Kesällä 1880 nimimerkki K. L. kirjoitti Kaarlo-veikolle Hämeenkyrössä Matkamuistelmia Pirkkalasta Hankoniemelle.(*)
Oli ihana ilma Kesäkuun 22 päivä. Aurinko siirsi rataansa sinisen taivaan laella, luoden kirkkaat säteensä tomun asukkaille, samalla kirkastaen äsken uuteen eloon virkistynyttä kasvikuntaa. Aika joutui ja läksin perheeneni P:n pitäjään Tampereen rajaisesta kolkasta. Saavuttuamme Tampereelle huusi sen kasvattaja, tuo vanha tuttava koski, kuohupäine hyrskyineen hohisevalla äänellänsä: „tervetuloa ja hyvästi", samalla huomauttaen kuinka uonnon voimat ihmisneron avulla voivat muodostaa ympäristöänsä, kasvattaa ja lisätä seudun asukkaita ja liikettä. Tätä todistaapi kyllin se, että Tampere on jo toinen tahi ainakin kolmas kaupunki väkiluvussa ja etevin tehdaskaupunki maassamme. Eipä suurta aikaa huutaa kiviheiton päässä, toinen suuri luonnon voima, höyryhepo, ihmisen palveliana matkustajille: joutukaa! Jospa Amerikalainen Fulton, joka v. 1808 rakensi ensimäisen höyrylaivan, pääsisi tomumajastansa näkemään, kuinka hänen keksintönsä nykyään säännöllisesti palvelee ihmistä, ei hän suinkaan sitä enää tuntisi omaksi keksinnöksensä. Tosin suuret nerot ovat sitä aikojen kuluessa paljon korjanneet ja muodostaneet, mutta kuitenkin suurin ansio on sen, joka tuon ennen tuntemattoman voiman on voimaksi näyttänyt. Se meitä nyt kiidättää suurella voimalla ja nopeudella säännöllisesti.
— Kello lyö 4 ja nyt lähdetään. Heti arjoaapi Pyhäjärven kirkas pinta kauniine saarinensa ihanan ja juhlallisen näköalan samalla kun rautatien ääriset viljavainiot samalla kohtaa näyttää runsaasti luupaavilta. Matkaa jatketaan, asemapaikalta toiselle, kunnes illalla tullaan Hyminkäälle, jossa täytyy viettää yötä ja saapi levollisena muistella kuletun matkan vaiheita. Siitä ei ole juuri suurin sanottavaa. Tien äärillä vaihetteli mäet ja laaksot, kalliot ja kivikot, metsät, suot, pellot ja niityt, vainiot näyttivät yleensä lupaavan omistajilleen keskinkertaista tuloa, niityt sitä vastaan huonoa. Heinä niissä näytti harvalta. Sittemmin saatu virvoittava sade voipi niitä vielä paljon parantaa.
(*) Tampereen Sanomat 10.07.1880 no 55, 17.07.1880 no 57, 24.07.1880 no 59, 28.07.1880 no 60, 11.08.1880 no 64
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti