Stralsundista konekäännettyä

Vuosikymmeniä Hohenthaleista kirjoittamisen ongelmana on ollut, että isä ja poika palvelivat Stralsundissa Kuningattaren jalkaväen henkirykmentissä ja sekä kaupungista että rykmentistä on ollut vaikea löytää tietoa tahi tutkimusta. (Kyseessä kun ei ole Viaporissa vaikuttanut Leskikuningattaren henkirykmentti.) Merkittävä muutos tilanteesen syntyi kun selvisi, että saksalainen väitöskirja Stralsundin sotaväen ja kaupunkilaisten yhteiselosta (*) oli julkaistu. Ryntäsin ostamaan, vaikka saksankielen taitoni on jotain olemattoman ja alkeellisen väliltä.

Plan öfver Stralsund

Vitkuttelun jälkeen tartuin tällä viikolla kirjaan ja kännykkään, jossa on Googlen käännössovellus, jolla kuvista saadaan teksti jotenkuten irti ja käännettyä englanniksi. Onneksi Oldachin kirja oli rakenteeltaan selkeä ja hiffasin aloittaa tiivistelmästään. Uskon oikein ymmärtäneeni seuraavaa itseäni kiinnostaneista asioista. (Stralsundista kiinnostuneiden lisäksi suosittelen väitöskirjaa ehdottomasti vertailuaineistoksi 1700-luvun värvättyjä rykmenttejä ja linnoituselämää totisesti tutkiville. Lähes kaikki mahdolliset aspektit ovat mukana.)

Ruotsille suuren Pohjan sodan (ja vuoden 1720 monivaiheisen rauhanteon) jälkeen jääneellä Pommerin alueella Stralsund oli ainoa linnoitus eli kyseessä merkittävä paikka, johon myös sijoitettiin alueen hallinto (s. 14-15, 44-45, 406). Stralsundin suojaksi komennettiin sodan jälkeen Länsi-Göötanmaan viisikäsrykmentti ja osia Upplannin viisikäsrykmentistä, joita yhdessä vuodesta 1722 kutsuttiin nimellä "Drottningens livregemente till fot" (s. 47). Vaikka nimi viittaa henkivartioon, rykmentin tarkoitus ei ollut kuningattaren (lähi)suojelu, vaan pysyminen Stralsundissa (s. 102).

Tämä tarkoitti, että noin 8500 asukkaan kaupungin piti majoittaa noin 1600 miestä ja lähes saman verran naisia sekä lapsia. Kaupungissa kun ei ollut parakkeja. Vuosisadan aikana kaupunkiin sijoitetut joukot vaihtelivat, mutta eivät vähentyneet vaan kasvoivat (s. 414, 461).

Sotilaiden etujen vastaisesti maistraatti päätti vuonna 1725 korvata määräysten mukaan upseereille ja sotilaille kuuluvan majoituksen ja luontaisedut könttäsummalla, joka tuskin riitti markkinahintaiseen vuokraan (s. 243). Heinäkuussa 1727 valtiopäivät hyväksyivät käytännön nostaen korvaussummia hieman (s. 143, 243, 407).

Majoitusolosuhteet eivät siis olleet vetovoimatekijä uusia sotilaita värvätessä. Kun alkuperäiset ruotsalaiset sotilaat poistuivat rivestä, uusia rekrytointeja ei saanut tehdä varsinaisesta Ruotsista (mukaan lukien Suomi), jonka miehet haluttiin siellä palveleviin rykmentteihin. Niinpä Stralsundiin värvättiin markkinahinnoin miehiä Ruotsin hallinnassa olevalta alueelta sekä myös merkittävässä määrin sen ulkopuolelta. Ainoa raja, jota ei saanut ylittää oli protestanttinen usko (s. 75, 400-402). Armeijassa siis arkikieleksi lienee vaihtunut saksa, jota tietenkin käytettiin kaupungillakin.

Värväyksen helpottamiseksi siirryttiin elinikäisestä palvelusta määräaikaiseen (s. 402). Tämä varmaan helpotti myös armeijasta heikkokuntoisuuden takia eronneiden huoltoa (s. 415). Mutta ei lopettanut värvättyjen miesten karkaamista, joka oli merkittävä ongelma (s. 409-410).

Yksi syy karkailuun oli se, että sotilaiden päätyö linnoituksilla oli raskasta. Ja vaati työvoimaa. Esimerkiksi kaupunkiin 1730 lisätty rykmentti ei ollut tarkoitettu kohentamaan Stralsundin puolustusvalmiutta pelkällä läsnäolollaan, vaan heitä tarvittiin rakennustöihin (s. 230-231). Linnoitus, jonka pohjana oli kaupunginmuurit, oli toki ollut olemassa jo kauan, mutta vahvistuksia, uudistuksia ja korjauksia vaadittiin (s. 223-227). Olihan Stralsundin piiritys suuren Pohjan sodan aikana päättynyt sitä puolustaneen Ruotsin häviöön. Aiemmasta, vuoden 1678 sodasta on tämä tilannekuva.

Beleg van Stralsund 1678. Jan Luyken 1680. Rijksmuseum

Vääpelinä ja myöhemmin vänrikkinä Stralsundissa vaikuttanut esi-isäni on voinut olla mukana värväyksessä ja varmasti perehtyi linnoitustyön ja mahdollisten karkurien valvontaan.

Ennen Pommerin sotaa Stralsundin joukot eivät kokeneet mitään sotilaallista. Hattujen sotaan heistä komennettiin 280 miestä (s. 84-85), mutta ilmeisesti esi-isäni ei ollut joukossa, sillä ansiolistassaan ja läpikäymissäni rullissa ei ole mitään tähän viittaavaa.

Neuer Pommersch-Rügianischer Staats-Kalender (1749)

Hän oli kylläkin hakenut ulkomaan keikan avulla kokemusta, jonka avulla pääsi nousemaan vääpelistä luutnantiksi. Suoritus oli merkittävä, sillä huomattava osa upseerien paikoista täyttyi paikallisella aatelilla, joka oli saanut niihin etuoikeuden. (s. 132-135). Esimerkiksi vuonna 1735 ylemmät upseerit olivat kaikki aatelisia ja vänrikeistä, luutnanteista sekä rykmentin huoltopäälliköistä 57,1% (s. 442). Silminnähtävää oheisessa vänrikkilistauksessakin. Tämä lienee yksi selitys luutnanttina kuolleen pojan siirtymiselle Stralsundista Pohjanmaalle sekä nimeensä toisinaan lisäämälle von:lle.

(*) Robert Oldach: Stadt und Festung Stralsund. Die schwedische Militärpräsenz in Schwedisch-Pommern 1721–1807. Quellen und Studien aus den Landesarchiven Mecklenburg-Vorpommerns, Band 20. 2018

J. K. Blogia kaivellessani huomasin kuulleni Pommerin historiaa tutkinutta Jens E. Olesenia vuonna 2015. Esi-isäni keikkaa Ranskan armeijassa olin selvitellyt samana vuonna. Stralsundissa kävin viime kesänä: AR 14: Entisessä Etelä-Ruotsissa I, AR 15: Entisessä Etelä-Ruotsissa II, AR 16: Entisessä Etelä-Ruotsissa III . Von-lisäilystä kirjoitin näkemyksiäni syksyllä 2018. Yritykseni selvitellä esi-isien vaimojen taustoja eivät ole syksystä 2017 paljoa edistyneet. Yksi Oldach "anti" oli muuten vahvistus siitä, että rykmentin kirkonkirjat tuhoutuivat II maailmansodan pommituksissa. En viitsi linkittää kirjoituksia, joissa kerron maksaneeni maltaita ammattisukututkijalle, jonka lähetin käymään läpi väärien seurakuntien hakemistoja.

AR 16: Entisessä Etelä-Ruotsissa III

Luulin, että minulla oli Stralsundin hotellihuoneen luovutuksen jälkeen hyvää aikaa seikkailla Rügenillä, sillä olin jo ehtinyt unohtaa edellisen päivän navigaatiohaasteet ja rataristeyksien aiheuttamat viiveet. Niinpä lähdin reippaasti etsimään Klaes Jacob Hohenthalin appivanhempien pitäjäkirkkoa ja mahdollisesti kotitilaansakin, joiden nimet olin edellisenä iltana palauttanut mieleen verkossa onneksi olevasta Genos-artikkelista. (Älkää seuratko tätä mallia! Valmistautukaa ajoissa ja kunnolla.)

Kun harhaan navigointien jälkeen olin vihdoin oikealla tiellä Gustowin kirkko löytyi sen varrelta helposti. Seurakunnan kirjoihin pantiin ainakin Klaes Jacobin anopin kuolema Hohenthalin artikkelin mukaan. Wikipediassa on kirkosta sivu, jota en tietenkään edellisenä iltana hotellissa lukenut. (Älkää seuratko tätäkään mallia!) Keskiaikainen, kuten arvelinkin. Tosin arkistoidun paikallissivun mukaan merkittävästi uudelleen rakennettu 1700-luvun alussa.

Sitten tila Kransdorf. Googlen kartasta löysin vain saman nimisen tien ja perstuntumalta arvelin sen johtavan saman nimiselle tilalle. Näin olikin ja kyltityksestä tiedän olleeni oikeassa paikassa. En kyllä tiedä mikä paikka se nyt on sillä paikalla oli liikaa autoja tavalliseksi tilaksi. Näin myös kahvilan. Onneksi en jäänyt ottamaan siitä selvää, sillä loppujen lopuksi pääsin lauttasatamaan vain vartin ennen lähtöselvityksen sulkeutumista.

Googlen kartan sijaan kunnolla etukäteen valmistautuen olisin videon Finding German Villages for Genealogy and Family History with James M. Beidler katsottuani tutustunut siinä vinkattuun sivustoon MeyersGaz, enkä vain työntänyt videota kirjanmerkkeihini. Sivustolta olisi yksinkertaisella haulla löytynyt Kransdorfin tiedot 1800-luvulla tehdystä maantieteellisestä teoksesta sekä sen sijainti yksityiskohtaisessa 1800-luvun lopun kartassa. No, ainakin olin oikeassa paikassa. Mutta vasta tuosta vanhasta kartasta hahmotin, kuinka (suhteellisen) lähellä rannikkoa tila oli, eli ei ylettömän kaukana Stralsundista.

Vuosien varrella tekemäni verkkohaut tästä tilasta ja appivanhemmista ovat lähinnä osuneet äitini serkun saksaksi kirjoittamiin tiedusteluihin. Koska kyse ei ole suorasta esi-isästä en ole varma olenko edes koskaan tarkistanut appiukon tietoja Lewenhauptista. Varmuuden vuoksi liimaan sivulta 426 tähän:

Kransdorf ei siis ilmeisesti ollut sukutilansa. Ehkäpä vaimonsa? Tai vain ostos armeijayksikön sijainin lähistöltä. Torsten Hohenthalin artikkelin perusteella mies eli vielä 1767. Hohenthal lainasi sanomalehti-ilmoitusta, jossa kapteeni kuulutti karannutta poikaansa 1762. Tätä en ole digitoiduista lehdistä löytänyt, mutta ilmeinen jatko tuli eteen todistaen, että sukua oli vaikea löytää jo elinaikanaan. Tai tarkemmin katsoen etunimissä on eroa, oliko kaksi poikaa kateissa vai etunimet 30 vuodessa unohtuneet?

AR 15: Entisessä Etelä-Ruotsissa II

Tulin Stralsundiin maanantaina, joten ainoa mahdollisuus kurkata kulttuurihistorialliseen museoon oli seuraava aamu ja läpijuoksuun oli käytettävissä puoli tuntia. Joku suomalainen oli TripAdvisoriin valittanut, että tekstit olivat vain saksaksi. Tämä ei pätenyt alakerrassa, joka näytti niin uudelta, että oli varmaan äskettäin uusittu.

Alakerran isot teemahuoneet kertoivat kaupasta (alkaen pronssikaudesta) ja käsityöstä. Merkityksellisin silmiin osunut esine oli keskeltä kaupunkia löytynyt 1700-luvun puulautanen. Kaikki ei ollut täälläkään loistoa! Loistoa oli kyllä kiistatta huoneessa, jossa esiteltiin kaksi viikinkiaikaista kulta-aarrelöytöä. Hienoja olivat, mutta nosto kaupungillakin näkyneeseen mainosjulisteeseen antoi odottaa vähän enemmän.

Yläkerrassa tekstit olivat vain saksaksi. Kronologisesti mentiin ja tyylikaman joukossa kerrottiin historiastakin. Aikani paloi (ja enemmänkin olisin halunnut käyttää) kahteen hienoon sukutauluun, joista pienempi roomalaisten numeroiden perusteella vuodelta 1637. En saanut tolkkua, mistä suvusta oli kyse, mutta esitys rakenteineen ja kuvituksineen oli aivan ihana. Lasin heijastusten lomasta "joitakin" otoksia.

AR 14: Entisessä Etelä-Ruotsissa I

Aivan autoreissun suunnittelun loppuvaiheessa työnsin Google Mapsiin välin Karlskrona-Stralsund kuvitellen saavani reitin Sillan kautta. Mutta tarjottiinkin lauttayhteyttä Trelleborgista Rügenille. Kun sekä saari että kaupunki ovat osa esi-isieni Joachim ja Klaes Jacob Hohenthalin elämää, tilaisuus oli liian hyvä ohitettavaksi.

Viis siitä, että aika ja voimat eivät riittäneet kunnon suunnitteluun. Kun auton navigaattori Saksaan päästyä ohjasi tielle, joka liikennemerkkien mukaan oli poikki, olin hetken sormi suussa. Mutta Rügen on turistikohde, joten pysähdyin turisteille tarkoitetun kartan ääreen ja päätin käydä katsomassa jotain paikallista ennen kuin yrittäisin löytää toimivan reitin Stralsundiin. Uuden pienen navigaatiohäsläyksen jälkeen pysäytin auton Schloss Stykerin pihaan. 30-vuotisen sodan jälkeen 1648 kuningatar Kristiina lahjoitti sen (ja vähän muutakin) marsalkka von Wrangelille, joka muokkasi nykyisen ulkoasun (turistikylttien mukaan).

Jos matkabudjetti olisi ollut moninkertainen, olisin jäänyt yöksi. Mutta minun hotellini oli aivan Stralsundin vanhan kaupungin ulkopuolella ja uudesta lähtöpaikasta navigaattori löysi sinne tien.

Stralsundissa tai jossain sen lähistöllä isä ja poika Hohenthal asuivat kun eivät olleet sotimassa. Mitään elämäänsä liittyvää kohdetta ei ollut tiedossa, joten lähdin seuraamaan Stralsundin turistisivuilta löytynyttä listaa Ruotsin ajan kohteista. Koska turismi, ne olivat myös saaneet hienot infokyltit.

Kaupungissa oli tietenkin runsaasti vielä vanhempia rakennuksia, jotka olivat olemassa myös 1700-luvulla. Tämän kaupungin kuulumista maailmanperintölistalle ei tarvinnut ihmetellä!

Ensimmäisenä "ruotsalaisista" rakennuksista löytyi 1726-30 valmistunut "hallintopalatsi", jossa kenraalikuvernööri asui ja edusti.

Raatihuoneentorin kulmalla oli vuonna 1680 pystytetty rakennus

ja itse torilla 1748-1751 valmistunut komentajan talo, joka on ainakin nykyään vaaleansininen.

Postitalo valmistui 1736, mutta on sittemmin muokkaantunut m.m. II maailmansodan pommituksissa.

Seuraavana aamuna kävin vielä Marian kirkossa jossa piti olla "Porissa" syntyneen kreivi Lillienstedtin hautamuistomerkki. Ilmoitustaululla oli siitä kuva, mutta jos ymmärsin tekstin oikein niin laitos oli korjauksessa. Poissa joka tapauksessa.

Venähtänyt piipahdus Pommerissa

SLS:n syksyn seminaarisarja jäi ensikäynnin  jälkeen väliin, enkä ole kaivellut verkkosivuiltaan tallenteitakaan. Eilen hätkähdin huomaamaan, että viimeisellä kerralla puhutaan Pommerista, ja lähdin tänään paikan päälle, vaikka otsikossa oli uhkaavasti sana og eikä och. Esityksen jälkeen muita kuulijoita haastattelemalla selvisi, että Jens E. Olesen oli yrittänyt puhua skandinaaviskaa, mutta innostuessaan livennyt tanskaan. En ollut ainoa, jolla oli ymmärrysvaikeuksia.

Muta onneksi oli kuvia, joissa tekstit ruotsiksi. Minua kun pystyi hätkähdyttämään jopa kartalla postireiteistä, jotka kulkivat meren yli Pommeriin siinä missä Suomeenkin. Ja saivat etäisyyden näyttämään paljon pienemmältä. (On siis jäänyt lukematta Postimuseon verkkojulkaisu Postin talot ja tilat. Postitalot Pohjolassa ennen ja nyt, jossa Stralsundin postitoimisto vuodelta 1720 mainitaan. Karttaa kuvitukseksi hakiessani avatuksi tuli myös julkaisu Connecting the Baltic Area. The Swedish Postal System in the Seventeenth Century, jossa onkin mielenkiintoisen näköisiä artikkeleita. Mutta takaisin Pommeriin.)

Jos ymmärsin oikein, niin Olesen selitti ruotsalaisten tehneen verotusta varten alueen ensimmäiset tarkat kartat (Matrikelkarten) - samaa sarjaa kuin Suomessa maakirjakartat. (Saatavilla digitoituina!) He veivät alueelle oman lakisysteeminsä. Mutta eivät "vapauttaneet" maaseudun väkeä, mikä houkutteli Ruotsin aatelia alueelle. Ja Greifswaldin yliopisto, jossa Olesen itse työskentelee, oli tietenkin 1700-luvulla kaiken sivistyksen lähde. Mutta oliko se saksalaista vai  ruotsalaista sivistystä? Jos saksalaisuutta oli ennen Saksan yhdistymistä...

Raja-alueen historiankirjoitus tuli teemana esiin vasta loppupuolella ja siitä oli vaikeinta saada tolkkua. Omien tutkimustulostensa sijaan Olesen näytti kaaviota Andreas Önnerforsin väitöskirjasta Svenska Pommern : kulturmöten och identifikation 1720–1815 ja oli osin eri mieltä.

Sukututkimukseni kannalta tuskin menetin ymmärtämättömyydessäni mitään oleellista. Olesen muuten totesi sekä esityksensä aluksi että lopuksi saavansa yhteydenottoja ruotsalaisilta (ja suomalaisilta?) sukututkijoilta. Onkohan pystynyt auttamaan?

Mutta, mutta. Minulle osoittautui kuitenkin antoisaksi tai ainakin aikaakuluttavaksi epäonnistunut yritys löytää tähän kirjoitukseen jotenkin liittyvää kuvaa. Tarkistaessani Hohenthalien sukuhistoriaan liittyvää tilan nimeä, jotta olisi voinut hakea sen Matrikelkartenin yllä linkitetyltä sivustolta, avasin Genos-artikkelin. Jossa on maininta sanomalehtijutusta, jonka olin unohtanut. Ja joka tavallaan kuuluisi työn alla olevaan kirjaan. Googlauksella Stralsundische Zeitung löytyi digitoituna vuodesta 1772, mikä ei auta kun kaipasin vuotta 1762. Ei senkään jälkeen kun eräästä bibliografiasta löytyy rinnakkaisnimi Auszug der Neuesten weltbegebenheiten. Mutta kun kiinnittää huomiota sivuston nimeen Mecklenburg-Vorpommern. Digitale Bibliothek  herää ajatus mahdollisesta muusta hyödyllisestä sisällöstä. Ainakin jos osaisi saksaa...

Pommeri kutsuu...

Saksaan suuntautuvasta tutkimuksesta kerroin viimeksi tammikuussa. Silloin annoin saksalaiselle sukututkimusbyroolle tehtäväksi tarkistaa aikaisempien tutkijoiden esittämät syntymät kirkonkirjoista. Piti olla mielestäni simppeli juttu ja ihmettelin laskun loppusumman suuruutta.

Vielä enemmän ihmettelin sitä, kun sain tutkimusraportin. Tyyppi oli hakenut sukunimellä hakemistoista, ei siihen olisi pitänyt paria tuntia enempää mennä. Olisi pitänyt reklamoida, mutta olen niin huono valittamaan. Asiallisesti.

Entäs ne tulokset? Ei mitään, nada, abso-f***ing-lutely nothing. Skidit ovat syntyneetkin jossain muualla kuin Stralsundin kaupungin alueella tai sitten tulleet kastetuiksi seurakunnassa, jonka kirjat ufo on imaissut mukaansa. Tai jotain.

Nielin katkerat kyyneleet ja yritin unohtaa koko jutun. Onnistuin kohtuullisen hyvin, kunnes toissapäivänä huomasin rss-lukijani kautta Rötter-päivityksen: Följ med på släktforskarresa till Pommer. Kiinnostus heräsi heti eikä laantunut matkaohjelmaan tutustumisesta. Eli varausta menemään. Kielipuoli ruotsalaisten sukututkijoiden (lue:eläkeläisten) kanssa Saksassa ohjelmalla, johon on huolellisesti merkitty ateriat, joiden hintaan kuuluu olut. Mitä muuta siitä voisi tulla kuin antoisaa... Näen uusia asioita, saan kieliharjoitusta ja jos onnistun ymmärtämään jotain, opin jotain.

Alla oleva mimmi ei ole Pommerista vaan hieman lännempää Syltin saarelta. Viehättävän kuvan tarjosi jälleen kerran The Swedish National Heritage Board Flickrin kautta.

Takaisin Saksaan

Yllä oleva karttakuva BibliOdysseyn blogista ja alunperin vuodelta 1493 jättää Suomen reunaan (mutta kiitettävän irti Venäjästä) ja keskittyy Saksaan. Eli tällä teemalla, jatkaen siitä, mihin marraskuussa jäätiin.

... tein maanantaina tarjouspyynnön saksalaiselle sukututkimustoimistolle, josta minulla oli hyviä aikaisempia kokemuksia. Ottivat yhteyttä heti seuraavana päivänä eli asiakaspalvelun perusteet edelleen hallinnassa.

No, tämän kirjoitettuani asioista tuli monimutkaisempia. Tekemäni tarjouspyyntö koski kahta asiaa. Ensimmäinen oli alkuperäinen tarpeeni: pitäisi tarkistaa pari aatelismatrikkelia, joita Suomesta ei löydy. Mutta olin myös koonnut kyseistä pariskuntaa koskevat tietoni ja todennut ne varsin heikoiksi ja osin ristiriitaisiksikin. Joten toiseksi pyysin lastensa kasteiden tarkistusta Stralsundin kirkonkirjoista.

Saksalainen setä hankki alihankkijaltaan työmääräarvion jälkimmäiseen, mutta ei sitten suostunut sanomaan mitään aatelismatrikkeleista. Muuta kuin viittasi niihin epäluotettavina. Minun järkeni puolestaan sanoi, että ne oli tarkistettava ennen kuin laitan satoja euroja arkistotyöhön. Saksalainen setä ei suostunut uskomaan, minä kyllästyin jankkaamaan ja keskustelu jäi siihen.

Olin myös saanut (myöhäisen!) älynväläyksen. Painettua materiaalia voisi edullisemmin (ja helpommin) saada käsiinsä asioimalla suomeksi Kansalliskirjaston kaukolainapalvelun kanssa. Vaikeuksia oli siinäkin, sillä 1800-luvun puolella painettuja matrikkeleita ei saanut mistään lainaksi eikä minulla ollut tarkkoja sivunumeroita kopiointiin. Vihdoin Tanskan kuninkaallisesta kirjastosta löytyi lukutaitoisia ihmisiä, jotka löysivät oikean suvun tiedot kopiokoneeseen syötettäviksi.

Kopiot nähtyäni jouduin toteamaan, että ne tosiaankin olivat aatelismatrikkelin antia eikä Elgenstiernan tapaista sukuselvitystä. Lupaavasti niissä oli kylläkin esitetty esiäitini ikäluokkaa edustava mies, joka palveli Ruotsin armeijassa Pommerissa samaan aikaan kuin kyseinen esiäitini haksahti ei-aatelisen ruotsalaisen upseerin syliin. Eli ei mahdotonta, että mimmi kuuluu perheeseen ja minä voisin kopioida matrikkelista vinon pinon aatelisia esivanhempia päätyen Skotlannista 1200-luvulla lähteneeseen hemmoon...

Mutta amerikkalaisia lainaten. sukututkimus ilman lähteitä&lähdeviitteitä on mytologiaa (*). Eli uusi keskusteluyhteys saksalaiseen setään ja otteen löysäys kukkarosta. Itämeren eteläreunalla joutuu arkistoon maksamaan sisäänpääsymaksun! (Tai sitten minua petetään laskutusperusteissa.)

(*) Toistaiseksi tietoni ovat aatelismatrikkeleiden ohella peräisin artikkeleista
Torvald Hohenthal: Vanhan vaakunan vaellukset. Genos 34(1963), s. 57-60
Torvald Hohenthal: Ett heraldiskt fynd och en fråga.Genos 47(1976), s. 87-88

Murphyn lakia seuraten ylemmässä mainittu vuonna 1708 painettu julkaisu ei ole osunut Googlen skanneriin. No sainpas syyn palauttaa muistiin saksalaisen digitaalikirjaston: Münchener Digitalisierungszentrum (MDZ). Olen minä kyllä jonkun toisenkin joskus nähnyt? Jossa oli ruotsalaistakin materiaalia?

Saksaan päin

Noin vuosi on vierähtänyt Lontoon käynnistä, jolloin kirjakaupasta tarttui mukaan Simon Winderin Germania: A Personal History of Germans Ancient and Modern. Näytti popularistiselta katsaukselta ja ajattelin, että esivanhempien maan historiaan olisi hyvä saada otetta. Mutta Winder ja minä osoittauduimme vääräksi yhdistelmäksi. Aloitin kirjan ainakin kolme kertaa ja nukahdin kesken kaiken. Tällä viikolla kokeilin lukea loppulukuja ja keskittyminen petti jälleen. Täytyy hankkia joku Horrible histories tasoinen opus, jostain.

Minkäs verran minulla niitä juuria saksanmaalla sitten on? Isän puolelta Lyypekistä lähtenyt Gabriel Gottleben sekä todennäköisesti myös Viipuriin päätyneitä porvareita. Äidin puolelta Vaasaan saapuneet Nagelit, Ruotsin kaivoksille rekrytoidut Lybeckerit sekä kahden Hohenthalin vaimot. Kartalle aseteltuna suhteellisen pohjoisesta Saksasta lähtöisin kaikki, ei mitenkään yllättävästi. Sen sijaan yllätyn iloisesti, jos alla oleva Google kartta näyttää viisi paikkamerkkiäni. Kyseinen palvelu ei ole ollut ystäväni.


Näe Saksalaiset juuret isompana karttana

Gottlebenin juuria olen yrittänyt selvitellä, mutta nämä muut ovat jääneet (vielä) vähemmälle yritykselle. Hohenthalien osalta olen ajatellut, että muut ovat jo kaiken yrittäneet, mutta viime viikon lopulla juolahti mieleen, että jos eivät olekaan. Ainakin voisi tarkistaa Torsten Hohenthalin Genos-artikkeleissaan mainitsemia lähteitä?

Niinpä kävin lauantaina tiirailemassa aatelismatrkkeleita Kansalliskirjastossa (ja myöhemmin huomasin, että sama nide olisi ollut verkossakin). Luin G-gruppenin sivuilta ohjeistusta saksalaiseen tutkimukseen ja totesin aivan liian haastavaksi ja vaativaksi sielunrakenteelleni. Joten tartuin (virtuaalisesti) lompakkooni ja tein maanantaina tarjouspyynnön saksalaiselle sukututkimustoimistolle, josta minulla oli hyviä aikaisempia kokemuksia. Ottivat yhteyttä heti seuraavana päivänä eli asiakaspalvelun perusteet edelleen hallinnassa. Ties vaikka joulupukki toisi minulle lisää aatelisia juuria? Niitä odotellessa voisi vaikka tavata Pommerin ruotsalaista aikaa esittelevää sivustoa.

Oli Joakim Hohenthalin vaimo aatelinen tai ei, Stralsundissa asuessaan pariskunta on varmasti nähnyt Katharinenkirchen, josta alla oleva viehättävä kuva Wikipediasta. Sen myötä nimipäivätoivotukset Katariinoille, Kaisuille, Kaisoille yms!