Brita Stina ja Taavetit

Loppuvuodesta 1841 sai Suomen sanomalehdissä epätavallisen paljon huomiota Karttulassa tapahtunut. Ensimmäisenä raportin esitti Helsingfors Tidningar 9.10.1841, täydennyksiä ja korjauksia saanut Borgå Tidning 17.11.1841 ja vielä kolmantena version vastaanottanut Helsingfors Morgonblad 9.12.1841. Oikeudessa tapahtumia oli selvitelty 12.11.1841.

Tapahtuneen päähenkilö oli 22-vuotias Brita Stina Karttunen. Hän asui vanhempiensa, jo avioituneen veljensä ja kahden sisarensa kanssa Karttulan Kuivaniemen kylässä. Perheen talous ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Hyvällä ei siis katsottu Brita Stinan kehittyvää suhdetta virstan päässä asuneeseen Taavetti Juhanpoika Kolehmaiseen. Tämä oli joutunut velkojensa vuoksi myymään osuutensa kotitalosta, jossa hän oli sitten Matti-setänsä renkinä. Henrik-veljensä oli tuomittu useaan kertaan varkauksista ja edelleen samassa taloudessa asuva Abel-veli sai sakot karanneen venäläisen matruusin piilottelusta.

Tapahtumien aikaan Taavetti oli jo 30-vuotias ja oli yhdessä Brita Stinan kanssa aikeissa mennä naimisiin. Brita Stinan vanhemmat pistivät vastaan. Joko - kertomusversiosta riippuen - vanhemmat kielsivät aiotun liiton tai Brita Stina alkoi ajatella käytännöllisemmin ja taloudellisemmin. Hän myöntyi toisen miehen kosintaan. Vihkiminen Taavetti Tiirikaisen kanssa sovittiin pidettäväksi 13.9.1841, mutta vasta kolme viikkoa myöhemmin häät, joiden jälkeen yhteiselämä alkaisi.

Näitä odottaessa Brita Stina näki sulhastaan vain harvoin, mutta Taavetti Kolehmaista salassa varsin usein. Pappilaan tullessaan Brita Stina on itkeneen näköinen, mutta vakuutti, ettei häntä oltu avioliittoon pakotettu. Saman päivän makasi Taavetti Kolehmainen työtä tekemättä sanottuaan olevansa kipeä.

Samana iltana huomattiin Kuivaniemen kylän järvessä tyhjä vene. Brita Stinan mielentilasta huolestuneen veljen johdolla järveä aletatiin naarata. Aamulla vedestä nostettiin Brita Stinan ja Taavetti Kolehmaisen ruumiit, jotka oli sidottu yhteen Taavetin vyöllä, joka oli kiinnitetty selkänsä taakse. Brita Stinalla oli yllään samat vaatteet kuin vihkiäisissään.

Oikeus ei katsonut tapausta itsemurhaksi, joten molemmat haudattiin siunattuun maahan, mutta hiljaisesti. Yhteisestä haudastaan sai Zacris Topelius aiheen runoon Grafven i Karttula, joka löytyy kokoelmasta Ljungblommor I. Siitä julkaistiin Arkadia-Töölössä 3/1929 "kalpea käännös", joka päättyy

Tuopa nuori Karttu-kukka
Morsian tuo murheellinen
Valita hän tahtoi viehkee.
Toinen ystävänsä ainut,
Toinen oli hänen sulho,
Mustattu ol' armaan maine.
Tiirikaiselle hän vannoi
Lupauksen varman valan,
Kolehmaiselle hän antoi
Elämänsä, kuolemansa.
Meni pois, ei tullut enää,
Itki kerran eikä enää,
Pakeni kuin kyynelpilvi
Yli seudun kiiruhtaapi
Tieltä heikon tuulahduksen,
Kaikkosi, ei tullut koskaan.

Juho Rissasen piirros lehdestä Ord och bild 1939 

Palkittuja opettajia vuonna 1910

"Merimiehen leski Erika Sundberg, syntynyt 1825 ja neljäkymmentäviisi vuotta työskennellyt Uudessakaupungissa lastenopettajana ja lisäksi sairaanhoitajanakin. Nämä luvut lyhykäisyydessä puhuvat kunnioitusta herättävästä elämäntyöstä."

Erika on rippikirjojen mukaan syntynyt 4.2.1825. Hänen merimiesmiehensä oli jätetty sairaana Marseillesiin vuonna 1860. (RK 1860-1869, 1870-1879)

"Toisena muistopalkinnon saajana on mäkitupalainen Maria Matintytär Blom Petalahdella ruotsalaisella Pohjanmaalla. Hän on syntynyt 1826 ja 43 vuotta opettanut seutukunnan lapsukaisia saaden palkakseen vain ihmisten vähiä antimia. Todistukset kertovat "Maija muorin" entisistä perhe-elämän kärsimyksistä ja hyljätyn vaimon uupumattomasta työstä omain ja vieraitten lasten hyväksi."

"Karttulan Hirvijärventaus-piirin pyhäkoulunopettaja, torpanmies Aatu Pulliainen on juuri saavuttanut tai saavuttamassa 50 virka- ja 80 ikävuotta. Innokkaasti, mutta lapsia kohtaan säyseästi ja vakuuttavasti on ukko-Aatu opetusta jakanut saamatta tähän saakka muuta palkkaa tai palkintoa kuin raamatun."

Aatun monilapsinen perhe näkyy verkon sukutaulustossa.

"Samaa on sanottava toisesta vanhasta pyhäkoulunopettajasta suutari Iisak Syreniuksesta Länsi-Suomen Lapin pitäjässä. Hän on syntynyt 1830 ja 40 vuoden ajat pyhäkoulunopettajana ja muullakin tavoin vaikuttanut kristillinen kansanvalistuksen hyväksi Kuolimaan kylässä. Siihen kiitollisuuteen, jonka kanssaihmiset Syrenius-vanhusta kohtaan tuntevat, yhtyy Helsingistä tuleva kunniakirjakin."

Rippikirjojen mukaan Isak Syrenius on syntynyt 20.2.1833 eli Kuolimaalla torppari Isak Samuelssonin ja Maria Isaksdotterin pojaksi. (RK 1860-1866, 1867-1876, 1877-1886)

Tekstilainaukset: Suomalainen Kansa 14.1.1910
Kuva Uudestakaupungista 1900-luvun alusta. Uudenkaupungin museon FB-sivu
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Palkittuja opettajia vuonna 1906

"Eeva Matintytär Nyström Iitin Kyttälästä, synt. 1822, leski. On yli neljäkymmentä vuotta hyvällä menestyksellä antanut opetusta kristinopin ensi alkeissa ympäristön lapsille, ainoastaan vähäistä palkkiota vastaan, joka kuitenkin on ollut tärkeänä osana hänen niukoissa tuloissaan. Korkean ikänsä tähden on jo hyvin heikko ja kivuloinen."

Eva oli rippikirjojen mukaan syntynyt 30.9.1822. Hän oli palveluspiika Muikkulan Brusilassa mennessään saman kylän Munakallion rusthollin rengin Johan Gustafssonin kanssa naimisiin 9.12.1846. Lapsien kasteiden yhteydessä Johan on merkitty muonatorppariksi. (RK Iitti 1849-1859, 1860-1866)

"Aatami Rossi Karttulasta, torppari, synt. 1825. On vuodesta 1860 saakka, siis 46 vuotta, ahkerasti ja hyvällä menestyksellä toiminut sunnuntaikouluopettajana sekä kristillisen elämänsä kautta ollut hyvänä esikuvana ympäristölleen. V. 1902 lahjoitettiin hänelle hänen työnsä tunnustukseksi eräässä pyhäkoulujuhlassa raamattu. Vanhuus ja lisääntyvä heikkous alkavat kuitenkin jo haitata hänen työskentelyänsä tällä hänelle niin rakkaalla alalla."

"Kustaa Erik Hjort, lastenopettaja Koivulahdella, synt. 1825. Rakensi vuoden 1865 jälkeen itselleen pienen mökin Vöyrin ja Oravaisten rajaseutuihin ja on myöskin toiminut suutarina. Jo v. 1842 tuli hän apulaisopettajaksi Koivulahden kirkonkylän pientenlasten kouluun ja on sen jälkeen, pieniä väliaikoja lukuunottamatta, yli 50 vuotta työskennellyt opettajana Koivulahden, Maksamaan, Vöyrin ja Oravaisten pienten lasten kouluissa. Vuosipalkka on harvoin noussut 100 markkaan, joten hän ei suinkaan ole kerännyt rikkauksia pitkän toimintansa aikana, mutta monta hyvää siementä kylvänyt satoa varten, joka ei ole rahassa arvosteltavissa."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1906
Tunnelmakuva: Tuulispää 39/1907
Tausta: Tammikuun 14päivän rahasto