Lauantain Limnell: Vilhelm Joosepinpoika (s. 1868)

Suomalainen Wirallinen Lehti  25.4.1888  

Suuri tulipalo Kokemäellä. Kaksi ihmistä saanut surmansa. Keskiviikkona tämän kuun 18 päivää vasten yöllä k:lo 2 aikaan pääsi tuli irti Kokemäellä entisen maakauppiaan Limnellin talossa, josta valkea sitten levisi nimismies Selinin asumukseen, polttaen kaikkiaan neljä rakennusta.

Limnellin talossa asui työmies Kasala ja hänen perheensä. Kasalan vaimo ja pieni, noin puolentoista vuotias lapsi jäivät tulen uhriksi. Myöskin Kasala itse sai hyvin vaarallisia palohaavoja.

Satakunta 23.3.1889

Oikeudentutkinto tulipalosta. Kokemäellä oli viime kuluneissa käräjissä käsiteltävänä palo-asia, josta viime kesänä Satakunnassa kerrottiin. Silloin paloi ent. maakauppiaan Limnell-vainaan asuinrivi sekä varanimismies Selinin huoneet ynnä erään suutarin lesken luhtirivi. Edellä mainitussa Limnellin torpassa myös 3 ihmishenkeä jäi tulen uhriksi. Asia oli jo toisen kerran oikeudessa tutkittavana ja on kanteenalaisena ollut kaupp. Limnell-vainaan poika Wilho Limnell, joka vaikka kanteen-alaisena, asui ja oli omistavinansa jo mainitut huoneet, mitkä hänen aitinsä oli huutokaupassa huutanut ja sittemmin nykyisen miehensä Leander Äimälän kanssa hänelle antanut pojan perintö-osuudesta. Tätä kauppaa ei kuitenkaan pojan holhooja, talokas J. Prihu ole hyväksynyt. Huoneet olivat vakuutetut Kokemäellä paloapuyhtiössä 1,500 markasta. Mutta nyt kun näyttää, ettei niistä palorahaa taida tullakaan, ei huoneita omista enää kukaan. Asia lykättiin välikäräjiin huhtikuun 15 päiväksi ja Wilho Limnell vangittiin sekä lähetettiin Turun linnaan. Saa sitte nähdä, mimmoinen loppu asiasta tulee.

Turun Lehti 29.6.1889

Tuomittu murhapoltosta. Maakaupp. Limnell, jonka kartano Kokemäen pitäjässä paloi toissa talvena ja siinä myöskin eräs vaimo lapsineen paloi, tuomittiin kihlak. oikeudessa t. k. 17.p. murhapoltosta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen sekä noin 2,000 m:kalla palkitsemaan tulipalon tuottamat vahingot sekä maksamaan oikeuskulut.

Lounas 7.1.1890

... Mutta asia on nyt muuttunut. Sillä kun se tuli Keisarillisen Turun Hovioikeuden tutkittavaksi, niin se hylkäsi kihlakunnan päätöksen kokonaisuudessaan ja Limnell päästettiin pois vankeudesta.

Vilhelmin isä Joosef (s. 9.8.1825) oli Kokemäen kauppiasluettelossa vuonna 1883. Perhe esitellään lyhyesti Toivo Väinölän kirjan Satakuntalainen Limnell-suku (1978) sivulla 57.

Kokemäen rippikirjassa 1891-1900 Vilhelm Joosepinpoika Limnell (s. 13.2.1868) on "valtoin" Äimälässä (s. 755). Liekö sama "Vilhelm Limnell Kokemäeltä", joka valmistui Tampereen teollisuuskoulun kulkulaitoksen rak-osastolta 1895 (Tampereen Sanomat 3.4.1895)? Ja onko sama, toinen vai kolmas Ville Limnell Kokemäeltä, joka haki patenttia vesi-imurille (Registeringstidning för varumärken no 494 )?

Lauantain Limnell: Frans Wilhelm (s. 1836)

Yllä oleva leike on Tampereen Sanomista 2.1.1871. Koulun perustajaksi sopisi yliopistoa käynyt ja tosiaan ylioppilasmatrikkelissa on sopiva henkilö

28.1.1858 LIMNELL Frans Wilhelm 17734. * Pori 16.8.1836, vanht kirvesmies Johan Jakob Limnell ja Margareta Gröndahl. Yo Åbo gymn. Fm-yo. Jyväskylän yläalkeisk. matematiikan ja luonnonhistorian vt. kollega 1861-62. Osallistui tutkimusmatkaan Amurinmaalle. † siellä kiinalaisten rosvojen surmaamana kesällä 1868.  

