Elisabet Grelsdotter menetti miehensä, Kokemäen kirkkoherran Simon Bartholdi Giösin, kuolemalle 24.5.1674. Simon oli hallinnut viimeistään vuodesta 1648 Kaarenojan yksinäistaloa, jota myös Potilaksi kutsutaan. Elisabetin ja Simonin yhteisen testamentin mukaan Kaarenoja siirtyi heidän Elias-pojalleen. Tämä oli kustannettu Turun akatemiaan opiskelemaan ja hän oli hoitanut vanhempiensa puolesta äidin perintöasioita Mynämäellä. Elias oli mennyt ennen isänsä kuolemaa, vuonna 1673, naimisiin Kristina Reinholdsdotter Böningin kanssa. Samana vuonna Elias oli vielä Kokemäenkartanon läänitysvouti, mutta jo vuonna 1675 Rauman pormestari.
Tarkoituksena oli, että Kaarenojaa vastaan Elisabetilla olisi turvattu ja mukava vanhuus. Rahasta ja miniän käytöksestä tuli kuitenkin riitaa ja kun helmikuun lopussa 1680 oli vihdoin saatu aikaiseksi inventaari seuraavan Kokemäen kirkkoherran kanssa niin Elisabet tarttui kynään Eurajoella 24.5.1680 ja ilmoitti, että Kaarenojan hallinta pitäisi siirtää hänen vanhimmalle tyttärelleen Katarinalle.
(Kristiina tuskin oli tästä kovin mielissään. Hänellä oli vastuullaan Eliaksen jättämiä velkoja, joita Porin pormestarin Kustaa Heikinpojan leski Elisabet Johansdotter karhusi maaliskuussa 1681 Ulvilan käräjillä. Kristiina asui tuolloin isänsä luona Pomarkussa ja vakuutti miehensä omaisuuden tulleen jaetuksi velkojille ennen Raumalta lähtöä. Todistajien mukaan Raumalta oli kuitenkin tuotu kaksi tai kolme kärryllistä tavaraa epäilyttävästi keskellä yötä. Kristiinan mukaan niissä oli miehen vanhoja vaatteita ja hänen vuodevaatteitaan.)
Katarinan aviomies Huittisten kirkkoherra Andreas Keckonius oli kuollut kesällä 1675. Hänelle oli järjestetty komeat hautajaiset, joihin kutsuttiin Turusta piispa sekä yliopiston professoreita. Poika Johan sai isänsä viran ja riitaantui sitten vouti Påwal Callian kanssa. Tämä oli ollut hyvissä väleissä Andreas Keckoniuksen kanssa ja anoi rahaa hautajaisiinkin lesken puolesta, mutta nyt mieli muuttui. Kirkkoherra ja leskeksi jäänyt äiti olivat anoneet verohelpotuksia, joihin voudin mielestä ei ollut aihetta, sillä vaikeista ajoista huolimatta he saivat runsaat verotulot. Veronalennukset olisivat ”synti oikeamielistä omaatuntoa vastaan”. Olihan Keckoniuksen tytär oli pyntätty ”kuin vapaaherran lapsi”, perhe kävi vuosittain Tukholmassa ostamassa kalliita vaatteita ja koirallakin oli koristeltu ja kallis kaulapanta.
Jolla on sille annetaan. Johan Keckonius vei isoäitinsä kirjeen Kaarenojan hallinnasta käräjille ja tila siirtyi Johanin äidille Katarinalle. Ja tämä saatiin näin Huittisten pappilasta muuttamaan Kokemäelle?
Henkikirjatietojen mukaan Johanin äidinäiti Elisabet oli kirjettä laatiessaan jo 80-vuotias. Hän näkyy vielä vuonna 1682 henkiverotuksessa Kaarenojalla Katarinan ja (tämän tyttärien?) Elisabetin sekä Marian kanssa.
Katarina seurasi vanhempiensa esimerkkiä. Hänen tekemänsä testamentti Elisabet ja Maria tyttärten hyväksi käsiteltiin Kokemäen käräjillä vuonna 1688. Kaarenojan ratsupalvelustilan hallintaoikeuden ja irtaimen vastineeksi tyttäriltä vaadittiin syytinki Katarinan loppuelämäksi sekä hautajaiset. Katarina haudattiin Kokemäellä 18.10.1708, (tytär?) Maria 12.1.1718. Kaarenojalla henkiverotettiin 1692-1713 Elisabet Keckoniaa, ilmeisesti tämä oli Katarinan tytär, jonka mainittiin asuvan äitinsä kanssa 1699.
Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694).
Lähteet:
SAY Kokemäki
Tuokko ”syytinki vanhemmille”&”testamentti” (Koke 1688 mm 16: 81-82)
Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. s. 116-119
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca Historica 121. 2009 s. 214
Yo-matrikkeli:
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
tiistai 8. joulukuuta 2009
Tutkimusten luotettavuudesta
Yritin auttaa amerikkalaista sukututkijaa toteamalla, että pelkän Hiskin varassa hän ottaa ison riskin seurata vääriä henkilöitä. Hän vastasi reippaasti löytäneensä omia "tutkimustuloksiaan" vastaavia sukutauluja toistenkin tekeminä. Plussaa oli, että hän totesi, ettei näihin oltu merkitty lähteitä. Eli toivottavasti hän ymmärsi, että vertailutaulujen tekijät ovat voineet tehdä täsmälleen samat päätelmät samojen Hiski-tietojen perusteella. Mikä ei tee päätelmiä sen oikeammiksi (eikä vääremmiksi).
Vastaavasti SukuForumin tuoreehkossa keskustelussa viitattiin verkkosivujen sukutauluihin ikäänkuin saman tiedon esiintyminen useammassa paikassa tekisi tiedosta oikeampaa/luotettavampaa. Ottaen huomioon kuinka helppo tekstejä on tänä päivänä kopioda, kopioiden määrä ei kerro tiedon laadusta yhtään mitään, pikemminkin antaa negatiivisen signaalin.
Samoin sukutaulustojen laajuus on useimmiten merkki siitä, ettei tietoja ole kerätty alkuperäislähteistä. Vaikka olen täällä toisinaan hyödyntänyt pikahutkimuksissani verkon isoja taulustoja en enää (toista oli 5-6 vuotta sitten) kopioisi niistä suoraan tietoja omiin tiedostoihini. Enkä tekisi sitä ainakaan merkitsemättä lähdettä...
Myöskään se, että tutkimus on kauniisti taitetussa kovakantisessa kirjassa ei tee sitä luotettavaa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kirjassa (ei kuitenkaan minun tekeleeni!) isoäitini isän väitetään kuolleen vuonna 1904, vaikka alla olevassa lapsilistassa syntymäajat ovat 1905, 1908 ja 1910. Minun todellisuudessani lapsia syntyi vielä lukuisia tuonkin jälkeen, mm. isoäitini 1920-luvulla, ja perheen isä kuoli melko nuorena, mutta vasta 20.7.1931.
Kyllä sukututkija voi olla sitten nipoja. Kuollut kuin kuollut!?
Vastaavasti SukuForumin tuoreehkossa keskustelussa viitattiin verkkosivujen sukutauluihin ikäänkuin saman tiedon esiintyminen useammassa paikassa tekisi tiedosta oikeampaa/luotettavampaa. Ottaen huomioon kuinka helppo tekstejä on tänä päivänä kopioda, kopioiden määrä ei kerro tiedon laadusta yhtään mitään, pikemminkin antaa negatiivisen signaalin.
Samoin sukutaulustojen laajuus on useimmiten merkki siitä, ettei tietoja ole kerätty alkuperäislähteistä. Vaikka olen täällä toisinaan hyödyntänyt pikahutkimuksissani verkon isoja taulustoja en enää (toista oli 5-6 vuotta sitten) kopioisi niistä suoraan tietoja omiin tiedostoihini. Enkä tekisi sitä ainakaan merkitsemättä lähdettä...
Myöskään se, että tutkimus on kauniisti taitetussa kovakantisessa kirjassa ei tee sitä luotettavaa. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa kirjassa (ei kuitenkaan minun tekeleeni!) isoäitini isän väitetään kuolleen vuonna 1904, vaikka alla olevassa lapsilistassa syntymäajat ovat 1905, 1908 ja 1910. Minun todellisuudessani lapsia syntyi vielä lukuisia tuonkin jälkeen, mm. isoäitini 1920-luvulla, ja perheen isä kuoli melko nuorena, mutta vasta 20.7.1931.
Kyllä sukututkija voi olla sitten nipoja. Kuollut kuin kuollut!?
Naisenergiaa
Useissa syksyn uutuuskirjoissa minua on ärsyttänyt äärimmäisen löyhä taitto. Sari Katajala-Peltomaan ja Raisa Maria Toivon kirjassa Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle ei ollut sitä vikaa. Sisältö oli tiivistä kaikin puolin.
Mutta lukemisen sijaan selailin. Ja ilahduin ensisijaisesti tutuista nimistä ja paikoista. Perusteellisesti käsitellään Pomarkun Savon tilan kismoja 1690-luvulla. Mukana Maria Pertuntyttären vanhin tytär Dordi Matintytär, joka haastoi oikeuteen lankonsa Heikki Janckarin. Tämän vaimon ja Dordin isoisä oli Perttu Laurinpoika. Sivut 88, 90-95.
Sivuilla 116, 118-120, 125,127 ja 131 kerrotaan Porin pormestarin Heikki Kustaanpojan leskestä, joka hoiti mm. maaliskuussa 1681 taloudellisia intressejään. Tässä yhteydessä nimi "Elisabet Johansdotter".
Sivulla 126 todetaan, että Suoliston säterin omistaja Erik Ehrenskiöld on Elisabetin veli. Sivulla 127 "Elisabet Johansdotter oli hänkin säätyläissukua. Hänen veljensä Johan Enskiöld oli majoitusmestari, Gustaf Enskiöld ratsumestari ja Engelbrekt luutnantti". Viite käräjäpöytäkirjaan vuodelta 1684. Mutta näiden isä on ylioppilasmatrikkelin mukaan Engelbrekt Nilsson Eneskiöld, miten siitä irtoaa Elisabetille patronyymi Johansdotter?
Porin haudatuiden luetteloista löytyy 26.7.1685 "Sal: Borgmest: Encka Elisabet Johansd:r" (Hiski). Mutta Ruuthin kaupunkihistoria ei näytä tuntevan Porin pormestaria nimeltä Heikki Kustaanpoika? Patronyymi ja etunimi kääntyneet tuoreemman kirjan lähteenä olleessa oikeudenpöytäkirjassa nurinpäin? Ruuth: "Kuusi suurta messinkistä kynttilänjalkaa oli saatu alttarille pormestari Kustaa Henrikinpojan leskeltä Elisabet Juhanantyttäreltä... Kirkon katossa riippuvista kahdesta kahdeksanhaaraisesta kynttiläkruunusta oli toisen lahjoittanut veljekset Otto ja Henrik Grothusen, toisen ed.m. pormestarin leski Elisabet Juhanantytär."
Kustaa oli pormestarina Ruuthin mukaan 1659-1671. Porin kaupungin porvarien ja kauppiaiden luettelo kertoo "Henrikinpoika, Kustaa. Isä pormestari Henrik Tuomaanpoika. Sai oikeuden kaupan harjoittamiseen 1658. Palveli maatullissa 1649-1671 ja oli silti pormestarina 1659-1671. K. 1671. P:o Liisa Juhanantytär, k. 1685. (Kaksi pojista aateloitiin nim. Adlerström. Kolmas omaksui nimen Curnovius.)" Pojista ylioppilasmatrikkelissa Gustaf ja Johan.
Curnovius-nimen avulla löytyy ikivanha Genoksen artikkeli, jossa selviää, että Elisabetin äiti oli tallimestari Nils Olavinpojan leski Vendela Ersdotter. Lisäksi viitataan oikeuspöytäkirjoihin joissa veljinä todetaan Johan ja Erik Ehrenskiöld. Kirjoittaja Vilho Selinheimon analyysin mukaan kyseessä tarkemmin sanottuna sisarpuolet. Tulipa tämäkin selväksi.
Mutta lukemisen sijaan selailin. Ja ilahduin ensisijaisesti tutuista nimistä ja paikoista. Perusteellisesti käsitellään Pomarkun Savon tilan kismoja 1690-luvulla. Mukana Maria Pertuntyttären vanhin tytär Dordi Matintytär, joka haastoi oikeuteen lankonsa Heikki Janckarin. Tämän vaimon ja Dordin isoisä oli Perttu Laurinpoika. Sivut 88, 90-95.
Sivuilla 116, 118-120, 125,127 ja 131 kerrotaan Porin pormestarin Heikki Kustaanpojan leskestä, joka hoiti mm. maaliskuussa 1681 taloudellisia intressejään. Tässä yhteydessä nimi "Elisabet Johansdotter".
Sivulla 126 todetaan, että Suoliston säterin omistaja Erik Ehrenskiöld on Elisabetin veli. Sivulla 127 "Elisabet Johansdotter oli hänkin säätyläissukua. Hänen veljensä Johan Enskiöld oli majoitusmestari, Gustaf Enskiöld ratsumestari ja Engelbrekt luutnantti". Viite käräjäpöytäkirjaan vuodelta 1684. Mutta näiden isä on ylioppilasmatrikkelin mukaan Engelbrekt Nilsson Eneskiöld, miten siitä irtoaa Elisabetille patronyymi Johansdotter?
Porin haudatuiden luetteloista löytyy 26.7.1685 "Sal: Borgmest: Encka Elisabet Johansd:r" (Hiski). Mutta Ruuthin kaupunkihistoria ei näytä tuntevan Porin pormestaria nimeltä Heikki Kustaanpoika? Patronyymi ja etunimi kääntyneet tuoreemman kirjan lähteenä olleessa oikeudenpöytäkirjassa nurinpäin? Ruuth: "Kuusi suurta messinkistä kynttilänjalkaa oli saatu alttarille pormestari Kustaa Henrikinpojan leskeltä Elisabet Juhanantyttäreltä... Kirkon katossa riippuvista kahdesta kahdeksanhaaraisesta kynttiläkruunusta oli toisen lahjoittanut veljekset Otto ja Henrik Grothusen, toisen ed.m. pormestarin leski Elisabet Juhanantytär."
Kustaa oli pormestarina Ruuthin mukaan 1659-1671. Porin kaupungin porvarien ja kauppiaiden luettelo kertoo "Henrikinpoika, Kustaa. Isä pormestari Henrik Tuomaanpoika. Sai oikeuden kaupan harjoittamiseen 1658. Palveli maatullissa 1649-1671 ja oli silti pormestarina 1659-1671. K. 1671. P:o Liisa Juhanantytär, k. 1685. (Kaksi pojista aateloitiin nim. Adlerström. Kolmas omaksui nimen Curnovius.)" Pojista ylioppilasmatrikkelissa Gustaf ja Johan.
Curnovius-nimen avulla löytyy ikivanha Genoksen artikkeli, jossa selviää, että Elisabetin äiti oli tallimestari Nils Olavinpojan leski Vendela Ersdotter. Lisäksi viitataan oikeuspöytäkirjoihin joissa veljinä todetaan Johan ja Erik Ehrenskiöld. Kirjoittaja Vilho Selinheimon analyysin mukaan kyseessä tarkemmin sanottuna sisarpuolet. Tulipa tämäkin selväksi.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Lauantain lehdistä
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Tuomas Heikkilän pergamenttitutkimuksesta. Sen lopussa minua järkytti paljastus: Kansalliskirjaston 1990-luvun remontissa on hukattu kaappi, jossa oli pergamentteja. Eikä sitä ole vielä löydetty.
Itse en lue Aku Ankkaa, joten uutinen oli myös toisaalla kuukausiliitteessä mainittu jatkosarja Akustuksen aarre, jossa "Aku seikkaili esi-isänsä Akustuksen kanssa pitkin Skandinaviaa suuren Pohjan sodan aikaista aarretta etsien." Nimenomaan Skandinaviaa eli Suomessa ei käydä.
Jokin aikaa sitten täällä toivoin, ettei punaorpojen kohteluun liity samoja ilmiöitä kuin Espanjassa sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti liittyy. En vielä ole ehtinyt tutustua Punaorvot kirjaan, mutta lauantain Hesarissa presidentti Halosta lainataan "Pian julkaistaan Eva Wardin tutkimus siiyä mitä punaisten lapsille tapahtui sodan jälkeen. Kuinka usein lapset otettiin väkisin kasvateiksi tai pantiin lastenkotiin. Se on asia, jota ei pitäisi olla. Kuten Kivivuori ja Halme elokuvassa sanovat: vielä toivotte, että olisitte olleet armollisempia..."
Halonen viittaa Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan, jonka teemojen ympärillä Saska Saarikosken tekemä haastattelu liikkui.
Itse en lue Aku Ankkaa, joten uutinen oli myös toisaalla kuukausiliitteessä mainittu jatkosarja Akustuksen aarre, jossa "Aku seikkaili esi-isänsä Akustuksen kanssa pitkin Skandinaviaa suuren Pohjan sodan aikaista aarretta etsien." Nimenomaan Skandinaviaa eli Suomessa ei käydä.
Jokin aikaa sitten täällä toivoin, ettei punaorpojen kohteluun liity samoja ilmiöitä kuin Espanjassa sisällissodan jälkeen. Ilmeisesti liittyy. En vielä ole ehtinyt tutustua Punaorvot kirjaan, mutta lauantain Hesarissa presidentti Halosta lainataan "Pian julkaistaan Eva Wardin tutkimus siiyä mitä punaisten lapsille tapahtui sodan jälkeen. Kuinka usein lapset otettiin väkisin kasvateiksi tai pantiin lastenkotiin. Se on asia, jota ei pitäisi olla. Kuten Kivivuori ja Halme elokuvassa sanovat: vielä toivotte, että olisitte olleet armollisempia..."
Halonen viittaa Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvaan, jonka teemojen ympärillä Saska Saarikosken tekemä haastattelu liikkui.
Avioriitoja Ikaalisista
Helposti kuvittelee entisajan elämän harmooniseksi ja rauhalliseksi. Kaikki olivat kilttejä toisilleen ja kukaan ei sanonut pahaa sanaa. Otetta reaalimaailmaan saa Hanna-Leena Aution gradusta Sukupuoli, vastuu ja vallan rajat. Avioriitoja 1840-luvun Ikaalisista. Siinä käydään läpi rovastintarkastuksen yhteydessä esiintuotuja epäsopuisia pariskuntia:
- Karvian Kantintörmän 57-vuotias isäntä Jpohan Jeremiasson ja 63-vuotias vaimo Regina Mattsdotter
- Karvian Suomikosken 40-vuotias isäntä Anders Eriksson ja 37-vuotias emäntä Margaretha Elisabeth Jöransdotter
- Honkajoen Tuomen talon Ojaluoman 34-vuotias torppari Isaac Eriksson ja 35-vuotias vaimo Maria Mattsdotter
- Ikaalisista Tevaniemen kylän Siukolan 61-vuotias torppari Michel Andersson ja 60-vuotias vaimonsa Justina Henriksdotter
- Kankaanpään Tapalan talon Halmeen 36-vuotias torppari Henrik Johansson ja 45-vuotias vaimo Helena Mattsdotter
- Karvian Hautaviidan 64-vuotias torppari Henrik Eliasson ja 52-vuotias vaimo Ingrid Eriksdotter
- Karvian Erkkilän Norrbackan 41-vuotias torppari Michel Michelsson ja 32-vuotias vaimonsa Anna Elisabet Johansdotter
- Karvian 29-vuotias pitäjänseppä Johan Gustaf Johansson Roos ja 27-vuotias vaimonsa Severina Johansdotter Suomijärven kylältä
- Ikaalisten Isoröyhiön Seppälässä asuva 43-vuotias seppä Matts Willman suhteineen
- Ikaalisten Haapimaankylän Isokirmon mailla asuva itsellispariskunta 45-vuotias Johan Gustaf Gabrielsson ja 46-vuotias Maria Emanuelsdotter
- Kankaanpään Alahonkajoen kylän itsellispariskunta (ei naimisissa) 69-vuotias Erik Mattsson ja 50-vuotias Anna Sofia Johansdotter
- Karvian Sarvijoen talon 31-vuotias renki Matts Eliasson ja 37-vuotias vaimonsa Catharina Elisabeth Mattsdotter
- Karvian Lähdeniemen Lepistöntorpassa asuneet 33-vuotias renki Jacob Michelsson ja 30-vuotias vaimonsa Anna Mattsdotter
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Poimintoja
A K-H:n blogissa on vanhoja valokuvia Kuopiosta. Niko Lipsanen kertoi jokin aika sitten löytämistään Suomi-kuvista vuosilta 1957 ja 2007. Vastavalon sivustolla voi katsella historiallisia valokuvia Turusta.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Pekka Hannulan blogista löytyy nostalgisia lehtileikkeitä.
Miika Vanhapiha (ei Vanhapiika) on jatkanut suomalaisen kansanperinteen ajoituksen taidon esittelyä .
Hannu Salmi kertoi Järnefelt-seminaarin annista. Jyrki Ilva raportoi Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot -seminaarista. Anu Lahtinen puolestaan symposiumista Materiaaliset maailmat. Aineellinen kulttuuri ja sosiaaliset verkostot Itämeren alueella 1300-1700-luvuilla. Olisi se ollut kiva ehtiä kaikkia kuuntelemaan, mutta kun pitää töissä käydä.
Terhi Willman on kirjoittanut kyläkirjoista ja sukuromaaneista.
Sunnuntaiksi kuva suomalaisista sotilaista
The Graphic lehden 3.3.1894 numerossa käsiteltiin sotilaiden "lumikenkiä". Kuvassa suomalaisten tarkk'ampujien joukko (A patrol of a finnish regiment (sharpshooters))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)