Ottamatta osaa tai kantaa tänään alkavaan sateenkaarihistorian kuukauteen vuorossa on lähes vuosikymmenen viiveellä jatko-osa blogipätkään Miesmäisiä naisia ja miehekkäänä naisena esiteltyyn kärri- ja suksimestari Marjetta Kortelaiseen. Teema nousi kirjoituksiin vasta 1800-luvun lopulla, mutta vastaavia erikoistapauksia on varmasti ollut aiemminkin. Ainakin Porissa muistettiin 1800-luvun puolivälistä "hyvin "emasipeerattu" leski S-n, joka harjoitti kaupungilla naiselle siihen aikaan hyvin harvinaista kuoharin ammattia ja oli muuten käytökseltään tavattoman "voimakas"." (Satakunta 27.4.1907)
Nainen renkinä. Eräässä talossa lähellä Korven asemaa on nainen aamusta iltaan miesten töissä. Hän tekee aina itse kuormansa kun on jotakin hevosella ajelemassa, sekä hakkaa puita ja haloja. Eikä hän pyydä ilta- ja aamupuhteita venyä laiskana, vaan heti ulkotöistä tultuaan istuu hän rukille tahi käy muihin vaimoväen toimiin käsiksi. (Uusi Suometar 4.3.1890)
Liisa Palomäki oli köyhän torpan tyttö, kasvanut metsätorpan yksinäisyydessä, vaan oli lapsesta saakka saanut harjaantua raskaimpiinkin töihin, joten hänen tarmonsa oli hyvin kehittynyt ja — karjennut. Nuorena jäi hän orvoksi, joten vieraan palvelus oli ainoa turva elämiseen. Monet vuodet palveltuaan sattui hänelle, kuten paha kyllä niin monelle köyhän isän tytölle, että hän synnytti lapsen, kuten sanotaan "yksinpuolin". Se oli kova isku tyttöraiskalle. Mutta hän ei siltä sortunut epätoivoon. Ensin asui hän jonkun ajan "koturina" milloin missäkin, vaan hän ei jaksanut ajan pitkään kärsiä sitä halveksimista ja ylönkatsetta, jota hän sai osakseen, vaan päätti hankkia oman kodin, ja päätöksensä oli peruuttamaton. Mutta varoja ei ollut eikä toivoakaan lainan saantiin.
Mitä tehdä? — No, ei muuta kun otti kirveen, meni metsään ja valitsi talonpaikakseen sileän kallion keskellä Lapuan ja Kauhavan rajaa, sekä alkoi pitkin rajanvartta kummaltakin puolelta kaatelemaan tuvan hirsiä. Oli se kuusi, mänty, haapa tahi koivu, kaikki kelpasi, kunhan vaan oli tarpeeksi iso. Sitten veti käsikähmässä hirret talonpaikalle, keräsi sammalia, väänteli kiviä ja samantien ryhtyi rakentamaan. Mutta kun kesä teki loppua ja tupa piti tulla talveksi valmiiksi, täytyi hänen pitää talkoota ja muutaman miehen päivätyö joudutti niin että Liisa sai tyttöineen muuttaa omaan kotiinsa, vieläpä omaan rakentamaansa. Sen arvaa ettei Liisan talo ole hyvin uhkea, mutta sen paras puoli on se, että se on oma. Liisa ei maksa veroa talonpaikastaan kellekään, kun ei se ole kenenkään maalla, vaan keskellä leveää pitäjän rajaa. Hän voisi asuinpaikkansa suhteen olla yhtä paljon Lapualla kuin Kauhavallakin, vaan Kauhava on hänen syntymäseutunsa ja siksi hän onkin kauhaavinen, lopettaa kertojamme. (Pohjalainen 9.3.1895)
Pudasjärven Naamangan kylässä on torpparin vaimo Valpuri Illikainen, joka miehensä kivuloisuuden tähden toimittaa ei ainoastaan isännän ja emännän tehtävät, vaan vieläpä tekee hevosenkin töitä, vetäen talvella perässään polttopuut ja heinät kahdelle lehmälleen. Ja onpa hän vielä niin tottunut kirvestäkin käyttämään, että ei ainoastaan omiksi tarpeiksi, vaan vieläpä hän kyläänkin hakata "roikuttelee" halkoja; niinpä hän eräänä talvenakin hakkasi urakalla yhdelle talolle 30 syltää halkoja metsään. Myös Jongun kylässä on vaimo, nimeltä Vilhelmina Räisänen, joka toimittaa puusepän, muurarin, suutarin ja halonhakkaajan töitä tavallisten nais-töidensä ohessa. Ja yleensä löytyykin tässä pitäjäässä tavallista enemmän "topria" vaimoja. (Louhi 8.1.1896)
Miehekäs nainen on Nivalan Välikylässä eräs itsellisvaimo Anna Maria Rajaniemi. Hänellä ei ole "peukalo keskellä kämmentä" miestenkään töihin ryhtyessään, sillä hän tekee puustakin pienempiä teoksia melkein mihin vaan ryhtyy. Ja ompa tuo nainen hyvä asuinhuoneitakin tukkimaan. Eikä hän ole aivan osaton sepän ammatistakaan, tekee puukon ja vieläpä kupparaudankin pajassa käydessään itselleen. Itse hän on omityisen tuvankin laittanut, jossa hän yksinään asuupi. Onpa vielä oivallinen otuksen pyytäjäkin; ansoilla ja satimilla hän saa syksyisin lintuja, että tuskinpa siinä vetää vertoja hänelle aimo pyssymieskään. Mutta ei hän silti jätä syrjään tavallisia naisen tehtäviäkään, vain toimittaa huolella ja tarkkuudella nekin askareensa. Onko muualla tämänkään miehekkäämpiä naisia? kysyy kirjeenvaihtaja. (Louhi 7.2.1896)
Monitaitoinen on muuan työmiehenvaimo Saarijärvellä. Hän näet tavallisten vaimoväen töiden ohella harjoittaa suutarin ja räätälin ammattia. Tämän lisäksi on hän hyvä vaskiseppä, tinaa kahvipannut, kattilat y.m. ja ansaitsee siten näinä kovina aikoina parempia päiväpalkkoja kuin miehensä tukinvedossa. (Suomalainen 12.1.1900)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti