Saara Malisen (1861-1923) uskonnollisesta toiminnasta on Ossi Tammisto kirjoittanut blogissaan otsikolla Kuhmon korpimaiden horrossaarnaaja ja Japanin-ystävä Saara Malinen. Uskonelämä ei minua kiinnosta, mutta silmäillessäni Martti Tenkasen kirjaa Saara-äiti. Muistelmia Saara Malisesta ja hänen ystävistään (1954) kiinnitin huomiota liikkuvuuteen ja sen kuvaukseen.
Saara Malinen syntyi "Kuhmon pitäjän Lammasperän Hirvelässä, noin 14 kilometriä kirkonkylästä, tiettömien taivalten takana" 23.5.1861. Nälkävuosien aikana Saaran vanhemmat Juho ja Liisa luopuivat savupirtistään ja lähtivät lapsineen Venäjälle vuonna 1868.
Kun Maliset vaivalloisen matkan jälkeen saapuivat Sungun kaupunkiin, kuoli perheen pää yllättäen ensimmäisenä päivänä työmaalleen. Leskiäidin ja Saara-tyttösen murheelle ei nyt ollut rajoja, heidän kun täytyi selviytyä perin heikolla venäjänkielen taidollaan virasten ihmisten parissa kaukana vieraalla maalla, vailla miehistä tukea. Hätäänsä he eivät keksineetkään muuta keinoa kuin lähteä vaatimattoman hautaustoimituksen jälkeen takaisin köyhään ja karuun Kainuuseen.
Matkaa äiti ja tytär tekivät jalkaisin. Näin ollen heidän oli vietettävä yönsä milloin missäkin. Joskus he joutuivat yöpymään arveluttavissa hökkeleissä, joissa rosvoaminen oli hyvin yleistä, vieläpä pienempienkin omaisuuksien tähden.
Kuhmoon palattua 7-vuotias Saara laitettiin paimeneksi. Tultuaan vanhemmaksi sai piian paikkoja Kuhmossa, kunnes päätti lähteä toisaalle.
Matkaevääkseen hän paistoi nauriskukon. Kun eväs ja vähät tavarat oli laitettu "nyyttiin" ja matkaraha 50 penniä otettu mukaan, alkoi Saaran matka halki monien kylien ja synkkien metsien, soiden ja rämeiden, länttä kohti.
Saara pysähtyi ensiksi työhön Nurmekseen ja palveli siellä hetken kahdessa eri talossa. Mutta kun elämä ei siellä näyttänyt juuri Kuhmoa paremmalta, siirtyi hän yhä etelämmäksi.
Lieksassa hän sai palveluspaikan sellaisesta talosta, jossa palvelija pantiin nukkumaan rengin kanssa samaan huoneeseen. Saara huomautti tästä emännälle, ettei hän voi suostua sellaiseen maineensakaan vuoksi.
Emäntä lienee katsonut Saaran käytöksen turhaksi hurskasteluksi ja kuin maan tapojen loukkaukseksi, eikä suostunut peruuttamaan määräystään. Mutta ei tinkinyt Saarakaan vaatimuksestaan, vaan keräsi vähät "kapistuksensa" ja päätti matkustaa aina Karjalan pääkaupunkiin Viipuriin asti.
Rautatietä ei silloin vielä ollut Lieksasta Viipuriin. Matkaa oli tehtävä jalan tai kestikievarin kyydillä. Saara joutui käyttämään näitä molempia tällä pitkällä matkalla.
Viipurin tullessaan Saara oli noin 18-vuotias eli elettiin suunnilleen vuotta 1879. Palveluspaikkoja löytyi seuraavina vuosina useita ja "hän palveli hetkisen erästä kenraalia ja vieläpä kuvernööriäkin." "Ylhäissäätyisten isäntiensä mukana Saara sai käydä Puolan pääkaupungissa Varsovassa ja Pietarin miljoonakaupungin vilinässä." Takaisin kotiseudulleen hän lähti 29.9.1886.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti