Twitteristä enemmän kuin 140 merkkiä

Ehdin aamulla ennen lehdenhakijaa vilaista Twitteriä ja huomasin, että Hesarin kuukausiliitteessä oli luvassa juttu Twitteristä. Oitis lukemaan ja ähkimään. Saarikoski oli tehnyt jutun omasta näkökulmastaan, jolla ei ole mitään yhteistä oman Twitter-käyttöni kanssa. Hyvin ymmärrän FB-kaveriani, joka kommentoi

Ei saanut Saska Saarikoskenkaan twitterhehkutus HS kuukkiksessa vakuuttuneeksi siitä että haluaisin lukea esim. Tuomas Enbusken tokaisuja kaksi kertaa tunnissa vuorokauden ympäri.

Twitterissä on (tietenkin) aamupäivällä kommentoitu juttua suuntaan ja toiseen. Enimmäiseen ensiksi mainittuun, ainakin omassa virrassani. Esimerkki:

Saskan jutussa korostuvat kaikki twitterismin tylsimmät piirteet:seuraajien pakonomainen keruu, julkkisten palvonta ja oman egon onanointi.
— Jari Järvelä (@JarvelaJari) May 4, 2013

Kyllä, jotkut käyttävät palvelua lukeakseen julkkisten tai yleisesti tunnettujen mielipidevaikuttajien twiittejä. Mutta eivät läheskään kaikki ja Saarikosken jutusta tämä ei mielestäni käynyt tarpeeksi selkeästi esiin.

Itse menin Twitteriin Jessica Parland-von Essenin (@JPvE) mainostuksen perusteella. Poimin seurattavia hänen listoiltaan ja niinpä omissa seurattavissani on edelleen ruotsalaista arkisto-, museo- ja historiantutkijaporukkaa. Heidän twiiteistään saan tietoa uusista hankkeista ja käytävästä keskustelusta erityisesti digitoinnin ympärillä. Osittain samaa kuin ruotsalaisista blogeista, mutta toisinaan nopeammin.

Ilahduttavasti suomalainen museoväki on viime aikoina innostunut myös Twitteristä. Museoliiton (@museoliitto) tiedottaja Seppo Honkanen (@Honkanen) hehkutti Twitteriä blogikirjoituksen verran ja Valokuvataiteen museon Maria Virtanen (@MariaAnnele) sai monta vastausta kysymykseensä Miksi Twitterissä?

Kiitos Postimuseon johtajan Kimmo Antilan (@KimmoAntila) ja muutaman muun twiittailun pysyin muutama viikko sitten kohtuullisen hyvin kärryillä satojen kilometrien päässä pidetystä Lumemenneisyys-seminaarista. (Twiitti-koosteet: #1, #2, #3, #4)

Useat museot ovat perustaneet tilejä, mutta monet ovat vain automatisoineet sinne FB-päivityksensä linkit. Mukava poikkeus on Kiasma (@KiasmaMuseum), jonka torstaisesta twiitistä sain tietää, että Helsinki oli saanut uuden näköispatsaan.

Seurattavia on siis kertynyt. Ulkomailta saisi historia-aiheisia sadoittain, mutta yritän pitää listani järjellisen mittaisena ja lisään siihen enimmäkseen sellaisia suomalaisia, joiden työt tai harrastukset liittyvät menneisyyteen tai tiedon avoimuuteen.

Mitä hyötyä? Linkkejä, tietoa, ideoita. Esimerkiksi tänään J (@Kaarne2) kyseli podcast-vinkkejä ja ryhdistäydyin kirjaamaan ylös tällä hetkellä seuraamani. Toivoakseni saan uuden kännykän parin viikon päästä, jolloin listasta on hyötyä.

Mutta jollei ole kiinnostusta kuunnella muiden pulinaa, niin sitten Twitter on väärä paikka. Oikeassa Saarikoski oli jutussaan cocktail kutsu -analogiassa. (Ei ollut sen käyttäjänä ensimmäinen.) Twitter ei ole pelkkä kuuntelukanava eikä kuulutuskanava, mutta saa sitä sellaisenakin käyttää, jos haluaa.

(Minun twitteistäni ilmestyy jatkossakin ajoittaiset yhteenvedot täällä blogissa.)

Roma(a)ni-tietokirja

Karl von Schoultzin kirja Anita, mustalaistyttö on julkaistu 1959 ja on päätynyt kirjahyllyyni vuonna 1975 painettuna pokkarina Tampereelta 27.2.1981 ostettuna. Olenkohan 9-vuotiaana ymmärtänyt kirjan kertovan tilanteesta 20 vuotta aikaisemmin?

Nyt aikuisena lukien ja tuoreen Suomen romanien historian tuottamia juttuja vielä muistaen von Schoultzin kuvaus vaikuttaa realistiselta. Päähenkilö on tietenkin ylenmääräisen erinomainen, mutta sehän kuuluu nuortenkirjojen henkeen.

Von Schoultz kuvaa romanien köyhyyttä ja elinoloja. Juoni on rakennettu niin, että päästään esittelemään kulttuuria Suomen laajuisestikin sekä vertailemaan tilannetta naapurimaassa. Faktojen ujutus tarinaan on tuttua historiallisista romaaneista ja on tässä onnistunut verrattain hyvin. Pistipähän vaan silmiin, kun kerran alkoi kiinnittää huomiota.

Ja laittoi ajattelemaan kuinka paljon helpommin ja mieluisammin romaani tuli luettua kuin vastaava sisältö popularisessa faktakirjassa, jossa lähtisin kaipaamaan helpommin tiedon lähteitä. Eikä mukana olisi ihmisiä, joiden kohtaloihin eläytyä.

Anitan kanssa nappasin kirjapinosta Kaija Pakkasen Vimperin pihan Ilonan ja kuvittelin saavani blogitekstiin yhteisaiheen erilaisuuden käsittelystä. Mutta Ilonan lukemiseni toppasi siihen kun lapset lähtivät musiikkiesityksellä keräämään rahaa pukeutuneena mustalaisiksi.  Ei huvittanut Anitan jälkeen.

P. S. Pakkasenkin kirja oli ilmestynyt 1959 ja kappaleeni painettu 1974. Mikä ihmeen kierrätysinto silloin on ollut kustantamoissa? Minulle selvisi nimittäin äskettäin, että myös vuonna 1978 painettu Elina Aron Ystävämme Karoliina oli alunperin ilmestynyt 1950-luvulla!

P. S. Kuva ote SA-kuvasta (37602) vuodelta 1941.

P. S. 3 Päivi Heikkilä-Halttunen vinkkaa

Kun historiantutkijat joskus tulevaisuudessa haluavat saada kokonaiskuvaa suomalaisen lapsen arjesta, heidän olisi syytä paneutua Kallioniemen lastenromaaneihin: niin nopeasti ja tarkasti ne välittävät kuvaa nykylasten elämästä.

Täydennystä alkuviikkoon

1) Maanantain sotakuva-aihe oli (tietenkin) esillä monessa muussakin blogissa. Sekä Reijo Valta että Anneli lähestyivät kokoelmaa paikallishistoriallisesti, toinen Oulun ja toinen Satakunnan näkövinkkelistä. Anneli totesi hausta

Haku tuntuisi jäkevältä, varsinkin sanan katkaisu *-merkillä ja Boolen operaattoreiden AND, OR ja NOT käyttö. Tosin rajaus tuntuu toisinaan olevan hankalaa.

Otto Aurakin kehuu hakua

Hakukone tuntuu olevan tehokas ja järkevä. Kone etsii osumat kaikisat kuvan tiedoista, ei vain kuvatekstistä. Itse esimerkiksi kokeilin kuvan numerolla hakua. Kävin taannoin tutkimassa fyysisiä kuvia, joten saatoin ottaa muistiinpanoni käyttöön.

Ilmassa tuntuvan kesän kunniaksi kuvituksena SA-kuva 20079: "Pojat ongella Kaivopuistossa. Helsinki 1941.06.20"

2) Tiistain oikeustarinassa vilahti Tukholman Kokhus-kuja ja viime tingassa keksin kysyä paikan päältä missä moinen on kulkenut. Vastaus tuli niin myöhään ettei ehtinyt julkaisuun, mutta esimerkkinä kysymisen mielekkyydestä:

@sthlmskallan Var fanns Kokhuus gränd i Stockholm runt 1620?
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) April 23, 2013

@k_km_k vänta ett slag. Redaktionen måste landa på kontoret och ta fram #stockholmsgatunamn ur bokhyllan
— Stockholmskällan (@sthlmskallan) April 23, 2013

