Ruotsinkielistä miesvoimistelua

Europeanan kautta sain käsiini 14 kuvaa miesvoimistelusta ja mikäs sen mukavampaa kuin katsella ahertavia komeuksia. Tekstin perusteella kuvat on ottanut Maximilian Steiskai, joka oli helsinkiläisen koulun opettaja. Niissä esiintyvät Suomen ruotsinkielisen tavallisen kansan miehet. Kuvat kuuluvat SLS:n kansanperinnearkistolle, mutta on digitoitu aivan toisaalla (European collected library of artistic performance) lisenssillä Creative Commons-BY-NC. Ei ajoitustietoa. Kuvia pitäisi olla 15, mutta yhtä en siis paikallistanut.

Närpiössä nostettiin hampailla ohrasäkki.

Tupakka- tai nuuskarasian vetoa Närpiössä:

Ottelu Sipyyssä:

Tenholassa pidettiin rautakankea vaakatasossa:

"Silta":

Ahvenanmaan Jomalassa hauis jännitettiin niin, että veitsenterä poukkasi lihaksesta:

Närpiössä jalastaan roikkuva mies tavoitteli pientä tikkua maassa:

Mies nostaa toista Närpiössä:

Jomalassa punnerrettiin koskemaan seivästä mahdollisimman monta kertaa:

Kädenvääntö Närpiössä:

Tikunalitus Närpiössä:

Suoralla käsivarrella kahden tuolin nosto Närpiössä:

Närpiöläinen silta, jossa tuoleja hivutetaan toisiaan kohti:

Mies Bromarvissa yritti saada toisen polvet kohoamaan koukkuun:

"Porukat osaa asioita"

Työpäivän lomassa Media2012information -seminaarin esitysten kuuntelu ei onnistunut kattavasti, mutta onneksi Lars Lundqvistin osuuden aikana sähköposti ei kilissyt eikä pomo kutsunut. (Jessica Parland-von Essen ehti jo koota koko tilaisuuden twiitit.)

Lundqvist edustaa Riksantikvarieämbetetiä eli "Ruotsin Museovirastoa". Laitosta, joka on laittanut kuvia Flickr Commonsiin, rakentanut palvelun Platsr ja palkannut työntekijän kehittämään Wikipedia-toimintoja. Kun taas Museovirasto on... lätkinyt vesileimoja.

Lundqvist korosti avoimuutta ja mahdollistamista. Sillä "Folk kan saker" eli "porukat osaa asioita". Hieman masentavaa oli tämän jälkeen kuulla yleisökysymys, jossa avoimuus yhdistettiin kauhukuvaan, jossa ihmiset muodostaisivat omia käsityksiään kulttuuriperinnöstämme/historiastamme. Hui! Ja moistahan ei tapahdu, jos materiaalit laitetaan lukkojen taakse, sillä salailustahan ei koskaan ole syntynyt vaihtoehtoisia totuuksia.

Minulle ei ole auennut, mistä syntyy pelko aineiston "väärinkäytöstä". Originaali on edelleen arkistossa/museossa, mitä väliä on väärillä tulkinnoilla tms.? Pelosta kirjoitti Ari Häyrinenkin, mutta väitöskirjastaan Open sourcing digital heritage : digital surrogates, museums and knowledge management in the age of open networks en saanut irti oikeastaan mitään uutta. Väitöstiedotteessa todettiin

Internetin uudet, museoista riippumattomat tietolähteet ovat usein kattavampia ja lähempänä tavallisten ihmisten kokemusmaailmaa kuin museoiden omat online-materiaalit. Kulttuuriperintöorganisaatioiden on mietittävä haluavatko ne olla mukana luomassa avointa kulttuuriperintöä vai haluavatko ne pitää kiinni erityisasemastaan kulttuuriperinnön määrittelijöinä myös internetissä. 

- Museoilla ei ole mitään erityisasemaa internetissä. Jokainen internetin käyttäjä voi nykyään olla myös tiedontuottaja ja hakukoneet hakevat aineistoa kaikkialta välittämättä tiedontuottajan koulutuksesta, iästä tai asemasta. Tietynlainen digitoidun kulttuuriperinnön demokratisointi on tapahtumassa ja osittain jo tapahtunut, Häyrinen toteaa.

mikä kuullostaa minun korvissani tutulta tarinalta eikä uudelta tiedolta. Mielenkiintoista (ja masentavaa) oli kuunnella Kultakuumeen pätkä, jossa väitöstiedotteen väitteisiin vastasi Museoliiton Kimmo Levä. Kahdeksassa minuutissa kaikki toimijat olivat museoita ja ratkaisut tietokantoja, jotka isoilla museoilla ovat kunnossa. Jep.

Etten lopettaisi illankin jo pimentyessä täysin masentuneena, liitän tähän kanadalaisen McCord museon Flickr Commonsissa jakaman kuvan, jossa lapioon on tartuttu tarmokkaan oloisesti.

Uups, nyt taisi kuva kokea de-kontekstualisoinnin. Vai re-kontekstualisoinnin?

Amerikkalainen matkalainen

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullutkaan: John Ledyard. Tavanomaisesta poiketen hän ei ole suomalainen eikä kuvakaan täysin laillisesta lähteestä vaan klipsitty elämänkerran kannesta.

Elämänkertaa en ole nähnyt enkä lukenut. Ledyardiin törmäsin Project Gutenbergin digitoimassa lehdessä The Mirror of Literature, Amusement, and Instruction, Vol. 12, Issue 328, August 23, 1828, jonka kertomuksessa mies vaivalloisesti kulkee Suomen sekä Ruotsin läpi ja saapuu Kööpenhaminaan tammikuussa 1787.

Kirjassa The library of American biography (1848) kerrotaan Ledyardin menomatkasta Pietariin. Ahvenanmeren jäätilanne ei sallinut ylitystä Tukholmasta Turkuun, joten

But he did not deliberate long. He could not endure inactivity, and new difficulties nerved him with new strength to encounter and subdue them. He set out for Tornea in the heart of winter, afoot and alone, without money or friends, on a road almost unfrequented at that frightful season,  and with the gloomy certainty resting on his mind, that he must travle northward six hundred miles, before he could turn his steps towards a milder climate...

Seitsemässä viikossa Ledyard ehti Tukholmasta Pietariin, jossa hän oli viimeistään maaliskuussa 1787. Kaksi lähdettäni ovat nyt keskenään ristiriidassa. Kahden amerikkalaisen matkakertomuksen alkukappaleista selviää, että Suomen ja Ruotsin läpi Ledyard matkusti kohti Pietaria "talvella 1787". Miehen tarkoituksena oli kävellä läpi Venäjän, mutta aikeen torppasivat venäläiset. Valitettavasti samassa menivät matkapäiväkirjat, joissa todennäköisesti olisi ollut ennennäkemätöntä kuvausta Suomen sisäosista.

Tavallisia ilmoituksia

Pohjan Pinjaisten ruukilla kuoli vasaraseppä Anders Bruskin leski, Catharina Andersdotter. Kuolinpesänsä tuskin riitti hautajaiskustannuksiin, mutta siltä varalta, että jäänteillä olisi merkitystä sukulaisille ilmoitettiin tilanteesta alla olevalla tekstillä sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.11.1792.

Kuninkaallisen laivaston Turun eskaaderissa oli kesällä 1798 naimahaluinen henkikomppanian korpraali nimeltä Johan Reipling. Esteettömyystodistusta hänellä ei ollut, joten jouduttiin julkaisemaan yllä oleva kuulutus m.m. sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.8.1798.

Inrikes tidningar julkaisi 29.1.1796 pitkän ilmoituksen Vaasassa kuolleen raatimies Petter Granberghin perinnönjaosta.

Holhousilmoituksia julkaisin satsin kesällä 2010. Alla vielä yksi esimerkki sanomalehdestä Posttidningar 26.1.1805. Vanajan ja Janakkalan kihlakunnanoikeus oli syyskäräjillä päättänyt holtittoman talouden pidon vuoksi asettaa filosofian maisrteri Hans Henric Johnin lankonsa kapteeni Zachris Nordenswanin holhouksen alle. Asia tuli siis kaikille tietoon ja selvää se on myös ollut Johnin tiedot ylioppilasmatrikkelista katsastaneille.

Ihan oikeesti Arkistolaitos!

Vapaamuotoinen surffaus Digitaaliarkistossa on jäänyt sivuun niin pitkäksi ajaksi, että olin (onnellisesti!) ehtinyt unohtaa täälläkin varmaan joskus mainituksi tulleet luettelointivirheet. Niiden "selitys" on virhe Vakassa, jonka korjaaminen on ilmeisesti isompi produktio. Mutta satunnaiselle kävijälle syntyy Suomen arkistohallinnon laatutasosta kovin kummallinen kuva kun

Työvoimaministeriö -Työvoimaministeriön arkisto - Saapuneet asiakirjat - Saapuneet asiakirjat 1996-1996 (Ea:1082a) on Porvoon maaseurakunnan rippikirja 

Vehkalahden nimismiespiiri - Vehkalahden nimismiespiirin arkisto- Muut luettelot - Ravitsemusliikkeiden luettelot 1941-1941 näyttää Oulun lääninvankilan rakennuspiirrustukselta

 

Yrjö-Koskinen - Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen arkisto - KIRJEENLÄHETTÄJÄLUETTELO - Kirje 1884-1884 on jonkun seurakunnan kuulutustodistuksia

 Onko todellakin mahdotonta siirtää väärin luetteloidut kuvat odottamaan korjausta suoran julkaisun sijaan? Suurimmassa osassa tapauksista virhe on ilmeinen ja sen ainoa haitta (epäluotettavuuden mielikuvan syntymisen lisäksi) se, että aineistoa hakeva ei sitä löydä. Mutta joukossa on myös rajatapauksia, jotka jättävät tulkinnan varaa, joka tekee aineiston hyödyntämisen täysin mahdottomaksi. Onko tämä

oikeasti arkistoyksiköstä Vaasan piirin sotilaspäällikkö - Vaasan piirin sotilaspäällikön arkisto - Vaasan piirin sotilaspäällikön arkiston asiakirjat - Vaasan piirin sotilaspäällikkö. Nimismiesten tietoja mm. väestöstä, rakennuksista ja karjasta sekä muita asiakirjoja. 1907-1918 vai ei?

Iisakin lomalupa ja pari muuta matkapassia

Siinä se nyt on. Konkreettinen todiste siitä, että Ruotsi ei ollut 1700-luvulla yksikielinen eikä kaksikielinen maa. Kun Isak Zelander sai passin 27.6.1753 viiden viikon lomalle Suomessa, teksti on saksaksi. Puolen vuoden kieliopinnoista kaksikymmentä vuotta oli sitten vihdoinkin hyötyä.

Suomi-haulla Tukholman kaupunginarkiston passikokoelmasta löytyy jo useampia osumia. Useat matkaluvat ovat "hienoille" ihmisille, mutta toisinaan heidän palvelijoilleen, kuten tämä Espoonkartanoon matkanneelle kuskille kirjoitettu 12.8.1811.

Närpiössä 12.7.1755 on kirjoitettu kiitettävän selvällä käsialalla matkapassi porvarintytär Anna "Achlmanille", jolla oli tarvetta matkustaa Käkisalmeen selvittämään perintöasiaa.

Tukholmaan on siis päätynyt matkapasseja, joilla ei ole mitään tekemistä Tukholman kanssa. Annan isä oli dokumentin mukaan porvari Johan Achlman, joka oli kotoisin Käkisalmesta. Perintöasiaa oli lähdössä hoitamaan myös Annan veli Henrik, jonka sukunimessä t:n poikkiviiva on kohdallaan, siis Achtman! Henrik oli 1755 Närpiön ja Teuvan apupappina, joten hänestä pitäisi löytyä lisätietoa... mutta Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin Henrik Achtmanin isä on "porilainen suutari Matts Achtman († 1749)" Hmm.

Neula kädessä

Olenkohan koskaan ollut yhtä kiitollinen kristinuskon tulosta Suomeen kuin viime lauantaina kinnasneulakurssilla? Kristinusko antoi meille nunnat Naantaliin ja useimpien historiakirjojen mukaan (alkuperäinen lähde?) he toivat kv-kontakteillaan neulomisen teknologian keskuuteemme. Kyseisen teknologian arvon opin kiroillessani teelmäni ääressä.

Olin kurssilla ymmärtääkseni miten vuosisatojen ajan Suomessa saatiin lapasia ja sukkia aikaan. Ehkä kauemminkin, sillä tieto alkaa vasta ruumishautauksista. Maailmalta tunnetaan jopa kolmetuhatta vuotta vanhoja esimerkkejä. Niiden pienellä piiperryksellä ei kylläkään ensisilmäyksellä ollut mitään yhteistä oman yritelmäni kanssa. Ja tämä oli se viimeinen, epäonnistuneempien jälkeen.

Hitaampaa ja hankalampaa kuin virkkaus ja neulominen. Noin neljässä tunnissa sain silmukat hallintaan, mutta langanjatkoa en saanut onnistumaan ilman sotkua. Suoritus riitti minulle ja jätin sunnuntain osuuden kurssista väliin. Vuosien odotuksen jälkeen.

Lisää tietoa...

• Sivusto neulakintaista.
• Väkerrystä blogissa m.m. Sen seitsemää sorttia - Seven ways ja Videot neulakintaasta - How to make nalbinding mittens
• Tekniikasta pdf , sivustolta Käspaikka.
• Strömsön ruotsinkielinen ohje videoineen
• Bernhard Dankbarin englanninkielinen sivusto
• Marjut Nordberg: Käsityökohtaamisia muinaisuuden kanssa. Neulalla neulominen eli kinnasneulatekniikka ...muutakin kuin neulakinnas?
• Krista Vajannon sivu, jossa linkki graduunsa Euran emännän neulakintaista ja videoita.Nämä linkitettynä myös Helsingin yliopiston sivulle.
• Jenny Kangasvuo: Suomalainen muinaispuku - myöhäisrautakautinen vai nykyaikainen juhlapuku?

Tutkivasta oppimisesta sivusto Esine elää.
Kulttuuriperintö ja oppiminen (pdf)
Suomen kulttuuriperintöseuran opetusaineistot

Päivi Marjanen: Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja