Sesonkityöläisen seurassa

Kirjaston tietokannasta sokkona varaamieni muistelmien helmiin kuuluu Matti Lahdenmäen Sesonkityöläisen päiväkirja (1937). Se onnistui vangitsemaan ensimmäisellä virkkeellään: Synnyin vuosisadan vaihteessa Pohjanmaan lakeuksilla sellaisessa kylässä, jossa ei ollut yhtään onnellista ihmistä.

Lahdenmäki on SKS:n kirjailijamatrikkelin mukaan syntynyt Ylistarossa 3.2.1900. Kertomuksensa mukaan hän menetti äitinsä pienenä lapsena ja kasvoi mummonsa kasvatuksessa, kunnes 12-vuotiaana palkattiin renkipojaksi.

Ylistarosta Lahdenmäki lähti metsä- ja satamatöihin pohjoiseen. Hän muutti Helsinkiin ilmeisesti 20-luvulla, jolloin asunto-ongelmia ratkaistiin yksityisyritteliäisyydellä.

"... kun joku yritteliäs kansalainen sai haltuunsa huoneen ja keittiön, niin hän osti romukaupasta puoli tusinaa patjoja ynnä muita tarpeellisia makuuvälineitä. Siten oli mahdollisuus vuokrata huone kalustettuna ainakin neljälle miehelle ja ottaa vielä yhden asumaan keittiöön oman perheen kanssa."

Lahdenmäki sivisti oma-aloitteisesti itseään opiskelemalla työväenopistossa, Työväen akatemiassa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Sitten iski lama.

"Kun vein viimeisen kunnollisen pukuni panttikonttoriin, oli minun esiinnyttävä "haalareissa." [...] Sen jälkeen [...] en pitänyt renessanssiajan kirjailijain nimien tietämistä yhtä tärkeänä kuin aikaisemmin. Siksi katsoin sopivaksi erota lopullisesti korkeakoulusta ja siirtyä täydellisesti työttömien seuraan."

Moni Lahdenmäen ajatus koulutuksesta ja työstä on tuttu nykypäivästä. Hänen aikanaan "hallitus on määrännyt komitean tutkimaan työttömyystilannetta" ja tämä sai aikaan mietinnön, "jossa todettiin, että talvella on työttömiä enemmän kuin kesällä", joten "annettiin viralliselta taholta sellaisia ohjeita, että kesätöitä olisi säästettävä talveksi". Vastikkeellisesta työttömyysturvasta haaveilevien kannattaisi lukea Lahdesmäen kuvaus tietyömaasta, jossa ei ansainnut edes ruokarahoja.

Lahdenmäen kirja kosketti toisin kuin Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20, jota selailin vain sen verran, että tunnistan teemojen yhteneväisyyksiä. Historian perspektiivi helpottaa ymmärtämistä?

Tunnelmakuva: Tuulispää 43/1908

Amerikassa käynyt Elisabet ja raivaaja-Eeva

Vielä löytyi yksi Isänmaallisen seuran palkitsema suomalainen renki. Inrikes tidningar kertoi 17.4.1799 Karjaalla juhlallisesti luovutetusta palkinnosta renki Matts Ränkulalle. Pappilassa oli ahertanut 24 vuotta. Mutta kyllä minulla oli oikea kutina kerätessäni isänmaallisen seuran palkitsemia henkilöitä jokin aika sitten kokoon (osat: 1, 2 ja 3). Työ oli tehty jo aikaisemmin ja Aulis Ojan artikkeli Suomeen saadut Isänmaallisen seuran kunniapalkinnot 1776-1800 sisältää otsikon mukaisen sisällön paikkakunnittain organisoituna. (Artikkeli löytyy kirjasta Historiallinen arkisto 58 (1962)). Toivottavasti paikallishistorioiden kirjoittajat ovat tänne muistaneet kurkistaa. Ojan kokoamissa palkituissa oli 7 säätyläistä, 38 talollista, 6 torpparia, 80 palkollista ja 13 muita. Palkituista palvelijattarista erottuu vuonna 1779 palkittu Elisabet Sandberg. Hän sai kultasormuksen pitkäaikaisesta palveluksesta ensin tohtorinna Kalmilla Amerikassa ja Turussa sekä sitten tohtorinnan tyttärellä. Tämä oli palkintoa annettaessa majurinrouva Lode ja Elisabet hänen kamarineitonsa Espoon Gräsagårdissa. Rippikirjassa 1776-1780 isäntäväki ja seuraavalla sivulla palkollisten kakkosrivillä vuonna 1714 syntynyt Elisabet. (Kansallisbiografian mukaan Kalmin vaimo oli ruotsalaisen siirtokunnan pastorin Johan Sandinin leski Anna Margaretha Sjöman. Internetistä löytyvän tauluston mukaan tytär on Johanna Margareta s. 24.2.1748, jonka aviomies Johan Herman Lode s. 12.1.1739. Jälkimmäisen isä Otto Vilhelm Lode (1704-1776) näkyy isäntäväen sivulla, mutta Amerikassa syntynyt Johanna Margareta ei. ) Vuonna 1787 palkittiin ylistarolainen raivaustoiminnasta. Yleensä tätä olivat harrastaneet miehet, mutta tällä kertaa hopeaketju annettiin Topparlan talollisentytär Eeva Matintytär Malkamäelle. Rippikirjassa 1792-1801 Malkamäki on uudisraivaustilan vieressä ja sivun alareunasta löytyy Ruovedellä 1735 syntynyt Eva Mattsdotter, joka on kuollut 5.4.1800. Edellisessä rippikirjassa 1782-1791 hän on mäkitupalainen ja Malkamäki uudistila. Evan tarina ei tästä aineistosta hahmotu eikä Ruoveden kastetuista (tietenkään) löydy vuonna 1735 Matille syntynyttä Eevaa.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 22

Kaarle Fredrik, kotoisammin Kalle Freetrikki, syntyi Kokemäellä 22.5.1880 ylistarolaisen torppari Juho Daniel Kuusiston ja vaimonsa Marjaanan pojaksi. Vähävaraisesta perheestä huolimatta Kaarle aloitti Porin lyseossa vuonna 1892 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1900.

Teologian opintojen aloittaminen viivästyi vuodella, jonka aikana Kaarle Fredrik oli väliaikaisena kansakoulunopettajana Kiikassa. Helsinkiin päästyään hän ei aikaillut vaan valmistui jouluksi 1904 ja vihittiin papiksi seuraavan vuoden alussa.

Oltuaan 6-7 vuotta kirkkoherran apulaisena Ylistarossa (pitäjä, ei Kokemäen kylä) Kaarle Fredrik sai kutsun Amerikasta ja aloitti helmikuussa 1911 Hibbingin y.m. seurakuntien paimenena. "Vaatimattomana hän otti toimekkaasti osaa yhteisiin töihin; paitsi seurakuntainsa uskollista hoitoa hän ehti jo avustella yhteisiä julkaisujamme."

Mutta vielä saman vuoden puolella "umpisuolen tulehdus oli kehittynyt liian pitkälle, ettei toimitettu leikkauskaan enään voinut estää kuolemaa." Kuusisto kuoli 1.11.1911. "Vainaja, vaikka oli naimaton, jätti jälkeensä monta surevaa, entisen ja uuden seurakunnan ja monet ystävänsä. Hän on päässyt lepoon Herransa luo."

Lähteet:
Kuusisto, Kalle Freetrikki. Kirkollinen kalenteri 1912, s. 207-208 (tästä suorat lainaukset)
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 302, 1881-1890 s. 355, 1891-1900 s. 446
L. H. Sandelin: Porin lyseo 1879-1904
Porin lyseo 1879-1929
Porin lyseo 1879-1954.