Kalvolan Ahlajärven kartanossa kasvoi 1830-luvulla kolme poikaa Johan Gustaf Emil (s. 3.7.1826), Otto Vilhelm Oskar (s. 25.1.1833) ja Carl Georg (s. 6.1.1839). Keskimmäinen heistä muisteli kauan myöhemmin lapsuuden päiviä:
Huvi hetkiä oli pojilla kotielossa; lapsuutensa aikaisimpina vuosina leikkivät milloin puuhevoisilla, milloin toisilla kapineilla, joita isä joutohetkinä heille valmisteli. Talvella puuhailtiin kelkan parissa ja kannettiin vettä mäkeen, saadakseen muka kovempi ja liukkaampi laskurata.
Koska kinokset sulivat ja alkoivat kevävedet tulvaella, asetettiin vesimyllyjä ojan suihin, ja kaarnakuoria kulkemaan lätäköille. Isommiksi kasvettua, oli etenkin suvisaikoina, pallon ja kiekon työnti mitä hauskimpia toimia.
Saapuivat useasti kumppaneiksi toisetkin kylän pojat, Hömilän Jussi ja Aapo, Sepän Ville, Kraatari Heikki, Nummekan Eenokki, Karvarin Eenokki, y. m., — — jaettiin poika parvi kahteen joukkoon, mailat kouriin ja kiekko kiitämään roittia myöten, isoo ahoa pitkin, välistä "mäntylankulle" välistä karvarin köskelle päin. Isommat pojat, niinkuin Eskolan veljekset Malakias ja Kustaa, ynnä Nummelan Prekki, ajelivat huviksensa omilla hevois varsolla. Eräsnä nimipaivänänsä sai myös Juhani lahjaksi isältänsä orhivarsan, jota sitemmin alkoi kasvattaa ja opetella hevoiseksi. Olivat pojat jo ennemmin opetelleet härkämulleja, joilla monta kertaa ajelivat, saaden yhden ja toisen kuhlan otsaansa, kuin harka välistä peljästyi ja läksi silkasemaan kivien kantojen yli, minkä milloinkin sattui, kuin eivät riittäneet miehen voimat hillitsemään vimmattua.
Kuin ehtivät pojat vähän etemmäksi koulussa, saivat kotona kasvutella itsellensä hevois-varsan, jolla tavoin käsittivät pienen rahavaran omiin tarpeisiinsa, sekä hauskan toimen jouto aikoina kotielossa.
Ilomielin ja innostellen kuultelivat pojat, milloin vanha Sotakomisarius eli Korpraali Alm kertoilivat sotaretkistänsä, kumpikin välistä suurennellen ja hieman lisäten omalle ansiolle, koska kertomuksen kulku sitä suvaihti. Pohjalla kuitenki piileili rakkaus maata ja kansaa kohtaan jonka edestä olivat molemmat uhranneet osan nuoruutensa ijästä sotatantereella.
Korpraali oli rajukasvuinen harteva, kuparinkarvainen ja mustatukkainen mies, jonka tummat kulmakarvat ja ruunit silmät leimahtelivat, kuin kertoi tapausten vaiheista verileikissä.
Lainaukset ovat Wille Isakinpojan eli Otto Wilhelm Oskar Segercrantzin (1833-1902) muistelman Kertoelmia elon alalta osista (Savonlinna 15.& 22.2.1883).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti