Ruotsi 1700-luvulla (peruskouluversiona)

Viimeistä viedään, sillä en minä Bernadottelandian 1800- ja 1900-lukua jaksa Ruotsin historiasta käydä läpi. Neljä osiota 1700-luvulta toki.

Uusi vaakuna, uusi maa. Kyse ei ole Ruotsin sopeutumisesta suuren Pohjan sodan jälkeiseen olomuotoon vaan ensimmäisten toisuskoisten sopeutumisesta Ruotsiin ja Ruotsin sopeutumisesta heihin. Otsikkokuvan vaakuna on osa synagoogan tooran säilytysastian koristelua.

Käsittely pyöri esineen ja toisaalta ensimmäisen oleskeluoikeuden saaneen juutalaismiehen ympärillä saavuttamatta kovin mielenkiintoisia syvyyksiä. Wikipediaan kurkkaaminen vahvisti, että Aaron Isaacilla oli perhekin. Ja kertoi hänen käynnistään Suomessa Kustaa III:n sodan aikana.

Aihe ei ole minulle täysin vieras (sillä esim. Varhaiset Suomessa kastetut juutalaiset), mutta en ollut aiemmin tiennyt, että (tietenkin!) maahan asettuvilta juutalaisilta vaadittiin huomattava omaisuus. Linkitys nykypäivään on ilmeinen ja tällä kertaa se näkyi myös lopun fundeerausvirikkeissä: Mitä vastaavaa on nykyajan siirtolaisuudessa?

Kustaa III:n kansalliskuteen olen kohdannut väitöskirjatyöni aineistossakin eli ajan sanomalehdissä. Ilahduttavasti sanomalehtitekstit (ei minun tutkimuskohteeni vaan Dagligt Allehanda) ovatkin osa esitystä. Seitsemällä esimerkillä kerrotaan miten aikalaiset (julkisesti) kommentoivat kansallisasun ajatusta. Kuvaa Dagligt Allehandan sivusta ei ole mahtunut mukaan. Eikä sanomalehden (mahdollisesti) luomaan julkisuuden piiriin palata fundeerauksissakaan.

Funderauskysymys "Vad var svenskhet?" tuntui nykytietämykselläni varsin vaativalta ja (itsestäni liikoja luulematta) teini-ikäisille oppilaille lähes mahdottomalta. Relevanttia pohjamateriaalia oli lähinnä Kustaa III:n sitaatin virkkeet "Jag vill att ni ska vara som era förfäder: tappra, kloka, lydiga, ömsinta, trogna kristna och goda medborgare. Om ni alla klär er svenskt kommer ni också bete er svenskt." Jotka olivat kyllä mielenkiintoiset. Varsinkin kun kuningas itse ei samaisen materiaalin perusteella kunnostautunut ruotsalaisittain pukeutumisessa.

 

Ruotsalaisen orjasaaren alaotsikko kysyy "mitä eroa on ihmisillä?" Saman olisi voinut esittää aiemmin Lappia käsitellessä tai Uuden Ruotsin kohdalla 1600-luvulla. Jälkimmäisen kohdalla kaipaamani kolonialismi saa nyt uuden mahdollisuuden. 

Teksti kuitenkin rajoittuu saaren suhteellisen pieneen populaatioon. Ruotsi vain "seurasi" muiden siirtomaavaltojen tapaa ja sääti erityisen lain ihmisryhmien oikeuksien erotteluun. Tarkkaan lukemalla huomaa, että osa musista orjista oli syntynyt Afrikassa eli mahdollisesti Ruotsin kaudella saarelle ostettiin orjia? Tässä(kin) olisi ollut mahdollisuus laajentaa asiaa laajempaan kontekstiin. Mutta ei. Fundeerattavaksikin annetaan vain saaren elämä.

Viimeiseksi kauniit vanamoin koristellut astiat. Käsittelemällä Carl von Linnén asiastoa saadaan mukaan paljon kansainvälisyyttä. Astiat ovat Kiinasta ja von Linné omana aikanaan oppineiden piirissä tunnettu läpi Euroopan.

Jos ei tiedä ennestään mitään Itä-Intian komppaniasta tai jaksaa ihmetellä sitä, että Kiinassa osattiin jotain, mitä Ruotsissa ei, osiosta voi saada jotain irti.

Esinekuvissa Kustaa III:n murhaan liittyvä paroonin säilötty vatsan sisältö olisi ansainnut oman osionsa.

