Kun vuonna 2009 julkaisin omakustanteeni Flachsenius, muistiinpanoja, tiesin otsikkoa valitessani, että paljon materiaalia jäi käymättä. Esimerkiksi isonvihan ajasta olin onnistunut vain löytämään leskeksi jääneen esiäitini Elisabet Arensbeckin Aminoff-Winbergin pakolaisluetteloista ja toteamaan, että "Äitinsä kanssa pakolaisapua saaneissa kuudessa lapsessa on siis mukana 5 tyttöä ja Karl, sillä tämän veljet Johan Petter ja Jakob olivat valtion viroissa jo vuonna 1711." (s. 67-68) Johan Petter oli vuonna 1711 ylimääräisenä kanslistina kuninkaallisessa kansliassa ja 16.4.1712 ylimääräisenä kanslistina ja rykmentin tilien tarkastajana Hälsingen ja Gästriken kolmikas- ja viisikäspataljoonassa. (s. 74)
ArkivDigitalin tekstitunnistuksen testailu osui Riksarkivetin Flachsenius-kansioon osoitteessa Personhistoria. Biographica F-I:F11. Jos olen tämän joskus avannut, olen asian unohtanut. Päälimmäisenä on Johan Petterin Ystadissa 18.7.1716 päiväämä kuninkaalle osoitettu anomus. Siinä hän tietenkin selittää menettäneensä omaisuutensa Venäjän vallattua Suomen. Mielenkiintoisempi on väite "olen jo muutaman vuoden ajan ilman mitään palkkaa tehnyt uutteraa palvelusta Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne kansliassa". Anomuksesta käy myös ilmi Johan Petterin työtehtävä: registratuurien puhtaaksikirjoitus.
Tukholmassa 14.7.1716 päivätyssä anomuksessa Johan Petter tarkentaa kansliatyön pituudeksi viisi vuotta. Kanslian asiakirjojen otteessa 5.12.1712 puolestaan sanotaan, että Johan Petter oli tuolloin ollut palkattomassa työssä puolitoista vuotta.
Mukana on myös Johan Petterin tuloksellinen hakemus Turun akatemian kvestoriksi, jossa hän kertoo ennen pakolaiseksi lähtöään olleensa neljä vuotta töissä maaherran kansliassa. Ja uskollisuudenvalansa kuningatar Ulrika Eleonoralle komean allekirjoituksen kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti