Tarjotaan sitä viinaa kuolleillekin

Seuraava K. F. W.:n kirjoittama tarina julkaistiin sanomalehdessä Sanomia Turusta 22.2.1879 viitteellä "Tosi tapaus entisen vuosisadan lopulta tai nykyisen alulta". Tapahtumapaikka eli Perttelin kirkko nykyasussaan yllä Nieran ottamassa valokuvassa (CC BY-SA 3.0).

Kerran oli Ingeren kartanossa, Perttelissä, renki kuollut, joko viinan vaikutuksista tahi muutoin, mutta kumminki juomuksissa. Ruumis vietiin kirkon tykö; mutta ei ehditty hautaamaan ennen pyhää, kun sattui olemaan heinän aika ja sentakia työnkiire miehillä. Lauvantai-illalla meni pehtuori ja eräs Matti-niminen renki Salon kauppalasta tuomaan maahanpaniais-aineita, ja maistelivat kai niitten kelvollisuutta, koska palatessaan olivat pikku "hutikassa". Perttelin kirkkoa lähetessään kerskaili Matti rohkeuttaan, että hän muka tohtii mennä tarjoomaan ehto-naukkua toveri vainaalleen. "Mene", sanoi pehtuori, "minä odotan läpikäytävän edessä siksi kun palaat". Matti otti tasku-kaiman mukaansa ja meni. Kirkkotarhaan päästyänsä huutaa rojautti Matti: tules nyt veikkonen ottamaan ehtoo tintti pään parannukseksi! Kyll' kyll', kuului vastaus läpikäytävästä, vartoo nyt vähäsen! Samassa rupesi kuulumaan kolina ja askelten pauke läpikäytävästä. Mutta tähänpä Matin rohkeus loppui. Hän lähti pötkimään piliviitaan, eikä enää ehtinyt katsomaan mistä aita matalin oli. Matti loikkasi veräjän yli, jotta jakun liepeet tarttuivat listeitten huippuihin, repesivät ja jäivät siihen. Niistä ei ukko enää huolinut; pääasia oli vaan, päästä vanhan toverinsa seurasta. Eipä ollut pehtuorillakaan aikaa odotella siksi että Matti olisi rattaille ehtinyt. Hän ajoi minkä hevonen ottaa voi ja Matti rukka laahasi polvillaan perässä, pitäen kiini perälaidasta. Matin kyyti ei ollut hupainen, mutta hupainen ei ollut hellittäminenkään. Kurike-sillalla, noin lähes venäjän virsta kirkosta tohdittiin sen verran seisattaa että hän rattaille pääsi. Santa oli housun polvet rikki laahannut ja veri sirkamoitsi polvista.

Kuolleen toverin, jota Matti ryypylle huusi ei kuitenkaan ollut vähintäkään syytä Matin konnelmuksiin; hän makasi rauhassa, kuten kuollut ainakin. Mutta kanttori-ukko teki heinää kirkkopihassa ja oli päivän helteestä ja että "heinä-matojen" tappamisesta uupuneena, mennyt läpikäytävään maata ja nukkunut yöhön myöhäiseen. Hän kun nyt kuuli ryyppyä tarjottavan, lähti paarien alta komppuroimaan ulos ja huusi: kyll' kyll'; vartoo nyt! Se Ingeren miehille kiirun antoi.

 P. S. Vielä luotettavampi Pertteliin ja hautoihin liittyvä teksti Waasan lehdestä 30.6.1888:

Hautoja kirkon alla. Perttelin kirkon vanhaa sisustusta purkaissa tuli, kertoo U. S., laattian alta esiin sadottain kirstuja ruumiinensa aivan matalasti santaan kätkettynä, muutamat ihan peittämättä. Kirstut olivat osittain aivan ehyitä, muutamat kuin äskettäin tehtyjä. Ruumiista oli myöskin joku vielä muodossaan. Selvää on että kirkon alustaa ennen on täytetty hautausmaana, mutta milloin, ei voida tarkemmin määrätä. Vanhempi vuosiluku, mikä kirstuista havaittiin oli 1698. Eräässä kirstussa luettiin: "Fru Probstinnan Christina Wallenius. Helsingfors 8 Aprill 1775, 56 Ar Gammalls", ja sisälsi naisruumiin ynnä sen vieressä miehen sekä kolmen lapsen ruumiit. Nämät olivat kaikki holvatussa muurihaudassa. Muutamissa kirstuissa oli useampia ruumiita. 

Sulhanen kotoisin Puolasta

Ulkomaalaisten miehet ovat olleet suomalaisten naisten perään - jo 1700-luvulla. Tammelan alaisessa Perttelin kappelissa asuva Brita Johansdotter oli langennut pioneerijoukoissa palvelevaan mieheen Michael Dragonoff. Pappi ei aamenta suostunut kuitenkaan sanomaan ennenkuin miehestä saataisiin parempi tieto. Dragonoff väitti olevansa Puolasta, mutta kukaties oli jättänyt vaimon jälkeensä joka pysäyksellä sieltä Suomeen. Asiasta jotain tietävillä tai avioliittoa vastustavilla oli mahdollisuus reagoida ylläolevaan ilmoitukseen, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 30.4.1793.

Hiskin kasteista löytyy Ypäjältä 10.8.1839 isänä Matts Mich:son Dragonoff ja Jokioisista 10.5.1815 Tobias Mick.s. Dragonoff sekä 13.11.1821 Mickel Mickelss. Sekä Jokioinen että Ypäjä lähellä Tammelaa, olisivatkohan puolalaisen poikia kaikki?

Ypäjän rippikirjat ovat Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Vuosien 1833-1840 rippikirja on saanut ensimmäiselle sivulleen sanan Berttula, ei pitäisi lähteä sekoilemaan vieraisiin seurakuntiin selvittämättä perusasioita, mutta jatketaan kumminkin. Klik, klik, klik... Dragunoffin torpassa päämiehenä Michel Dragunoff s. 1772, mikä selittää vuosiluvun Googleen osuneessa SSS:n sukututkijaluettelossa. Ja koska suvulla on jo tutkija ja kukaties valmis tutkimuskin, jätän lisätutkimukset puolalaisen jälkeläisistä heistä enemmän kiinnostuneille.

Rakennetut kulttuuriympäristöt

Joulukuun lopulla tiedotettiin "Museoviraston laatima RKY-inventointi on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta. Päätös astuu voimaan 1.1.2010, jolloin RKY-inventointi korvaa vuonna 1993 julkaistun valikoiman. Inventointi on julkaistu verkossa: http://www.rky.fi/"

Ryntäsin tuolloin heti tarkistamaan tutuimman paikkakunnan annin. Kokemäen osalta uutuutena oli "Kokemäenkartanon historiallinen maisema". Kartanon peltoja on myöhäistä katsella, ne ovat täynnä pienasutusta. Joten rajaus oli tehty perustuen kartanosta 1700-luvun lopussa maalattuun tauluun ja levittyy Kokemäenjoen pohjoispuolelle Haistilan ja Villiön maille. Tosin kohdetekstissä ei ole tästä perustelusta jälkeäkään. Outoa.

Meni viikkoja ennenkuin muistin tarkistaa synnyin- ja asuinkaupunkini tilanteen. Josta selvisi, että asun kaupunginosassa, joka "heijastaa 1900-luvun alun uutta huvilakaupunginosa-ajattelua eurooppalaisessa kaupunkirakennustaiteessa." Vau, kaupunkirakennustaidetta oikein.

Tämän laajuisen testauksen perusteella Museovirasto RKY-sivusto ei tekstien tasollaan vakuuta. (Tekstin lisäksi näyttää olevan tarjolla kuvia, kartta ja lisälukemislista.) Mutta voi niistä joku päivä olla iloa, jos on tarve laajentaa maailmankuvaansa uusiin paikkoihin... Esimerkiksi viime viikkoina mielessä olleen Perttelin kirkon maisemista saa jotain käsitystä lumen sulamista odotellessa. Ja lähdeluettelossa näkyy kirja, jonka olemassaolosta en tiennyt.