lauantai 25. heinäkuuta 2026

Muisteltu huvimatka 1850-luvun Tampereelta

Nimimerkki Valto muisteli Tampereen Sanomiin (10.10.1887 no 119, 12.10.1887 no 120, 14.10.1887 no 121) otsikolla Eräs huvimatka noin 30 vuotta sitten

Katsokaamme erään köyhän perheen asuntoon; siellä on perheen isä pöydän päässä istuen ja lukien rukouskirjaa, ja perheen äiti toimii aamuaskareita. Kaksi nuorinta lasta nukkuvat vielä, vaan Kalle, vanhin, noin 11 vuotias, on jo aikoja ollut ylhäällä, sillä hänellä on suuria hankkeita ja hän toivoo paljon tältä päivältä. Hänen pitäisi, näet, lähteä huvimatkalle, siitä hän uneksi, siitä hän miettii ja puhuu. Aurinko paistaa kirkkaasti, ja kirkas on Kallenki mieli. Se kuvaili tuon matkan mitä hauskimmaksi ja hupaisimmaksi. Äiti pani evästä mukaan, rahaa ei häneltä liiennyt. Mutta mitäpä Kalle sillä tekikään, ja kun he olivat köyhiä, ei äiti ollut liian taipuvainen siihen matkaankaan, mutta salli hän sen kuitenkin kerran Kallelle mieliksi ja päästi hänet menemään. 

Laivan oli määrä lähteä kello 6, ja kun pilli ensikerran vihelsi, oli Kalle jo matkalla rantaan. Täällä oli vanhan oluttehtaan perustus laskettu rantakarille, josta sitten aikojen kuluessa on muodostunut niemeke, jonka ulkonevaa nokkaa nimitetään "Mamman nokaksi" ja joka jakaa Mustanlahden kahtia. Sen lännen puolista osaa nimitetäään Korteslahdeksi; oluttehdas on Korteslahden suulla, ja sen takana puusta tehty rantalaituri. Tässä oli syvä vesi ja muuten sopiva ottaa matkustavaisia sekä tavaraa laivaan. Siihen aikaan oli vielä Korteslahden muut rannat alkuperäisellä kannalla, ja kaupungin kivilaiturille oli usein halkoja heittelemällä ajettu laivasta suuriin sikinsokin oleviin röykkiöihin. Sentähden oli "Prykin tausta" enimmäkseen höyrylaivain satama, ja siellä oli myös hyvä oluen saanti; sitä sai ajalla millä hyvänsä ja kuinka suurissa määrin tahansa.

Tällä kertaa oli Mustanlahden kalliot vetäneet enimmät kaupungin asukkaat luoksensa. Ken ei halunnut huvimatkalle, hän nautti huvia "Kirsperi"-kannun ääressä. Toiset valitsivat itsellensä hyvän näköalan Näsijärven laajalle pinnalle. Kaikilla oli vaan päätarkoituksena nähdä "valkealaivan" lähtöä, sillä se oli silloin vielä harvinainen ilmiö, kun ei niitä ollut useampaa kuin kaksi: "Ahti" ja "Jalo". Tämä viimeksi mainittu oli nyt varustettu lähtemään huvimatkalle. Yltäympäri oli kiinnitetty limoja pitkin lavan sivuja, ja uljaana kohotti sen pitkä masto latvansa taivasta kohti. Perän puolella tuprusi paksu savu piipusta ulos. Tämä oli tavallinen halkolaiva, joka kuljetti halkoja kaupungin tarpeeksi. Purjelaivasta oli se muodostettu höyry-purjelaivaksi siten, että toinen masto oli otettu pois peränpuolelta, kajuutta perässä isonnettu, ja sinne asetettu höyrykone pannuineen Se oli vaan yksisilinterinen, jota väännettiin alkuun, kuin käymään pantiin, ja imuputken kautta johdettiin vesi pannuun, joka oli pystyssä ja jonka päällä kulki sauhutorvi, polvistuen hyvän joukon taaksepäin. Tämän päässä oli suuri, rautalankainen huppu.

Täällä näemme Kallenkin ihmettelemässä Oli hän tosin ennenkin jo nähnyt saman laivan ja tiennyt sen nimenkin, joka oli "Jalo." Mutta nyt se näytti paljon jalommalta kuin ennen. Minkä tähden? Sillä kentiesi, kun hänkin nyt sai koettaa sen jaloutta. Hän tunsi itsessään suurta arvollisuutta, ja näistä mietteistä hänet herätti pillin luja vihellys.

Kalle tukki korvansa käsillään ja läheni laivaa, jolla toiset pojat jo juoksivat ja kiipeilivät nuoria myöten mastoon. Mutta Kalle oli arkaluontoinen; hän kulki hiljalleen paikasta toiseen, katseli ja mietti, meni perä kannelle, josta näki konehuoneesen, sekä tarkasteki kaikkia kohtia.

Ei kommentteja: