maanantai 16. marraskuuta 2026

Maria Andersson, helsinkiläinen vanhus

Tämä kirjoitus hyödyntää SukuForumin ketjussa vuosina 2010-2026 tehtyyn selvitystyötä, jossa on etsitty Helsingissä 24.8.1946 "117-vuotiaana" kuolleen naisen elämänkulkua ja kohdattu huomattavia haasteita. Tuhansien henkikirjasivujen läpikäynnin jälkeen tutkijajoukko ei enää edes usko, että nainen oli koko elämänsä ajan nimeltään Maria Eufrosina Andersson. Tämän epäselvän menneisyyden sijaan keskityn tässä elämänsä vuosiin 1913-1934.

Maria Anderssonin varhaisin varmasti tunnettu osoite on Fredriksbergin eli Pasilan huvila 6. Se merkittiin ensimmäiseksi riviksi korttiinsa Poliisin osoitekortistossa vuonna 1913. Pasila oli liitetty Helsinkiin edellisenä vuonna ja vaikuttaa todennäköiseltä, että Maria on elänyt Helsingin pitäjän puolella vuodet 1907-1912, jolloin kortisto oli jo toiminnassa. Korttiin vuonna 1913 merkitty isäntäväki Kiriloff viitannee Fredriksberg 6:ssa asuneeseen tehtaan työnmieheen Johan Kiriloff (U304:7216). Mariaa ei huvilassa henkikirjoitettu vuonna 1913.

Keväällä 1914 Maria on muuttanut Vaasankatu 6:een, jonka isäntäväen nimi on jäänyt osoitekorttiin liitetyn lehtileikkeen alle. Asuminen jäi ilmeisen lyhytaikaiseksi ja Maria siirtyi Punavuoreen, jossa hän viihtyi useita vuosia. Väliaikaiseksi osoitteekseen ehdittiin kirjata Pursimiehenkatu 25, ennen parin vuoden asumista Kankurinkatu 4:ssä. Jälkimmäisessä osoitteessa henkikirjoitettiin vuonna 1916, 1917 ja 1918 "Ent. palvelija Maria Andersson 27 yli" eli ikänsä perusteella henkirahasta vapautettuna (U340:3362; U355:3077; U369:3130). Rakennuksessa asui suuri joukko muitakin perheettömiä, useimmat kuitenkin työikäisiä.

Maria "asuntonsa portailla"
Iltalehti 24.12.1928
Sitten Maria asui Punavuorenkatu 20:ssä, jossa hänet henkikirjoitettiin 1919-1923 (U383:2001; U393:1975; U407:1527; U420:1394; U432:1399). Sitten hän on taas siirtynyt Helsingin pitäjän puolelle, sillä seuraava merkintä osoitekortissa on vuoden 1930 muutto Tapanilasta asuntoon Pääskylänkatu 7 A 81. Tämä sopii Marian tiettävästi ensimmäiseen julkisuuteen tuloon Maila Talvion artikkelissa Vaeltaja ihmisvilinässä (Kulkuset 1928, 4-6), jossa "Vanha vaimo seisoo jonossa asemahuoneella, nousee vaivalloisesti vaunuun, vaipuu vaununnurkkaan, astuu alas vaunusta ja taivaltaa läpi lumen asunnolleen. On toki tämä oma asunto, johon pääsee lepäämään."

Ja niin voit, helsinkiläinen, vielä päivästä päivään nähdā tuon vaeltajan ihmisvilinässä Helsingin kaduilla. Eilen ja huomenna ja tänään. Huoneestaan, joka on hyvin pieni, lähtee hän varhain liikkeelle, käsivarrellaan pärekoppa, joka toiselta kulmaltaan on särkynyt monivuotisten kantamusten painosta. Hän tuo esikaupungin metsästä havukimppuja ja luonnonkukkia Helsinkiin. Taakka on raskas ja askel painaa, mutta vaikein on pelko siitä, että joutuisi ihmisten vaivaksi. Täytyy hienotunteisesti muistaa, missä on ollut, ettei menisi liian usein samojen luo, vaikka he hyviä ihmisiä ovatkin. Hän tuntee monta hyvää ihmistä. Vieraita täytyy karttaa ja uusia tuttavia välttää. Arkana hän vaeltaa. 

Johanna Vartiaisen artikkelin perusteella Maria Andersson oli tullut Maila Talvion tietouteen Judith Ponkalan kautta. Ponkala piti vuodesta 1923 alkaen hattukauppaa Snellmanin- ja Liisankadun kulmassa ja Maria Anderssonilla oli tapana myyntipäivänsä jälkeen "tulla istuskelemaan hattukaupan oven vieressä olleelle tuolille odottamaan kahvia, jota hän omien sanojensa mukaan joi yli 20 kuppia päivässä. Samalla hän kertoi tarinoita elämästään. Hän muisteli muun muassa laskeneensa isänsä kanssa katiskoja rantaveteen nykyisen Eduskuntatalon edessä."

Talvion toimittama joululehti Kulkuset ilmestyi joulukuun alussa (HS 3.12.1928). Viikkoa myöhemmin "Jouluilon valmistamiseksi sadatta jouluaan viettävälle Maria Eufrosina Anderssonille on listoja lahjoitusten merkitsemistä varten esillä Kansallispankin ja Maatalouspankin sekä Uuden Suomen täkäläisissä pääkonttoreissa." (US 12.12.1928) Iltalehdessä oli 24.12.1928 kuvitettu pikkujuttu.

SK 41/1929
Tapanilassa asuminen käy ilmi myös uutisesta, jossa Maria Anderssonin raportoitiin käyneen tutustumassa Yrjönkadun uimahalliin. (US 28.9.1929) (Samaa kuvaa käytettiin Suomen Kuvalehdessä 41/1929.) Kiitosviesti Uudessa Suomessa 23.2.1930 paljastaa, että muuttaminen Helsinkiin mahdollistui muun muassa Ponkalan ja Talvion tuella. 

Nöyrä sydämellinen kiitos,
Herra Professori Talakselle, Kenraalin Rouva Vilkamalle, Professorin Rouva Maila Mikkolalle sekä Rouva Ponkalalle, asunnosta y.m. lahjoista.
Maria Andersson

Pääskyläntiellä Maria asui kuitenkin vain vuoden ja vuonna 1931 hän muutti asuntoon Hämeentie 37 A 27, josta tuli kotinsa loppuikäkseen. Hämeentiellä häntä käytiin haastattelemassa ensimmäiseen laajaan henkilöartikkeliin Hos Maria Andersson (Astra 9/1932). Sen kuvituksena oli E. Myntin pastellityö Maria Anderssonin kasvoista. Taulu kuului Vaasalaiselle kauppaneuvos Tikanojalle ja on nykyään Kansallisgallerian kokoelmassa ajoitettuna vuoteen 1931.

Nimimerkki Serp eli Seere Salminen teki Mariasta jutun Suomen naiseen 2/1933 ja kertoi kodista Hämeentiellä: "Tullaan hänen pieneen huoneeseensa. Siellä vallitsee mitä mallikelpoisin järjestys: rautasänky on siististi tummalla raamilla peitetty, pöydällä on kukkia ja punaisia kynttilänjalkoja, leposohvalla nurkassa on tyynyjä ja seinillä väripainoksia ja raamatunlauseita. [...] Huoneen nurkassa ovat nukenvaunut täydellisille varusteineen ja keskellä näköttää iso kaunis nukke. Maria ottaa sen syliinsä. — Tämä on minun lapseni. Doris Luvia Andersson. Täytyy olla joku. jolle jutella, sillä kissaa en huoli, se voi tarttua nukkuessa kurkkuun kiinni."

Kansan Kuvalehdessä
käytetty valokuva
Valokuvaamo Pietisen
kokoelma. Museovirasto
Sylvi Kauhanen kertoi vierailustaan Hämeentiellä Karjalassa 18.2.1933. Hän kohtasi Maria Anderssonin, joka edelleen kävi suuren korin kanssa myymässä kukkia. Myös Helsingin sanomien haastattelujutussa 24.12.1933 sekä Suomen tytön 1/1934 artikkelissa mainitaan jatkuva kukkien myynti. Kansan kuvalehdessä 11/1934 Maria Andersson kertoo itse: "...  rupesin kiertämään kaupungissa vaatetavaran myyjänä. Möin liinavaatteita, puseroita, jne. Myöhemmin rupesin myymään »rekoolikukkia», ja sitä jatkan vieläkin. Ostan kukkia isolta torilta; havunoksia tuo minulle eräs vaimo jostakin Kauniaisista päin. Nykyään otan vain viisitoista nippua, ja minulla on määrätyt paikat, missä käyn. Aikaisemmin olin liikkeellä kaikkina arkipäivinä paitsi maanantaisin. Nyt liikun sen mukaan kuin jaksan."

Saman tapaisia juttuja ilmestyi tasaiseen tahtiin seuraavina vuosina. Usein korostettiin Maria Anderssonin hyväkuntoisuutta ja todettiin hänen vaikuttavan nuoremmalta kuin ilmoitettu ikänsä. Varsinainen epäily alkoi julkisuudessa kuitenkin vasta Maria Anderssonin kuoleman jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti