Zimmermannin juttu (2/5)

Kuopio 1880-luvulla.
Karl Granit / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, CC BY 4.0

Kadonneiden miesten ruumiiden löydyttyä Kuopion Maljalahdesta toukokuun alussa 1878 käsittely oikeudessa alkoi tietenkin uudestaan. Rissasen kuoleman tuottamuksesta epäilty löytyi heti vangittavaksi, mutta Zimmermannin osalta käsittelystä tuli paljon pidempi (Tapio 1.6.1878, 5.6.1878). Kesäkuun puolivälissä todettiin, että tutkinto oli "kestänyt melkein taukoamatta koko viikon. Ravintolan isäntä A. Holmberg ja työmies J. Miettinen on pantu asian johdosta toistaiseksi kaupungin arestihuoneeseen." (Tapio 15.6.1878, 19.6.1878)

Kuukauden juhannustauon jälkeen käsittely jatkui ja raastuvanoikeuden salit täyttyivät "lukuisalla vierasjoukolla asianomaisista, kutsutuista ja uteliaista kuokkavieraista. Silloin alkoi taas tuo kunnassamme yhtä merkillinen kuin surullinen oikeusjuttu hyvin kätketystä ja kierrellystä murhaasiasta, joka ihmisten silmissä luullaan kuvastelevan päivän selkeänä, vaan joka kumminki koettaa kätkeytyä parhainmassaki lain valosta kaikkein pimeimpään yöhön." (Tapio 17.7.1878, 20.7.1878)

Jo tässä vaiheessa O. Dyberg ilmoitti, että "Tiedoksi ja kilpailun estämiseksi ilmoitetaan että minun kertoelmani tutkinnoista Zimmermannin kuolemasta kohta tulevat eri vihkoissa suomeksi julkaistavaksi." (Tapio 20.7.1878) Ensimmäinen osa "Kuopion raastuvan-oikeuden tutkinto Zimmermann'in murhajutusta" ilmestyi vuotta myöhemmin ja oli suomennos Otto Edvard Dybergin Helsingfors Dagbladille lähettämistä kertomuksista (Savonlinna 31.5.1879). Dybergin kiinnostusta tapaukseen ehkä lisäsi se, että Zimmermann oli äitinsä siskon Maria Sofia Tammelinin aviomiehen serkku.

Elokuun puolessa välissä "todistukset tuntuvat jotenkin sekaville ja joutuvatpa joskus todistajatki ristiriitaisauksiin". Saavutettiin kuitenkin marginaalista edistystä, kun yksi todistaja kertoi päivää ennen ruumiin löytymistä havainneensa Zimmermannin lakin "läheltä Dahlströmin sauna lankun ja lumikinoksen välistä ja että lakki näytti vasta siihen jääneen koska sen vieressä oli avian nuoria saappaanjälkiä nähtävänä, josta näyttää että ruumista lie vasta vähän ennen sen löytöä hinattu Maljalahteen ja että luvatun palkinnon himo olisi uskolliset säilyttäjät pannut liikkeelle voidakseen ansaita luvatun löytäjäisen." (Tapio 14.8.1878) Tässä vaiheessa jutussa oli kuulusteltu paria sataa todistajaa. (Tapio 17.8.1878)

Kiinnostus käsittelyyn ei ollut laantunut, kun tauon jälkeen jatkettiin 10.9.1878. Nyt kuultiin ensimmäiset todistukset metelistä ja tappelusta Holmbergin ravintolassa Zimmermannin katoamisyönä. (Tapio 11.9.1878) Silminnäkijän todistuksen perusteella "Herrat Keinänen ja Raninen, työmies Hätinen ja Sofia Huovinen saatettiin oikeuspaikalta suoraan läänin vankilaan koskaei sattunut tilaa kaupungin vankihuoneessa. Ravintolan isäntä Holmberg ja työmies Miettinen, jotka tähän asti on pidetty kaupungin arestihuon. vietiin myös läänin vankilaan." (Tapio 14.9.1878) 

Seuraavasta raportista näkyy miksi juttu koettiin erityiseksi. "Lukuisa joukko todistajia on nytki ollut tutkittavana, joista yksi puhuu sitä toinen tätä. Taaski on tullut esiin tuo ennenki tässä asiassa niin usein ilmauntuva ihmetyttävä ja inhottava seikka että todistukset ovat toisilleen kokonaan vastakkaisia. [...] Hirveältä kuuluu tämmöinen vastakohtaisuus, sillä toisella tai toisella puolella täytyy olla helvetillinen vääryys. [...] Asia näyttää niin kummalliselle ettei näytä enää voivan uskoa paljon ketään muutoin kun asianhaaroja myöten ja niitä merkkiä, mitä on huomattu pitetyissä tutkinnoissa - ne puhenevat asiassa todellisinta kieltä. (Tapio 21.9.1878)

Syytetyt yrittivät saada todistetuksi, ettei silmännäkijätodistaja ollut Zimmermannin katoamisiltana Kuopiossa, ja syyskuun lopulla todistajien kokonaismäärä oli jo 270 (Tapio 25.9.1878, 28.9.1878). Lisää todistajia oli vieläkin löydettävissä ja kuukauden tauon jälkeen käsittely jatkui lokakuun lopulla. Kutsuttujen todistajien määräksi laskettiin 360. (Tapio 23.10.1878, 30.10.1878). Silmännäkijätodistus menetti luotettavuutensa ja neljä vangittua vapautettiin (Tapio 2.11.1878, 9.11.1878). 

Venäjältä palannut konetehtaan asiamies kertoi, että suomalaiset "aina Volgalla, Astrachanissa ja Baku'ssa asti" olivat kyselleet Zimmermannin jutusta. (Tapio 13.11.1878)