Bostonin satamaan 3.7.1912 saapunut Lydia jätti kotimaahan isänsä Erland Lawallin Kokemäen Villiön kylään. Mukana oli 5 kuukautta vanha tytär Sylvi ja heitä odotti Amerikassa aviomies ja isä Kalle Kaipainen. Lydialle on merkitty syntymäpaikaksi Kokemäki ja Sylville Pori.
Lydia oli asunut Yhdysvalloissa jo vuodet 1907-1911. Väestönlaskennassa 1910 hänellä ja Kallella on 6 kuukautta vanha poika Vilbus. (Samassa osoitteessa asuu Kokemäeltä lähtenyt Frank Sinervo perheineen.) Vuonna 1920 Sylvi-tytär on 7-vuotias ja pikkusisto Annie 6-vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin Sylvi on merkitty oppilaaksi sairaalaan, opiskeli sairaanhoitoa?
Lähteet:
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Winchendon, Worcester, Massachusetts; Roll T624_630; Page: 6B; Enumeration District: 1846; Image: 1421.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Gardner, Worcester, Massachusetts; Roll T625_745; Page: 14A; Enumeration District: 78; Image: 495)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Waltham, Middlesex, Massachusetts; Roll 930; Page: 18A; Enumeration District: 500; Image: 752.0.)
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Tarinoita
Muuan sotamies, joka oli karannut, vaan taas saatu kiini, tuomittiin, tavallisuuden jälken, pois hengiltä; mutta koska hän aina oli ollut siivo, sukkela ja urhoollinen mies, niin anto kuningas armosta hälle luvan määrätä kuolin-muotonsa. Noh! koska minä itte saan valita, niin minä katon paraaksi kuolla vanhunen heikkouesta.
"Mitenkäs sinä nyt jaksat joukkonesi?" kysyi muuan tutultansa, jonka hän tapasi, ja tiesi elävän surkiassa köyhyydessä.
"Meillä eletään niin kuin taivaasa", vastasi toinen.
"Mitenkä niin?" kysyi taas hänen ystävänsä.
"Noh! etkö sinä sitä ymmärrä? Meillä ei syödä eikä juoda".
(Oulun Wiikko-Sanomia 18.7.1829 & 12.9.1829)
"Mitenkäs sinä nyt jaksat joukkonesi?" kysyi muuan tutultansa, jonka hän tapasi, ja tiesi elävän surkiassa köyhyydessä.
"Meillä eletään niin kuin taivaasa", vastasi toinen.
"Mitenkä niin?" kysyi taas hänen ystävänsä.
"Noh! etkö sinä sitä ymmärrä? Meillä ei syödä eikä juoda".
(Oulun Wiikko-Sanomia 18.7.1829 & 12.9.1829)
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Kyllä ennenkin tutkittiin
SukuForumilla on keskustelu Hiskin kehityksestä ja siitä tiedottamisesta taas kerran käännetty siihen, ettei Hiski ole sukututkimuksen teon edellytys. Itsestäänselvyyksiä kun on niin hauska toistaa.
Kyllä. Ennen Hiskiäkin oli mahdollista käydä läpi satojen seurakuntien kastetut tietyltä vuosiväliltä. Siihen meni vaan vähän enemmän aikaa. Varsinkin jos ei päässyt paikkaan, jossa oli käytettävissä historiakirjojen puhtaaksikirjoitusten "mustat kirjat" tai näiden jäljenteet.
Mutta ennen mustia kirjojakin tehtiin sukututkimusta, vietämmehän harrastuksellisen sukututkimuksen 350-juhlavuotta. Ja siihen hyvään aikaan ei ollut myöskään mikrofilmejä, joiden veivaamisen vaivasta eräät meistä (minä ainakin) on kehdannut valittaa. Sai selailla alkuperäisiä kirkonkirkoja. Mahdollisesti jopa alkuperäisten kirkonseinien sisällä. Pitkin maata joka tapauksessa.
Ja kun nyt käsitellään jo 1800-lukua niin voimme saman tien hypähtää aikaan ennen rautatietä. Eli käyttää kulkemiseen vain omia tai eläimen jalkoja. Ilo oli tehdä sukututkimusta tuolloin. Olikohan tuo tuhru rippikirjassa Eura vai Cumo? Käppäillään katsomaan. Ei tärpännyt, mitäs muita nelikirjaimisia paikkakuntia Suomessa on? Vaasa ainakin, lähtisinkö sinne? Täytynee odottaa että jäät sulaa, merta pitkin pääsee helpommin.
Kaiken sai tehdä itse, ei ollut valmiita painettuja sukututkimuksia johtamaan harhaan virheineen. Ilman mallia omiin papereihinsa sai kynttilän valossa sulkakynällä kirjoittaa tietoja miten parhaaksi näki. Kyllä oli ihanaa.
Eli haikailkoon "vanhoja hyviä aikoja" kuka tahtoo. Minä kiitän (jälleen kerran) niin mikrokuvaajia, digitoijia kuin puhtaaksikirjoittajiakin, joiden ansiosta tutkiminen on (pääasiassa) hauskaa eikä tarvitse tuhlata aikaa turhaan työhön (kovin usein).
Kyllä. Ennen Hiskiäkin oli mahdollista käydä läpi satojen seurakuntien kastetut tietyltä vuosiväliltä. Siihen meni vaan vähän enemmän aikaa. Varsinkin jos ei päässyt paikkaan, jossa oli käytettävissä historiakirjojen puhtaaksikirjoitusten "mustat kirjat" tai näiden jäljenteet.
Mutta ennen mustia kirjojakin tehtiin sukututkimusta, vietämmehän harrastuksellisen sukututkimuksen 350-juhlavuotta. Ja siihen hyvään aikaan ei ollut myöskään mikrofilmejä, joiden veivaamisen vaivasta eräät meistä (minä ainakin) on kehdannut valittaa. Sai selailla alkuperäisiä kirkonkirkoja. Mahdollisesti jopa alkuperäisten kirkonseinien sisällä. Pitkin maata joka tapauksessa.
Ja kun nyt käsitellään jo 1800-lukua niin voimme saman tien hypähtää aikaan ennen rautatietä. Eli käyttää kulkemiseen vain omia tai eläimen jalkoja. Ilo oli tehdä sukututkimusta tuolloin. Olikohan tuo tuhru rippikirjassa Eura vai Cumo? Käppäillään katsomaan. Ei tärpännyt, mitäs muita nelikirjaimisia paikkakuntia Suomessa on? Vaasa ainakin, lähtisinkö sinne? Täytynee odottaa että jäät sulaa, merta pitkin pääsee helpommin.
Kaiken sai tehdä itse, ei ollut valmiita painettuja sukututkimuksia johtamaan harhaan virheineen. Ilman mallia omiin papereihinsa sai kynttilän valossa sulkakynällä kirjoittaa tietoja miten parhaaksi näki. Kyllä oli ihanaa.
Eli haikailkoon "vanhoja hyviä aikoja" kuka tahtoo. Minä kiitän (jälleen kerran) niin mikrokuvaajia, digitoijia kuin puhtaaksikirjoittajiakin, joiden ansiosta tutkiminen on (pääasiassa) hauskaa eikä tarvitse tuhlata aikaa turhaan työhön (kovin usein).
Afrikkaan
Kerrassaan erikoinen kokemus avata historiantutkimus ja huomata päälähteen olevan... sukututkimus. Tämä harvinaisuus oli Eero Kuparisen kirja Valkoista Afrikkaa rakentamassa. Pohjolan miehet ja Kapmaa Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian hallintokaudella 1652-1795.
Kuparinen toteaa "sukurekisterit ovat laajin olemassaoleva lähdemateriaaliryhmä, mistä on mahdollista jäljittää keskitetysti ... pohjoismaalaisia". Hänen hyödyntämänsä rekisterin alkuperäinen versio perustuu kirkonkirja-aineistoon ja 1960-luvulla toimitetussa versiossa oli käytetty myös Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian arkistomateriaalia, mistä saa vaikutelman jokseenkin luotettavasta ja laadukkaasta tutkimuksesta. Kuparisen ainoa kritiikki kohdistuu "tietojen suppeuteen", millä hän tarkoittaa sitä, että maantieteelliset paikat on annettu vain paikkakunnan nimellä, määrittelemättä maata.
Etelä-Afrikassa kävi suomalaisia merimiehiä, mm. Svenska Ostindiska kompanietin laivoilla. Mutta Kuparisen listaukseen siirtokuntaan kuuluneista on Suomesta kotoisin vain seitsemän, joten listaan heidät tähän kirjan sivulta 267:
Kuparinen toteaa "sukurekisterit ovat laajin olemassaoleva lähdemateriaaliryhmä, mistä on mahdollista jäljittää keskitetysti ... pohjoismaalaisia". Hänen hyödyntämänsä rekisterin alkuperäinen versio perustuu kirkonkirja-aineistoon ja 1960-luvulla toimitetussa versiossa oli käytetty myös Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian arkistomateriaalia, mistä saa vaikutelman jokseenkin luotettavasta ja laadukkaasta tutkimuksesta. Kuparisen ainoa kritiikki kohdistuu "tietojen suppeuteen", millä hän tarkoittaa sitä, että maantieteelliset paikat on annettu vain paikkakunnan nimellä, määrittelemättä maata.