@k_km_k Äntligen! Kokhusgränd låg i Argus 8. Tack till kollegorna på @stadsmuseet #faktarummet. Se Rapport fig 1&5 bit.ly/Y8dzNJ
— Stockholmskällan (@sthlmskallan) April 29, 2013

@sthlmskallan @k_km_k @stadsmuseet Det var så litet!
— maria scheele (@arskaviken) April 29, 2013

@arskaviken @stadsmuseet @sthlmskallan Tack till alla!
— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) April 29, 2013

3) Keskiviikon vuoden 1909 vappumarssikuvaukseen olisi sopinut taustoitukseksi Vapriikin blogipostauksesta tieto, että 

Kaupunkien työläiset olivat tehneet keväisiä kävelyretkiä, mielenosoituksen luonnetta ei niissä ollut. Juomalakkomarssit olivat alkaneet jo aikaisemmin, mutta vappuna työväki marssi työväenjuhlan merkeissä ensimmäistä kertaa 1907.

Onnistuneita aikamatkoja Espoossa

Gallen-Kallelan museon mainos vapunpäivän aukiolosta osui silmiini sopivana hetkenä ja pitkästä aikaa läksin Tarvaspäähän. Autottomalle matka-ajasta yli puolet oli kävelyä, mutta kävihän se vanhasta muistista ja oli aikamatkailua sekin, jos pystyi sulkemaan Turunväylän silmistään ja korvistaan.

Museossa on vielä äitienpäivään asti auki näyttely Akselin aarteet. Sen lapsille ja lapsenmielisille suunnatusta tehtävävihkosta en saanut mitään irti. Mutta Akselin lapsuuden piirrokset heijastettuna ateljeen seinälle olivat hauskoja ja esillä olleet talonpoikaiselämän kuvaukset koskettavia.

Olin täysin unohtanut, että näyttelyyn kuului 3D-malli Suomen pavilijongista Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä. Hetken ihmettelin törököökiä, mutta kielinappia painamalla pääsin alkuun ja syksyn uutisointi palasi mieleeni.

Pienen alkuhapuilun jälkeen pavilijongissa liikkuminen kävi paljon ketterämmin kuin viime vuonna Kotkan Vellamossa laivan hylyssä seikkailu. Kolmiuloitteisessa mallissa oli mieltä; oli tosi hienoa päästä kokemaan messu tila kokonaisuutena. Iris-huone ja Gallen-Kallelan freskot olivat nyt oikeassa kontekstissa eivätkä irtonaisia mainintoja. Toivottavasti Aalto-yliopiston malli pääsee esille vielä useassa paikassa Suomessa. Projektin sivuilla näkyy aiempia esityspaikkoja ja galleriassa on kuvia.

Oheinen kuva alkuperäisestä pavilijongista. Rohkenen epäillä, että tekijänoikeudet ovat rauenneet. Lähde Ilta-Sanomien verkkosivu. 

Tornihuoneessa pyöri Kavan kokoelmien vanhoja filmejä Helsingistä ja Tampereelta. Helsingin pätkät 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeniltä olivat todella lyhyitä, mutta jos ne joku leikkaisi uudelleen ja laittaisi väliin stillejä ja päälle selostusta voisi lopputulos olla aika lähellä Tukholman aikamatkaa vuoteen 1909, jota viime viikolla ihaillen katselin. Jos joku...

Huhtikuun loppu

20.4.

• Kostet: Mitä varten kokoelmissa 7 000 kiloa luita? Minä: Ehkä niistä tulevaisuudessa osataankin saada irti jotain? 

22.4.

• Mitä kuuluu sanomalehtien digitoinnille Euroopan kirjastoissa? 
• Marjo Mäenpään väitös 27.4.: ...kuinka ihmiset tarinallistavat elämänsä, [...] mobiilin median avulla
• Kansallissankarin rooli varattu miehille: Lenita Airistoa ei hyväksytä Suomi-kuvan rakentajaksi
• Väitös: "Jälleenrakennuskauden tyyppitaloalue - Paikan merkitykset ja täydennysrakentaminen" 

 23.4.

• Ajattelin Fellmanin pellon yhteydessä kurkistaa Lahden museoihin. Mutta historiallinen onkin kiinni. Ei synergiaetuja.
• "lähetämme sinulle sopimuksen, josta ilmenee mitä oikeuksia luovutat Elisalle" Saakohan sopimuksen jakaa julkisuuteen  

24.4.