Loppulausunnon aika. Alun ihastukseni haihtui melko pian, sillä osioiden tasossa oli huomattavaa vaihtelua. Lähtökohtana esineet kuitenkin pääsääntöisesti toimivat. 

Teksti perustuu sivuston tilaan 19.12.2020.

Ruotsi 1600-luvulla (peruskouluversiona)

Ruotsin historiassa on läpikäynnissäni päästy 1600-luvulle, josta kerrotaan kahdella osiolla 4-6-luokkalaisille ja kahdella osiolla 7-9-luokkalaisille, joille ei mielestäni ole ollut materiaalia tätä ennen. Voin olla väärässäkin.

Nuoremmille suunnattu rajan hopeanälkä palaa Lappiin, johon aiemmin liitettiin hopea saamelaisten koruomaisuutena. Nyt kyse on vuoden 1634 pohjoisesta hopealöydöstä, josta syntyi hopeakaivos. Paikkaa on tutkittu arkeologisesti, joten tarjolla oli mielenkiintoinen katsaus materiaaliseen kulttuuriin. 

Kaivos kertoi myös rajojen epäselvyydestä pohjoisessa. Sekä Ruotsi, että Norjaa hallinnut Tanska näkivät paikan omalla puolellaan rajaa. Saamelaisten lausuntojen perusteella (tai näin asia oppimateriaalissa esitetään) vuonna 1638 pidetyssä kokouksessa kaivos määriteltiin ruotsalaiseksi. 

Hopea linkittyy myös maailmantalouteen, joten tämä osoittautui oppimateriaalin mielenkiintoisimmaksi pätkäksi. Eikä ainoastaan siksi, että yksi 1600-luvun esi-isäni teki kaivosten etsintämatkan Lappiin.  

Toinen nuoremmille tarkoitettu kokonaisuus kertoo epäonnistuneesta terroristista ja pommistaan. Mitä? Guy Fawkesin yritys Englannissa vuonna 1605 on tuttu, mutta mitä tapahtui Ruotsissa?

Kuva esittää Skoklosterin linnan kokoelmiin kuuluvaa koristeellisesti maalattua peltilaatikkoa, jossa on kahva, nappeja ja kellotaulun tapainen. Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, kyseessä väitetään olevan räjähdysajastin Tanskan ja Ruotsin välisen Torstenssonin sodan 1643-45 ajalta. Tarkemmin ajateltuna ajastin on ehkä toiminut munakellon tapaisesti eikä siis ole vaatinut kovin kummoista tekniikkaa. Tosin en kyllä kutsuisi 3D-mallissa pyöristeltävää koneistoa alkeelliseksikaan. 

Kuten otsikosta voi arvata, laite löydettiin ennen räjähdystä maaliskuussa 1645, sattumalta. Tarkoitus oli ollut Wismarissa tuhota kaksi ruotsalaista laivaa, jotka olivat siellä talvisatamassa. Tai näin kiinniotettu mies kidutuksen alla selitti.

Tämäkin oli mielenkiintoinen aihe ja sodan selitys karttakuvalla laajensi teemaa. 

Skoklosterin linnan arkun sisältö vie vanhemmat oppilaat Uuteen Ruotsiin, sillä kysessä on jonkun amerikkalaisen kansan esineistö.

Sinisilmäisesti kuvittelin, että aihe käsiteltäisiin modernisti ja kriittisesti osana kolonialismia. Mutta ei. Ruotsalaiset ottivat taloudellisen riskin, matkustivat vaivalloisen matkan ja loivat erinomaiset suhteet paikalliseen väestöön. Maksoivatkin maasta. Pahaksi onneksi aluetta ei vaan saatu taloudellisesti kannattavaksi. Jätettiin pohdittavaksi edustavatko esineet osa Ruotsin vain Pohjois-Amerikan historiaa.

Mistä tuli mieleen linkittää tähän Lukas Åströmin gradu Nya Sverige i sin nyaste form : en studie av postkolonialismens inflytande på Nya Sveriges historieskrivning.

Tuon kokemuksen jälkeen pelotti avata voittajien historia. Alaotsikosta selvisi, että kyse on sotasaaliista, jota on 1600-luvulta monessa Ruotsin museossa ja kirjastossa...

