Nimimerkki Matkustaja ei halunnut kerskata matkakertomuksensa viehättävyydellä, mutta lähetti sen kuitenkin julkaistavaksi Suupohjan työmiehessä 4.8.1885.
Kesäkuun 18 päivänä läksin ajaa köröttämään sitä suuntaa kohden kuin Oulun rautatiekin menee. Lapualta tuli minulle seuralainen, jonka kanssa sitten yhdessä kuljimme, kumpanenkin sentään omalla hevosellamme. Hellänmaassa pistäyimme erään tuttavan luo ja sitten menimme Ylihärmän kirkolle yöksi; siellä ollessamme illalla jyrisi ukkonen ja vähän sateli.
Aamusella saimme kumpanenkin kärryillemme toverin; ja niin sitten luijotettiin Alahärmän kirkolle, johonka saavuimme kello 11 edellä puolisen. Vaikka ilma oli tavattoman helteinen, oli maantien ojissa vielä peukalonpään kokoisia sulamattomia rakeita, joita oli edellisenä iltana satanut; arveltiin että ne olisivat tehneet vahingoita, mutta emme olleet tilaisuudessa nähdä vahingon sattumia emmekä liioin tavanneet ketään, jolta olisimme kyselleet. Uuskaarlepyyn tällä puolen valmisteltiin Juuttaan muistopatsasta (joka palatessamme olikin jo valmis).
Menimme Pietarsaaren kautta Kokkolaan, johonka saavuimme 20 päivän aamuna kello 7. Hörppäsimme siinä "sadetta pitäissämme" aamukahvin ja läksimme sitten taas luikasemaan pohjoista kohden. Vitikan kevarissa erkanimme pois rautatien yhteydestä ja matkasimme Kälviän, Kannuksen ja Sienin kautta Ylivieskaan. Alahärmästä sinne asti olivat rukiinlaihot huononpuoleisia, mutta Kalajoen vartella, Nivalassa, Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä olivat ne hyvät; ihanat viljelykset huvittavat siellä matkaajain silmiä erinomaisesti. Niitä kauniita maisemia, joita siellä kaikkialla löytyy, seisahduin monessa kohden ihastuksella katsomaan. Laveat niityt ja kydöt todistavat, että seudulla eletään vähemvällä vaivalla kuin minun kotiseudullani. Paikkakunnalla löytyy vielä tekomaitakin niin paljon, että siellä voisi elää hyvin toista vertaa enemmän kansaa kuin sitä siellä nykyään löytyy.
Pyhäjärveltä käännyimme Kiuruvedelle päin, joten pian olimme tulleet Savonmaahan. Siellä oli paljon järviä ja vaaroja. Kiuruveden kirkonkylä ja kirkko sijaitsevat luonnonihanalla paikalla Kiurujärven partaalla. Kirkolta kulkee vähäinen höyryvenhe Kiurujärveä myöten Iisalmeen päin. Siinä matkustimme sinne. Välillä kohtasi matkaajia noin parin virstan pituinen maanselkä, jonka ylitse mentiin jalkaisin. Tällä selänteellä löytyy eräs mainittava "kuninkaan lähde", jossa oli satoja "prunninjuojia"; sanottiin veden siinä olevan erinomaisen terveellistä. Siinä hetkisen istuttuamme ja muutamia laseja vettä juotuamme lähdettiin taas astuskelemaan laivasiltaa kohden, josta toinen höyryvenhe meidät kuljetti Iisalmen kauppalan rantaan; siihen saavuimme kello 9 aikaan aamusella.
Tämä kauppala sijaitsee luonnon ihanalla paikalla; se ei ole suuri, mutta ei kovin pienikään, onhan vaan kaunis kaupungin alku. Tallustelimme pitkin kauppalan katuja ja töllistelimme sen puotileimoja, joista silmiinpistävimpiä olivat nuo monet viina- ja rommimyymälät; olihan siellä toki ravintolakin, jossa saimme syödä. Kirkko on puusta, se on suuri ja kaunis ristikirkko. — Kaikki oli kylässä ihanata, niinkuin ollakin pitää. Kirkon ohitse kulkee tie komealle ja kuuluisalle virran sillalle; sen läheisyydessä on Dolgurogin muistopatsas.
Koljon virralla olimme yötä, ja sitten aamusella menimme katselemaan sitä muistopatsasta, joka siellä on tänä kesänä pystytetty eräälle kummulle järven partaalla. Se on tehty kivestä. Muistopatsas on 9 kyynärää korkea ja ylähuipusta 3 korttelia paksu. Jaluksena on ensin kaksi astelmaa; niistä on alimmainen kivi 4 kyynärää leveä ja 3 korttelia paksu ja päällimmäinen noin kolmea jalkaa, jonka päällä varsinainen kivi seisoo. Muistopatsaan neljällä taholla löytyy suomalaiset kirjoitukset, jotka osoittavat, että se on pystytetty sankarien muistoksi, jotka heinäkuun 27 p. 1808 siinä tappelivat isänmaan, Suomen, edestä.
 |
| Koljonvirran taistelun muistomerkki Iisalmessa Museovirasto, CC BY 4.0 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti