Paikat, nimet ja tarinat -hankeestaan.

Sotilaallisesti

Yllä oleva kunniavartio kuvitti lehteä Joulupukki I 1919. Sen alle sopisi arvio kirjastosta parhaillaan lainassa olevista kirjoista Suomalaisen sotilaan historia : ristiretkistä rauhanturvaamiseen (2011) ja Suomalainen sotilas. Muinaisurhosta nihtiin (2010), mutta a) niihin tutustuminen on tuskin alkanut ja b) eihän tämä mikään kirjablogi ole.

Kirjoja avaamatta epäilen, että niistä ei löydy samoja sotilaan elämän aspekteja kuin BBC:n radiodokumentista The Kill factor, jonka viime vuoden lopulla kuuntelin. Pariin kertaan.

Kuten otsikosta voi arvata, ohjelman fokuksessa on tappaminen. Miten sotilaat opetetaan tappamaan käskystä, miltä tappaminen tuntuu ja miten tapahtuneesta puhutaan tai ollaan puhumatta. Miten tappamisesta tulee helpompaa kun vihollista ei näe ihmisenä ja saa taistelukokemusta.

Minulle uutta tietoa oli II maailmansodan aikaan S. L. A. Marshallin tekemä tutkimus, jonka mukaan vain 15-20% amerikkalaisista sotilaista pystyi ampumaan. Samantapaisesta tappamisen välttämisestä kertovat Gettysburgin tantereelle jääneet ladatut aseet. Marshallin metodeja, tuloksia ja kirjaa Men Against Fire: The Problem of Battle Command on kritisoitu ja ainakin Vietnamin sodan veteraaneja haastateltaessa päädyttiin käänteiseen tulokseen. Siellä 84-90% sotilaista käytti aseitaan. Mutta edelleen jää jäljelle niitä, jotka eivät yrittäneet tappaa.

Kuten olen muistaakseni tällä todennut, suomalainen sotahistoria 1900-luvulta ei kuulu kiinnostuksen aiheisiini enkä siitä myöskään paljon mitään tiedä. En siis sitäkään, onko tutkittu suomalaisten sotilaiden ampumahalua/kykyä viime sotiemme aikaan. Miehet olivat puolustamassa konkreettisesti omaa maataan eli motivaatio on ollut toinen kuin jenkeillä Tyynen valtameren saarilla tai Vietnamin viidakossa.

Ennen, niinkuin

Muistin äsken katsoa tuoreimmat (viimeiset?) jaksot ruotsalaisesta tv-ohjelmasta Förr liksom ja tykkäsin taas hirvittävästi. Kaikki jaksot ovat nähtävillä verkkosivuilla. Sopivat huumorintajuisille lapsille ja aikuisille, jotka ymmärtävät ruotsia. Kuvan alareunaan saa halutessaan tekstityksen ja kuvan laajennettua koko ruudun kokoon.

Ainoa puute on, että jaksoista ei ole luetteloa. Mutta pianhan tuollaisen tekee...

Jakso 1: Miten sujuu viikinkityylinen veneen siirto tukkien päällä rullaamalla?
Jakso 2: Minkälaista oli palontorjunta keskiaikaisessa kaupungissa?
Jakso 3: Miten tehtiin ja miltä maistui entisajan köyhien ruoka? Ja miten käytiin puuceessä ilman paperia?
Jakso 4: Mikä selittää Vasa-laivan uppoamisen?
Jakso 5: Voiko ratsastajat yllättää metsässä kuten Olaus Magnuksen historiakirjan kuvassa väitetään?
Jakso 6: Miten tehdään kaloista lamppuöljyä?
Jakso 7: [Hävinnyt jakelusta, oli kyntämistä]
Jakso 8: Toimiiko viestitys merkkitulilla?
Jakso 9: Onnistuuko melonta kivikautiseen tyyliin tukista kaiverretulla kanootilla?
Jakso 10: Miten sujuu luistelu luuterillä Kustaa Vaasan tapaan?
Jakso 11: Voiko haarniskassa uida niinkuin Olaus Magnus väitti?
Jakso 12: Jaksaako kantotuolia kantaa kokonaisen päivän?

