Anolan vouti Anders Larsson ja Spihlbom-nimen käyttäjiä

Monien satakuntalaisten sukututkijoiden tauluissa - mukaanlukien omani - on Kiukaisten Jaakkolan emännän isänä Anolan vouti Anders Larsson Spilbohm. Minulla ei ole tiedossa mihin tämä perustuu eikä tietoa eräällä postituslistalla vuonna 2007 kuulutellut tutkija mielestäni ole saanut julkista vastausta.

Mitä Andersista sitten tiedetään? "Nakkilan Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika (Spilbom-sukua) ja Elsa Juhontytär" kirjoittaa Hugo Lagström Genos-artikkelissa Porilaisia Sticku-sukuja Alex Paltschikin aineistoon viitaten.

Sukututkijat ovat tehneet hänestä myös nimismiehen, eli esiintyykö jo Loimaan käräjillä 1634? Tai lampuotivoutina Kokemäen käräjillä 1651 ja Huittisten käräjillä 1652 (sama)? Kokemäen käräjillä 1652 on rälssivouti Anders Larsson. Ulvilan käräjillä on samana vuonna lampuotivouti Anders Larsson, joka on selvästi Anolasta. Samoin Ulvilan käräjillä 1654. Rälssivoudiksi Anders Larssonia kutsutaan Kokemäen käräjillä 1655.

Tähän mennessä Andersille oli jo kertynyt perhettä, sillä Ulvilan käräjillä 1657 mainitaan hänen hankkineen lapsilleen kotiopettajan. Tämä oli ylioppilas Johannes Jacobi, mikä ei riitä yksiselitteiseen yhdistämiseen Kotivuoren matrikkelin ylioppilaisiin. Ja kyseessä on voinut olla Uppsalankin ylioppilas, sillä pöytäkirjassa on myös maininta Andersin matkasta Ruotsiin. (Kuva ylioppilaasta kirjasta 'Kuvallinen Suomen historia vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons)

Yhteys Anolaan on selvä Huittisten käräjillä 1657, jolloin Andersin tittelinä lampuotivouti. Läsnä Ulvilan käräjillä 1659 käräjävaltutettuna ja Anolan voutina (sama).

Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter mainitaan Ulvilan käräjillä 1674, Kokemäen käräjillä 1675 (sama, sama) ja Ulvilan käräjillä 1678. Ulvilan käräjillä 1682 (sama, sama) Anders Larsson muistetaan nimismiehenä ja mainitaan leski Elsa Johansdotter sekä poika Lars Andersson. Poika yksinään Ulvilan käräjillä 1683. Leski mainitaan nimeltä vielä Ulvilan käräjillä 1684, Ulvilan käräjillä 1688 (sama) ja Ulvilan käräjillä 1690.

Missään Tuokon kortissa Andersilla ei ole sukunimeä, mutta Spihlbom ilmaantuu lähteisiin pian hänen kuolemansa jälkeen. Patronyymitön Lars vuonna 1700 voisi olla jo mainittu poika? Ilmoniemen luettelossa Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880 hän on numero 466:

Spihlbom (Spillbom), Lauri (Henrikinpoika?). Main. 1699. eli 1710. Sedäksi mainitaan porv. Simo Pärttylinpoika Rotkerus. Sisaren kotipaikaksi ilmoitetaan 1679 Tukholma.
P:o Kaarina Henrikintytär, eli 1710.
Ei Henrikinpoika, vaan Antinpoika. Vhmt Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika ja Elsa Juhanantytär. "Sedäksi" mainittu Simo Rotkus olikin ilmeisesti vaimon setä.

Tosin SukuForumin keskustelussa on löydetty pääkatselmusluettelosta 1716-1720 Kokemäen Haistilan sotilas, Upsalassa vuosien 1651-1655 välillä syntynyt Lars Andersson Spijhlbom.

