Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskiainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskiainen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiaismäki ja laskiaistiistai

Velikullassa 4/1907 kaupunkilaisten laskiaismäki näytti oheisen kuvan kaltaiselta.

Puoli vuosisataa aiemmin Sanomia Turusta selosti 16.2.1866 tuolloisia laskiaistapoja seuraavasti.
Yli koko maan on tätä laskiais-tiistaita vietetty erityisillä menoilla. Täällä Suomessa laskee nuoriso koko tän päivän hyvin ahkerasti kelkkaa, (josta laskiainen kentiesi on saanut nimensä) huutaen kovalla äänellä: liu, liu, liinoja, hamppuja hienoja, pellavia pitkiä, lyhkäsiä kajuja eikä niitäkään paljoa. Aamulla varhain mennään kelkka hännässä talosta taloon, se paras, joka varhasempi, ja missä vaan vielä väki on levolla, huudetaan ohitsen mennessä: tuppurat tappurat tähän taloon! mutta silkkiä suonia siihen taloon! missä jo hereillä ollaan.

Laskiais-tiistain aatto-ehtoona tuomat tytöt sylillisen halkoja niin sisälle, ettei he laisinkaan lue kuinka monta halkoa siinä oli. Tiistai-aamuna, jolloin valkeata tottoon tehdään lukee kukin halkonsa; jos sitten osaa olla niitä parittain niin he myös samana vuonna tulevat naiduiksi. Muutamat taas, jotkeivät tästä keinosta tiedä, rientävät vuoteeltansa silmät ummessa puolin unessa sikalätin ovelle, jolle he potkasevat kolme kertaa; jos sika sitten röyhkäyttäa, niin he iloisena tulevat takasin ja elävät koko vuoden siinä toivossa että he pääsevät miehelään. Nyt vielä suuri tuska ja paljon tekemistä, tietääksensä mistä kohden sulhanen tulee ja minne he naiduiksi joutuvat; jonka tähden heitetään se vihta, millä viimiseksi itseänsä ovat kylpineet, ilmaan yli huoneen korstenin. Minne käsin lalvat nyt ovat, jolloin he vihtansa taas löytävät, sieltä tulee sulhanen.

Perhekunnan emäntä taas heittää vuoteelta noustuansa parin saappaita oveen niin että kimahtavat siitä takasin. Miten ne nyt menivät, se on osotteena, kuinka perhekunta sinä vuonna menestyy. Jos saappaan kärki kääntyi ovea kohden, tietää että perheestä muuttaa joku; jos taas sisälle päin, niin pysyvät kaikki kotona; jos nurin, niin joku kuolee.

Päivällä syödään yhdeksän kertaa joka nurkassa kaikki joulusta jälille jääneet sian-sorkat ja veri-makkarat sekä papuruokaa ja silavaa. Kaupungissa aterjoitaan päivälliseksi "laskiais-pullia". Permantoa lakastaan ehtimiseen, että nauriit, juuriskat ja perunat hyvin suvella kasvaisivat.

Illalla menee koko perhekunta saunaan kylpimään. Saunassa ollessa ei saa kukaan hiiskua sanaakan toisille; joka sen tekee ei saa pahaakan rauhaa mäkäräisiltä ja hyttysiltä suvella. Sydän yöllä nousevat tytöt juomaan harju-hirren alla rieskaa [eli maitoa], niin etteivät he suvella ruskettuisi y. m. m. konstia pidetään. Että Suomessa vielä ollaan näin taika-uskoisia ei mielellään voisi uskoa, jollei juuri itse olisi ollut tilaisuudessa näkemään, että näin käy.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Laskiaisena oli tosi hyvät bileet

Viime perjantain Helsingin sanomien NYT-liite kertoi pääkaupungin menneistä laskiaisista:
Kuvitelkaa tällaista laskiaisriehaa: Puistoon jäädytetään valtava jääkoulu mäenlaskua varten. Rakennetaan myös puinen kaksoistorni, josta tulee lomittain alas kaksi liukumäkeä.
Torvisoittokunta soittaa.
Värivalot loistavat.
Kioskit myyvät hehkuviinejä ja blinejä. (teksti: Tuija Pallaste)
Ennen oli erilaista.

Arthur Readen vuonna 1917 julkaistussa kirjassa Finland and the Finns kerrotaan Helsingissä olleen talvella läheisiin saariin kuusen oksilla merkittyjä jääteitä, joita kuljettiin autoillakin. Satama-alueille tehtiin ainakin viisi luistelualuetta, joita jäädytettiin erikseen tasaisiksi. Illalla näillä oli sähkövalaistus ja orkesterimusiikkia. Taitoluistelijoille oli varrattu erillinen alue muuten ruuhkaisesta radasta.

Hiihtäminen oli suosittua, erityisesti meren jäällä. Kunnon mäkien puutteessa kelkkailu jäi lasten huviksi. Mutta aikuisten hupia oli "ice-yachting". Siinä maattiin vatsallaan ja huomattavaa vauhtia ilmeisesti tuli purjeesta.