• Ekholm Kuka omistaa 1950-luvun sanomalehtien oikeudet? Tietääkö kukaan sitä edes aivan oikeasti?
• Eurooppalaiset tulivat Eurooppaan 4000 vuotta sitten. "Me ollaan siirtolaisia kaikki, kun oikein..."
• Jos haluaa seurata sukututkijoiden tiedontarpeita, Twitterissä tarjolla (juuri havaittuina) @SukuForum ja @sfhsfinlander
• Kotiseutukaipuuseen: Kotuksen sivulla kuunneltavissa Suomen murrekirjassa teksteinä julkaistut murrenäytteet

Kiitos vinkistä @k_km_k Tammelan murrenäytteestä löytyi yllättäen tärkeää tietoa keskeisestä museoesineestä #museot #Forssanmuseo #renutuoli
— vorssammuseo (@vorssammuseo) April 24, 2013

• Tampereen yliopistolla sensuroitiin taidetta, sillä "tänne tulee ulkomaalaisia vieraita"
• Tuorein @HardcoreHistory podcast on kevyet 4 ja puoli tuntia. Minne asti bussimatkailla, että tulisi kuunneltua? Vai pitää suursiivous?
• Kritiikkiä @dpla hauista menneisyyden kuuluisuuksien nimillä. Miten pärjäisi vastaavassa @KDKhanke ja Finna? 

25.4.

• Sopivasti vapun jälkeen väitös ...The dynamics of change and stasis in the Finnish drinking culture from 1968-2008  
• Armeija avaa sa-kuva-arkistonsa vapaaseen käyttöön kertoo @ossi_mantylahti
• British Library Labs Launch: monipuolisia esityksiä.  
• Vantaa-Seura on tehnyt vantaalaisten omiin muistoihin perustuvia kuunnelmia paikkakunnalla eletystä elämästä.  

26.4.

• Wikipediassa amer. naiskirjailijat poistettiin kirjailijoiden joukosta. Hienoa, että keskustelu korjausliikkeestä avoimesti luettavissa.
• Keskustelussa on linkki "syylliseen", joka on kategorisoinnin lisäksi korjaillut MPS-kirkon tietoja. Sattumaa?
• Äsh. Minkä MPS-kirkon minä oikein kehitin, kun tarkoitin MAP-kirkkoa (mormonit).
• "Lapsena sotkin Lahden ja kaupungin, mutta en sotkenut Lahtea ja lahtea."
• Retrokarkin suosio yllätti valmistajan | Yle Uutiset | yle.fi
• Ylen Lauri Kivinen vaatii sopimuslisenssejä tekijänoikeuksien hallintaan

 29.4.

• "Mut mä haluaisin mennä johonkin museoon missä olisi täytettyjä perhosia" (Ipanadebatti)
• "Turun linnaa pitäisi pienentää, ottaa jotain seiniä ja kattoja pois. Sit se näyttäisi enemmän museolta"(Ipanadebatti)  
• "Ja sit kaikki vanhat asiat kiinnostaa mua. Kiinnostavinta niissä on se ruoste." (Ipanadebatti) 

Erinomainen purjehtija

Amerikkalainen Maturin Murray Ballou matkaili Euroopassa 1880-luvun alkupuolella. Hän teki Suomessa tavanomaiset pysäykset Turussa ja Helsingissä matkallaan Tukholmasta Pietariin. Kuvaus kaupungeistamme kirjoissa  Due North or Glimpses of Scandinavia and Russia (1887) ja Foot-prints of Travel; Or, Journeyings in Many Lands (1889) on perin tavanomaista.

Lukuun ottamatta Kauppatorin kalasataman kuvausta, jonka yhteydessä Ballou ihailee naisen purjehduskykyjä seuraavasti:

While we stood watching the busy scene on and near the wharves, a fishing-boat of about twenty tons, with two masts supporting fore and aft sails and a fore-stay-sail, was just getting under way outward bound. The boat contained a couple of lads and a middle-aged woman, who held the sheet of the mainsail as she sat beside the tiller. The little craft had just fairly laid her course close-hauled towards the mouth of the bay, and was hardly a quarter of a mile from the dock when one of the sudden squalls so common in this region, accompanied by  heavy rain, came down upon the craft like a flash, driving her lee gunwales for a moment quite under water. The main sheet was instantly let go, so also with the fore and stay sails, and the boat promptly brought to the wind, while the woman at the helm issued one or two orders to her boy-crew which were instantly obeyed. Ten minutes later, under a close-reefed foresail, the boat had taken the wind upon the opposite tack and was scudding into the shelter of the dock, where she was properly made fast and her sails quietly furled to await the advent of more favorable weather. No experienced seaman could have managed the boat better under the circumstances than did this woman.