Gallialaisesti

Luin kouluaikoina viisi vuotta ranskaa ja rehellisesti sanottuna olen unohtanut suurimman osan. Kahdessakymmenessä vuodessa kun ehtii tehdä senkin. Tietenkin sääli, m.m. siksi että yksi hauskimmista digitoidun materiaalin paikoista Euroopassa on Gallica. Sen Facebook-sivulla on kivoja nostoja, jotka mukavalla tavalla mainostavat monipuolista sisältöä. Digitaalisista arkistoista kun voi löytää vaikka paperinukkeja, ks. yllä. Tai karttoja, kuten Golfe de Finlande tai Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavastnus. Tirée de celles d'Andr[é] Buroe[us] et de Isaac Massa, josta näyte alla.
Gallican käyttöliittymän kielen voi vaihtaa englanniksi, mutta digitoidut tekstit ovat enimmäksen ranskaksi. Hauilla Finlande ja finnois löytyy paaljoon juttua, esimerkiksi

• Révélations sur la Russie ou L'empereur Nicolas et son Empire en 1844. [Volume 3] / par un résident anglais ; ouvrage traduit... par M. Noblet... ; et annoté par M. Cyprien Robert,...
• Louis-Antoine Léouzon Le Duc: Souvenirs et impressions de voyage dans les pays du Nord de l'Europe, Suède, Finlande, Danemark, Russie (2e édition) 1896

Tietenkin digitoituja ranskankielisiä tekstejä on muuallakin, virtuaaliseen kirjahyllyyni olin löytänyt juttuja Project Gutenbergista.

Palaten Gallicaan Noémie Dondel Du Faouëdic kirjoittaa kirjassaan Voyages loin de ma chambre. T. 2 maailmannäyttelystä Pariisissa vuonna 1889. Suomen paviljonkia kuvataan sivulla 311 m.m. sanoin "Toute cette contree présente un cachet bien étrange. Tout s'y empreigne d'un charme mélancolique, d'une douceur idéale." Eli oudolta ja melankoliseslta näytti suomalainen tyyli ranskalaisin silmin. Kyläkirjaston kuvalehti antaa ymmärtää, että siinä olisi kuva tästä Suomen osastosta, mutta en löydä sivuiltaan kuin Eiffel-tornin ja konesalin.

Tuosta maailmannäyttelystä on paljon sanomalehtikirjoituksia ja kävipä paikalla Juhani Ahokin. Hänen kokoelmassaan Muistelmia ja matkakuvia on kirjoitukset "Matkalta Pariisiin v. 1889" ja "Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889". Miten mestarimme kuvasi maamerkkiä, joka silloin oli täysin uusi?

Silmä ei saa enää kulkea omia teitään. Se on kokonaan nähtävänsä vallassa, joka johtaa sitä väkisin minne tahtoo. Hetkeksi kaatuu syrjään kahden puolen kaikki muu ja Eiffeltorni tempaa mukaansa vastustamattomalla voimalla ylös korkeuteen, jonne se puhaltautuu kuin suunnattoman suuri yksinäinen korpikuusi keskellä viljavata vainiota. Miljoonia silmiä se on samalla tavalla vaatinut sanomaan sille ensimmäisen tervehdyksen näyttelyyn tullessa. Vaikka se on vähintäänkin vielä puolen kilometrin päässä siitä, missä katsoja seisoo, näyttää siltä kuin olisi se tuossa aivan katsojan edessä. Kaikki muu jää pieneksi ja matalaksi sen alle ja korkeimmat rakennukset ovat ison matkaa alapuolella sen alimmaista kaarta.

Vasta sitten kun tämä itsevaltias on mielestään tarpeeksi vanginnut huomiosi, sallii se silmän siirtyä juuremmalle.

Historiaa kartalle ja maisemaan, osa 3

Osa 1 13.11.2011., osa 2 3.12.2011 ja taas on kuukausi vierähtänyt. Tarkoitukselliseksi sarjaksi en tätä tarkoittanut, mutta aihe palaa jatkuvasti nenän eteen. Tänään...

1. Twitterissä, jonne oli linkitetty HistoryToday-juttu, jossa selostettiin sivustoa Locating London. Leikin sillä minuutin verran ja suljin ikkunan, sillä en halua täyttyä kateudella.

2. vanhoissa muistiinpanoissani, jonne olin tallettanut linkin sivustolle Virtuaalipolku. Se on Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämä ja onnistui ärsyttämään minut geneerisellä nimellään niin, etten ollut tutustunut sisältöön. Vahinkoja sattuu.

Nimittäin kun pakitin etusivulle osui silmiini henkilöhistorialliselta vaikuttava Aleksanteri Ahola-Valon elämänkaari. Hieman aneemisen oloisien karttaikonien takaa löytyi yllättävän rikasta informaatiota:

Muita "historiallisia karttoja" palvelussa löytyy juuri siitä säilötystä linkistä.

... Tärkeintähän on laittaa tietoa esille mahdollisimman moneen erilaiseen paikkaan ja ikiomille sivuille, jossa tekstit ja kuvat ovat hyvässä tallessa siihen asti kun rahoitus loppuu. Esimerkki elävästä elämästä: Anu Lahtinen kirjoitti Savitaipaleen seutu -blogissaan perinnemaisemasta ja linkitti sivustoon Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin. Klikkaamalla yläpalkin matkailukohteita saa maakunnittain listoja, joista aukeaa kohdetietoja yhteystietoineen. Onkohan joku päivittänyt näitä hankkeen päätyttyä vuonna 2006? Mieleen tulee (taas) Nina Simonin blogikirjoitus... mutta myös se miksi kirjoitan itse blogiani enkä päivitä wikipediaa: oma on vaan kivempi.

P.S. Muistatteko vielä sivuston paikallishistoria.fi, jonka julkistuksesta raportoin viime huhtikuussa? Yritin löytää siitä tänään jotain kehitystä, mutta epäonnistuin.

Uskonpuhdistuksesta - sanana

Joulun aikaan tuttavani tarjosi Facebookissa reposteltavaksi henkilöhistoriallisen pätkän 1500-luvun pappismiehestä. Kirjoittaja jäi tuntemattomaksi, mutta asia-, kieli- ja näppisvirheitä lähdettiin innolla tökkimään sormella. (Kuvainnollisesti.)

Yksi kommentoija vei keskustelun uusille urille todetessaan, että uskonpuhdistus oli kuvauksen kohteena olevaa aikaa myöhemmin käyttöönotettu sana. Hän vertasi sitä Ruotsi-Suomeen, mistä käsitin, että tarkoitti käytössä olevan jotain kyseenalaistettavaa. Tuttavani ei tarttunut tähän puoleen, mutta totesi "Uskonpuhdistus on minulle arvoitus, mutta varmaan ensiesiintymätieto löytyisi KOTUksen kautta ainakin."

Aah, tiedonhakuhaaste... Wikipedian kahvihuoneesta löytyi vanha keskustelu "Uskonpuhdistus vs. reformaatio", jossa ei oltu päästy puusta pitkään. Historiallisen sanomalehtikirjaston sivuilta aikaisin löytö oli Suomettaressa 14.9.1849 eikä sanaa siinä suuremmin selitelty. Omasta hyllystäni löytyvä kapoinen etymologinen sanakirja ei kertonut uskonpuhdistuksesta mitään eivätkä myöskään Kansalliskirjaston lukusalin hyllyiltä löytämäni opukset. (Suomalaiset etymologiset sanakirjat ovat useimmiten jättäneet minulle sormen suuhun, minkä totesinkin loppuvuodesta hanketta "Suomen etymologinen sanakirja nettiin!" promonneille.)

