Rusthollin puolikkaat

Parin lepopäivän jälkeen takaisin Kokemäelle. Kartassa Vuoltee oli kahtena osana, milloinkohan jako oli tapahtunut? Rippikirjoista (*) ja historiikista, joka julkaistiin Satakunnan Sanomissa 19.1.1910, hahmottuu vastaus: Kruununvouti Karl Gustaf Gråån kuoleman eli vuoden 1820 jälkeen.

Gammelgård, joka myöhemmin nimettiin Ranta-Vuolteeksi ja Ala-Vuolteeksi, kuului kruununvoudin pojalle Karl Fredrik Gråå. Tilaa viljelivät lampuodit. Omistajaksi tuli ilmeisesti Gråån kuoleman yhteydessä kansakoulunopettaja Vilho Ahlgren. Vuoden 1932 maatilamatrikkelin kuva pihasta:

Nygårdia, joka myöhemmin nimettiin Yli-Vuolteeksi ja on ollut jossain kartassa myös Jaakola, emännöi kruununvoudin tytär Sofia Vilhelmiina, joka oli naimisissa Kokemäen nimismiehen Henrik Johan Bergrothin kanssa. Historiikki kertoi jälkimmäisestä, että

Hän kuoli v. 1829 tuntemattomalla tavalla. Hän löydettiin näet kääseistään kuolleena ja hänen kuolemastaan liikkui monenlaisia huhuja.

Huu... Pariskunnalla oli 5 tytärtä, joiden kohtaloita lienee jokseenkin luotettavasti verkon sukutaulussa. Näistä Sofia meni naimisiin kokemäkeläisen Juho Kustaa Ketolan kanssa. He käväisivät Tyrväällä, mutta päätyivät Vuolteen viljelijöiksi. Käyttäen tilan nimeä sukunimenään, kuten oikealla olevasta kuolinilmoituksesta näkyy (Lounas 23.3.1887). Siitä näkyy myös, että Sofia oli jäänyt leskeksi ja rippikirjasta tämän ajankohdaksi täsmentyy vuosi 1875.

Vuonna 1889 Yli-Vuolteen isännäksi muutti Nakkilassa syntynyt maakauppias Frans Jaakola. Hänen vaimonsa Lydian äiti oli yksi edellä mai nituista viidestä tyttärestä eli talo pysyi suvussa. Fransista ei anna kovin mairittelevaa kuvaa vasemmalle leikattu ilmoitus (Satakunta 31.5.1894), mutta muistokirjoituksensa (Länsi-Suomi 18.1.1910) mukaan

Kauppiaana ollessaan oli vainaja ahkera ja innokas sanomalehtien levittäjä ja asiamies. Paitsi paikkakunnan lehtiä levitti hän m.m. Kyläkirjastoa ja Kyläkirjaston kuvalehteä, vaikka siihen aikaan postikin oli alkuperäisellä kannalla käväisten kerran pari pitäjän lävitse. Palvelevaisena ja hyväntahtoisena tehtävässään oli vainaja yleensä suosittu muun perheensä ohessa. Suomalaisuuden asia sai vainajassa myös lämpimän kannattajan ja suosijan. M. m. oli hän suomal. seuran innokkaimpia jäseniä. Harva se kokoustilaisuus, jolloin ei Jaakkola-ukkoa siellä olisi nähty.

Vuonna 1932 maatilamatrikkeliin kerätyissä tiedoissa todetaan

Omistajat Niilo Jaakkola v:sta 1912 ja puolisonsa Saara (o.s. Marttila) v:sta 1914. Ollut isännän suvulla yli 100 v. Tilasta mainitaan jo 1400-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla sen omisti mm. käskynhaltija Hartvig Henrikinpoika. Sen jälkeisistä omistajista mainittakoon mm. Ogilvie, Sass, Schulman, Polviander, Idman, von Knorring, Mustelin, Grååt ja Bergroth suvut, joista varmasti Grååt, mutta luultavasti myös Mustelinit olivat nyk. omistajan sukua.

Niilo lienee Fransin ja Lydian vuonna 1890 syntynyt poika. Ja kyllä, alussa mainitun historiikin perusteella myös Mustelinit olivat esi-isiään. Matrikkeli paljastaa minun ulkonäöltä tuntemani päärakennuksen rakennusvuodeksi 1928.

(*) Rippikirjalinkit (SSHY:n jäsenpuolelle)
Yli-Vuoltee/Nygård: 1847-1854, 1862-1868, 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900
Ranta Vuoltee/Gammelgård: 1847-1854, 1855-1861, 1862-1868 , 1869-1879, 1881-1890, 1891-1900

Mitä peltokartasta irtoaa?

Kuten eilen uhkasin, Kokemäkeä lisää. Suurimman osan vuosistani siellä asuin Vuolteen pelloille 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennetuissa taloissa. Niinpä ajattelin, että olisi hupaa vilaista karttaa, jossa asuinalueita ei vielä näy. Eli eteen Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Kokemäki - Vuolle; Tiluskartta ja asiakirjat 1844-1846 (A41:61/1-5):
Vuolteen talojen tontit ovat siellä missä nykyäänkin eli karttaa ei suuremmin tarvitse kohdentaa. Joen suuntaisesti kulkee pohjoispuolentie niinkuin nykyäänkin. Porolanmaantie lähtee silmämääräisesti nykykarttaan verraten hieman eri kulmassa kohti Orjapaatta, mutta pohjimmiltaan varmaankin sama tie. Joen saaret ovat siellä edelleenkin. Tuhansia kertoja olen ylittänyt ne siltaa myöden ja haaveillut joskus niille pääseväni. Ei ole sitä päivää tullut.

Kartan selityksessä tila A on Gammelgård (omistajanaan pitäjänapulainen C. F. Gråå) ja B Nygård (omistajanaan leskirouva S. Bergroth). Tässä on uutta tietoa. Koska B-kirjaimen kohdalla on nykyään 1900-luvulla rakennettu komea kivirakennus, olen asiaa enempää analysoimatta ajatellut, että siinä on alkuperäinen kartanon paikka. Fiba!

Numerolla 35 merkitty värittämätön alue on minulle lapsuuden leikeistä tuttu. Että se on selityksissä rantahaka, on täysin ymmärrettävää. Koska kyseessä ei ole topografinen kartta, jää näkemättä jyrkkä rinne pellon ja niemen välissä. Mutta sitä pitkin koulumatkoja liukastelleena...

Valitettavasti peltoalueilla 1 ja 2 ei ole mitään eksoottisempia nimiä. Olen asunut Isovainiolla ja Isovainiolla. Dah.

Pappilan peltojen rajaa kartan oikeassa reunassa en ollut koskaan myöskään tarkemmin hahmottanut. Pappilan karttoja oli arkistossa useampia, joten palataan tähän aiheeseen myöhemmin...

Kartan yllättävin ja vierain kohta oli kapea salmi tilan B vieressä. Täytyy kysyä vanhemmilta sukulaisilta oliko sitä jäljellä ennenkuin uusi silta rakennettiin. Sen alle on viimeistään jäänyt. Mutta ollut tuttu esivanhemmilleni, jotka ovat kulkeneet pohjoispuolen tietä tai laskeneet (?!) Pyhänkorvan kosken.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 1

Ajattelin hetken aikaa kerätä näitä löytyneitä siirtolaisia erilliseen blogiin, mutta kun täällä on sillit ja salaatit jo valmiiksi sekaisin...

Kokemäen Kaukaritsan Kylä-Vehkaa isännöivät 1800-luvun lopulla Matti Juhonpoika (s. 29.8.1822) ja Karoliina Josefiina Juhontytär (s. 1.5.1849). Heidän nuorimpiin lapsiinsa kuuluivat Matti Viktor (s. 31.5.1878), Emil Wilhelm (s. 25.4.1880), Ransu Rietrikki eli Frans Fredrik (s. 7.10.1883) ja Fanny Karolina (s. 12.12.1887).

Isä-Matti kuoli 5.11.1900 ja äiti Karoliina 11.3.1904. Talo annettiin syystä tai toisesta vieraille.

Emil Wilhelm otti passin 18.04.1905 määränpäänään Minnesota. Hän saapui Kööpenhaminan kautta New Yorkiin 17.5.1905 laivalla United States. Nyt matkanpää oli tarkentunut muotoon Duluth, Minnesota ja siellä odotti ystävä Frans Aakula. Matkaseurana oli New Yorkiin asti Kokemäeltä Frans Saksa.

Matti Viktor 27v. , Frans Fredrik 22v. , Fanny Karoliina 18v. saapuivat Southamptonin kautta New Yorkiin laivalla St Louis 26.5.1906. He ilmoittivat viranomaisille olevansa matkalla ystävänsä Juho Kujansuun luo Michiganiin. Sama osoite oli Maria Teresia Hellmanilla 37v., myös Kokemäeltä.

Matti lähti jonkin ajan kuluttua takaisin Suomeen ja saapui 25.11.1910 Mauretania-nimisellä laivalla Liverpoolista New Yorkiin. Koti-Suomeen oli jäänyt veli "Mikko Kilppu" Kokemäen Purjalan kylään. Matin suuntana oli Duluth, Minnesota, jossa sisko Fanny tuolloin asui.

Kun I maailmansotaan kirjattiin mahdollisia sotilaita 1917-1918 Matti oli maanviljelijä paikkakunnalla Cloquet, Minnesotassa. Hän ilmoitti lähimmäksi sukulaisekseen Fanny Linn?, sisko mennyt naimisiin?

Matti on väestönlaskennassa 1920 kirjattu yksinasujaksi. Hän oli saanut heinäkuussa 1918 USAn kansalaisuuden. Eli kun hän halusi lähteä tapaamaan sukulaisia vuonna 1920, hän tarvisi passin. Passihakemukseen on kiinnitetty yllä oleva kuva.

Frans Fredrikin, jonka nimi oli Amerikassa Frank, kutsuntakortissa 1917-1918 on ammattina maanviljelijä ja asuinpaikkana Cloquet, Minnesota. Hänen lähin sukulaisensa oli tuolloin vaimo, Saima Katherine. Saima oli kotoisin Kokemäeltä ja tyttönimeltään Vuoltee. Iän ja nimen puolesta sopisi olemaan Mäki-Vuolteen rustitilallisen Mikko Mikonpoika Rosengrenin (s. 1851 Ulvila) ja vaimonsa Kaisa Josefina Mikontyttären (s. 22.11.1853 Kiukainen) tytär Saima Katarina (s. 5.6.1889).

Nuoripari oli saapunut yhdessä Suomesta Liverpoolin kautta New Yorkiin 31.12.1910 Campania-nimisellä laivalla. Heille syntyi ainakin kolme tytärtä Ilma (26.8.1911 Duluth, Minnesota), Bertha (s. 13.7.1913 Brookstone, Minnesota), Irja (s. 17.8.1917 Brookstone, Minnesota).

Sukulaisten avulla Saima sai töitä kiinalaisesta ravintolasta. Frans oli töissä metsätyömailla. Myöhemmin heillä oli maatila, mutta sen lisäksi Frans kaivoi ojia, teki töitä rakennuksilla, siivosi koulua ja toimitti sinne puut. Hän myös pyydysti eläimiä ansoilla. Saima toimi lapsenpäästäjänä. Molemmat kuuluivat paikalliseen Hall-yhdistykseen. Frans oli osuuskunnan johtajia ja toimi myös paikallishallinnossa.

Vuonna 1918 Minnesotan koillisosissa oli paha tulipalo, jossa Wehkat menettivät asuinrakennuksensa ja karjaa.

Frans ja Saima saivat USAn kansalaisuuden Duluthissa 20.7.1927. Vuoden 1930 väestölaskennassa perhe asui paikassa Stoney Brook, St Louis, Minnesota. Perhe kävi koko vahvuudella Euroopassa, todennäköisesti Suomessa. Ranskan Cherbourgista tullut Aquitania-laiva toi 17.8.1937 New Yorkin satamaan Fransin, Saiman ja kolme tytärtä. Tyytäristä ainakin Ilma kävi Suomessa vielä vuosina 1957, 1971 ja 1976.