Toinen Tuokon Spihlbom on Johan, jolle mainitaan vuonna 1682 patronyymi Andersson ja selvästi sotauralla.

korpraali Ulvilan Vanhakylässä 1682 (jutussa mainitaan äiti, mutta ei tämän nimeä), korpraali 1686, 1686, korpraali 1693, qvartermästare 1695, 1696, 1698 , korpraali 1689, 1690, 1692

Kylän perusteella löytyy Ulvilan SAY:n 1674-1693 sivulta 21 Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter, jolla on tytär Margareta, joka mainitaan naimattomana 1681-1684. Leski Elsa on kirjattu viimeisen kerran 1688.

Edellisestä SAY:stä 1654-73 (s. 47) näkyy, että Anders Larssonin perhe oli asettunut tilalle vuonna 1665 ja että perheeseen kuuluivat poika Johan (maininnat 1668-1670), tytär Karin (1668-1671) ja tytär Elsa (1670 ja 1673). Näistä Johan on käytänöllisesti katsoen varmasti edellä jo mainittu.

Yllä mainitussa SukuForumin keskustelussa on esitetty Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista tuomiokirjaotteet

KA mf. ES 1925 (mm 12) Ulvilan käräjät 25.–26.6.1680 f. 46v (Länsman Erich Herpman); KA mf. ES 1927 (mm 16) Ulvilan käräjät 18.–20.9.1688 s. 352 (För detta Lensmannens härsammastädes Sahl: Anders Larssons änckia hustru Ellssa Johansdotter i Gammelby leet igenom sin Måg Ombodzmannen på Sonnääs gård Erich Harpman anmähla); [...]
KA mf. ES 1143 (a 5) Porin RO 4.4.1698 s. 24 (Befalningzman på Sonnäs Wälb:de Erich Harpman)

Sunniemen vouti on siis naimisissa Andersin ja Elsan jonkun tyttären kanssa vuonna 1688. Ericin sukunimellä on vaihtoehtoisena kirjoitusasuna Hartman (1674, 1679 (nimismies), 1681, 1682, 1682, 1684, 1688, 1689, 1689, 1689, 1690, 1690, 1692, 1692, 1693, 1694, 1694, 1695, 1699). Se esiintyy edelle linkitetyssä SAY:ssä Elsan kanssa samassa taloudessa 1677-80, kuten Forum-keskustelussa huomautettiin. Hyvin todennäköisesti yksi Elsan tytär oli siis SAY:ssä näkyvä Ericin vaimo Lisa.

Porin ympäristössä koettua (2/2)

Reposaaresta lähtiessä poikkesimme Kappelinluodolle, jonka löytämistä helpotti huomattavasti menomatkalla huomattu viittta, jota oli erittäin vaikea nähdä toisesta suunnasta. Paikkaan tuntuu liittyvän enemmän tarinaa kuin faktaa, mutta "Kappelinluodolla oli vielä 1850-luvulla tapana järjestää kesäisin jumalanpalveluksia." Sementillä sidotulla kivirauniolla ei kuitenkaan liene näiden kanssa tekemistä. Onpahan muistomerkki.

Läheisellä Lampaluodolla on asunut 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa  useita esivanhempiani eli retkeen saatiin ripaus sukuhistoriaakin.

Yyteri ei ollut alkuperäisessä retkiohjelmassa eli siitä minulla ei ollut materiaalia mukana. Mutta paikasta oli ollut puhetta kesän mittaan ja parhaan muistini mukaan tein nyt elämäni ensivierailun tälle eksoottiselle rannalle.

Paikan päällä infotauluista oli mahdollisuus lukea niin rannan geologiasta kuin historiastakin. Jäi kuitenkin hieman epäselväksi miten rippikirjoissa usein näkemäni Ytterö muuttui Yyteriksi. Ainakaan Matkasuuntia Suomessa 1/1888 ei puhu hiekasta mitään, vaan "Yyterin maakannaksella on sitäpaitse seivänlaisilla paikoilla erityisten kaupunkilaisten omistamia kesähuviloita" Lisätietoa huvilaelämästä sain Satakunnasta 16.9.1885. Jostain syystä tämä ei ollut osa seinätaulujen kertomusta, joka alkoi 1900-luvun alun työläisillä.