Etelä-Afrikassa kävi suomalaisia merimiehiä, mm. Svenska Ostindiska kompanietin laivoilla. Mutta Kuparisen listaukseen siirtokuntaan kuuluneista on Suomesta kotoisin vain seitsemän, joten listaan heidät tähän kirjan sivulta 267:
- Kepler (Kopler), Diederik (Turku), avioliitto Kapmaassa 1772
- Marcus, Dirk (Turku), tullut Kapmaahan ilmeisesti 1700-luvun alkupuolella
- Mynhardt (Meynhard, Meinhart), Johann Tobias (todennäköisesti Raahe), tullut Kapmaahan 1755
- Smidt, Aloven (Turku), Kapmaassa 1770-luvulla
- Sonnemann, Johannes (Suomi), avioliitto Kapmaassa 1817
- Wikar, Jakob (s. 1752, Kokkola)
- Zeeman, Matthys (Helsinki), avioliitto Kapmaassa 1777
Siirtolaisten tunnistamista vaikeuttaa mahdollisesti vasta matkalla omaksuttu sukunimi ja/tai sukunimen hollannistettu muoto.
(Ruotsin radion ohjelmassa Vetenskapsradion historia alkoi muuten juuri viime viikolla sarja juttuja ruotsalaisten kohtaloista Etelä-Afrikassa.)
torstai 3. kesäkuuta 2010
Parempi kuin Google Maps
Museoviraston tiedottajalta tuli postilaatikkooni (postituslistan kautta) viesti "Paikkatietoikkunassa voi katsoa kartalta monia tietoja yhtä aikaa". Kurkkasin katsomaan osoitteeseen www.paikkatietoikkuna.fi ja yllätyin kerrassaan positiivisesti.
Vaivalla yksi kerrallaan Kokemäen kartalle sijoittamani muinaisjäännökset sai nyt paikalleen yhdellä klikkauksella. Rakennusten paikat ja muodot näkyviin hämmentävällä tarkkuudella (vanhempieni naapurin erillinen autotallikin erottui).
Ja hienoimpana ilmavalokuvat. Alla Kokemäen Orjapaasi, jonka päällä korkeuskäyrät ja muinaisjäännösalueen merkintä.
Tai siis olisi ollut ellen olisi käynyt katsomassa portaalin käyttöehtoja. "Sisällön tai sen osan saattaminen yleisön saataville Palvelusta poikkeavalla tavalla levittämällä, esittämällä tai näyttämällä julkisesti sekä varastointi tai kappaleiden valmistaminen sisällöstä tai sen osasta on kielletty. Käyttäjällä on lupa tulostaa yksityistä käyttöä varten yksittäisiä karttoja. Muu karttojen kopiointi on kielletty."
Mutta käyttäkää ihmeessä omaksi iloksenne ja/tai hyödyksenne!
Vaivalla yksi kerrallaan Kokemäen kartalle sijoittamani muinaisjäännökset sai nyt paikalleen yhdellä klikkauksella. Rakennusten paikat ja muodot näkyviin hämmentävällä tarkkuudella (vanhempieni naapurin erillinen autotallikin erottui).
Ja hienoimpana ilmavalokuvat. Alla Kokemäen Orjapaasi, jonka päällä korkeuskäyrät ja muinaisjäännösalueen merkintä.
Tai siis olisi ollut ellen olisi käynyt katsomassa portaalin käyttöehtoja. "Sisällön tai sen osan saattaminen yleisön saataville Palvelusta poikkeavalla tavalla levittämällä, esittämällä tai näyttämällä julkisesti sekä varastointi tai kappaleiden valmistaminen sisällöstä tai sen osasta on kielletty. Käyttäjällä on lupa tulostaa yksityistä käyttöä varten yksittäisiä karttoja. Muu karttojen kopiointi on kielletty."
Mutta käyttäkää ihmeessä omaksi iloksenne ja/tai hyödyksenne!
Onervaa postiluukusta
Hesarissa oli 30.4.2010 juttu Reetta Niemensivusta, joka oli tehnyt lopputyönä taideteolliseen korkeakouluun sarjakuvan isoäidistään. Kyseistä albumia (Lempi ja rakkaus) odottelen edelleen kirjaston varausjonossa. Vähän selasin jo Kiasman kaupassa.
Lopputyönsä teoreettiseen osuuteen Niemensivu oli kartoittanut ei-sepitteellisiä suomalaisia sarjakuvia, joten päätin ottaa yhteyttä siinä toivossa, että hän olisi löytänyt minulta huomaamatta jääneen helmen. (Ei ollut. Hän suositteli albumia Rauha ja sota sekä Meti, joita molempia olen täällä jo kehunut.)
Yhteystietoja etsiessä huomasin Niemensivun tehneen pienen sarjakuvajulkaisun L. Onervan elämästä. (Joka näköjään mainitaan myös Hesarin jutussa, mutta ei sitä voi ihminen kaikkea tajuta.) Se on niin pieni, että turha odottaa kirjastoon. Joten tein neljän euron sijoituksen ja ostin yhden kappaleen itselleni.
Tapahtumarikas ihmiselämä puristettuna yhdeksään ruutuun. Loistava ja kadehdittava suoritus, joka taas herättää uskon siihen, että sarjakuva (tai muu "multimediaalisempi media") voi olla pelkkää tekstiä toimivampi elämänkuvaus. Kun vaan osaa tehdä.
Alla oleva kuva Reetta Niemensivun kotisivulta.
Lopputyönsä teoreettiseen osuuteen Niemensivu oli kartoittanut ei-sepitteellisiä suomalaisia sarjakuvia, joten päätin ottaa yhteyttä siinä toivossa, että hän olisi löytänyt minulta huomaamatta jääneen helmen. (Ei ollut. Hän suositteli albumia Rauha ja sota sekä Meti, joita molempia olen täällä jo kehunut.)
Yhteystietoja etsiessä huomasin Niemensivun tehneen pienen sarjakuvajulkaisun L. Onervan elämästä. (Joka näköjään mainitaan myös Hesarin jutussa, mutta ei sitä voi ihminen kaikkea tajuta.) Se on niin pieni, että turha odottaa kirjastoon. Joten tein neljän euron sijoituksen ja ostin yhden kappaleen itselleni.
Tapahtumarikas ihmiselämä puristettuna yhdeksään ruutuun. Loistava ja kadehdittava suoritus, joka taas herättää uskon siihen, että sarjakuva (tai muu "multimediaalisempi media") voi olla pelkkää tekstiä toimivampi elämänkuvaus. Kun vaan osaa tehdä.
Alla oleva kuva Reetta Niemensivun kotisivulta.
Pari ajatusta luennolta
Olin eilen kuuntelemassa Jason Laveryn History of Finland -luentosarjasta kolmannen luennon. (Kaksi ensimmäistä kuuntelin kaksi vuotta sitten eli ajan kanssa voin saada vaikka koko Suomen historian katettua.)
Kyseisessä luennossa käsiteltiin Suomen "onnen vuosia" 1809-1890. Joita en ollut koulun jälkeen (jos sielläkään) kauheasti opiskellut, joten sain tiiviin ja hyödyllisen kertauskurssin. Heränneet ajatukset ovat tuskin kovin uusia, mutta mikäpä olisi.
Kansallisuus ja kansa olivat ajan käsitteitä ja Lavery totesi niiden olevan mielen tuote, luotu käsite. Ryhmä, jolla on yhteinen kieli, historia, uskonto ja kultuuri. Hmmm... mitäs minä ihan juuri kirjoitin heimoista...
Historian toistuvat kuviot tulivat (ainakin) kahdesti esille. Venäjän tsaari yritti Krimin sodan jälkeen tasapainoilla yksinvaltiuuden ja kansanvallan välillä ja sama meininki on jatkunut siitä asti. Tai ainakin perestroikan jälkeen.
Ja Suomen liittäminen Venäjään tarkoitti, että enää ei ollut kannattavia markkinoita viljalle vaan piti nostaa (maatalous)tuotteiden jalostusastetta. Mikä kuullosti esiasteelta kehitykselle, johon jouduimme sotakorvausten myötä.
Tänään sortovuosien tapahtumia.
Kyseisessä luennossa käsiteltiin Suomen "onnen vuosia" 1809-1890. Joita en ollut koulun jälkeen (jos sielläkään) kauheasti opiskellut, joten sain tiiviin ja hyödyllisen kertauskurssin. Heränneet ajatukset ovat tuskin kovin uusia, mutta mikäpä olisi.
Kansallisuus ja kansa olivat ajan käsitteitä ja Lavery totesi niiden olevan mielen tuote, luotu käsite. Ryhmä, jolla on yhteinen kieli, historia, uskonto ja kultuuri. Hmmm... mitäs minä ihan juuri kirjoitin heimoista...
Historian toistuvat kuviot tulivat (ainakin) kahdesti esille. Venäjän tsaari yritti Krimin sodan jälkeen tasapainoilla yksinvaltiuuden ja kansanvallan välillä ja sama meininki on jatkunut siitä asti. Tai ainakin perestroikan jälkeen.
Ja Suomen liittäminen Venäjään tarkoitti, että enää ei ollut kannattavia markkinoita viljalle vaan piti nostaa (maatalous)tuotteiden jalostusastetta. Mikä kuullosti esiasteelta kehitykselle, johon jouduimme sotakorvausten myötä.
Tänään sortovuosien tapahtumia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)