Eli ei riittänyt omat rahkeet ja kysymys jäi kaivelemaan mieltä. Viikon verran aivoni roksuttelivat, kunnes pinnalle pulpahti ajatus "Jason Laveryhan tutkii pohjoista uskonpuhdistusta". Tämän jälkeen en jäänyt miettimään, kuinka asiallista oli amerikkalaista professoria ajanvietepulmallani vaivata, vaan laitoin kysymyksen menemään.

Superystävällisesti ja nopeasti sain paluupostissa Laveryn äskettäin julkaistun artikkelin The Reformation in Finland—A Historiography of Continuities. Siitä selviää, että suomenkielisessä tekstissä on käytetty sanaa reformaatio vuonna 1732 ja sana uskonpuhdistus otettiin käyttöön vasta 1847. Eli Suomettaren jutussa sana oli vielä varsin tuore. Lähteenä tiedolle on Juhani Holman kirjan Sangen ialo rucous: Schwenckfeldiläisten rukouskirja Mikael Agricolan lähteenä (2008) sivu 45. Olisi voinut löytyä Kansalliskirjaston hyllyltä, mutta ei etymologisten sanakirjojen kohdalta.

Tämän jälkeen täytyy enää miettiä, että viittaanko Olof Ångerman -käsikirjoituksessani uskonpuhdistukseen vai reformaatioon, kun Viipurissa puretaan luostari kaupunginmuurin kohennukseen. Muuta vaikutuspintaa uskonnolliseen muutokseen en onneksi ole mukaan ottanut. Nimittäin Laveryn artikkelin pikaluvun perusteella keskustelu muutoksen olemuksesta on edelleen pahasti kesken.

Lisäys 5.1.2011 8:28: Laveryn artikkeli on julkaistu kirjassa Religion and Identity in Russia and the Soviet Union: A Festschrift for Paul Bushkovitch Edited by Nikolaos A. Chrissidis, Cathy Potter, David Schimmelpinnick von der Oyen, and Jennifer Spock. 276 p., 2011 (ISBN: 978-0-89357-379-9)

Sotaisia uutisia vuonna 1716

Hampuri 28.4. (London Gazette 24.4.1716): "We have Advices from Petersbourg, That the Muscovites have made themselves Masters of Cujanenbourg, after a long lockade and a Bombardment. 'Tis the only Place that the Swedes remain'd possessed of in the Dutchy of Finland."

Tukhoma 25.5. (London Gazette 3.7.1716): "Some Swedish Frigates that have been lately on the Coast of Finland bring an Account, that great Preparations are making at Abo for a Descent on this Kingdom, and that the Czar's whole Fleet of Men of War from Revel, with a great Number of Troops, are daily expected there to undertake that Enterprize."

Tukholma 24.7. (London Gazette 28.8.1716): "Letters from the Northward advise, that three Officers came to Umo last Week, who made their Escape from Petersbourg, and bring an Account of Count Piper's Death: And as the same News came also lately from Dantzick, its Truth is no longer doubted. These Officers confirm the late Intelligences from Finland of the Preparations of the Muscovites at Abo, and give Reason to believe that at least 20000 Muscovites will enter the Province of Helsingland very suddenly; yet no Dispositions are hitherto made on this Side to oppose them."

Tukholma 17.11. (London Gazette 29.12.1716): "... 'tis not doubted that another Attempt will be made upon Norway; tho' 'tis more wished a Body of Troops might be employed towards Finland, it being generally believed that 8000 Men would meet with little Opposition in recovering that Dutchy; from whence some Persons are lately come privately, to sollicit such a Succour."