Itä-Suomesta

Pekka Kauppinen on kirjoittanut hienoja juttuja blogiinsa Arkistokaivauksia. Alaotsikkona on "Kirjoituksia Itä-Suomen ja itäsuomalaisten historiasta", mutta yleispätevää lukemista on esim. Annos arpaonnea ja sitten naimisiin, jossa selitetään myötäjäisarpajaiset. (Kirjoitin itse niistä lyhyen maininnan joulukuussa.)

Ja kun tuli Itä-Suomesta puhetta, tähän voisi laittaa vinon pinon linkkejä. On vaan minulle niin outoa aluetta, etten edes tiedä mikä kuuluu oikeasti mukaan...

Jacob Ahrenbergin kirja Hihhuleita. Kuvauksia Itä-Suomesta (1890) tuntuu ainakin turvalliselta valinnalta.

Kalle Kallion gradu Nurmeksen ja Suupohjan rautateiden rakentajat 1907-1913 vaikuttaa oikean suuntaiselta.

Kantapuu-museokannassa voi selailla Pielisen museon, Nurmeksen museon ja Möhkön ruukkimuseon kokoelmia.

Heikki Kupiaisen väitöskirja: Savotta-Suomen synty, kukoistus ja hajoaminen talonpoikaisen maanomistuksen muutos ja elinkeinot Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1850-2000

Anu Koskivirran väitöskirja: "Sisäinen vihollinen" : Henkirikos ja kontrolli Pohjois-Savossa ja Karjalassa Ruotsin vallan ajan viimeisinä vuosikymmeninä

Kari Tervo: KAIra1/2006 Kuhmo - Rajalla. Kuhmon kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 1/2006. ("Kirja toimii ympäristönhoidon opaskirjana. Samalla sillä on suuri merkitys kotiseudun lukukirjana ja arvokkaiden kohteiden tietopankkina.")

Kari Tervo: KAIra1/2008 Sotkamo - Kainuun etelä. Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 1/2008

Marko Komulainen: Neljän kylän tarina : yhteiseloa koillisen Tuusniemen Ohtaanniemellä, Petäjämäessä

Aino-Maria Savolaisen gradu Carl Henrik Ståhlberg : näkyvä työ - näkyvä tekijä, kertoo Pielaveden kirkkoherrana toimineesta miehestä.

Pieksämäen Venetmäen kylän sivuilta löytyy tietoa sen talojen historiasta.

Vuoden 1899 Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi sisältää raportin Suomen Muinaismuistoyhdistyksen retkestä, jossa käytiin mm. Paltamossa, Kuopiossa, Leppävirroilla, Maaningalla, Pielavedellä, Sotkamossa ja Kajaanissa. Alla oleva jutun kuvitusta.

Uusi syy häiden ajoitukseen

Kuvatekstin mukaan vasemmalla "Vanha onnellinen pariskunta. (Kuva ilman selitystä)". Julkaistu Helsingin Viikko-Sanomissa 26.01.1883.

Vanhempieni hääpäivän kunniaksi palaan häiden ajoituskysymykseen. Lueskelin Gunnar Suolahden kirjaa Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. Papinmaksujen yhteydessä Suolahti toteaa ”Oli näet ikivanha yhdenaikaisuus olemassa maan kasvuvoiman ja inhimillisen hedelmällisyysjuhlain, lähinnä kihlajaisten ja häitten välillä”.

Yleinen kihlausaika oli syksy, erityisesti kekri – työnjuhla ja sadonjuhla. Virossa se oli häiden aika, mutta Suolahden tiedon mukaan ruotsalaisen asutuksen keskuudessa myös joulu oli vanha hedelmällisyyden juhla. Ja tämä kaiken käytännöllisen ohella olisi selittämässä loppuvuoden ja joulun suosiota häiden ajankohtana. Ennenvanhaan.

Jälleen tulee esiin joulun merkitys nimenomaan Itä-Suomessa: ”Itä-Suomessa vielä 1770-luvullakin kaikki nuoremmat morsiusparit järkijärjestänsä kuulutettiin adventtisunnuntaisin, ja vihkiäiset toimitettiin, ei tosin milloinkaan itse joulupäivänä, mutta välittömästi sen lähettyvillä, aattosunnuntaina, Tuomaan päivänä tai toisena joulupäivänä, monesti 20:n, 30:n parin kesken kerrallaan.”

Kustaa Vilkuna muuten kirjoittaa Vuotuisessa ajantiedossa että Elimäellä 1761 kaikki vuoden morsiusparit vihittiin samalla kertaa toisena joulupäivänä. Vilkuna toteaa että joulu on vetänyt puoleensa vanhojen kansanomaisten sadonkorjuujuhlien tapoja ja menoja.

Alla oleva hääkuva (Pohjanmaalta?) löytyi Flickr Commonsin kautta. Ajoitettu vuosiin 1900-1919.