Vouti, nikkari vai molempia?

Kirjureilla tuntuu olleen erityisiä ongelmia Kokemäellä 1600-luvulla eläneen Matsin sukunimen kanssa: Bloodigh, Blådich, Blådwijk ja monta muuta yhdistelmää esiintyy. Mahdollisesti sarjaan kuuluu myös Låduvijkson, joka esiintyi Kokemäen käräjillä vuonna 1646 Vitikkalan kartanovoutina eli Gothard Baranoffin palveluksessa.

Samoihin aikoihin Mats Blådick nimittäin toimi "liivinmaalaiseen tapaan" eli väkivallalla pakotti rengin Äimälästä sotapalvelukseen. Oikeus ei hyväksynyt tekoa vaan tuomitsi 28.5.1647 voudin apulaisineen menettämään oikean kätensä niiden mustelmien ja verenvuodon takia, jonka olivat rengille aiheuttaneet.

Ilmeisesti tästä ei aiheutunut Matsille käytännön haittaa ja vuoteen 1653 mennessä Mats oli kunnostautunut niin, että Baranoff lahjoitti hänelle tilan Vallilasta. Mikäs sen mukavampaa kuin saada vuonna 1652 mainitulle vaimolle Sofia Eriksdotter oma tupa. (Tosin jo vuonna 1665 verokirjanpidossa vaimona näkyy Lisbeth.)

Tämän jälkeen Matsia ei mainita Baranoffien voutina, mutta kerran käräjillä 1657 Patrick Ogelvien eli Vuolteen omistajan palveluksessa. Kaksi vuotta myöhemmin häneen viitataan sekä Kokemäen että Ulvilan käräjillä nikkarina eli joko kättä ei katkaistu tai sitten kyse on toisesta miehestä.

Vuodet 1661-1664 Matts Blådick isännöi Hiedan yksinäistilaa Karkussa seuraten appeaan Pietari Juhonpoikaa. Vaimonsa on tässä yhteydessä Lisa Persdotter, joka lienee sama kuin Kokemäen Vallilan Lisbeth. Hieman erikoinen yhteys on se, että Hiedan tila siirtyi Kokemäen "eliittiryhmään" kuuluvalle luutnantti Håkan Månssonille ja oli väliin jäävinä tämän isällä verokirjuri Måns Månssonilla.

Puuseppä Matts Blådick laskutti vuonna 1667 Kokemäen seurakunnalta kolme taalaria häpeäpenkistä. Tyrväälle hän rakensi kirkonpenkkejä ennen vuotta 1665.

Matts Blådick on viimeistä kertaa verokirjanpidossa vuonna 1682 Agneta-vaimon kanssa. Puuseppänä Matts mainitaan vielä vuonna 1689, jolloin asui vielä (neljännen?) vaimonsa  Kaisa Johansdotterin kanssa Vallilassa. Sama kuin Karin Blodich, joka on verokirjanpidossa Vallillassa yksinään vuodet 1683-86? Statuksenaan inh. joten Baranoffien lahjoituksen reduktio taisi iskeä myös eteenpäin lahjoitettuihin tiloihin?

Tuntuu houkuttelevalta ajatella väkivaltaisesta voudista tulleen rauhallisen puusepän. Perheen lapsista tunnen vain pojan Johan Mattsson, jonka toinen Vallilan isäntä oli ottanut rakentamaan lohipatoa ja tässä toimessa poika hukkui vuoden 1674 paikkeilla. Verkkosukupuussa roikkuu Elsa Mattsdotter Blodick s. n 1674, k. 8.6.1732, joka avioitui 28.12.1727 Johan Fabritiuksen kanssa. Ylioppilasmatrikkelissa hän on Elsa Mattsdotter, Sääksmäen vihittyjen listassa (HisKi) Jfru Elsa Mattsd:r Blodick Huittulasta. Miten mahtaa olla?

