Virtuaalisesti Mäntässä ja lelumuseossa

Serlachius-museot on tuottanut Tarinasoitin alustalla kuusi mobiiliopasta, jotka hyödyntävät videoklippejäkin. Viime kesän käyntiäni oli ihan mukava muistella ja täydentääkin tietoja Göstasta ja Gustafista. Jos sopiva laite olisi ollut käytettävissä ja kädessä, olisin hyvinkin voinut katsoa useamman klipin paikan päällä. Jossa olisin voinut tarkistaa, onko Joenniemen komea navetta edelleen olemassa. Jäi Gösta-opastuksesta vaivaamaan.

Top 10 -opastus esittelee 10 taideteosta, joiden joukkoon on laskettu myös Göstan viinikellari. Mäntän julkisten veistosten kierros sisältää karttapojan, jonka avulla kohteita voi kiertää. Esittelyt ovat tekstiä. Osin samoja teoksia on Emil Wikströmin teoksia esittelevässä oppaassa.

Hauskin ja interaktiivisin oppaista on Apteekkarin työhuone, jossa voi tutustua Gustaf-museoon rakennetun interiöörin toimintaan. Videopätkien apteekkari näytti tutulta, joten epäilen, että nämä olivat jotenkin esillä museossakin. Niin tai näin, kävin koko materiaalin mielelläni läpi ja suosittelen nuorille ja varttuneemmillekin kosketukseksi apteekin toimintaan.

Mäntän jättäen, lämpimästi voin myös suositella Espoon Weegee-talossa toimivan lelumuseo Hevosenkengän Mummon muistelot -kierrosta, jossa

matkataan 80-vuotiaan Hilkka-mummon mukana menneisyyteen ja kuullaan, millaisia muistoja näyttelyn esineet hänessä herättävät. Hilkka on kuvitteellinen henkilö, mutta hänen muistonsa on koottu aitojen muistojen ja museon kokoelmatietokannan tietojen perusteella.

Lyhyissä pätkissä saa mukavaa rikastusta näyttelyn esineisiin, joita ei sisällöstä nauttiakseen tarvitse lähteä katsomaan.

Lelumuseon kuvailutulkattu kierros oli mielenkiintoista kuultavaa. Kuvailtiin esineitä, mutta ei kerrottu niistä juuri mitään.

Mäntässä ennen kirkkoa ja museoita

Eilisen museoraportin teemaa jatkaen.

Olet tullut Mäntän kylään jo Lauantaina puolipäivän aikana, päästäksesi kirkkoveneellä Keuruun kirkolle. Mutta kun kirkkomiehet vasta huomen-aamulla lähtevät matkaan, on sinulla kyllä aikaa silmäillä tienoon ihanuuksia ja omituisuuksia. Yhdellä puolen Mäntän kesä-keskievaritaloa on korkea Mäntänmäki. Siellä on lavea näky-ala. Länttä kohden näet Ruoveden ihanarantaiset järvet saarineen, lahtineen; niitä vesiä ehkä samassa joku pienoinen höyry-alus tai purjehinen jähti vakoilee. Pohjosessa levittää Keuruunselkä laveat vetensä, hyväillen välin jylhiä ja korpisia, välin suloisia rantojansa. Alati korviisi soiva sohina saa sinun huomaamaan tuota kapeaa sinihko vyötä, joka yhdistää Keuruunseljän Ruoveden järvien kanssa. Kyllä on tuo side kapea, mutta ei suinkaan niin siivo eikä rauhallinen; sillä siinä pauhaa etuisinna Mänttäkoski, siinä virtaa Melaskoski ja muita vähäisempiä. Etelässä ovat Kuohreveden seljät, ja idässä näkyy maamme synkkiä korpia. Kun näin olet katsellut seutuja, laskennet ehkä käydäkses katsomaan Mäntän koskea, johon on rakettu yksi saha.

K. A. Castrén: Kirkkomatka. Suomen Kuvalehti 22/1873

7 virstan päässä Vilppulasta on Mäntän paperitehdas (jonka omistaja hra G. A. Serlachius) samannimisen kosken varrella. Jos on saatavana venettä Vilppulasta, on vesitie kieltämättä edullisempi. Matkalla on kaksi koskea, Melanen ja Keskinen. Tämä tie on erittäin kaunis ja viehättävä. Mutta jos venettä ei ole saatavissa, on kuljettava "Högmannin" hevosilla tai oikein turistien tapaan jalkaisin. Mäntässä on Koskelan keskievari. Mäntässä on myöskin pakettikantimien tehdas. 2 1/2 virstan päässä Mäntästä on Mäntänvuori, josta voi nähdä koko Keuruun ja Kuoreveden ihanat lahdelmat. Vuorella on jo jotenkin ränstynyt katselulava, jonka pylväihin lukemattomat vieraat ovat nimensä piirtäneet. Mäntän ja Keuruun kirkonkylän väliä kulkee säännöllisesti höyrylaiva "Keuru".

Matkailu-ohjeita Suomessa 1/1887

Ote kartasta KA - Talousosaston registraattorinkonttori - Senaatin talousosaston AD-aktikartat ja piirustukset (kokoelma) - Ad -aktikartat ja -piirustukset - 1. Kartta Vilppulan-Mäntän rautatiestä sikäli kuin se kulkee Ruoveden pitäjän rajasta Mäntän asemalle ynnä ehdotus rautatiestä Mäntän tehtaan alueen ulkopuolelta Virtasalmen yli... (sto ad 1673/279 1899)

Mäntän tehdaskylä on nyt seutunsa väkirikkain ja edistynein paikka. Kylä on mitä ihanimmalla paikalla ajatella saattaa; komea Keurusselkä ja Mäntän tumma korkea vuori, josta näkyy peninkulmittain maita ja vesiä, juhlistavat sen ympäristöjä. Rakennukset ja maat ovat mitä siistimmässä kunnossa, sillä patruuna on ollut sitkeä ja ajanmukainen maanviljelijä. 

Kyläkirjaston Kuvalehti, B-Sarja no 9/1905, josta myös kuvat yllä ja alla

Sunnuntai Mäntässä

Kun on käytettävissä joustava ja kärsivällinen autonkuljettaja, voi Kokemäen ja Helsingin välissä koukata Mäntässä. Ja kun on pseudokulturelli ihminen on lähes tulkoon pakko päästä Mänttään katsomaan suurella mediahuomiolla (lue: kaksi sivua Hesarissa) avattu Serlachiuksen taidemuseon laajennus.

Valitettavasti pseudokulturelli ihminen on nähnyt kymmeniä länsimaisia taidemuseoita ja vaatii paljon ihastuakseen. Göstan pavilijongin kierron jälkeen olo oli "ai, tässäkö tämä oli" ja päärakennuksessa "joo, kultakauden suomalaista taidetta".

Käynnin pelasti positiiviselle puolelle kaksi kokemusta. Ensimmäinen näistä oli Eija-Liisa Ahtilan installaatio Tutkimuksia draaman ekologiasta 1. (Joka kannattaa katsoa aloittaen tasatunnilta. Omasta kokemuksesta pilaantui viimeiset minuutit tasatunnin kierroksen kuulutuksiin.) Ahtila tarkasteli (tavalla, jota seuralaiseni ei mieltänyt "taiteeksi") näkökulmia ja havainnointia. Vahvin ahaa-hetki oli toteamus siitä, että mitä pienempi eläin, sitä tiheämmällä taajuudella se pystyy havainnoimaan ympäristöä. Niinkuin historiaa voidaan tehdä tarkemmalla tasolla kun valitaan tarpeeksi pieni kohde.

Riiko Sakkisen Museum of No Art olisi voinut iskeä, mutta ei. Toinen kohokohta löytyi saaresta. Tai oikeastaan järvestä. Urho Keinäsen Kosto (1915).

Saaren jälkeen kohti Mäntän keskustaa. Edellisellä (eli ensimmäisellä) käynnilläni Mäntässä olin bussiretkellä, jonka piti käydä kirkossa, mutta järjestelyt olivat epäonnistuneet. Jäin siihen käsitykseen, että siellä oli jotain näkemisen arvoista. Olin oikeassa ja ihastuin suuresti Hannes Autereen puukaiverruksiin saarnatuolissa, alttarikaiteessa ja urkuparvella. Ihania yksityiskohtia ja sopivat hienosti keskiaikaista kuvakieltä tavoittelevaan arkkitehtuuriin.

Finaalina Serlachiuksen museon toinen osa, joka ei ollut auki bussiretken aikaan. Vanhan tehdaskonttorin arkkitehtuuri oli aivan upea! Samaa ihanaa funkista kuin television Poiroteissa kuolaamani.

Päänäyttelystä Paperiperkele olin lukenut blogiarvioita, joista muodostunut varauksellinen asenteeni muuttui ihastukseksi, sillä (ainakin) kokonaisuutena läpikäytynä (ja Metsäperkeleen nähneenä) kierroksesta sai G. A. Serlachiuksen elämästä kiitettävän monipuolisen kuvan. Erityisesti pidin siitä, että näkökulmia oli useita ja että niitä esitettiin rinnakkain.

Uusimpana osana museota aulan työntekijä mainosti apteekkihuonetta. Siellä oli monenlaista aktiviteettia, joista minua kiinnosti vain pukeutuminen ja valokuvan otto. Ämpärikaupalla miinuspisteitä siis siitä, että isoinkaan naisten jakku ei mahtunut päälleni.

Alakerran näyttely Gustafin enkelit vaikutti mielenkiintoiselta sekä toteukseltaan että aiheeltaan. Kursorisella vilaisullakin siitä sai jotain irti Mäntästä taidekaupunkina.

Yläkerrassa oli mahdollisuus nähdä neljä pienoismallia tehtaan ja kaupungin kehityksestä, joka oli erinomaisen hyödyllistä ulkopaikkakuntalaiselle. Lisäksi pääsi patruunan sihteerin, patruunan ja johtokunnan (?) huoneiden rekonstruktioihin. Työntekijöiden edustajat jonottivat ensiksi mainitun ovella ja olivat valmiita kertomaan tarinoitaan napin painalluksesta. Tähän museoon kannattaa varata sekä aikaa että energiaa.

Patruunan huonekaluissa oli lisää Hannes Autereen puukaiverruksia (joihin päivän ensikontakti oli saatu Joenniemen viinituvan ovissa). Ehdottomasti päivän tähtitaiteilija.

Tuore karttajulkaisu Mäntästä, hieman kritiikkiä

Eilen tuli spostilaatikkooni Serlachius-museoiden tiedote, jossa luvattiin uusi verkkojulkaisu, joka

tarjoaa historiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua suomalaisen paperiteollisuuspaikkakunnan, Mäntän vanhoihin karttoihin, suunnitelmiin ja ilmakuviin vaikka omalta kotitietokoneelta.

Innoitus on tullut Mäntän paikannimiä tutkineelta kaupungingeodeetilta, diplomi-insinööri Markku Pohjalta. Karttojen lähteenä on "Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen arkistokeskus, Serlachius-museoiden piirustusarkisto sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin arkisto".

Ehdin painaa tiedotteen linkkiä ennenkuin luin huolella koko tekstin ja yllätyin kuin yläkulmassa luki arkisesti ja geneerisesti "kokoelmaselain". Tekstiä lukemalla olisi kyllä paljastunut realiteetti eli "Serlachius-museoilla on käytössään tietokanta, jonka avulla aineisto oli mahdollista julkaista."

Kyse ei siis ole suurta kansaa houkuttavasta käyttöliittymästä. Ohjeet sen käyttämiseen on upotettu mukaan yhtenä dokumenttina, mikä on tietenkin parempi kuin ei mitään.

Yksittäisiä karttoja voi nätisti zoomailla, mutta eipä juuri muuta. Karttaan ei voi linkittää, sitä ei voi ladata omalle koneelle. Hetken elin toivossa, että olin erehtynyt latauksesta, kun huomasin mahdollisuuden "tulostaa" näkymästä. Mutta se tuotti tämännäköisen pdf:n

Alkuperäilmaisu "Digitaalinen, originaali Kansallisarkiston kokoelmassa" tarkoittaa joissain tapauksissa, että sama kartta on saatavissa digitaaliarkistossa. Ja kokenut käyttäjä voi sen jopa saada esiin. Jos digitaaliarkistossa olisi jo PID, pitäisi ehdottomasti olla tässä.

Yhdessä tapauksessa samalla alkuperäilmaisulla merkittyä en saa ulos digitaaliarkistosta enkä Astiasta sisältötietojen sanahaulla. Äheltämällä Vakan puolella signumin "TVH P3/89 III D5a 1-8" kautta selviää, että "Suunnitelma laivaväylän parantamiseksi Virtasalmessa. Karta öfver Wirtasalmi sund i Keuru socken af Wasa län." on osa kokonaisuutta "Kartor och profiler till föreslagen farled emellan Näsijärvi samt Keuru och Toivesi sjöar." Mikä on tietenkin ihan ilmiselvää? Kuin myös se, että sen osittainen digitointi on nähtävillä, joskaan ei saatavilla, Serlachius-museoiden kokoelmaselaimessa...

Eli en ole vaikuttunut tästä verkkojulkaisusta. Kartoille on ominaista paikkatieto eli niitä olisi ollut "luonnollisempaa" esittää karttapohjalle kohdistettuina, mikä ei tällä määrällä olisi ollut mahdoton urakka. Nyt karttoja pitää käytännössä selata läpi hakemistosta ja keskinäisestä vertailusta voi vain haaveilla.

Ripauksen positiivisemmaksi lopuksi jälleen opinnäytteitä. (Kyllä, olen äskettäin haravoinut pitkähkön listan näitä. Eivät lopu ihan heti.)

• Harjunpää, Johanna: Vessapaperia ja veistoksia : Mäntän kaupungin muutos tehdaskaupungista taidekaupungiksi
• Serlachius, Lotta:  Brev till Gustaf Adolf Serlachius från familjemedlemmar under åren 1872-1882. En finländsk industrisläkts brevväxling i ett filologiskt perspektiv.
• Pitkänen, Maritta: Akseli Gallen-Kallela ja Serlachiukset : Akseli Gallen-Kallelan yhteistyö G. A. Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen kanssa