Pellosta kaupunki -hankkeen on aika siirtyä kauemmaksi keskustasta, kohti nykyisen rautatieaseman ympäristöä. Patentoitu geolokalisointimetodini sijoittaa sinne Turun tien varren yhtenäisen viljelysalueen osat 92-94, joita tuskin sain paikalleen, kun kymmenen vuotta sitten keräsin kokooon Sunnin perheen tietoja.
Vuonna 1776 alue 92 on hovioikeuden neuvos Pippingin neljän tynnyrinalan plantaasi Kampissa. Vuoden 1784 luettelon tekoon mennessä siitä oli tullut kauppias Sunnin tupakkaplantaasi. Sunn oli saanut tuolloin hallintaansa myös alueet 93 ja 94, jotka olivat olleet vuonna 1776 kauppias Sederholmin niittyhaka, joka oli suuruudeltaan neljä tynnyrin alaa ja risat. Nämä lienevät kauppias Carl Magnus Sunnin perukirjaan lokakuussa 1797 merkityt 30 vuodeksi vuokrattu plantaasi ja myös kaupungille kuulunut pelto.
Sunnin vaimonsa kanssa 24.5.1791 tekemässä testamentissa määrättiin, että nuorin tytär Gustava Fredrica Sunn saisi yksin niin kutsutun Pippingin plantaasin (Mpk 15.3.1797 §2). Hän oli kuitenkin kuollut jo ennen isäänsä. Carl Magnuksen lesken Beata Lovisan kuollessa vuonna 1819 perukirjaan merkitty plantaasi voi tarkoittaa ainoastaan Pippingin aikanaan vuokraamaa aluetta, mutta ilmaisuun voi sisältyä myös Sederholmin niityt (HKA 281).
Vastaavaa kehitystä oli tietenkin tapahtunut myös keskustaa lähempänä sijainneessa Pippingin viljelyalueella. Sitä oli Björkströmin jälkeen vuokrannut karvari Gardberg, jonka kauden päätyttyä järjestetyn huutokaupan voitti kauppaneuvos Kiseleff (FAT 20.4.1836; Mpk 4.5.1836 §14). Kymmenen vuotta myöhemmin hän toi maistraatille tarkan listan alueesta erotetuista tonteista sekä pyysi ja sai vuokranalennusta. Esimerkiksi syksyn 1839 sadonkorjuun jälkeen tekstistä Värjäämö nykyisen Sokoksen nurkalla tuttu värjäri Fagerström oli saanut tontin ja sinne vievät tiet (Mpk 25.4.1846 §1).