Lähteet:
SAY Kokemäki 1654-1673 s.99, Kokemäki 1674-1693 s. 109, Karkku 1655-1674 s. 60
Lasse Iso Iivari: Karkku
Mikko Huhtamies: Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. 2000
Mauno Jokipii: Satakunnan historia IV Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan. 1974
Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia 1:1. 2007
Tukku Tuokko-kortteja

Tutustumme Baranoffin perheeseen

Sukututkimus vei minut Baranoffien rälssimaalle Kokemäen Säpilänniemeen, joten perheestä piti ottaa hieman selvää.  Tapio Salmisen Kokemäen historian sivulta 141 päästään alkuun. Lähteinään hänellä on Lindströmin pitäjähistoriikki, Almquist ja asiallisen näköiset genealogiset tekstit. Mitään näistä tarkistamatta, Ramsayta, Haikarin väitöskirjaa, muutamia verkkosivuja ja sekalaisia muistiinpanojani vilaisten:

Inkerinmaalla vaikuttanut pajari Cassari Baranoff oli Täyssinän rauhan jälkeen jäänyt Ruotsin kruunun palvelukseen. Tämä palkitsi hänet lukuisillä läänityksillä, joista minulle olennaiset ovat vuonna 1606 Kokemäeltä saadut Raition neljännes sekä Rudanko ja Pirkkinäinen. Vuonna 1610 samaiset maat lahjoitettiin Baranoffille. Lahjoitukseen myös kuuluneista Kakkulaisesta ja Levanpellosta Baranoff luopui vuonna 1629. Näin kirjoitti Salminen, Ramsayn mukaan Kokemäen läänityksen oli saanut Cassarin isä.

Cassari Baranoff on kuollut ennen vuotta 1634. Hänen leskensä Maria Rehbinder esiintyi Kokemäen käräjillä ja hallitsi Vitikkalan kartanoa. Missä määrin siellä asui, en tiedä.

Maaomaisuuden peri poikansa Gotthard Fredrik Baranoff, joka vuonna 1652 reippaasti kuulutteli verorästillisisten talonpoikien sukuoikeuksia. Vuonna 1654 hänellä oli varattuna ykkösrivin paikka kirkosta, jonne tuli kyllä Vitikkalasta huomattavan pitkä matka. Gotthardilla oli vuonna 1670 oli "hallinnassaan Säpilänniemellä ja siitä ylävirtaan sijanneista Kokemäen kylistä koostunut lahjoitusmaa". Reduktiossa 1684 hänelle jäi elinajakseen Vitikkala ja Rudanko. Näin Salmisen tekstissä, Satakunnan Sanomat 19.1.1910 täydentää: "jätettiin jälelle ainoastaan 12, Vitikkalassa 3, Säpilässä 7 ja Rudangossa 2, ja nämä hän sai ainoastaan elinajakseen "Kuninkaallisen Majesteetin erityisestä suosiosta ja armosta"."

Gotthardin poika Gotthard Johan Baranoff oli ilmeisesti se Baranoff, jonka nimmarin bongasin vuonna 2008. Hän kuoli Kokemäellä 9.5.1684. Hän ehti avioitumaan vuonna 1679 Maria Elisabet Cronstjernan kanssa. Maria asui Kokemäellä ainakin vuonna 1698, jolloin tuomiokirjakortiston mukaan on mainittu hänellä olleen tukholmalaisen elintarvikekauppiaan tytär palvelustyttönä Vitikkalassa.

Gotthard Johanin ja Maria Elisabetin pojat kuolivat Ramsayn mukaan suuressa Pohjan sodassa. Tytär Brita Helena meni vuoteen 1704 mennessä naimisiin Gabriel Procopaeuksen  kanssa. SAY:n perusteella heille jäi Vitikkala. Gabriel sattuu olemaan esisetäni, mutta se on toinen tarina se.

(Vaakunakuvan lähde: Aadlivapid Ajalooarhiivis)