Uutena vuotena.

Nyt alku uuden vuoden,
aika aivan ihanainen.
Lahjat sulle, Suomen niemi,
pitäis' jalot jaettaman,
uuden vuoden uudet lahjat.

Mutta mistä minä leivän
otan korvessa käteeni?
Vähät ovat minun varan'
näitä lahjoja latoa.

Kukas vaatiipi varoja?
sopis' muutaman sanoa;
toivota onnea täyttä,
laula laulu-kandeleellas.

Totta minä toivottaisin
onnen alinomaisuutta,
riemua ja rakkautta;
mutta minun kandeleeni
ombi aina ollut kehno
kaikkumahan kaunihisti.

Lahjat hyvät, hyödylliset
ol'sin minä mielelläni
kiitokseta, kunnialla
koko joukolle jaellut,
yhtä tuolle, toista tälle,
vähän kullekin varoista.

Pistäsin mä pivon täyden
järjen lahjaa juomarille.

Sille jok' on siivotoina
hyvän sukunsa häväistys,
Kaksi kouraa kunniata.

Vaivansa valittajalle,
joka ruikuttaa rumasti,
kapallisen kärsimystä.

Mitan muutaman älyä
lääkitykseks' tyhmän miehen,
jok' on turmellut tapansa.

Helmen verran häpyäkin
kerjäläisen kepin päähän,
jok' on tuhlaja tavaran.

Pienen palan puhtautta
toimituksissa tytöille.

Sitte vielä siveyttä
naulan, pari naitaville
lukuks' lijoille tavoille.

Viisi tuumaa vireyttä
joka laiskan lapa-luihin.

Syldä seitsemän totuutta
joka valheen valajalle.

Nelikon nöyryyttä niille,
joill' on enin ylpeyttä.

Mielelläni minä soisin
vielä varoista jaella
Sielun paimenden povehen,
esi-merkiks' opetusten,
runsaasti rehellisyyttä.

Tynnyrittäin Tuomarille
ostamatond' oikeutta.

Rohkeutta rinda-luihin
Sota-miehelle monelle
itse miehuuden mitalla.

Kuorman, kaksi köytettynä
riemullista rakkautta
pari-kunnille pahoille.

Paljon puhdasta hyvyyttä
koko kansan sydämehen.

Valikoima Jaakko Juteinin runoja (1907)

Loppunutta ja uutta vuotta

Vuodessa 2010 ei ole loppuvuotta enää sanottavasti jäljellä, joten voidaan tehdä loppukatsaus. Tavoitteiksi asetettiin:

1. toimitan kirjan Tavarantasaajat Österholm ja Sutki painoon ja yritän saada aikaiseksi jonkin sortin markkinointiakin
2. työstän GAG I:tä eteenpäin, antamatta 1700-luvun tuomiokirjojen muodostua esteeksi!
3. luen kotihyllyyn kertyneet historiakirjat ja kippaan epärelevantin osan divariin
4. teen jonkun käsityön saadakseni kineettisen yhteyden menneisyyteen
5. kirjoitan tätä blogia

Löysät oli tavoitteet, mutta vielä löysemmät tulokset:

1. Tavarantasaajat olivat tavoitteita asetettaessa lähes valmiita ja tulivat täten myös painettua. Markkinointia yritin muun muassa tässä blogissa ja kirjan ostaneilla on käsissään keräilykappale - myyntisaldo vuoden lopussa reilusti alle sata kappaletta. Neljä näistä odottaa lainaajia Helsingin kirjastoissa.
2. GAG I eteni hieman, mutta 1700-luvun tekstit mukaanlukien tuomiokirjat olivat yksi etenemisen esteitä.
3. Heh, heh...
4. Ostin kinnasneulan, mutta kun en päässyt työväenopiston kurssille niin itse tekemisen yrittäminen jäi. Jos tätä lukee joku, joka osaisi näyttää kädestä pitäen, niin saa ilmoittautua. (Omin käsin tein kylläkin ensimmäistä kertaa eläissäni melkein oikeaa grafiikkaa. Yhdessä itseäni nuorempien kanssa Ateneumin työpajassa. Lopputulosta voi kutsua naivistiseksi tyyliksi tai piirrustustaidottomuudeksi, katso kuva yltä.)
5. Juu, kirjoitin.

Vuonna 2011...

1. Suoritan aloitetut avoimen yliopiston hissan opinnot loppuun.
2. Tarjoan artikkelia johonkin julkaisuun.
3. Luen kotihyllyyn kertyneet historiakirjat ja kippaan epärelevantin osan divariin.
4. Menen seisomaan oman tiskin taakse Sukututkimuspäiville ja yritän myydä kirjahyllyn päälle varastoitua tuotantoa.
5. Kävelen (vihdoin ja viimein) Petter Sundin askelia jäljitellen Senaatintorilta Tuomarinkylään.
6. Kirjoitan tätä blogia.

Kiitän lukijoita tästä vuodesta ja toivon, että poimintani ja juttuni kiinnostavat ensi vuonnakin! Hyvää uutta vuotta 2011!

Olen Kulttuurikuntopotilas

Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmakalenteriin tutustuminen todisti, että historia on mukana kulttuurissa. Tein tästä rohkaistuneena Ylen sivulla kulttuurikuntotestin. Tulokseni oli 9,36 pistettä:

Olette ylikunnossa.
Kulttuurikuntonne on liian hyvä, olette lievässä ylikunnossa. Teille suositellaan varovaista kohtuullisuutta kulttuurin käytössä.

Tästä ei ole helppo jatkaa.

Koska kulttuurikuntonne jo on riittävän korkea, teille suositellaan kulttuurin ulkopuoliseen elämään perehtymistä, oppaananne omat vahvuutenne ja juuri teille ominaiset tavat ja piirteet.

"Kulttuurin ulkopuolinen elämä", mitä se on? Urheiluako??! Yäk. Onneksi

Antamienne vastausten perusteella on syytä olettaa, että ette usko kovinkaan paljoa siitä, mitä tämä testin tulososio teistä väittää. Ette myöskään välttämättä pidä testin suosituksia itseänne koskevina tai teille mielenkiintoisina. Sen profiilin mukaan, joka teistä on nyt luotu, on todennäköistä, että tulette toimimaan jotakuinkin päinvastoin kuin teille suositellaan. Teidän olisikin syytä olla huolissanne, mikäli näin ei tapahtuisi.

Nuuskasta ja tupakasta

Nuuska on jo laitonta ja tupakat pian tiskin alla. Mitäs mieltä näistä tuotteista oli lempparirunoilijani Jaakko Juteini? Valikoimasta Jaakko Juteinin runoja:

Nuuskasta.

(Yli-maan miehelle.)

Näköisä on nuuska-sarvi
miehen mustassa pivossa.
Koskas joskus joukon silmät
tahdot puolees taivutella,
etsit kunniaa elossa,
vedä väljästä povestas
välähyttäin väärä sarvi,
päätä peukaloos kolista.
Nenäs sovita sininen,
kanna kärsäs kätkettynä
kuivan tupakan tomussa.
Täytä sinä tupakalla
lijat lävet Luojan töissä.
Se on kunnia sinulle,
koska suuret sieramesi
ovat lijaksi likaiset,
joista ruskea, rutainen
neste huulilles heruupi.

Kehoitus tupakkaa polttamaan.

Piippu tekee poika-nulkin
mieleltäkin mieheväksi,
koroittaapi kunniahan,
koska paksu savu-pilvi
kuivat posket pullistaapi,
pöllyääpi puhaldaissa
ulos suusta, sieramista.
Kanna, poika, pienyydestä
piippu-nysä nyrkkisessäs
kotona ja kylässäkin.
Vielä aikas veitses kanssa
lehtisiä leikatessas.
Anna nenäs alttarina
olla aina pyhän sauvun.
Ehk' ei mieldä miehen päähän
tule turhasta tomusta,
eikä öljystä älyä;
mutta mies on merkillinen,
jok' on silmäns' sauvuttanut;
kaunis myös on katseldava,
kuinga kallis omaisuudes
sauvuna nyt sakeana
kymmenessä kiekurassa
kohden pilviä katoopi.

Allekirjoitan molempien runojen loppukaneetit.

Tuli tehtyä

HY AY 2010-2011, Hhs127 Talous ja talouspolitiikka

Eilen oli töistä lähtö hidasta ja totesin toiselle konttorirotalle syyksi esseen viimeistelyn tuskan. "Vain yksi sivu? Ja suomeksi?" kuului toteamus, jonka voimin ryhdistäydyin kotiin päästyä. Luin jo aikaansaadun pumaskan, joka kävi koskemattomana joulunvietossa. Ja ähelsin sen määrämitasta puuttuneen liuskan.

Tällainen kirjoittaminen oli maton kutomista yhdistettynä tilkkutyöhön. En tykännyt. En tykkää lukea yleistäviä historiakirjoja, joissa ei ole lähdeviitteitä. Ja vielä vähemmän yrityksestä omaksua moisesta tekstistä tietoa, niin että sen olisi esseen omaisesti voinut tuottaa omiksi ajatuksiksi. Juttu olisi ollut täysin tuhoontuomittu, jollei kotona olisi sattunut olemaan pari toisen tyyppistä kirjaa, joista sai tukea.