Itse en ymmärrä purjehduksesta mitään enkä täten kuvauksesta muuta kuin viimeisen lauseen. Alla SLS:n Helsinki-setistä otos Kauppatorin rannasta vuonna 1906.

Rumasta ilmasta huolimatta toista tuhatta osanottajaa!

Hämetär 4.5.1909 raportoi Hämeenlinnan vapunvietosta aamusta iltaan. Yllä näkyvien valokuvien mielenosoituksesta todettiin

Klo 11 a.-p. kokoontuivat "järjestyneet" Rantatorille, josta he liehuvin lipuin ja soittokunta etunenässä lähtivät puistoon "mieltään osottamaan". Hattulaiset, vanajalaiset ja maaseurakuntalaiset olivat mukana ja oli riveissä eri lippujen ympärillä noin 900 henkeä, niistä suuri joukko — lapsia. Perillä oli puheita, lausuntoa y. m. "ylöspykäävää". "Kuivalta" ei heidän juhlansa suinkaan voinut tuntua, sillä kylmä vesisade alkoi heti heidän lähtiessään, kuitenkaan jäähdyttämättä ainakaan puhujien — kuumaa verta. Ääntä mahtuu maailmaan kaikellaisella säällä.

Samasta ketoi Hämeen Voima 4.5.1909:

Pilvisenä valkeni vappu-aamu, vapauttaan vaativan työväestön juhlapäivä. Siitä huolimatta näkyi kaupungilla liikuskelevan sankoin joukoin arkihuolensa heittänyttä työväestöä ja määräaikana, klo 11 a.p. oli rantatori täyttynyt juhlijoista.

Torvisoittokunnan kajahuttaessa ilmoille kansainvälisen proletaarien kevätlaulun, "Internationalen", alkoivat joukot järjestyneissä riveissä, valitsemainsa airueiden, ohjaamina marssia puistoa kohti. Läntistä Linnankatua kuljettiin koulukadulle, josta Itäistä viertotietä puistoon. Laskijoita oli kahdessa paikassa. Rantatorilla lähdettäissä laskettiin 268 ruotua = 1,072 henkeä, mutta Viertotielle koulukadulta käännyttäessä olivat joukot jo lisääntyneet 280:ksi ruoduksi. Järjestyneissä riveissä oli siis tarkkaan laskettuna 1,120 työläistä

Lippuja oli kulkueessa 22.

Puistoon päästyä laulettiin soittokunnan säestyksellä "Internationale", jonka jälestä toim. v. Huhta lyhyessä puheessa selosti vapunvieton merkitystä työläisten juhlapäivänä ja toimeenpanijain puolesta lausui juhlijat tervetulleiksi. Astui lavalle toveri S. Pekonen, puhuen kansanvallasta ja keinoista
sen saavuttamiseksi. Voimakkaan agitatsioonirunon "kun sinä tahdot" lausui tov. Huhta. 8-tunnin työpäivästä, sen välttämättömyydestä, sen oikeutuksesta puhui toim. Jukka Pohjola. Tunnetun, vaikuttavan Puukenkä:armeijan marssin lausui tov. Kust. Jokinen. Juhla loppui yhteiseen kevätlauluun "Oi kevät kaunis toukokuun". Ilma oli juhlan kuluessa tullut niin kurjaksi kuin tulla voi. vettä ja lumiräntää satoi taivaan täydeltä, joka seikka vaikutti sen, että osa juhlijoista lähti kesken pois. Paluumatkalle lähdettäissä oli kuitenkin osanottajia kulkueessa noin 600-700. Rantatorilla hajaannuttiin ja huudettiin 3-kertainen voimakas eläköön kansainväliselle sosialidemokratialle.

Kuvat: Punanen Häme. Hämeen Voiman joulujulkaisu 1909