Maria Anderssonin varhaisin varmasti tunnettu osoite on Fredriksbergin eli Pasilan huvila 6. Se merkittiin ensimmäiseksi riviksi korttiinsa Poliisin osoitekortistossa vuonna 1913. Pasila oli liitetty Helsinkiin edellisenä vuonna ja vaikuttaa todennäköiseltä, että Maria on elänyt Helsingin pitäjän puolella vuodet 1907-1912, jolloin kortisto oli jo toiminnassa. Korttiin vuonna 1913 merkitty isäntäväki Kiriloff viitannee Fredriksberg 6:ssa asuneeseen tehtaan työnmieheen Johan Kiriloff (U304:7216). Mariaa ei huvilassa henkikirjoitettu vuonna 1913.
Keväällä 1914 Maria on muuttanut Vaasankatu 6:een, jonka isäntäväen nimi on jäänyt osoitekorttiin liitetyn lehtileikkeen alle. Asuminen jäi ilmeisen lyhytaikaiseksi ja Maria siirtyi Punavuoreen, jossa hän viihtyi useita vuosia. Väliaikaiseksi osoitteekseen ehdittiin kirjata Pursimiehenkatu 25, ennen parin vuoden asumista Kankurinkatu 4:ssä. Jälkimmäisessä osoitteessa henkikirjoitettiin vuonna 1916, 1917 ja 1918 "Ent. palvelija Maria Andersson 27 yli" eli ikänsä perusteella henkirahasta vapautettuna (U340:3362; U355:3077; U369:3130). Rakennuksessa asui suuri joukko muitakin perheettömiä, useimmat kuitenkin työikäisiä.
![]() |
| Maria "asuntonsa portailla" Iltalehti 24.12.1928 |
Ja niin voit, helsinkiläinen, vielä päivästä päivään nähdā tuon vaeltajan ihmisvilinässä Helsingin kaduilla. Eilen ja huomenna ja tänään. Huoneestaan, joka on hyvin pieni, lähtee hän varhain liikkeelle, käsivarrellaan pärekoppa, joka toiselta kulmaltaan on särkynyt monivuotisten kantamusten painosta. Hän tuo esikaupungin metsästä havukimppuja ja luonnonkukkia Helsinkiin. Taakka on raskas ja askel painaa, mutta vaikein on pelko siitä, että joutuisi ihmisten vaivaksi. Täytyy hienotunteisesti muistaa, missä on ollut, ettei menisi liian usein samojen luo, vaikka he hyviä ihmisiä ovatkin. Hän tuntee monta hyvää ihmistä. Vieraita täytyy karttaa ja uusia tuttavia välttää. Arkana hän vaeltaa.
Johanna Vartiaisen artikkelin perusteella Maria Andersson oli tullut Maila Talvion tietouteen Judith Ponkalan kautta. Ponkala piti vuodesta 1923 alkaen hattukauppaa Snellmanin- ja Liisankadun kulmassa ja Maria Anderssonilla oli tapana myyntipäivänsä jälkeen "tulla istuskelemaan hattukaupan oven vieressä olleelle tuolille odottamaan kahvia, jota hän omien sanojensa mukaan joi yli 20 kuppia päivässä. Samalla hän kertoi tarinoita elämästään. Hän muisteli muun muassa laskeneensa isänsä kanssa katiskoja rantaveteen nykyisen Eduskuntatalon edessä."
Talvion toimittama joululehti Kulkuset ilmestyi joulukuun alussa (HS 3.12.1928). Viikkoa myöhemmin "Jouluilon valmistamiseksi sadatta jouluaan viettävälle Maria Eufrosina Anderssonille on listoja lahjoitusten merkitsemistä varten esillä Kansallispankin ja Maatalouspankin sekä Uuden Suomen täkäläisissä pääkonttoreissa." (US 12.12.1928) Iltalehdessä oli 24.12.1928 kuvitettu pikkujuttu.
![]() |
| SK 41/1929 |
Nöyrä sydämellinen kiitos,Herra Professori Talakselle, Kenraalin Rouva Vilkamalle, Professorin Rouva Maila Mikkolalle sekä Rouva Ponkalalle, asunnosta y.m. lahjoista.Maria Andersson
Pääskyläntiellä Maria asui kuitenkin vain vuoden ja vuonna 1931 hän muutti asuntoon Hämeentie 37 A 27, josta tuli kotinsa loppuikäkseen. Hämeentiellä häntä käytiin haastattelemassa ensimmäiseen laajaan henkilöartikkeliin Hos Maria Andersson (Astra 9/1932). Sen kuvituksena oli E. Myntin pastellityö Maria Anderssonin kasvoista. Taulu kuului Vaasalaiselle kauppaneuvos Tikanojalle ja on nykyään Kansallisgallerian kokoelmassa ajoitettuna vuoteen 1931.
Nimimerkki Serp eli Seere Salminen teki Mariasta jutun Suomen naiseen 2/1933 ja kertoi kodista Hämeentiellä: "Tullaan hänen pieneen huoneeseensa. Siellä vallitsee mitä mallikelpoisin järjestys: rautasänky on siististi tummalla raamilla peitetty, pöydällä on kukkia ja punaisia kynttilänjalkoja, leposohvalla nurkassa on tyynyjä ja seinillä väripainoksia ja raamatunlauseita. [...] Huoneen nurkassa ovat nukenvaunut täydellisille varusteineen ja keskellä näköttää iso kaunis nukke. Maria ottaa sen syliinsä. — Tämä on minun lapseni. Doris Luvia Andersson. Täytyy olla joku. jolle jutella, sillä kissaa en huoli, se voi tarttua nukkuessa kurkkuun kiinni."
![]() |
| Kansan Kuvalehdessä käytetty valokuva Valokuvaamo Pietisen kokoelma. Museovirasto |
Saman tapaisia juttuja ilmestyi tasaiseen tahtiin seuraavina vuosina. Usein korostettiin Maria Anderssonin hyväkuntoisuutta ja todettiin hänen vaikuttavan nuoremmalta kuin ilmoitettu ikänsä. Varsinainen epäily alkoi julkisuudessa kuitenkin vasta Maria Anderssonin kuoleman jälkeen.
.jpeg)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti