Olin eilisen ja toissapäivän Jyväskylän perinteisessä Kustaa Vaasa -seminaarissa saamassa virikkeitä tutkimuksiini. Sain myös näkymän itselleni outoon ajatteluun tai toimintaan. Eräs esittäjä nimittäin hehkutti julkaisusarjan Kungliga Vetenskaps Academiens Handlingar artikkelia unohdettuna ja digitoimattomana. Leukani melkein loksahti auki, sillä olen juuri viime viikkoina useina kertoina avannut sivuston Sök i Kungliga Vetenskaps Academiens Handlingar, joka nimensä mukaisesti on hyvä paikka hakea (ja selata) kyseisen sarjan sisältöä.
Näköjään olin löytänyt kyseisen paikan vuonna 2012, vaikka osoite on sittemmin vaihtunut. Jo tammikuuhun 2010 mennessä olin myös haravoinut sarjaa Googlen digitoinneista. Nyt ne löytyisivät Hathin kautta, tosin epätyypillisen sekavana listana.
Koska esittäjän mainitsema artikkeli oli aiheeltaan nykykäsityksin arveluttava, ajattelin mahdolliseksi (vaikkakaan en todennäköiseksi) että se olisi pudotettu digitoinneista pois, joten tätienergiallani hyökkäsin esittäjän kimppuun. Selvisi, että hän oli kuvitellut julkaisusarjan digitoimattomaksi, sillä hän ei ollut löytänyt julkaisusarjaa Alvinista.
Moisella tiedonhakustrategialla jää paljon löytämättä. Pari viikkoa sitten totesin FB-päivityksessä
Tänä aamuna kiitän (taas) sveitsiläisiä, jotka eivät ole kirjadigitoinneissaan jääneet valtiorajojen sisään. Miinuspisteitä puolestaan saa (taas) KB, jonka kirjastotietokannassa Urban Hjärne ei ollut yhdistynyt yhdeksi tekijäksi, jonka tuotannon olisi saanut kerralla esiin.
Olin hakenut epätarkoin lähtötiedoin 1700-luvun alkuvuosien ruotsalaista julkaisua, joka lopulta löytyi Kungliga Biblioteketin Libriksestä. Siellä ei ollut kuitenkaan viitettä digitoinnista. Tämä ei tarkoittanut lannistumista ja lopettamista vaan todennäköisesti googlauksella paikansin digitoidun kappaleen sveitsiläiseltä e-rara -sivustolta, johon törmäsin muistaakseni ekaa kertaa viime syksynä hakiessani ranskalaista kirjaa vuodelta 1891.
Omillakin kyvyilläni on toki rajansa. Toukokuussa metsästin ruotsalaisen seuran vuosikirjan artikkelia, joka suhteellisesta tuoreudestaan huolimatta olisi teoriassa voinut olla verkossa. Epäonnistuttuani hauissani lähetin viestiä Kansalliskirjaston kaukopalveluun, sillä vuosikirjaa ei Finnan perusteella ollut Varastokirjaston kiinniolon takia Suomesta saatavissa. Iloiseksi yllätyksekseni vastausviestissä oli ammattilaisen verkosta onkima (oma ilmaisunsa) digitaalinen kopio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti