Nimimerkin -i -s. kirjoittama Matkailumuistoja oli pisin kotimaan matkustusta kuvaava kertomus, johon sanomalehdissä tämän kesän sarjaa kerätessäni osuin.(*) Se alkaa näin:
Sain päähäni lähteä Lappiin. Mitä kerran Savolaisen päähän pistää, se ei ensi hetkessä sieltä eroa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja mies taipaleelle. Ei ollut minulla Ilmarisen oritta eikä väinämöisen venettä matkatakseni noille oudoille oville, Turjan lasten tanterille, vaan viisi siitä, olihan koipeni jommoisessakin käyttämiskunnossa. Sauva vaan siis käteen ja niin mies matkaan yhtä yksinkertaisella menolla kuin ensimmäiset opetuslapset.
Se oli myöhään illalla toukokuun 14 päivänä v. 1884, kun taipaleelle suoriuduin. viluinen vallan oli ilma, lunta sateli, tuprutti, peittäen keväiset kentät taasen valkealla lumivaipalla. Ästelin siitä Kinnulanjoen sillalle, joka on vähän yli puolen peninkulmaa etelään päin Maaningan kirkolta, ja siinä aloin miettiä, mihin suuntaan oli matkani tehtävä. Jäät järvillä jo olivat petollisia vallan, jonka vuoksi maantietä myöten päätin Pohjolaan pyrkiä. Hiljakseen lorisivat joen vedet sillan arkkujen alla, kuin kuiskaten: saas tästä onneksi matkalle! Siemasinpa kelpo kulauksen joen raikasta vettä ja sitten kahlaamaan yön selkään kohden Naarvanlahta, päästäkseni Iisalmeen vievälle vallantielle.
Useita virstoja en vielä kulkenut, kun jo tie kohosi sangen korkealle mäelle, jonka harjalla oli yksinäinen torppa. Sen sivuitse yritin tarpoa tuoreessa lumessa, vaan silloinpa koipeni muistivat Kiiskisen komannon: top tykkänään. Tinkiminen ei auttanut, täytyi mennä vaan torppaan aamuyötä lepäilemään.
Kun aamulla unesta havahduin, loisteli aurinko jo vallan korkialla taivaan sinilaella. Läksin siitä ulos. Laveita, lumisia maisemia silmiini levisi, minne vaan päätäni käänsin ja viehättäviltä ne kevät-aamun hohteessa loistelivat. vaan eipä nyt mielestäni ollut aikaa seutuja ihaella, eteenpäin oli ehdittävä. Upeaan astelin tietä pitkin, joten pian olin Alapitkän kylässä, joka jo kuuluu Lapinlahden pitäjään. Kulkiessani kylän sivu, pistäysin pienoseen tölliin tien laidassa, jonka ovesta sankea savupilvi ilmoille ryntäsi. Tupa oli noita Savossa niin tavallisia savutupia, ollen siis paraillaan lämpiämässä. Tuvan pankolla kyykötti pari ihmisen alkua paljaassa piikossa ja tuvan emäntä kehräsi tappuroita uunin edessä, jalallansa heiluttaen vähäistä liekkua, jossa nuorin lapsista hienoa porinaa piti. "Poppa tekköö pahhoo! Poppa tekköö pahhoo!" alkoi vähän takaa toinen lapsista pankolla kiljua, ja sen paidan helmat liehuivat ilmitulessa.
(*) I Maaningalta Ouluun: Oulun Ilmoituslehti 15.06.1887 no 47, 29.06.1887 no 51, 02.07.1887 no 52, 06.07.1887 no 53, 09.07.1887 no 54, 13.07.1887 no 55, 16.07.1887 no 56, 20.07.1887 no 57
II Oulusta Pellonkylään Turtolan pitäjässä: 23.07.1887 no 58, 27.07.1887 no 59, 30.07.1887 no 60, 03.08.1887 no 61
III Pellon kylästä Enontekiön kirkolle: 06.08.1887 no 62, 10.08.1887 no 63, 13.08.1887 no 64, 17.08.1887 no 65, 20.08.1887 no 66, 24.08.1887 no 67, 27.08.1887 no 68, 31.08.1887 no 69, 03.09.1887 no 70, 07.09.1887 no 71, 10.09.1887 no 72
IV Sydänkesä Enontekiössä: 14.09.1887 no 73, 17.09.1887 no 74, 28.09.1887 no 77, 01.10.1887 no 78, 08.10.1887 no 80, 12.10.1887 no 81, 15.10.1887 no 82
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti