Kahden elämän loppu kesällä 1858

Rautalammin rippikirjan 1852-1861 sivulla 364 on kappalaisen Gustaf Adolph Martinin perhe, joka oli perheenpään uuden työpaikan perässä muuttanut vuonna 1853 Karstulasta. Rippikirjan sivun perusteella ensimmäiset vuodet uudessa paikassa eivät näyttäydy onnellisena. Mortimer-poika kuoli 19-vuotiaana syksyllä 1855 Tammisaaressa. Esikoispoika Gustaf Adolf oli lukiolaiseksi kutsuttuna ottanut syyskuun alussa 1853 muuttokirjan Pietarsaareen, mutta oli palannut Rautalammille saman muuttokirjan kanssa seuraavana vuonna. Tämän lisäksi merkintä rippikirja kertoo kuolemastaan kesällä 1858. Vastaavaa hautausmerkintää ei ole Rautalammilla.

Selityksen tähän dokumentoi aikalaisille ja jälkipolville Viitasaaren lukkari Konstantin Ferdinand Sarlin, joka oli vuonna 1858 jo tottunut sanomalehtien kirjeenvaihtaja (*). Hän sattui kesällä 1858 kulkemaan Laukaan läpi, juuri kun paikallisilla oli kerrottavanaan surullinen uutinen. Se otsikoitiin Suomettaressa 6.8.1858 Hirmutapaus Vihtapurolla Heinäkuun 16 p:nä 1858 ja oli julkaistu jo 31.7.1858 Helsingfors Tidningarissa, jonne Sarlin ei ilmeisesti tavanomaisesti lähettänyt tekstejään. 

Koska tapauksessa oli mukana säätyläinen, Sarlin on lyhentänyt nimiä, mutta mahdollisesti aikalaiset saivat kiinni todellisista henkilöllisyyksistä eikä se ollut vaikeaa nykypäivänäkään. Nopea raportointinsa ei jättänyt aikaa taustaselvityksiin, mutta jotenkin Sarlin tiesi Gustaf Martinin Vaasan koulua ja lukiota käydessään osoittaneen "vahingollisia taipumuksia, semmoisia jotka valitettavasti perustavat monen nuorukaisen turmion."

Heinäkuun alussa Gustaf oli lähtenyt Rautalammilta ääneenlausuttuna tarkoituksenaan "mennä Helsingin ja Hämeenlinnan väliselle rautatielle, missä hänellä oli virkapaikka hyvällä toimeentulolla". Mukanaan oli nuori nainen ja 9 kuukautta vanhan poikalapsi. Nainen oli ollut piikana kappalaisen perheessä, mennyt naimisiin talonpojan kanssa pari vuotta aiemmin, mutta Sarlinin mukaan lapsen isä oli Gustaf.

Matkanteko taukosi yli viikoksi "Laukkaan pitäjässä, Leppäveden kylässä olevassa ja Kuhankosken puustellin alle kuuluvassa Vihtapuron torpassa, Jyväskylän kaupunkiin kulettavan maantien varrella", sillä piti odottaa "Suomi-höyryn lähtöä Jyväskylästä Anianpellolle". Torpan väelle Gustaf ei kertonut oikeaa nimeään.

Heinäkuun 15. päivänä Gustaf ja nuori nainen olivat istuneet "nurmella Vihtajärven rannalla" "koko pitkän päivän myöhään iltaan asti, milloin palausivat torppaan rajattoman murheen ja katkerain kyynelten kalvamilla kasvoilla ja silmillä".

Seuraavana aamuna he lähtivät "ulos, sanoen menevänsä Pernasaaren kartanosta hakemaan voita ja maitoa". Heidän ruumiinsa löytyivät vasta seuraavana päivänä. 

Ensin oli Kyösti tarkalla luotipyssyllänsä ampunut naista sydämeen, huolellisesti peittänyt ruumiin sen vaatteihin ja pannut kädet ristiin rinnan yli; sitte oli uudesti ladannut pyssynsä, istuunut nurmelle, pannut hattunsa jalkansa viereen, antanut luodin mennä oman sydämensä läpi, ja oli heittänyt henkensä selällänsä. Kyöstin lakkarissa tavattiin seuraava kirje isällensä:

„Rakastetut vanhempani!

viimeinen sydämellinen toivotukseni olisi, että vanhempani hyväntahtosesti ottasivat turvattoman lapseni omaksensa, kasvattaaksensa ja hoitaaksensa sitä. Me sen vanhemmat olemma kyllä vialliset, mutta lapsi on viaton. Jumala kaikkitietävä yksinään voipi jokaisen työt punnita, niinpä meidänki, jotka nyt menemmä kuolemaan.

Vanhempani antakoot hyväntahtosesti anteeksi kaiken surun, jonka heille olen saattanut; jokainen kyllä mahtaa saada palkkansa niinkuin ansainnut on. Nyt saan sanoa viimeisen hellän jäähyvästini! Kyösti M."

(*) Hyödyntäen V. J. Kallion Salanimiä ja nimimerkkejä, tekstihakuja ja Translocalis-tietokantaa Sarlin näyttäytyy ahkerana Suomettaren avustajana.

Viitasaaresta 28. p. Kesäk, Suometar 20.07.1852 no 29; Veljekset metsällä, Suometar 31.08.1852 no 35 

Viitasaaresta, Suometar 02.12.1853 no 48; Yö Heilunsaaressa, Viitasaaren pitäjässä, Suometar 16.12.1853 no 50

Viitasaaresta, Suometar 10.03.1854 no 10; Viitasaaresta, Suometar 28.04.1854 no 17; "Ojettu Virsikirja" (Viitasaaresta lähetetty), Suometar 05.05.1854 no 18; Viitasaaresta, Suometar 28.07.1854 no 30; Viitasaaresta, Suometar 13.10.1854 no 41

Viitasaaresta, Suometar 09.03.1855 no 10; Pimeä aurinko, Suometar 03.08.1855 no 31; Viitasaaresta, Suometar 10.08.1855 no 32; Viitasaaresta, Suometar 02.11.1855 no 44; Viitasaaresta, Suometar 16.11.1855 no 46 

Viitasaaresta, Suometar 04.04.1856 no 14; Viitasaaresta, Suometar 16.05.1856 no 20; Onnetoin tapaus, Suometar 19.09.1856 no 38; Häpeä sanoa, kipeä kärsiä, Suometar 26.09.1856 no 39

Viitasaaresta, Suometar 06.02.1857 no 6; Kamala tapaus, Suometar 13.02.1857 no 7; Viitasaaresta, Suometar 13.03.1857 no 11; Viitasaaresta, Suometar 21.08.1857 no 33; Muuan sana Kesti- eli Loisväestä keski-Suomessa, Suometar 18.09.1857 no 37

Terveyden tila & Viitasaaresta, Suometar 22.10.1858 no 42

Viitasaaresta, Suometar 08.04.1859 no 14

Ruusupuiston Rosa

Rosa Wilhelmina syntyi 4.5.1849 Turussa. Hän oli noin viisivuotias kun perhe muutti Maarian seurakunnan puolelle Metsämäen tilalle, jossa isänsä Gustaf Ahlman kuoli 16.8.1869 jättäen puoliorvoiksi 7 lasta (RK 1864-70 s. 87)

Naisten Ääneen 8/1909 kirjoittanut A. A. ei kerro vuosilukuja vaan kertoo jatkosta sanoin

Ollen maanviljelijän tytär tutustui hän jo vallan nuorena maalaisväestöön ja sen harrastuksiin. Lahjakkaana ja ihanteellisena luonteena huomasi hän jo silloin ympäristössään vallitsevan henkisten voimain kehittymättömyyden. Halu päästä kansamme lapsia kehittämään ja valistamaan syttyi hänessä. Tätä tarkoitusta varten lähti hän oppilaaksi Jyväskylän seminaariin.

Heikon terveytensä tähden oli hänen kumminkin keskeytettävä opintonsa mainitussa oppilaitoksessa. Jonkun aikaa levättyään toimi hän opettajana kotipuolellaan Turun kansakoulussa.

Åbo Posten 26.2.1874 ajoittaa opettajatoimen alun. Työ päättyi, kun Rosa meni vuonna 1876 naimisiin Magnus Enckellin kanssa. Tämän vuonna 1831 syntyneen miehen vaiherikkaasta elämästä voi lukea Suomen maanviljelyslehdestä 11/1891. Avioliittonsa aikaan hän

luopui apteekin pidosta, jonka hän möi silloiselle apulaiselleen 1876, ja asettui asumaan luonnon ihanalle vuokraamallensa Pernasaaren sotilasvirkatalolle Laukaan pitäjässä. Innolla ryhtyi hän tähän uuteen toimeensa, hankkien aina uusimpia hyviksi tunnettuja maanviljelystyökaluja ja koneita sekä perustellen uusia torppia, toimittaen työtä tarvitsevaisille, säästämättä omia voimiaan ja vaivojaan.

Lapsettomaksi jäänyt liitto päättyi miehen kuolemaan 22.6.1891. Leskeksi jäänyt Rosa jäi viljelemään vuokratilaa, vaikka A. A.:n arvion, joka julkaistiin kohteen edelleen eläessä, mukaan

Mikään erinomainen maanviljelijä sanan varsinaisessa merkityksessä ei Rosa Enckell ole. Kasvatus ja heikko terveys ovat siihen osaltaan olleet esteinä, vaan ehken kumminkin suurimpana syynä on ollut, hänen puhtaasti aatteellinen ja runollisuuteen taipuva luonteensa. Sellaista luonnetta eivät maatalouselämän lukuisat käytännöllistä älyä vaativat toimet aina pysty tyydyttämään.

Ehkä A. A. ajatteli, että Rosalla oli turhan monta muuta mielenkiinnon aihetta. Keskisuomalaisessa 4.5.1929 tiivistettynä "Puutarha-asia on m.m. ollut hänen lempiharrastuksiaan. Niinpä hänellä oli monet vuodet puutarhakoulu Rutalan vuokratilalla Palokassa, ja on hän siten toiminut uraauurtavasti Keski-Suomessa. Naisasia, raittiuskysymys, eläinsuojelus y.m. jalot harrastukset ovat hänessä löytäneet lämpimän kannattajan." Ennen Rutalan puutarhakoulua Rosa oli perustamassa vuonna 1896 Jyväskylän puutarhayhdistystä, jonka tarpeisiin hän "vuokrasi kaupungilta maata Mattilantien ja Hämeentien risteyksestä. Vuonna 1903 puistoon istutettiin tuomia, syreenejä ja ruusuja." Alue tunnetaan edelleen Ruusupuistona.

Sulhasongelmia

Laukaalla mieli naimisiin vuonna 1796 "vanha renki" Matts Henriksson, jolla ei ollut esitettävänään papintodistusta esteettömyydestään. Niinpä oli tarpeen julkinen kuulutus, joista toinen ilmestyi 14.6.1796 sanomalehdessä Inrikes tidningar. Siinä todettiin Mattsin ilmoittaneen syntyneensä Hattulassa. Morsmaikku oli talonpojan tytär Maria Thomasdotter, jonka kanssa oli jo yhteinen poika avioliittolupauksen varassa. Hiski-haku ei vaan tuota sen paremmin sopivaa poikaa kuin avioliittoakaan. Lähimpänä on Jyväskylän maaseurakunnassa kastettu 11.5.1795 syntynyt Matthias Toivakan Pessilästä. Jyväskylä oli Laukaan kappeli eli voi olla osumakin.

Renki Henrik Isaksson Heinun kylästä oli luvannut mennä Kalvolan pitäjän ja Kutilan tilan piika Hedvig Sigfridsdotterin kanssa. Mutta Henkka poistui näköpiiristä astumatta alttarille. Jotta Hedvig pääsi eroon kihlauksesta ja jonkun toisen kanssa Hattulassa naimisiin, kuulutettiin Henkan perään kolmatta kertaa alla olevalla ilmoituksella 3.7.1806 sanomalehdessä Posttidningar.