Myötäjäisarpajaisvoittajia 1788

Lisa Matintytär Heikonen Kemistä (Inrikes tidningar 7.2.1788)
Susanna Mikontytär Laihialta(Inrikes tidningar 28.2.1788)
Ilmeisesti tällä rippikirjan aukeamalla oleva Susanna, joka oli vain 15-vuotias arpajaisissa voittaessaan.
Maria Juhantytär Kangasalalta (Inrikes tidningar 20.3.1788)
Maria Matintytär Kaarinasta, Anna Erikain Kiteeltä(Inrikes tidningar 10.4.1788)
Elisabet Riikoinen Pielisjärveltä (Inrikes tidningar 22.5.1788)
Anna Henrikintytär Kemijärveltä (Inrikes tidningar 24.7.1788)
Margaretha Tuomaantytär Siuntiosta (Inrikes tidningar 4.9.1788)
Valpuri Juhantytär Poukula Kalajoelta (Inrikes tidningar 25.9.1788)
Kalajoella vihittiin 18.12.1787 avioliittoon "bded. Valborg Johansdr. Pouckula"
Hedvig Jaakontytär Janakkalasta (Inrikes tidningar 16.10.1788)
Malin Juhantytär Sodankylästä (Inrikes tidningar 6.11.1788)
Helena Antintytär Pirkkalasta(Inrikes tidningar 27.11.1788)

Avunanomus Tampereelta 1800

Inrikes tidningar julkaisi 20.1.1801 surullisen tarinan. 40 vuotta sitten Ruotsissa syntynyt ja siellä kasvanut mies oli matkustanut ulkomailla, saanut oppia värjäyksessä, mutta kaksi vuotta sitten halvaantunut, mikä teki vaimon ja viiden lapsen elättämisen vaikeaksi. Vanhin lapsista vasta 9-vuotias.

Eikä tilannetta auttanut, että hän asui yhdessä valtakunnan pienimmistä kaupungeista, Tampereella. Eikä pystynyt puhumaan kansan kielellä.

SBL:n anti paikallishistorian harrastajalle

Viime viikon iloisia uutisia oli Svenskt biografiskt lexikonin saapuminen verkkoon kokotekstihaulla varustettuna. Kuten Tapio Onnela totesi Agricola-palstalla, se "soveltuu hyvin muun muassa historiantutkijoiden, yhteiskuntatieteilijöiden, journalistien, sukututkijoiden jne.. käyttöön" Viimeksi mainitun olen käytännössä todistanut Brita Maria Sohlbergin (eli myös omia) juuria tarkastellessa. SBL:ssä kun on mukana esivanhempiani, m.m. artikkelissa Lybecker, släkt, kröhöm.

Mutta taipuisiko SBL paikallishistorian harrastukseen? Kiitos kokotekstihaun tämä on helppo testata. Sana Kumo tuotti kohtuullisen määrän osumia, mutta ei liian paljon läpikäytäväksi. Monessa oli kyse Kokemäenjoesta, mutta pieniä tiedonjyviäkin löytyi.

Artikkelissa Gabriel Bonsdorff (von) todetaan "chef för kanalarbetet i Kumo maj 1807 och ledde detsamma 9 juli—20 okt. s. å.". On kuvakin mukana niin voi kuvitella ukon Kokemäelle huseeraamaan. Viimeksihän löysin samalta työmaalta H. G. Porthanin.

Ericus Erici d.y. on minulle tuntematon suuruus, vaikkakin Turun arkkipiispan poika. Hänelle on Porin koulun rehtori, josta myöhemmin tuli Kokemäen kirkkoherra, kirjoittanut 22.9.1598 todistuksen, jonka mukaan Erik oli "en genom uppfostran och dygder utmärkt yngling". Ei mitään tekemistä Kokemäen kanssa, mutta muistin virkistämiseksi paimenmuistosta tämän Johannes Clementis Mentziuksen tiedot... "Kokemäen pitäjän Rahvaan Miehet kertovat, että heidän Kirkkoherransa herra Hans tekee heille suurta väkivaltaa ja jakelee heille iskuja ja lyöntejä." Piispanpojalle suositus ja kansalle opettavasista väkivaltaa. Sen sortin mies.

Artikkelissa Hans Henric Gripenberg todetaan Suomen sodan tapahtumien yhteydessä "G skriver vid passerandet av Kumo by, att eld gjordes på alla lador och, att det var »den svåraste natt man kan överleva»." Tämä kuullostaisi paikallishistoriallisesti todella mielenkiintoiselta, mutta kun Kokemäellä ei ole Kokemäen kylää eikä siellä tietääkseni tapahtunut sodan aikana juuri mitään, veikkaan, että paikannimessä on originaalissa tai myöhemmässä jäljennyksessä tapahtunut kirjoitusvirhe.

Paikallishistoriallisesti SBL ei siis osoittautunut kovin antoisaksi pelkällä tekstihaulla. Mutta parhaillaan käynnissä olevaan mini[Ihan Varmasti]projektiini Kokemäen keskiajasta sillä kyllä on annettavaa. Helpompi lukea kopsata tekstejä miltä-tahansa-koneelta kuin lähteä kirjastoon hyödyntämään Kansallisbiografiaa. Ja pidän SBL:ää kotimaista varianttiamme laadukkaampana, ainakin lähdelistojen perusteella.

Aleksis adjektiivien ympäröimänä

Naisten päivänä julkistettiin pohjoismaisten kirjailijoiden verkkosivusto, johon otettiin mukaan vain naisia. Lähtökohta ei lämmittänyt mieltäni eikä tilannetta parantanut kun etusivulla suomenkielinen kirjallisuus loisti poissaolollaan.

Haparoivin klikkauksin sain yhden oman kansanosani edustajan esille. Sattuipa vielä sellainen, josta en koskaan ollut kuullut. (Pitäisiköhän suomenkielisille kirjailijoille muuten perustaa oma sivusto? EI, vaan täydentää Wikipediaa, kiitos. Tai sitten SKS:n kirjailijatietokantaa, joka on sisällöltään melko aneeminen.)

Elsa Soinin lyhyeen esittelytekstiin oli mahtunut maininta, että hän oli kirjoittanut Aleksis Kivestä elämäkerrallisen romaanin. Tämä vei minut kirjaston varauspalveluun ja Soinin mukavan kuuloiset otsikot saivat minut poimimaan mukaan muutakin kuin kirjan Nuori Aleksis.

Kannoin otokseni kirjastosta toivoen löytäneeni toisen Hilja Valtosen. Mutta on vain yksi Hilja Valtonen (josta löytyi pohjoismasesta portaalista saman mittainen artikkeli kuin Soinista, hyvä näin). Soinin teksti oli pahasti vanhentunutta, eikä hyvällä tavalla, mielestäni. (Ritva Hapuli and Päivi Lappalainen kuvaavat Soinin tyyliä sanoin "steady and highly conscious narrative technique". Niin, sivuston kieliä ovat tanska, ruotsi ja englanti. Pohjoismaissa kun ollaan.)

Nuori Aleksis oli kirjoista paksuin. Se lähti liikkeelle Nurmijärven kirkon kuvauksella, jossa ensimmäisellä kahdella rivillä oli kolme adjektiivia. Riitti todistamaan, ettei minusta ei ole kirjan lukijaksi. Vaikka Aleksiksen esittely kolmannella sivulla kertookin, että Soini antaa tekojen puhua:

Poika, joka vasta kahdennellatoista olevana vielä vietiin naisten puolelle ja istutettiin äidin viereen, oli salaa pudottautunut penkiltä lattialle ja siellä vetänyt toisen lyhytvartisen saappaan jalastaan ja aherteli parhaillaan toisen kimpussa. Hän oli saamaisillaan tuon hirveän kidutusvehkeen irti ja käpristeli ja ojenteli kiitollisia varpaitaan, kun tunsi niskahiuksissaan tutun, lujan otteen ja sen tukemana kohosi penkin tasalle.

Torpparin vaimo, joka pääsi opiskelemaan

Palaan vielä ryöstöviljelemään Kirsi Vainio-Korhosen kirjan Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa kätilömatrikkelia. Tismalleen samana päivänä kuin Pori-koosteessani mainitsemani Catharina Sandelin suoritti tutkintonsa ulvilalaisen torpparin vaimo Anna Henriksdotter (s. 1738).

Suur-Ulvilan historia I tietää kertoa, että kätilöasiaa oli käsitelty Ulvilan kirkonkokouksessa kesäkuussa 1778. Rovasti Lebell ja Obert Gripenberg olisivat halunneet lähettää koulutettavaksi enemmän kuin yhden naisen, mutta kun kustannuksiksi arvioitiin 33,5 hopea riksiä, pitäjän miesten mielestä riitti yksi. Halukkaita paikkaan oli useampia, mutta kenelläkään heistä ei ollut sen enempää kirjoitustaitoa kuin Anna Henriksdotterilla, eikä hänelläkään yhtään.

Tutkinnon 13.2.1779 suoritettuaan Anna palasi kotipitäjään ja huhtikuussa 1779 näytti todistuksensa koulunkäynnistä arvosanoineen. Hän kertoi avustaneensa jo muutamissa synnytyksissä ja näissä kaikki oli sujunut onnellisesti. Mutta jo olivat ehtineet jotkut pahansuopaiset juoruamaan Annan taitamattomuudesta. Rovasti antoi seurakuntalaisten ymmärtää, että moinen oli sopimatonta. Mikä tuskin riitti tuomaan tarvittavaa arvovaltaa torpparin vaimolle, joka oli tehnyt satakuntalaisen synnin: yrittänyt olla parempi kuin on.

Nimittäin Vaino-Korhonen tietää kertoa, että syksyllä 1779 Anna kieli Tukholmaan, että paikkakuntalaiset pitivät häntä parempana apuna "epäpäteviä henkilöitä", ja pyysi kollegiolta suojelusapua "kaikilta loukkauksilta". Ei tainnut auttaa, sillä paikallishistorian kirjoittaja ei ole Ulvilan papereista enempää mainintoja koulutetusta kätilöstä. Ura ja ansaintamahdollisuudet taisivat siis loppua alkuunsa, mutta ainakin Anna pääsi näkemään Tukholman.

Anna oli piikanen mennessään 16.12.1759 naimisiin Henric Johanssonin kanssa. Lasten kasteiden perusteella pariskunta löytyy Gammelbystä, jossa Henrik oli torpparina rippikirjoissa 1758-1763, 1764-1769, 1770-1775, 1776-1781, 1782-1787, 1788-1793, 1794-1799, 1796-1801 ja 1802-1807. Kahdessa viimeisessä Henric on jo merkitty vanhaksi torppariksi. Pariskunnan viidestä lapsesta kaksi kuoli sylilapsena (Juliana s. 4.3.1771 k. 16.3.1771 ja Johannes s. 12.7.1775 k. 4.6.1776) ja viimeinen tytär lähti kotoaan 1787.

Rippikirjaan on merkitty Henrikin syntymäpäiväksi 29.12.1731. Sitä vastaavaa kastetta ei Ulvilasta Hiskin tiedoista löydy, eikä myöskään vastinetta Annan syntymälle 26.8.1737. Mutta Suolistossa oli lampuoti Henrik Mattsonille ja Catharina Pährsdotterille syntynyt Anna tytär 26.8.1736. Ottaen huomioon, että syntymäaikoja ei ollut varhaisemmissa kirjoissa, tämä tuntuu todennäköiseltä Annan lähtökohdalta.

Henrik ja Catharina ovat rippikirjassa 1732-1737 ilman Annaansa. Seuraavaan kirjaan 1744-1750 on merkitty Anna-tytär, joka oli 12-vuotias vuonna 1749. Kirjassa 1751-1757 hän häviää vuoden 1753 kohdalla, syntymäpäivänään 17.8.1737?

Annan ja Henrikin avioliiton yhteydessä ainoa mainittu paikannimi on Suolisto, mutta kumpaakaan en onnistu löytämään sieltä rippikirjassa 1758-1763. Löytämättä jää myös heidän elämänsä loppu. Ravanninkylässä on Hiskin mukaan kuollut 13.11.1810 aivan väärän ikäinen "inh:hu: Anna Henricsd:r" ja 16.2.1814 suunnilleen oikean ikäinen "inhys: Henric Johanss:". Rippikirjasta en heitä kyseisestä kylästä löytänyt.

Olof on saapunut!

Viikon mies oli matkallaan ja tuli ihan ikävä. Kaikki kuvat pärjäsivät painossa, joten kehtaan laittaa kiitoskappaleet menemään. Helpotus.

Taukolinkitystä, wikikaipausta ja vastaamaton kysymys

Twitteristä huomasin, että Martat olivat saaneet julki perinnesivuston. SukuForumille voi linkittää lyhyemmälläkin esittelyllä, joten laitoin tiedoksi sinne. Agricolan keskusteluihin tarvittaisiin tiedoteteksti pohjaksi, joten sinne jäi asia kertomatta.

Agricola-sivuston wikipohjaista hakemistoa digiaineistoihin kuvattiin muuten viime viikolla postiluukusta tulleessa HAiK:ssa ikäänkuin jo olemassa olevana. Mutta odotus jatkuu.

Odottaminen on myös käynnissä kuukausi sitten Agricolan palstalle laittamani kysymyksen suhteen. Pitäisiköhän kokeilla Kysy kirjastolta -palvelua vai putoaisiko kommenttilootaan täällä oikea vastaus?

Kuuntelin eilen pari ensimmäistä luentoa Columbian yliopiston sarjasta History of the World to 1500 CE. Luennoitsija selitti, että Mesopotamiaa yms. vanhempi sivilisaatio oli löytynyt Neuvostoliiton aikaisissa kaivauksissa Romaniassa. Että tämä ei ollut saanut näkyvyyttä lännessä ennen NL:n hajoamista eikä "istu" yleiseen kirjallisuuteen vieläkään.

Onko kyseisestä kulttuurista mainintoja suomenkielisessä kirjallisuudessa? Millä nimellä?

Pari selventävää linkkiä löytyi Googlella:
A Lost European Culture, Pulled From Obscurity. NY Times 30.11.2009
The lost World of Old Europe. The Danube Valley, 5000-3500 BC. Introduction