Aito 103-vuotias?

Pitkäikäisten tarkistussarjan jatkoksi väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 aineistoa eli leike Inrikes Tidningarista 23.12.1779.

Kimon ruukilta Orvavaisilla kerrottiin Paco Bruunin kuolleen 105-vuotiaana 27.8.1779. Hänen muistettiin olleen aina iloinen ja menetti tervejärkisyyttään vasta pari vuotta ennen kuolemaaansa.

Erikoinen etunimi toi heti mieleen valloonit ja miehelle tehty Geni-profiili hyödyntää ruotsalaista valloonitutkimusta. Sen mukaan Pierre le Brunilla (s. 1640) oli kaksi Paque-nimistä poikaa. Näistä vanhempi syntyi vuonna 1678 Skbon ruukilla ja nuorempi kastettiin 2.6.1687 Galtströmin ruukilla. Jälkimmäiseen liitetyn vaimon kuolinpäivä löytyy Oravaisten hautauslistoista.

Saman miehen toisessa Geni-profiilissa on komea vaakunakuva. Vanhin profiiliin liitetty lapsi on Eric, joka hautauskirjauksensa iän perusteella syntyi vuonna 1704. Lähdetiedoissa on vuodelta 1712  henkikirja, jossa Paque on vaimonsa veljen taloudessa Vöyrissä.

Oravaisten rippikirjoihin ei Paque/Pacon elinaikana merkitty syntymävuosia. Hautauslistassa ikänsä kuollessa on 103 vuotta eikä sanomalehteen päätynyt 105 vuotta, eli hänen oletettiin syntyneen vuonna 1676. Tämä ei stemmaa kumpaankaan ruotsalaisen vallonisuvun ehdokkaaseen ja todennäköisesti mies Oravaisilla oli kuolleessan "vain" 92-vuotias. Tämä tosin tarkoittaisi, että hän oli varsin nuori isä, jos Eric-pojan ikätiedot pitävät paikkansa.

AS24: Oravaisista Vanhaan Vaasaan

Kuddnäsistä lähtiessäni otin suunnan Oravaisten Vänrikki Stoolin keskukseen. Mielelläni olisin nähnyt miten furiirin puustelli oli sisustettu "osin siten kuin päällystö tai upseeristo olisi voinut elää ja asua 1700-luvulla", mutta maanantai, joten kiinni.

Hienoa oli nähdä rakennus kuitenkin ulkoa. Sen vieressä on Oravaisten taistelun muistomerkki

josta aukeaa hieno näkymä taistelutantereelle. Ruotsin linjat olivat tauluja nopeasti vilaisten tällä puolella ja venäläisiä joukkoja esittelevä taulu vilahti ajaessani eteenpäin ja yhden sarjasta näin vielä valtatien sivussakin. Jonkinlaisen mobiilioppaan kanssa maisemia olisi voinut tutkia yksityiskohtaisemmin.

Mutta minua kiinnosti lähinnä tie, joka yhden taulun mukaan oli vanha Pohjanmaan tie. En enää muista kuningasparin kesän 1802 reitin jokaista käännettä, mutta kun jatkoin rantatien merkkejä seuraten päädyin varsinaista Vaasaa näkemättä Vanhaan Vaasaan aivan kuin hekin. Uusilta näyttävät kyltit siellä kertoivat kaupungin tullien paikat eli paremmalla muistilla olisin voinut seurata kuningasparia kaupunkiin ja sieltä pois. (Omaa kirjaani en tietenkään pysty lukemaan.)

Selvimmin muistin Vaasan kesästä 1802 hovioikeuden rakennuksen (eli nykyisen Mustasaaren kirkon), jossa pidettyjä kuninkaan vastaanottoja vaasalaiset olivat hartaudella dokumentoineet. Kirjaa kirjoittaessani en hahmottanut missä olivat Korsholman maavallit, josta kunnialaukauksia ammuttiin, mutta paikan päällä oli helppo valleilta nähdä suoraan hovioikeudelle.

Tieltä vallit näyttävät rehevältä kumpareelta.

Sen keskellä on selvä muistomerkki.

Myös etäisyys näistä tuolloiseen kaupunkiin oli paikan päällä helpompi ymmärtää. Kirjastani olisi tullut paljon parempi, jos kirjoittaessa olisi ollut mahdollisuus tehdä tällainen retki ajan kanssa. Ja tämän ymmärtäenhän lähdin toukokuussa Ruotsiin tarkistamaan käynnissä olevan kirjaprojektin paikkoja.

Vaasan melko olemattoman koon jäljellä olevissa raunioissa hahmotti minusta parhaiten seisomalla triviaalikoulun kivijalan sisällä, josta näkyi edessä kirkon raunio ja oikealla (puiden taakse kuvassa jääden) tapulin pohja.

Hovioikeuden lisäksi ainoa jokseenkin kokonaisena vuoden 1852 tulipalosta säilynyt rakennus on Falanderin talo, jossa kuninkaalle tarjottiin illallinen. Tästä talon infokyltti ei kertonut mitään. Tietenkään.