Kotimatkalla teimme vielä toisen koukkauksen Nakkilaan, josta sivusto Aikamatka Satakunnassa oli linkittänyt houkuttelevan näköisen tehtaanpatruunan 20-luvun asuinrakennuksen, josta en ollut aiemmin tietoinen. (On muuten myynnissä.)

Se osoittautuikin näkemisen arvoiseksi pelkästään ulkopuoleltakin ja mielenkiintoinen oli myös tehdasalueella näkemämme puurakennuksen arkkitehtuuri. Sen käyttötarkoitus jäi tuntemattomaksi paikan päällä, mutta maanantaiaamuna kysyin työpaikkani nakkilalaiselta, joka sanoi oitis "Karhula" ja "suojeluskunnantalo". Näillä avainsanoilla löytyi verkostakin tietoa. 

Porin ympäristössä koettua (1/2)

Lauantaina ilma näytti niin lupaavalta, että tartuin kesälomalla sateen vuoksi väliin jääneen kesäretken materiaaleihin ja houkuttelin autonkuljettajani ratin taakse.

Ensimmäinen kohde oli haastavin. Sydän-Satakunnan ja Jokilaakson kesänumerossa Nakkilan Rieskaronmäen esittelyn loppukappaleessa Harri Vallin oli todennut, että "Suomalaisentieltä jatkuvan peltotien varrelta paikalle opastaa vain vinossa oleva tienviitta, josta on vaikea edes päätellä, missä suunnassa kohde on."

Meidän piti jopa tienviitta löytääksemme turvautua niinkin rankkaan toimeen kuin paikalliselta kysymiseen. He olisivat todennäköisesti osanneet auttaa edemmäskin, vaikka "ei siellä mitään ole", mutta intoa lisähaastatteluun ei ollut ja niin hautaröykkiö ja pronssikauden asuinpaikka jäivät näkemättä. GPS ja suunnistuskartta seuraavalle muinaismuistometsästykselle. Kaksi hannunvaakunamerkkiä eivät riittäneet.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Matkalla ihailimme Anolan kartanon superhienoa tiilistä talousrakennusta.

Rieskaronmäki on mainittuna sivustolla Aikamatkalla Satakunnassa ja sieltä taisin löytää kaikki muutkin retkikohteet, joista seuraavana oli vuorossa Reposaari. Edellisestä ja ainoasta käynnistäni oli reilusti yli vuosikymmen. Paikan päältä löytyneen esitteen mukaan siitä suunniteltiin aikanaan Suomen pääkaupunkia?! Jotain erikoisuuden tavoittelua voi sanoa olevat monikulmaisissa kirkossa ja tapulissa. Ja kadun suoruus voi olla vain suunnittelun tulos.

Erillisenä kohteena Reposaaresta mainittiin verkkosivuilla Linnakepuisto, jossa on jäänteitä 30-luvulla rakennetusta rannikkopuolustusasemasta. Luulin, että hyvällä onnella löytäisin metsästä jonkun betoninpalan, mutta kysessä olikin äskettäin kunnostettu kohde infotauluineen ja kulkureitteineen. En malttanut pysyä nuolien perässä, mutta kokemus oli silti positiivinen.

Johan Saren, kuolemaan asti koottuna

Vuosia sitten olin tehnyt Hiski-haun kartoittaakseni Sareneja, joita voisi liittää Kiikalan kirkkoherra Laurentius Sareniuksen jälkeläisiin. Ulvilasta löytyi Johan Saren, joka sai pojan Simeon 24.11.1749. Löysin hänet vaimoineen Lammaisten Keskipereestä, mutta jäljet eteenpäin ja taaksepäin puuttuivat.

Kokemäen käräjiä läpikäydessä osui silmiin Johan Gabrielsson Saren, mikä tuntui lupaavalta, sillä juuri Gabriel Saren, Laurentiuksen pojanpoika, on esi-isäni. Muutama kuukausi sitten minuun otti yhteyttä Sarenius-yhteyttä etsivä sukututkija, joka oli löytänyt Gabriel Sarenin ja Maria Jobbin Johan-pojan syntymän Turusta 20.5.1723.

Sukuyhteyden näin saatua vahvistusta rustasin tiedustelun SatakuntalaisSuvut-listalle. Sitä kootessa tein vielä Hiski-tarkistuksia ja huomasin Ulvilasta Gabriel-pojan syntymän 9.1.1765, vanhempina "fäh: Johan Gabrielss:" ja "Wallb: Andersdotter". Mutta kastemerkinnän Soinila-kylässä ei rippikirjan puolelta tärpännyt.

Alle 24 tunnissa sain vastauksen! Johan ja Valpuri ovat Ulvilan Masian rippikirjan 1744-1750 sivulla, Johan ammatiltaan sotilas. Seuraavassa rippikirjassa Johanilla on sukunimi Frimodig, joka oli edellisessä rippikirjassa saman sivun toisella sotilaalla. Hämäävästi nyt syntymäaikana 18.6.1725. samoin kuin seuraavassa Ulvilan rippikirjassa. Joko jossain vaiheessa on tapahtunut sekaannus tai Gabrielin ensimmäinen Johan-poika kuollut ja toinen ehtinyt syntymään Tyrväällä (mikä tekee tiukkaa muut lapset huomioiden). Tämä varaus muistaen, mitä saadaan ulvilalaisesta tietää?

Erään listalaisen ansiosta, että:

Johan Gabrielsson Frimodig otettiin rekrytointikatselmuksessa 8.2.1750 sotamieheksi PJR:n Euran komppanian Masian ruotuun nro 104 (Kurittu ja Muntti). Läsnä linnoitustöissä Helsingissä kesäkuussa 1754 ja toukokuussa 1755. Läsnä tarkastus- ja päästökatselmuksessa 14.3.1758: ikä 30 vuotta, palvelusaika 8 vuotta, syntynyt Turun läänissä, naimisissa. Sai eron palveluksesta tyrän vuoksi tarkastuskatselmuksessa 22.2.1762.

Johanin edeltäjä ruodussa oli Mårten Mickelsson Frimodig ja seuraaja Olof Eriksson Frimodig (ent. Uhlsberg).

Seuraavassa Ulvilan rippikirjassa Masian kohdalla Frimodig-nimi on tosiaan toisten käytössä ja Johan sekä Valpuri poistuneet. Perhe löytyy seuraavaksi Nakkilan rippikirjasta. Siellä he ovat vielä seuraavassakin ajanjaksolla, jolloin muuttomerkintä vuonna 1769? (Rippikirjoissa näkyvät lapset ovat Matz s. 12.9.1752 , Andreas s. 8.11.1755, Anna Lisa s. 11.12.1758, Hedvig s. 25.11.1761 ja Gabriel s. 9.1.1765. )

Luin itse muuttokohteen Euraksi, mutta listalla minua auttanut näki sanan Cumo, joka oli tietenkin järkevämpi vaihtoehto. Lähdin selaamaan Kokemäen rippikirjaa takaapäin ja löysin perheen vuonna 1770 Kakkulaisten Hyytin sivulta. Jossa eivät ole enää seuraavassa kirjassa, mutta...

... vaikka itse en viitsinyt hakea, niin s-postikaveri jaksoi. Rippikirjassa 1772-77 Kakkulaisissa, 1778-87 Kakkulaisissa, 1791-96 Kakkulaisissa. (Olisi sitä ehkä voinut yhden kylän käydä läpi?) Viimeksimainittuun on Johanille merkitty kuolinvuodeksi 1789 ja Walborgille 1791. Hiskin Kokemäen haudatuista ei sopivia merkintöjä löydy etunimellä eikä paikalla hakemalla.