Saima kuoli 1.12.1952 ja Frans 18.6.1967. Bertha kuoli 11.1.1990 Minnesotassa. Ilma oli avioliittonsa jälkeen sukunimeltään Widström ja kuoli 23.2.1996 Minnesotassa. Hänen papereitaan on tallessa Minnesotan yliopistossa. Irja kouluttautui opettajaksi ja meni myöhemmin maanviljelijän kanssa naimisiin. Hän kuoli 10.2.2004


Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1881-90 s. 729, 1891- s. 912, 1221
Iso-Iivarin Kokemäen talonhaltijaluettelo
Siirtolaisuusinstituutin passihakemisto
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. U.S. Passport Applications, 1795-1925
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Township 50, St Louis, Minnesota; Roll T625_857; Page: 7A; Enumeration District: 91; Image: 1115.)
Peterzen, Conrad, ed.. Minnesota Naturalization Records Index, 1854-1957
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Stoney Brook, St Louis, Minnesota; Roll 1128; Page: 2A; Enumeration District: 168; Image: 948.0.)
A Guide to the Microfilm Edition of Research Collections in American Immigration. American immigrant autobiographies. Part I. Manuscript Autobiographies from the Immigration History Research Center, University of Minnesota
Muistokirjoitus Irja L. (Wehka) Tolvanen

Penselstierna

Jos SukuForumilla joku olisi kysynyt Erkki Jaakonpojan perään, olisin unohtanut asian jokseenkin välittömästi. Mutta nimi Penselstierna jäi muistiin ja näin kerääntyi pienen pieni henkilökuva.

Erik Jacobsson esiintyy Vuolteen lampuotivoutina Kokemäen kesäkäräjillä 1655. Vuolteen allodiaalisäteriä hallitsivat 1600-luvulla Patrick Ogilwie ja Henrik Sass (nuorempi sekä vanhempi?). Näillä oli monia muitakin tiloja, joten vaikutus Kokemäellä jäi vähäiseksi. Ogilwie kylläkin kustansi kirkkoon ikkunat ja alttaritaulun sekä pitäjälle rakennustarpeet vaivaistaloon. (Heinon mukaan hallintavuodet: Ogilwie 1637-74, Henrik Sass 1674-84, Henrik Sass 1685-1713. Patrick Ogilwie kuoli vuonna 1674. Hänen kolmas vaimonsa oli Henrik Sassin tytär ja toisesta avioliitostaan syntynyt tytär meni naimisiin äitipuolensa pojan, Henrik Sass nuoremman kanssa.)

Erik Penselstierna oli Vuolteen kartanon tilanhoitaja myös vuotta myöhemmin, jolloin hän oli jälleen käräjillä. Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.

Seuraava havainto Erikistä on verokirjanpidosta, jossa hän on Kokemäen Kakkulaisten Nikon isäntänä 1682-83. Seuraavassa vuosikymmenen vaihteessa hänet valitaan pitäjänkirjuriksi, joten ainakaan kirjoituskättä ei oikeusjutun jälkeen katkaistu. Erik kuoli viimeistään vuonna 1695 Paistilassa Jacob Mårtenssonin luona.

SukuForumin keskustelun aloittaneen mukaan Erikin tytär Katarina avioitui 25.9.1681 Huittisten pappilasta käsin kenttävääpeli Simon Raijan kanssa ja sitten vuonna 29.10.1699 Sven Fonteliuksen kanssa. Nämä molemmat olivat Tyrvään Pohjalan ratsutilan isäntiä. (Huittisten kirkkoherrana oli vuonna 1681 Johan Keckonius, jolla oli sukuyhteyksiä Kokemäelle.)

Katarinan sisko Elisabet meni ensin naimisiin räätäli Wolter Aleksandersson Moliisin (Ulvilan Moliis-suku) ja sitten Jöran Pihlrothin kanssa. Liisa peräsi isän perintönsä perään Kokemäen käräjillä vuonna 1704. Todistajien mukaan Erikin jäämistössä ei ollut tarpeeksi rahaa edes ruumiin pesuun, puhumattakaan hautauksesta. Tai jakamisesta.

Erikin alkuperään nämä tiedot eivät anna valaisua. Pohjanlahden länsipuolella Benzelius-pappissuvun jäsenet alkoivat käyttämään nimeä Benzelstierna, mutta tämä on vähän myöhäistä suhteessa Erikiin.

Lähteet:
SukuForum
SAY Kokemäki
Yo-matrikkeli (Jöran Pihlroth Georgius Sigfridi, Vesilaxensis 3459).
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca historica 121. 2009 s. 150
Ulla Heino: Käsityö ja sen tekijät 1600-luvun Satakunnassa. Hist. Tutk 127. 1984 s. 340
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 280, 288, 476, 552, 534
Elgenstierna: Sass ja Ogilwie
Svenskt biografiskt handlexikon