Lyhyesti lukkarin pojasta

 Tätä kirjoittaessani Vampulan lukkarin Johan Arvelinin (1737-1792 Geni-profiilissa ei ole 18.5.1767 syntynyttä Jacob-poikaansa. Syynä lienee keskeneräinen tutkimus eikä aktiivinen sukupuun siivous, sillä sisarussarjasta puuttuu monia muitakin.

Jacob ja vanhemmat sisaruksensa on selityksittä vedetty yli rippikirjasta 1777-1788 (s. 168). 

Jacob päätyi karvarin oppiin ja kisällinä muutti vuonna 1796 Porista Turuun ja sieltä edelleen Loviisaan. (Turku suom RK 1796-1801, SQ1)

Jacob ilmaantui Uuteenkaarlepyyhyn, jossa hän sai karvarina porvarioikeudet 14.3.1803. Elämänsä oli ollut siinä määrin liikkuvaa, että avioliittosuunnitelmat vaativat sanomalehtikuulutuksen. Valitettavasti lyhyeen tekstiin ei kuvattu välivaiheitaan. 

Inrikes Tidningar 23.2.1803

Ilmoituksen vastauksia ei jääty kauaa odottamaan vaan Jacob vietti häänsä Anna Karlbergin kanssa 3.4.1803. Uusi elämä ei alkanut harmonisesti vaan Jacobille merkittiin huomautus juopumustuomiosta ja sapattirikoksesta (RK II 1802-1808, s. 95). Hän muutti yksinään 1810-luvun lopussa Kokkolaan ja avioliitto päättyi tuomiokapitulin 22.10.1823 antamaan avioeroon (I 1817-1823, 52).

Anna Karlberg muutti Munsalaan, jossa hän kuoli 1846 (Munsala RK 1824-30, 22; RK 1831-1844, 308). Jacob Arvelinin elämän päättymistä en onnistunut selvittämään.

Vampulalaista Mattsia kaivataan 1788

Yllä oleva ilmoitus on julkaistu sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.4.1788. Vampulan Salmenojan kylässä oli kuollut vuonna 1783 Tuovolan talonpoika Thomas Simonsson ja perinnönjakoa päästäisiin tekemään vasta kun Matts Thomasson Salmen löydettäisiin. Matts oli syntynyt 6.1.1758, lähtenyt Vampulasta vuonna 1779 Riikaan, jossa hän oli asunut muutamia vuosia. Sitten hän oli muuttanut Pietariin, jossa oli saanut panimokisällin paikan. Taas löytyi talonpojan poika, joka ei jäänyt kotipellolle.

Vilaisu Iso-Iivarin listaan kertoo Thomas Simonsson Tuovolan isännöineen Touvolaa 1742-60. Häntä seurasivat Iso-Touvolan isäntinä poikansa Thomas (s. 16.11.1726 Vampula) ja pojanpoikansa Simon (s. 17.2.1755 Vampula) ja Thomas (s. 25.7.1774 Vampula). Vuonna 1758 syntynyt Matts on heidän ikäluokkaansa, onko hän oikeasti Thomas Simonssonin poika?

Hiskin mukaan ei. Siellä Mattsin isä on Tuovolan nuori isäntä Henric Thomasson. (Alkuperäisen mikrofilmin skannauksesta ottakoon selvää se, joka voi.) Kun Mattsin äidin nimeksi on merkitty Maria Bertilsdotter eikä muita lapsia pariskunnalle löydy, tuntuu houkuttelevalta ehdottaa isäksi kuitenkin edellä mainittua Thomas Thomassonia, jonka vaimo on Maria Bertilsdotter. Katsahdus rippikirjaan kertoo korjausarvauksen olevan oikea. Ja näyttää miten muutto Vampulasta oli kirjattu - vetämällä Matsin nimi yli.

Itsemurha Huittisissa

Agricolan keskustelufoorumilta huomasin ilmoituksen Riikka Miettisen gradusta Erkki Mikonpojan laiton kuolema. Itsemurha ilmiönä ja rikoksena Lounais-Suomen maaseudulla ja alioikeuksissa 1600-luvun jälkipuoliskolla. (Tampereen yliopisto, 2008).

Otsikko kertoo olennaisen eli Miettinen analysoi ensisijaisesti maaliskuussa 1697 hirttäytyneen Erkki Matinpojan, Vampulan Matkusjoen kylän Paukkion tilan isännän, tapausta. Itsemurhaa seuranneen oikeuskäsittelyn lisäksi Miettinen kuvaa mikrohistoriallisella otteella Erkin elämää (s. 13-34) tavalla, josta talonpoikajuuristoa selvittelevän&esittelevän kannattaa ottaa oppia.

Loppupuolella (s. 93-94) selviää miten perhe selvisi eteenpäin:

Erkin itsemurhasta ja 1690-luvun vaikeuksista huolimatta Paukkion tila pysyi Erkin jälkeläisten hallussa; hänen vanhin poikansa Heikki siirtyi talon isännäksi vanhempien jäädessä syytingille vuonna 1719. Tila oli aina hetkellisesti jonkun Erkin jälkeläisen lesken tai lesken uuden aviomiehen hallussa; suku piti kuitenkin kiinni tilasta ja vuonna 1794 se viimein lunastettiin perintötilaksi. Paukkio säilyi jakamattomana Erkin miespuolisilla jälkeläisillä aina vuoteen 1815 asti; tämänkin jälkeen toinen puolisko säilyi suvun hallussa ainakin vuoteen 1908 asti. Erkkiä vuonna 1696 ja 1697 painanut pelko omaisuuden ja tilan menettämisestä osoittautui siis turhaksi. Hänen lastensa ja lastenlastensa jälkeläiset ja myöhemmät sukupolvet tuskin tietävät tragediasta, joka tapahtui Paukkion pihamaalla 19.3.1697 ja johti ankaran oikeustuomion langettamiseen.

Lähteenä tilan myöhempään historiaan on käytetty Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloa, hienoa että on huomattu. Tosin kun Vampula on osa Huittisia eikö olisi voitu viitata myös Suur-Huittisten historian II osan luetteloihin?

Liitteistä löytyy kriittinen kuvaus Tuomiokirjakortistosta ja linkki Kalmbergin karttoihin. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta löytyy näköjään myös Karta öfver Finland (Suomen yleiskartan ensimmäinen laitos vuosilta 1866-1873).