Hmmm... Kuollut ennen kuin ehti miettiä koulun perustamista? Toivo Väinölä kirjansa Satakuntalainen Limnell-suku (Toinen korjattu ja lisätty painos. 1978) sivulla 34 kertoo kuolinvuodeksi 1880, joka tuntuu sopivammalta. En taida kuitenkaan laittaa palautetta Ylioppilasmatrikkeliin, sillä kuten jo ennestäänkin tiesin ja viimeaikaiseen palautelähetyksen vastauksena kuulin: "Matrikkelin 1853-99 tietoja ei päivitetä aktiivisesti."

Väinölä kertoo Frans Wilhelmin aiemmasta elämästä

asui jonkin aikaa Turussa setänsä Cl. R. Limnellin luona, sitten serkkunsa Kl. A. Limnellin luona Paimion Junnolassa, kunnes lähti 1864 Ruotsiin. Sieltä hän 1868 lähti ns. Höökin retkikunnan kanssa kultaa etsimään Amuriin.

Lisätietoa suomalaisista Amurinmaassa Ylen historiasarjan Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa jaksosta 2: Uusi Jerusalem ja Amurinmaa.

Sarjan muut osat:
1. Platonin Valtiosta hyvinvointivaltioon ja Sammon taonnasta sote-uudistukseen
3. Sointulan kalevalainen harmonia
4. Uuden Suomen perustajat suuntaavat Amerikkaan
5. Tropiikkikuume
6. Karjalakuume
7. Hippejä ja stallareita
8. Ituhippejä ja maailmanlopun odottajia

Lauantain Limnell: Elsa Amanda (s. 1866)

Ennen päähenkilöä täytyy selvitellä hänen juuriaan. Aikanaan satakuntalaisen Limnell-suvun alkua selvitellessäni totesin yhden haaran yhteyden Euran Souppaalle. Rippikirjassa 1819-25 on talossa torppari Johan Johansson Limnell (s. 1786). Hän oli mennyt talosta käsin naimisiin 4.10.1814 ja löytyy renkinä, ilman sukunimeä, edellisestä rippikirjasta. Kasteessaan isän sukunimi näyttää olevan Nimnelius? Rippikirjassa Nimnel ja samoin kun "Rusth.s. Johan Nimnel" meni 26.11.1782 naimisiin neito Juliana Giersin kanssa. Rippikirjassa 1748-1758 tämä vuonna 1747 syntynyt Johan Mattsson on merkitty koululaiseksi.

Johan vanhemman isä Mats Mattsson (s. 1708) on saanut Souppaan isännyyden isäpuoleltaan (SAY). Toivo Väinölä toteaa kirjassaan Satakuntalainen Limnell-suku (1978, s. 5) "Tällä Matti Souppaalla oli jälkeläistensä joukossa joitakin koulutielle lähteneitä, jotka ottivat nimen Limnell Kalle Souppaan pojan Eerik Limnellin esimerkin mukaan olematta Limnell-sukua." 

Oma sukukäsitteeni on laajempi ja olen nyt valmis palaamaan varsinaiseen aiheeseen: Johan Johanssonin pojan Isak Limnellin (s. 1.5.1822 Eura) tyttäreen Elsa Amanda (s. 6.7.1866 Eura). Hänen muistokirjoituksensa julkaistiin Opettajain lehdessä 13.1.1911 oheisella kuvalla varustettuna.

Muistokirjoitusta lainaten:

Vanhempansa olivat käsityöläisväkeä. Jo aivan pienenä menetti hän n. s. köyhänä vuotena kuoleman kautta molemmat vanhempansa sekä joutui sen johdosta Kiukaisten kappeliin kasvatettavaksi. Käytyänsä siellä kansakoulun sekä nautittuansa lisäksi hiukan yksityisopetusta ja oltuaan vuoden kotiopettajana, pääsi hän v. 1885 oppilaaksi Kymölän seminaariin, josta sai päästötodistuksen v. 1889. Oli sitte lukuvuoden 1889—90 v. t. opettajattarena Tampereen ylemmässä kansakoulussa ja tuli sen jälkeen vakinaiseksi Maaningan pitäjän Wiannon kansakouluun. Siellä hän oli vuoteen 1893, jolloin muutti apuopettajattareksi Porin suomenkielisten kansakoulujen alkeisluokille sekä nimitettiin vakinaiseksi v. 1895. Ylempään kansakouluun siirrettiin hänet v. 1898. Kauan ei hän kuitenkaan saanut tässä virassa vaikuttaa, sillä jo vuonna 1901 oli hän pakotettu mielisairauden takia jättämään koulutyönsä, ja v. 1904, kun tauti lopullisesti huomattiin parantumattomaksi, sai hän opettajatoimestaan eron sekä elinkautisen eläkkeen, elellen sen jälkeen riutuvaa ja kovien tuskien rasittamaa elämää erinäisissä mielisairasten laitoksissa, ensin Pitkässäniemessä, sittemmin Sortavalassa ja viimeksi Porin kaupungin kunnallisessa mielisairaalassa, jossa kuolema vihdoin teki lopun pitkällisistä kärsimyksistä.

Terveytensä päivinä harrasti neiti Limnell ahkerasti kirjallisuutta, kirjotellen itsekin pieniä kertomuksia "Koitto" lehteen ynnä eräisiin muihin sanomalehtiin sekä myöskin hiukan suomennellen.

Varsinkin Porissa ollessaan otti hän innokkaasti osaa paikkakunnan suomalaisiin sivistysrientoihin, niissä toimien ja niitä avustaen, varsinkin kuvaelmia ja näytelmä- y. m. sivistäviä iltamia puuhaamalla ja avustamalla. Etenkin hän toimi paljo Porin Suomalaisessa Seurassa, jonka johtokunnan jäsenenäkin hän jonkun aikaa oli.

Opettajatoimessaan hän oli suosittu ja hoiti sitä innolla ja rakkaudella.

Virkatoverien ja lukuisain ystäväin keskuudessa pidettiin hänestä paljo miellyttävänä ja hilpeällä seuraihmisenä.

Projektinhallintaa lähdekritiikillä

Yritän (yritän, yritän) tänä syksynä keskittyä isomummoni juurien aukikirjoitukseen uppoamatta historiantutkimusta muistuttaviin alueisiin. Sukututkimuksellisesti projektin piti olla helppo nakki. Harrastuksen alkuajoilta on runkoa, Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloista saan vinkkiä lisähaaroista ja talollisten tietoja on vaivaton tarkistaa rippikirjoista ja SAY:stä, varsinkin kun molemmat on digitoitu. Menoa hidastaa ainoastaan Kauvatsan ja Huittisten tietojen puuttuminen Hiskistä. Loman testauspäivät KA:ssa vahvistivat muistikuvan: mustien kirjojen läpikäynti on ***vetin hidasta Hiskiin verrattuna.

Toisenlainen ongelma on isomummon esivanhemmat, jotka kuuluvat "satakuntalaisiin supersukuihin". Siis niihin, joihin on osunut monen muunkin sukututkimus, ja vuosien mittaan jaetut ovat joko muuttuneet totuudeksi tai muuntuneet kiistakapulaksi. Ottamalla kantaa suuntaan tai toiseen projektini joko pienenee tai suurenee.

Kyttälän Rantalan houkutteleva isäntäketju 1540-luvulta tulee kirjastani jäämään pois. (Saman ratkaisun tein Forsby-kirjassa.) Tila säilytti sukuoikeutensa läpi vuosisatojen, mutta kukaan ei ole löytänyt todistetta, että 1700-luvun isännät ovat sukua isoavihaa edeltäville. Jäljellä olevista Rantalan isännistä syntyy yhteys Kiukaisten Jaakkolaan, joka lienee OK, mahdollisesti verifioitavissa paikallishistoriassa mainitulla perukirjalla.