Mutta ei mitään hätää. Sotasaaliin ottaminen 1600-luvulla oli ihan laillista ja monella tavalla kätsyä. Aateli sai jotain kivaa kotiin vietävää, sotilailla oli varaa parempiin varustuksiin ja vastustaja demoralisoitui. Eikä mikään maa juuri nyt ole sitä mieltä, että esineitä pitäisi palauttaa.

Tässä kohtaa on sentään ihan järkeviä mietintäkysymyksiä. Kenellä on oikeastaan oikeus vanhaan sotasaaliiseen. Miten arvioidaan esineen kulttuuria merkityksiä? Pitäisikö nykyisten hallitusten pyytää anteeksi jotain mennyttä?

Vuosisadan esinekuvia on monta, mutta useimmat liittyvät kuningashuoneeseen.

Teksti perustuu sivuston tilaan 9. ja 19.12.2020.

Ruotsi 1500-luvulla (peruskouluversiona)

Paljonko 1500-lukua on löytynyt Ruotsin valtionmuseoista peruskoululaisille esitettäväksi? Vain kolme osiota. Ensimmäisessä kerrotaan vaakunoista ja esillä on ensimmäinen Suomeen liityvä esine. Eikä vain Suomeen vaan Satakuntaan, jonka vaakunan Kaarle X Kustaan hautajaiskulkueeseen ompeli Nils Niklas Stare. Vuosi oli 1660 eli eksyimme jo seuraavalle vuosisadalle.

Oikeaan vuosisataan liittyy tehtävä vertailla Eerik XIV:n ja Tanskan kuningas Frederik II:n vaakunoita, joista pitäisi löytää kolme samankaltaisuutta. Tämä tehtävä onnistuu minulta, joten varmaankin myös kohderyhmän 10-12-vuotiailta. Molempien vaakunoiden kentissä on Ruotsin kolme kruunua, taivutetun kirveen päällä seisova leijona, joka ei symbolisoi Suomea vaan Norjaa, ja Tanskan kolme leopardia sydämen kanssa. Paljastettakoon, että kahta jälkimmäistä en olisi osannut yhdistää oikeaan paikkaan.

En myöskään muista kuulleeni, että Kalmarin unionista periytyvä vaakunoiden samankaltaisuus oli yksi syistä Pohjoismaiden seitsenvuotiseen sotaan 1563-1570.

Seuraavan osion otsikko majavasta, joka on puoliksi kala, tulee mieleen katolinen paasto, mutta pointtina on esitellä Skoklosterin linnan kokoelmiin kuuluva keittokirja Koch und Kellermeisterey vuodelta 1554. Kuten nimestä voi arvata kirja oli saksalainen painotuote, mutta edelleenkään kirjallisesta kulttuurista ei sanota mitään!

Kirjan kannen kuvaan jokseenkin satunnaisesti ripotelluista numeroista saa auki näytteitä sisällöstä. Ne on käännetty suoraan ruotsiksi eli vaikuttavat melko käsittämättömiltä. Ainoa avattu teema on humoraalioppi.

Lapsiparat saavat sitten miettiä, että miksi mukana ei ole tarkkoja mittoja ja lämpötiloja, sekä sitä miten ohjeista näkee, että ne on tarkoitettu varakkaille. Myös kysymys siitä, miksi majava kuvataan puoliksi kalaksi jätetään oppilaiden arvattavaksi. 

Kolmas osio käsittelee reformaatiota. jonka kerrotaan alkaneen Ruotsissa 1530-luvulla ja tulleen valmiiksi 1590-luvulla, sillä Uppsalan kokous 1593. Päätoimijana luonnollisesti Olaus Petri.

Esimerkkinä reformaation vaikutuksista ihmisten elämään esitetään Linköpingistä 1676 löydetty kätkö, jossa näyttää olleen useita relikvarioita ja ehtollisastioita. Kätkön syyksi kerrotaan ymmärrys, että "valtio" veisi kirkon maat ja arvoesineet. Mutta varsinaisesti ei sanota, että tämä piti paikkansa.

Muutoksista kerrotaan kuvalla, josta saa painella numeroita. Kuten jonkun edellisen vuosisadan kohdalla esitetään tässäkin, että refornaatio siivosi kirjoista pyhimysten ja neitsyt Marian patsaat. Lemppariaiheeni kuoriaita ei tule esille. 

