Atte Landgrén kertoi Juho Morottajan kiinniotosta

Alkuvuoden 1893 tapaan Atte Landgrén kirjoitti Kittilästä sekä paikalliskirjeen oloisia raportteja [1] että kertovampia tekstejä [2]. Ensiksimainitut kertoivat edelleen nälästä, sillä sato ei ollut tänäkään vuonna onnistunut: "Ympäri pitäjää valitetaan muun puutteen lisäksi, puutetta kalasta ja metsän riistasta. Ei edes marjoja eikä sieniä ole löytynyt viime kesänä. Kaikki näyttää siis hyvin pimeältä. Suotta ei olla huolettomia toimeentulosta."

Pelkkä vuoden vaihtuminen ei tilannetta muuttanut. Vuoden toisena päivänä Landgrén kirjoitti:

Tuulta, tuiskua, pyryä, pakkasta ja nälänhätää, sanalla sanoen yleistä ahdinkotilaa, valitetaan koko laajassa Lapissa. Kato, joka nyt kolme vuotta peräkkäin on kohdannut Lapin asukkaita, on nyt tuntuvampi kun koskaan ennen. Lumen paljouden tähden ei edes saa metsänriistaakaan, kuten muina vuosina. Voita, jota tähän asti on viety Norjaan, ei nyt ole voitu sinne kuljettaa lumen paljouden ja jäätymättömäin jänkäin tähden. Pimeä on siis lappalaisen onnentaivas. Hän ei edes enää voi toivoakaan mitään valoisampaa pilkkua elämässään.[3]

OI 28.10.1894

Edellisten vuoden tapaan Landgrén oli kevättalvella Sodankylässä.[4] Läpi vuoden 1894 muukin kirjoittaminen sujui entisellä mallilla. [5,6] Vuodelta 1895 tekstejä on löytynyt vähemmän. [7, 8]

Vuosi 1896 puolestaan alkoi epätavallisella rikosuutisoinnilla:

Juho Morottaja eli n. k. "Menes Jussi" on saatu kiinni. Syksyllä v. 1894 kuljetettiin "Jussia" välikäräjiin, mutta pääsi karkaamaan matkalla sinne Pokan talossa, jättäen käsirautansa yövuoteelleen ja vanginkuljettajan ynnä rättärin nukkumaan makeata unta. Sen jälkeen on Jussi levittänyt kauhua ja pelkoa Inarin seurakunnassa uhkauksillaan ja ryöstöillään siellä ja täällä, eikä häntä ole saatu kiinni, vaikka häntä, luvatun palkkion tähden, etsimällä on etsitty. 

Jussin viimeisiä urotöitä lienee hänen ryöstönsä viime syksynä lappalaisen Hannu Kitin isän kodissa ja noin viidenkymmenen poron varkaus sanotulta Hannu Kitiltä. Tuota Jussin omankädenoikeutta ei Hannu voinut anteeksi antaa, varsinkin hänen vanhan isänsä ryöstöä, vaan alkoi Jussin pesäpaikkaa hakea ja, kun sitä ei löytänyt Inarissa, jatkoi Hannu etsimistä Norjan tuntureilla, jossa uutteruus kahden viikon turhan etsimisen jälkeen vei hänet erääseen lappalaiskylään. Täällä sai Hannu kuulla Jussin paimentavan poroja, mutta Norjan valtakunnassa kun ei Hannulla ollut lupaa ottaa kiinni Jussia, täytyi hänen saada Jussi seuraamaan häntä Suomen puolelle. Alussa Jussi epäili ja kaihoi Hannua, mutta kun Hannu vakuutti eksyneensä eikä oppaatta löytävänsä takaisin, ja koska Jussilla ei ollut kattilaa, jolla olisi keittänyt rasvaisia lihoja, tarjosi Hannu kattilan hänelle opaspalkkioksi. Tämä oli pulla, jonka Jussi nielasi — ja niin kolmen päivän yhdessä olon jälkeen lähti Jussi opastamaan Hannua ja hänen toveriansa Inariin.

Ensin ajoi Jussi, mahtavana tärkeässä toimessaan, sitten Hannu ja viimeksi Hannun työmies. Muutamia tuntia näin kuljettua ja kun ei ollut muuta todistajia kun korppi, sitoi Hannu hänet — ja nyt oli Hannu vuoroltaan edellä ajajana eli oppaana ja Jussi kolhossa ajajana (kolhossa ajamiseksi sanotaan sitä kuin ajohihna sidotaan edellä ajajan ahkioon). Tällainen ajotapa on taitavalle poronajajalle hyvin ikävätä, sillä kolhossa ajavat ainoastaan oppimattomat ja lapset. Luonnollisesti ei Jussi ollut siihen tyytyväinen, sentähden alkoi hän vuorostaan punomaan ansaa Hannua pettääkseen, ruveten muka vilusta värisemään, saadakseen ejohihnan omaan käteensä, jonka hän myöskin viimein sai. Yö oli silloin pimeä, eikä kuulunut muuta kun susien ulvontaa ja porojen kynsien "ritkamisesta". Näin tultiin erään mäen rinteelle, jossa Hannun porovaljaat löysäsivät. Tätä tilaisuutta käytti Jussi yön pimeydessä hyväkseen, käänsi porojuoksiansa takaisin ja niin lähti aika vauhtia ajamaan Norjaan, jättäen opaskattilansa Hannulle, mutta kohta oli Hannu kumppaninsa kera valmis takaa ajamaan, ja nyt alkoi kilpaajo, jota palkintotuomarien olisi kelvannut katsella. Tätä kesti noin tunnin, jolloin Jussin poro väsyi, ja niin alkoi taas kolme-henkinen matkue kiitämään Inaria ja Kittilän vankilaa kohti, jossa Jussi nyt istuupi odottamassa hyvin ansaittua rangaistusta.

Suotava olisi että Hannu Kittiä palkittaisiin tästä taitavan salapoliisin toimesta, sillä tuommoinen pahantekijä kuin Juho Morottaja on vaarallinen olemaan vapaana Lapin laajoilla ja harvaan asutuilla mailla.[9]

OI 2.8.1896

Tämän jälkeen Kittilän kirjeitä nimimerkillä Atte ei ole löytynyt, mutta Landgrén kirjoitti Mikkelin Sanomiin muutamia kaunokirjallisia tekstejä vuonna 1896.[10]

[1] Oulun Ilmoituslehti 18.06.1893, Oulun Ilmoituslehti 30.06.1893, Päivälehti 02.07.1893, Oulun Ilmoituslehti 07.07.1893, Päivälehti 18.07,1893, Oulun Ilmoituslehti 30.07.1893, Päivälehti 16.08.1893, Oulun Ilmoituslehti 20.08.1893, Oulun Ilmoituslehti 03.09.1893, Päivälehti 26.09.1893, Päivälehti 28.10.1893, Oulun Ilmoituslehti 29.10.1893, Oulun Ilmoituslehti 10.11.1893, Oulun Ilmoituslehti 26.11.1893, Oulun Ilmoituslehti 03.12.1893, Päivälehti 22.12.1893, Oulun Ilmoituslehti 31.12.1893

[2] Mikä ompi nuorukainen? [runo] Mikkeli 05.07.1893
Vähän Lapista. Mikkeli 08.07.1893
Kesä matkoilta. Kertomuksia Lapista. Mikkeli 26.07.1893 ( Päivälehti 26.08.1893)
Lapin tuntureille. Oulun Ilmoituslehti 09.08.1893
Hanna. Oulun Ilmoituslehti 16.08.1893
Laurin halla. Oulun Ilmoituslehti 18.08.1893
Sisarukset. Oulun Ilmoituslehti 27.08.1893
Vaikeuksia Lapissa (Kertomuksia Lapissa). Mikkeli 02.09.1893
Tunturimatkoilta. (Kertomuksia Lapista). Mikkeli 06.09.1893
Matkakertomuksia Lapista. Mikkeli 14.10.1893
Matkakertomuksia Lapista. Mikkeli 28.10.1893
Lapin kodassa. Oulun Ilmoituslehti 12.11.1893
Kirje Lapin matkoilta . Mikkeli 15.11.1893 (Oulun Ilmoituslehti 02.02.1894)
Poropykällyksessä. Kertomuksia Lapista. Mikkeli 30.12.1893 (Oulun Ilmoituslehti 09.02.1894)
[3] Oulun Ilmoituslehti 10.01.1894
[4] Oulun Ilmoituslehti 25.03.1894, Oulun Ilmoituslehti 01.04.1894
[5] Oulun Ilmoituslehti 26.01.1894, Päivälehti 27.02.1894, Päivälehti 07.04.1894, Oulun Ilmoituslehti 11.05.1894, Oulun Ilmoituslehti 25.05.1894, Oulun Ilmoituslehti 20.06.1894, Oulun Ilmoituslehti 01.08.1894, Oulun Ilmoituslehti 24.08.1894, Oulun Ilmoituslehti 18.11.1894, Oulun Ilmoituslehti 23.12.1894
[6] Matkakertomuksia Lapista. Oulun Ilmoituslehti 14.01.1894
Erehtynyt. Oulun Ilmoituslehti 18.05.1894
Eräänä iltana. Oulun Ilmoituslehti 23.05.1894
Rakkaus ei kuole (Haaveilu). Oulun Ilmoituslehti 29.08.1894
Lapin hankaluuksia. Oulun Ilmoituslehti 12.09.1894
Lapin matkoilta. Oulun Ilmoituslehti 21.09.1894
Kotiin. Oulun Ilmoituslehti 19.10.1894
[7] Oulun Ilmoituslehti 25.01.1895, Oulun Ilmoituslehti 23.06.1895, Oulun Ilmoituslehti 28.07.1895, Oulun Ilmoituslehti 28.08.1895
[8] Kesäpäivä. Oulun Ilmoituslehti 31.07.1895 (Mikkelin Sanomat 09.01.1896)
Onnen häiritsijä (Mukaelma). Oulun Ilmoituslehti 08.09.1895 (Mikkelin Sanomat 02.05.1896)
[9] Oulun Ilmoituslehti 26.01.1896
[10] Kuusen alla [runo]. Mikkelin Sanomat 07.04.1896
Toivomus [runo]. Mikkelin Sanomat 09.04.1896
Erämaassa (Kertomuksia Lapista). Mikkelin Sanomat 08.08.1896, 11.08.1896, 18.08.1896, 25.08.1896, 10.09.1896, 12.09.1896 & 15.09.1896