Toivo Väinölän kirjassa Limnell-suku esitetty yhteys Torttilan Keisariin on alkuperäislähteitä vailla ja myös kummilistoja tarkastellen kyseenalaistettu. Ellei mitään uutta tietoa ilmaannu niin taitaa jäädä käsikirjoitukseeni kyseenalaistetuksi töpöksi. Jos varmistuu, tulee mukaan kookas härdelli Kokemäen Sonnilaa omine ongelmineen.

Limnellien taustalla olevan Souppaan myötä joukoon tuppaa 1600-luvun kirkkoherra Eurajoelta. Tosin sillekään tiedolle ole tunnetttua lähdettä. Miten lie laita? Ja kun kriittiseksi ryhdyin, aloin kyseenalaistaa myös hypyn Souppaalta Harjavallan Jutin kautta Limnelliksi.

Varhaisin Limnell-nimeä käyttänyt oli Erik Limnerus, myöh Limnelius s. noin 1672 [yo 3925]. Hänellä ei tiettävästi ole sukulaisuussuhdetta Souppaan Erik-poikaan [yo 4852], joka käytti nimeä Limnelius viimeisintään 1708. Ei siis ole mitään suoranaista syytä olettaa, että Erikillä olisi jotain tekemistä vuodesta 1750 Limnell-nimeä käyttävän Harjavallan lukkarin kanssa. (Jonka poika Henrik on yo 8938.)

Paitsi, että. Lempi Ahlan kirjassa Soupas, ratsutila ja suku on esitetty, että euralaisen Erikin Hannu-veljen lapset käyttävät sukunimeä Limnell. Tämä Hannu on Euralla Souppaan kirjoissa 1698. Harjavallan Jutin isäntänä puolestaan vuosina 1704 ja 1713 Hannu Kallenpoika. Samoihin aikoihin Jutin henkikirjassa vilahtaa "Carl Soupas folk".

Ja lukkarin patronyymi on Hansson. Hentoiset ovat eväät, mutta Kallesta niin paljon materiaalia, että tuskin hennon jättää pois. Haluan esi-isäkseni 1600-luvulla herrainpäivillä käyneen talonpojan, joka hävisi nimismiehen paikan naiselle...

Kaukainen sukulainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista olen joskus voinut jotain kuulla: Torsten Thure Renvall. Arkkipiispan kuva oli Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjan numeron 8/1882 kannessa, samoin kuin elämänkertansa, josta en löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa. Mutta sukunimestä Renvall tuli mieleen lapsuusaikaan tuntemani Renvallit, jotka olivat Limnell-sukua, kuten minäkin. Eli satakuntalaisten käsissä kulunut Toivo Väinölän tutkimus esille ja kuvan miestä etsimään.

Torsten Thure löytyy taulusta 39. Hän on mennyt Limnellin kanssa naimisiin eikä siis ole (ainakaan tätä kautta) verisukulaiseni. Mutta hänen lapsensa kyllä ovat ja lapsenlapsensa on historiantutkija Pentti Renvall! Vau! Yhteinen esi-isämme on minusta laskien 8 sukupolvea taaksepäin ja Renvallista 6 sukupolvea. Amerikkalaisilla (ja englantilaisilla?) olisi tähän viehättävän tarkka termi "5th cousins twice removed". Wikipedian mukaan termiä half cousin (serkkupuoli) ei käytetä, vaikka sitä tässä tarvittaisiin, sillä kyseessä on tosiaan esi-isä eikä esivanhemmat.

Itse olen näistä kaukaisista serkuista käyttänyt termiä nanoserkku laskematta tarkemmin sukupolvia. Luntaten MAOL:n taulukosta pikkuserkku olisi desiserkku, nanoserkkua läheisempi sukulainen mikroserkku ja todella kaukaisia piko-, femto- ja attoserkku. Viimeisinkään ei taitaisi riittää minun ja Tanskan kuningatar Margaretan väliseen "sukulaisuuteen". Sillanpään Taatan kanssa olisi hieman läheisempi suhde. Esivanhempani numeroilla 109/9 ja 110/9 ovat Sillanpään isänisänäidin vanhemmat.

Näitä kaukaisia julkkissukulaisia on hauska bongata sukututkimuksista ja alkaa ymmärtää jälkipolvitutkimuksen lumoa. Muistaen kuitenkin näiden kaukaisten sukulaisuuksien todellisen sosiaalisen ja geneettisen merkitsemättömyyden.