Vuosisadan esinegalleriasta kolmijalkainen pata olisi hyvin sopinut aiempaankin aikaan, mutta linkittyy kokkausosioon, kuten myös tavallaan islantilainen taikakirja, jonka yhteys Ruotsiin jää epäselväksi. Oudolta tuntuu myös Raamatun islantikäännöksen esiinnosto, kun omassa maassa käännöksiä tehtiin tällä vuosisadalla sekä ruotsiksi että suomeksi. Edellinen näistä mainitaan esinetekstissä.

Kaksimetrinen piikkinen nuija ei liity Nuijasotaan vaan meillä tuntemattomampaan Dacken kapinaan 1542-1543.

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

Ruotsi 1400-luvulla (peruskouluversiona)

Ruotsin historia Kalmarin unionin aikana on kuitattu kahdella osiolla, mikä tuntuu vähäiseltä verrattuna aiempiin vuosisatoihin. Tosin niissähän ehdittiin jo käsitellä pyhiinvaellukset kahteen kertaan ja nyt näyttää siltä, että kirkolliset aiheet on jätetty kokonaan väliin.

Hopeakaulus on saamelaisnaisen koristus, jonka vanhimpien osien arvellaan olevan 1400-luvulta. Mutta vastaavan kokonaisuuden sanotaan olleen aiemmin harvinaisempi ja nyt yleisempi. Hopeaa saatiin markkinoilta, joita osiossa käsitellään niin ajattomasti, että markkinapaikkana mainitaan myös Haaparanta. Osioon on siis sekoitettu nykypäivä ja menneisyys sikin sokin, sillä saamelaiset elävät historiassa? 

Osio I herrens år 1499 esittelee Glimmingehusin, jossa olen käynyt. Ottaen huomioon kokonaisuuden aiemmat osat oletin, että Glimmingehusin tanskalaisuus häivytettäisiin tarkoin, mutta sainkin yllättyä: "Glimmingehus on skoonelainen linna, saksalaisen Tanskassa rakentama, Gotlantilaisesta kivestä, joka tuolloin oli tanskalaista". 

Mutta, kun fokuksessa oleva oven päällä oleva kuvakivi selitetään, on tanskalainen linnanherra Jens kova ja ankara ja smoolantilainen eli ruotsalainen kakkosvaimo kaiken hyvän lähde.

Esinekuvastossa on edelleen mukana silmälasin kappaleet, joita ihailin jo muutama vuosisata aikaisemmin. Silloin kaipaamani kirjallinen kulttuuri ei ole tullut vieläkään esille. Myöskään pukeutumisesta ja siihen liittyvästä käsityöstä ei ole puhuttu. Siihen olisi päästy kiinni kuvituksena käytetyistä kirkkomaalauksista tai yllä näkyvästä kengästä. Sen oikealla puolella olevasta matosta olisi hieman lisätietoa museon sivuilla, mutta oppilaita ei kannusteta eksymään tarjotun kokonaisuuden ulkopuolelle.

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

Ruotsi 1300-luvulla (peruskouluversiona)

Ruotsin historian 1300-luvun opintopaketissa on neljä osiota, joten on toivoa löytää jotain erikoisempaa. Ensimmäinen esittääkin ennen näkemättömän kysymyksen: mitä yhteistä on saksilla ja porvareilla? 

Vastausta lähdetään hakemaan toteamalla pääkuvan 600-800 vuotta vanhojen saksien ja sormustimien muistuttavan nykyvastineitaan. Sitten kerrotaan saksia olevan kahta tyyppiä. Keritsimiin yhdistämäni malli on yhtä kappaletta ja varsinaisissa saksissa kaksi terää. 

Porvareihin päästään hyppäämään, kun ymmärretään saksia tarvittavan monessa toimessa. Eli ei sen kummempaa. 

"Heliga Birgitta och pilgrimsmusslan"... Edellisellä vuosisadalla käsiteltiin jo yksi pyhimysmerkki ja nyt on toinen. Vaikka nyt mukaan saadaan Pyhä Birgitta hänestä ei kerrota juuri mitään ja pyhiinvaelluksista asia menee lähes täysin päällekkäin edellisen kanssa. Eli eteenpäin.... uskon tiellä, sillä seuraavaksi kysytään, mitä Jeesuksen kuva kertoo uskosta ja kauppasuhteista keskiajalla. 

Jees... jotain ihan uutta minulle. Lähtöesineenä on kirkon lattian alta löytynyt rauhantaulu(*). Ainoa esinetyypin edustaja Ruotsissa, joten tuskin Suomessa on yhtään. Kuvauksen perusteella katolisessa jumalanpalveluksessa tätä kuvaa on ensin suudellut pappi alttarilla ja sitten se on kiertänyt jokaisen seurakuntalaisen suudeltavana. Pitäisikö ottaa joskus kertauskurssi keskiajan katolisen jumalanpalveluksen vaiheista?
(*) Visa Immonen on arvostellessaan Sofia Lahden väitöskirjaa käyttänyt sanaa.

Hetkellisesti piristyneenä viimeiseen osaan, jossa kuolleiden täytyy puhua. Ottaen huomioon vuosisadan ei tule suurena yllätyksenä, että kyse on Visbyn vuoden 1361 taistelun uhreista. 3D-malleissa voi pyöritellä kalloa ja paria luuta, joista pitäisi etsiä vammoja. Mutta vaikka olen istunut useita osteologi Kati Salon esityksiä, en erottanut mitään ja "oikeaa" vastausta ei kerrottu. Ehkä 10-12-vuotiaiden silmät ovat tarkempia? Tietoinen valinta, että heille ei näytetty ollenkaan haarniskoja ja aseita, jotka ovat yleensä aineiston pääosassa?

Kuolleiden ehkä pitäisi puhua, mutta tässä yhteydessä vaikenivat minulle paljon tehokkaammin kuin Historiskan näyttelytilassa vuonna 2014. 

Esine, joka minun mielestäni olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan tälle vuosisadalle edes esinekuvana Historiska museetin kokoelmista, on taskukalenteri vuodelta 1399. Jakaisin siitä mielelläni kunnollisen ja laillisen kuvan, mutta Historiska on joko muuttanut kokoelmasysteemejään tai en ole päässyt niistä perille. Eli kaappaus FB:stä.

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

Ruotsi 1200-luvulla (peruskouluversiona)

Ruotsin historian oppimateriaalissa on 1200-luvulla Suomen etelärannikko pinkkinä ja ingressin mukaan Sveanmaa, Göötanmaa, Norrlannin rannikon eteläosat ovat yhtä maata Suomen osien kanssa. Vuosisataa avataan kolmella oppitunnilla.

Kiitos Ilari Aallon innon tiilien merkintöihin ensimmäinen aihe tuntuu varsin tutulta. Tiilet liittyvät 1200-lukuun, sillä ne otettiin vasta tuolloin käyttöön Pohjolassa. Oppimateriaalin mukaan luostareista alkaen. 

Vuosisadan lopulle on ajoitettu Tukholmasta löytynyt tiileen raaputettu kaunis prinsessan kuva. Sen sijaan on modulin pääkuvaksi valittu (Tanskaan 1200-luvulla kuuluneen) Lösenin kirkon tiili, jossa on riimukirjaimia. Nämä saa ihan itse tulkata ja myöhemmin tarkistaa tuloksen. Lause on ihan ymmärrettävää latinaa ja tarkoittaa yksinkertaisuudessaan "minä olen kivi". Jollain ollut huumorintajua ja kielitaitoa?

Tiili löytyi teräväsilmäisen kanttorin ansiosta vuonna 1858 kirkkoa purettaessa. Nykyään se on virtuaalisesti esillä oppimateriaalin kanssa samaan aikaan avatussa palvelussa Runor, johon on koottu kaikki tunnetut riimutekstit. Ajoitus siellä on melko väljä: 1100-1500.

Kirkkojen seinien läheisyydessä pysytellen. Taalainmaalta löytyneen ranskalaisen pyhiinvaellusmerkin kautta ei väitetä paikallisen käyneen kaukana vaan arvellaan merkin pudonneen Trondheimiin matkalla olleelta. Aihe on minulle niin tuttu, että näen tekstissä vain puutteita.

Teemaan on liitetty varhainen kartta ja maailmankuvan käsite, mutta monelleko ruotsalaiselle nämä olivat merkityksellisiä? Toisaalta jätetään kertomatta, että Ruotsista ihan oikeasti tehtiin pyhiinvaelluksia ulkomaille asti. Eikö tämä olisi ollut jännittävää? Nyt kartalla kohteet muualla ovat tiettömän tyhjyyden toisella puolella.

(Jaa kukako kävi kauempana? Ainakin esi-isäni Birger Persson Santiago di Compostelassa 1320-luvun alussa.)

Kolmas lähtöesine on Gudhemin luostarista löydetty hautapaasi. Kuvatun naisen kruunu viittaa kuninkaallisuuteen. Miten tästä on päädytty tunnistukseen Sverker-suvun Katarina-kuningattareen jää kertomatta. 

Seurannut teksti naisten asemasta avioliitossa on niin yksinkertaistava, että ei siitä sen enempää.

Kun nyt ensimmäisen kerran saatiin kontakti hallitsevaan luokkaan, niin todettakoon, että materiaalissa ei vuosisadan esittelyosiossakaan ole tapahtumahistoriaa. Enkä sitä kaipaakaan, vaan mielenkiintoista sisältöä. Ehkä 1300-luvulla... 

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

 

Ruotsi 1100-luvulla (peruskouluversiona)

Ruotsin peruskoululaisten historialäksyt lähenevät vihdoin Suomea, sillä olen edennyt 1100-luvulle. Karttakuvassa Ruotsin pinkkiä ei vielä ole Suomen puolella ja ingressiin on nostettu Mälarinlaakson yhdistyminen osaan Götanmaasta. Jos jaksaa avata vuosisadan laajemman esittelyn löytää tiedon Suomeen tehdyistä ristiretkistä, joiden syiksi tarjotaan sekä kristinuskon levitystä että kauppayhteyksien valvontaa.  Tarjolla on kolme oppituntia edellisellä vuosisadalla jo läpikäydyn Uppsalan hopea-aarteen lisäksi.

Madonnan salaisuus kutsuu oppilaan miettimään keskiajan yleistä kuvattomuutta. (Mistä tuli mieleen, että esillä ei ole ollut yhtään riimukiveä eikä Gotlannin kuvakiveä.) Paitsi että kirkoissa oli toisin. Seinä- ja kattomaalauksia ja patsaita. Pimeydestä ei sanota mitään.

Madonnan salaisuus ei ole kovin yllättävä. Kruunun sisältä löytyi kunnostuksen yhteydessä luun kappale eli ilmiselvä reliikki. 

Suomessa vallitseva näkemys tutkijoiden keskuudessa on, että puupatsaat ja seinämaalaukset saivat reformaation jälkeenkin olla pitkään paikallaan. Koululaisille Ruotsissa taas kerrotaan, että ainakin ensiksi mainitut hävisivät jokseenkin oitis. En ota tätä totuutena, joten en oppinut mitään. En myöskään katso saaneeni aineksia miettiä sitä oliko keskiajalla "influenssereita". Vastaus riippuu täysin siitä, miten käsite siirretään tuhannen vuoden taakse. Vaikuttajia ja esikuvia oli varmasti.

Toisessakin läksyssä ollaan katolisessa kirkossa. Pointtina on nyt kuvanlukutaito. Kahdestakymmenestä neliöihin ahdetusta kuva-aiheesta on vuosisadan aikana nostettu esiin kolme: Hubertuksen legenda, pyhä Tapani ja koraaniin viittaava teksti reunuksessa. Valitettavasti mainintojen lisäksi emme saa tietää näistä mitään lisää. Minä en tule hullua kurskaammaksi, joten luulisin ruotsalaisen oppilaan olevan yhtä pihalla.

Tehtäväksi annettu muiden kuva-aiheiden tunnistaminen suhteellisen pienikokoisesta kuvasta tuntuu aivan toivottomalta, mutta fundeerauskysymys tunnistettujen kuvien määrästä antaa ymmärtää, että sen olisi pitänyt olla ainakin yksi. No, kun alempana paljastetaan oikeita vastauksia totean, että 12 lähes identtistä jäbää alareunassa olisi voinut arvata aposteleiksi. Sillä minä olen saanut 12 vuotta kristinuskon opetusta. Ruotsin väitetty monikulttuurisuus ei tehtävästä hyppää silmille. Aivan kuten Madonnassa, kristinuskosta oletetaan olevan melko vahvat pohjatiedot.

Kuvista olisi irronnut ymmärrettävämpääkin: eurooppalaista kertomuskulttuuria ja jopa viitteitä antiikin kulttuuriin. Mikä vastaa funderrauskysymykseen: mitä minä olisin halunnut esineestä kertoa! Olisin myös halunnut nähdä museon FB:ssä jakaman kuvan, jossa jokaisen ruudun aihe paljastettiin.

Kolmas opintokokonaisuus ei lupaa nimellään kuin ruotsteista museoesinettä. Mutta sillä päästään vihdoin kiinni arkeen ja maatalouteen. Parikymmentä senttiä pitkä rautakappale kun on jonkinlaisen maankääntimen terä viikinkiajalta tai varhaiselta keskiajalta. 

Kielten, kulttuurialueiden ja ajan yli tulkiten en osaa sanoa onko ruotsalaisessa tekstissä tarkoitettu auraa vai hankoauraa eli sahraa. (Näistä Helsingin yliopiston historiallisen maatalouden sivulla selvintä ja varminta tietoa.) Kuinka luotettavasti terästä voidaan päätellä työkalun muoto? 

Ainakaan siitä ei voida päätellä viljelijän asemaa. Nämä jaetaan tekstissä kahteen ryhmään: perintötilallisiin, jotka maksoivat veroja vain suoraan kruunulle ja kirkolle, ja kruunun tai aatelisten maita viljeleviin, joiden maksuissa korostetaan päivätöitä ja luonnontuotteita. Ihan niinkuin veroja ei olisi maksettu tavarana. 

Vuosisadan esineistä mielenkiintoisimmat ovat Alvastran luostarista löytyneet silmälasin osat, joiden kautta olisi päästy kiinni kirjalliseen kulttuuriin, mutta ehkä se tulee esiin muussa muodossa seuraavina vuosisatoina.

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

 

Ruotsi 900- ja 1000-luvulla (peruskouluversiona)

Jatkan viime viikolla aloittamaani oppimista sivustolla Sveriges historia. Alun karttakuvassa ei tapahdu mitään muutosta 900-luvulle klikatessa. esittelytekstikin on sama eli edelleenkään ei ole Ruotsia. Oppitunteja on kolme ja kaksi samoja kuin edellisellä kerralla, joten jatkan suoraan 1000-luvulle, jossa kartassa on Ruotsilla rajat, mutta ingressin mukaan Ruotsi ei ollut yhtenäinen vaan useilla maakunnilla oli itsehallinto. 

Sekä 900- että 1000-luvusta kertova oppimateriaali "Sandaskatten från Mora" lähtee liikkeelle Morasta löydetystä hopea-aarteesta. Siihen kuului 1313 hopearahaa ja korujen osia, jotka oli kiedottu tuoheen ja tekstiiliin. Suurin osa rahoista oli Saksasta eli olemme jälleen ulkomaanyhteyksien äärellä. 

Mutta pointtina onkin ajatella näiden lisäksi viikinkien hygieniaa. Aarteeseen nimittäin kuului kaulanauha, jonka riipus muistuttaa pientä rasiaa. Ketjussa oli kiinni myös hammastikku ja korvalusikka. Teemat yhdistyvät näppärästi Ibn Fadlanin kirjoittamalla kuvauksella viikinkien siivottomuudesta. Esitellään myös englantilaisten näkemyksiä tyylikkäistä viikingeistä ja jätetään pohdittavaksi miksi nämä erosivat toisistaan. Ihan siisti paketti, mutta en oppinut mitään uutta.

Lisää hopeaa. Vanhasta Uppsalasta ojaa vuonna 1891 kaivettaessa löytynyt aarre taipuu kertomaan kristinuskon tulosta ja aiemmasta uskosta luopumisesta. Aarre on ajoitettu vuoden 1000 tienoille. Adam Bremeniläinen kirjoitti vielä vuonna 1075 Uppsalaan viedyistä rituaalilahjoista jumalille, mutta samaan aikaan sanotaan ensimmäisten ruotsalaisten kuninkaiden tulleen kastetuiksi. Aarteen yksi osa on reliikkiristi, joka kiistatta liittyy kristinuskoon.

Kun esineitä esitetään museossa kuvatussa videossa tajuan, että olen melko varmasti nähnyt ne samassa vitriinissä käynnilläni Uppsalassa. Erikoisinta niissä on yhden hopeakulhon riimukirjoitus. Jälleen esineet kertovat yhteyksistä ulkomaille, mutta varsin vähän kätköajastaan, minusta. Oppilaita pyydetään fundeeraamaan uskonvaihdoksen helppoutta tai vaikeutta ja aarteen kätkennän syytä.  

Hopeaa mielenkiintoisemmilta tuntuvat muut 1000-luvun esineet, joista pari ensimmäistä voi kuvitella eksyneenä Suomeenkin. Työkalupakista voisi kuvitella irtoavan monenlaista tietoa materaalisesta kulttuurista, mutta sen kuvauksessa ei ole edes nimetty työkaluja, niiden käytöstä kertomisesta puhumattakaan. 3D-kuvana kieriteltävästä asekirveestä tuli mieleen Modern historyn YouTube-video, jossa malli oli kyllä hieman toisenlainen. 

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.

Ruotsi 800-luvulla (peruskouluversiona)

Joulukuun alussa Ruotsin valtion museot (Statens historiska museer) julkaisi maan peruskoululaisille tarkoitetun sivuston nasevalla nimellä Sveriges historia. Se kattaa ajan 800-luvulta nykypäivään eli myös yhteisen historiamme. Vilaistuani paria oppimistehtävää päätin käydä kunnolla läpi ja monipuolistaa samalla blogin sisältöä. Tällä kertaa 800-luvulla, jolloin ei ollut Ruotsia eikä Suomea, mutta ingressin perusteella viikinkiretket olivat käynnistymässä.

Tarjolla on kaksi oppimateriaalia: viikinkihauta ja -linna. Opimmeko mitään rauhallisesta arjesta ja maanviljelystä?

Laittamalla hiiren kuvan päälle selviää, että viikinkihauta on Birkasta ja tarkoitus on esineidensä kautta ymmärtää kenestä on kysymys ja miksi esineitä on niin paljon. Birkassa olen käynyt, mutta heti lyhyessä haudan esittelyssä tulee itselleni uutta tietoa: kyseinen ja monet haudat Birkassa on rakennettu puusta maanalaiseksi huoneeksi, jossa on lattia, seinät ja katto. No, näinhän voi ymmärtää ruumisarkunkin, mutta kyse on kuitenkin eri asiasta. 

Ennallistettua hautausta päästään vertaamaan arkeologin koruttomampaan piirrokseen. Yksi kerrallaan klikataan kuutta esinettä. Kannu on Reinin rannoilta ja koristettu ristillä, josta ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöstä, että Birkan nainen olisi kristitty. Tässä kohtaa olisi voinut todeta, että johtopäätöstä tukisi hautauksen esineellisyys. Hieno juomalasi on Ranskasta. Pronssinen kulho Irlannista. Kaulakorun helmet ehkä Kaukasukselta. Ei jää epäselväksi, että Birkasta on yhteyksiä moneen suuntaan, mutta oppilaalle jätetään mietittäväksi, mitä hauta voi kertoa yhteyksistä, mikä ei ole alkuunkaan niin yksinkertaista kuin todeta, että yhteyksiä oli. Lisäksi kysytään, miksi nainen haudattiin kaukaisten eikä kotimaisten esineiden kanssa. Tämähän meni vaikeaksi heti aluksi.

Myös Trelleborgissa olen käynyt. Pikaisesti ja fiilistellen. Oppimateriaali oli siis tarpeen ja introsta selvisi, että linnake oli jokseenkin selvästi valvonut maaliikennettä rannalta kohti pohjoista eli Lundia ja Uppåkraa. Menneisyyttä ja nykyisyyttä rinnastavaa karttaa klikkaillen selviää, että samalla kohdalla on edelleen tie. Tämä olisi ollut hauska tietää paikan päällä. Rannan siirtymistä ja kadonnutta vallihautaa en pari kesää sitten osannut ajatella. 

Ymmärsin sentään yhdistää rakennelman esi-isääni Hararld Sinihampaaseen. Oppimateriaalissa hänet mainitaan vain lyhyessä videossa. Itse tekstissä sanotaan (käännöksenäni) "Emme tiedä kuka rakensi linnan. Ehkä se oli paikallinen rikas henkilö. Vastaavia rakennuksia on jopa Alankomaissa ja Puolassa. Ehkä inspiraatio tuli sieltä suunnasta." Vasta alempana todetaan, että viisi vastaavaa tunnetaan Tanskasta ja myönnetään, että niillä voi olla ollut jotain tekemistä varhaisen tanskalaisen kuningaskunnan luomiosen kanssa. Mielenkiintoista. Siis se, kuinka mahdollinen tanskalaisuus pitää piilottaa eikä samanaikaisia Jellingen kiviä tuoda esille.

Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.