Keskiajan maatalouden valitsin työotsikoista, sillä se oli ainoa, joka tuntui yhtään kiinnostavalta. Yllätyksekseni muuttui mielenkiintoisemmaksi tutustumisen myötä. Teki mieli lukea siitä asiallisempaa kirjallisuutta ja enemmän, mutta yritin pitää itseni aisoissa. Kun on muutama muukin juttu kirjoitettavana.

Niinpä saatuani ensimmäisen ähellykseni valmiiksi, avasin uuden tiedoston ja kirjoitin seuraavasta aiheesta melkein liuskan katsomatta kirjallisuuteen. Ajatukset kulkevat hämmästyttävämmän paljon liukkaammin, kun tietää asiasta jotain jo etukäteen.

Dostojevskin vaimon suomalaistaustan selvittelyä

Maanantaina touhuilin itse jotain muuta ja enkä päässyt osallistumaan SukuForumin mainioon yhteistyöponnistukseen. Yksi kysyi

Tänään 27.12.2010 mainitaan Helsingin Sanomain sivulla C4 "suomalaistaustaisen Anna Grigojevna Snitkinan" olleen avioliitossa kirjailija Fjodor Mihaivolits Dostojevskin kanssa.

Mitähän on mahdettu tarkoittaa Annan (1846-1918) suomalaistaustalla? Wikipedian mukaan hän oli ukrainalaisen isän ja ruotsalaisen äidin Pietarissa syntynyt tytär.

Annan suomalaisuutta lienee selostettu aikaisemminkin, sillä Jaanassa n:o 34 vuodelta 1976 on useampi sivu aiheesta: "Anna Dostojevski suuren venäläisen kirjailijan suomalaisyntyinen puoliso"

Mutta onkohan asiaa myös tutkittu?

Ja parissa tunnissa oli saanut vastauksen. Tätä kirjoittaessakin lukee englanninkielisessä Wikipediassa että Anna "came from a Ukrain-Swedish family", lähteenä painettu kirja. Mutta Turun Sanomien avulla ensin forumilaisille ja sitten minulle selvisi, että Anna linkittyy moneen suomalaiseen sukuun. Ruotsalaisuus oli "vain" hänen omassa päässään eli Annan omien kommenttien perusteella häneen tämä liitetty.

Kansalaisuus kun on määritelmäkysymys. Joka voi perustua vaikkapa kieleen.

Vastoin yleisiä tapojani, sukupuun palanen SukuForumille annettujen ja linkitettyjen tietojen pohjalta.

Anna Grigoryevna Snitkina s. 12.9.1846 Pietari

ä Anna Maria Miltopaeus s. 9.4.1812 Korpilahti (joka ei tuolloin enää ollut Ruotsia)

ää Maria Elisabet Hoffrén
äi Nils Adolf (Nikolai) Miltopaeus

äiä Anna Beata Lindh
äii Johan Miltopaeus, komissiomaanmittari

äiiä Margareta Faberman
äiii Mårten Johansson Miltopaeus, Turun kaupunginvouti

äiiiä Kristina Henriksdotter Boije
äiiii Johan Miltopaeus

Annan valokuva Wikimediasta.

Raumalaiset Tukholmassa 1700-luvun lopulla

Ruotsin valtakunnassa henkilötietojen käsittely oli 1700-luvulla jo ihailtavalla tasolla, mutta välillä prosessit pettivät. Niinpä 13.2.1786 ilmoituksessa sanomalehdessä Inrikes tidningar kuulutettiin Johanna Åbergin asiaa. Tämä raumalaisen porvarin tytär oli asunut jonkin aikaa Tukholmassa ja "osin oman osaamattomuutensa ja osin toisten vian vuoksi" oli palannut Raumalle ilman esteettömyystodistusta. Ja nyt piti päästä naimisiin...

Tilanne päättyi ilmeisesti onnellisesti, sillä Rauman vihityistä löytyy Johanna Åberg, joka meni naimisiin Uudenkaupungin porvarin Zacharias Lundenin kanssa 28.3.1786. Kauppiaan vaimona Johanna saattoi päästä vielä käymään Tukholmassa, josta varmaan oli jo aikaisemman oleskelun perusteella kerrottavaa.

Miten muuten Tukholmaan päätynyt raumalainen pääsi kotiinsa takaisin? Esimerkiksi tarjotumalla palvelijaksi sanomalehti-ilmoituksella. Oheinen julkaistu sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.3.1799. Vastaajien tuli osoittaa viestinsä D.G.:lle ja toimittaa se Västerlånggatanin ensimmäiseen vaatemyyntitiskiin oikealla kädellä Jerntorgetilta päin katsottuna. Toivottavasti kunniallisen miehen poika pääsi kotimatkalle.

Tukholmasta kun tuli puhe niin muistutan erinomaisesta sivustosta Stockholmskällan sekä Tukholman kaupunginarkistosta, jonka sivuilta löytyy myös paljon hyödyllistä.