Ensimmäinen suomenkielinen kontakti-ilmoitus?

Oulun Viikko-Sanomia 8.4.1865:

"Ilmoitus.
Minä allamainittu olen syntynyt, kasvanut ja ikäni oleskellut Iin pitäjäässä ja Tannilan kylässä, jossa minulla on torpan paikka ja näppärä emännän sija;

    Vaan kuin viime vilu-vuodet,
Halla-kesät haikiammat
Pahoin peltoni pilasi,
Tyyni toukoni tuhosi,
Ettei siitä syötäväksi
Eikä kunnon eineheksi
Ihmisille ollenkana;
Tuossa tuumaksi tuliki
Laukun laskea lantehille,
Joutua jutohon minunki:
Tulin tänne Torniolle,
Lohi-joelle isolle.
    Täällä miehelle minulle
Astui aivooni ajatus,
Naima-tuumat tuntohoni;
Omaksi nyt ottaa aivon,
Naisista valita vaimon,
Vaan en tiedä vielä mistä:
Joko neidon nuorenlaisen,
Sini-silmän, Suomalaisen,
Keno-kaulanko komean
(Vaan en vanne-hamehia,
Krinoliiniä rakasta) -
Vaiko vanhoist' piikasista,
Kyöpelihin kömpivistä,
Joita on joka kylässä, -
Eli lesken lemmityksi,
Laadullisen lasten äitin,
Jok' on toimessa totinen,
Talon töissä ja tavoissa.

Jos joku haluaa etsiä minua joko kirjeillä tahi suullisesti, niin ilmoitan itsestäni, että asun nyt Alkkulassa, jossa minä tavataan; ja jos jollakin olisi estettä aivottua naimistani vastaan, niin tehköön tyköpuheensa siitä ennen tulevan kesän loppua Iin kirkkoherran viraston tykönä, jossa minulla on kiintonaiset kirjat. Torniosta 25 p. helmik. 1865.

Jakob Jaara,
torppari-mies Iin pitäjäästä. "

Liian hyvä ollakseen totta? Siis ei sanavalmis mutta torppansa hylänyt keikkatyöläinen aviomieheksi vaan ilmoitus kokonaisuutena. Mies väittää syntyneensä Iissä. Hän voisi olla Pirttitörmän talollisen Jaakko Jaaran 24.3.1825 syntynyt Jaakko, Karjalankylässä rengille Carl Johan Jaaralle 3.12.1839 syntynyt Jaakko tai jompikumpi Olhavassa (Nyby) 1840-luvulla syntyneistä Johan Jacobeista. Mutta nimeä Jaara en löydä Iin Tannilasta.

Iin Haminassa

Paluumatkalla Kierikistä tuttavani ehdotti pysäystä Iin Haminassa. Sieltä löytyi pitkähkö infokyltein varustettu kulttuuripolku, josta tarkastimme vain murto-osan. Opin, että Hamina on ollut markkinapaikka 1300-luvulta lähtien ja sai pysyvää asutusta vasta 1800-luvulla.

Nautimme virvokkeita museokahvilassa, jonka ympärillä oli Uitto-, Kotiseutu- sekä Kalastus- ja maatalousmuseo. Kaikissa avoimet ovet, mutta kävin vielä tarkistamassa kahvilan väeltä, että sisäänpääsy oli todellakin maksuton. Kyllä.

Yllä näkyvään Uittomuseoon laitoin vain pääni sisälle. Tuttavani teki perusteellisemman kierroksen, mutta aihetta ennestään tuntevana ei saanut uutta irti.

Kalastus- ja maatalousmuseossa ihmettelin viskaria, jolla oli paikallisesti toinen nimi, ja isoja kalapyydyksiä.

Kotiseutumuseossa oli kahdessa kerroksessa kaikki muu. Suutarin tarvikkeet, kirkon kalusto, minikoulu, maitotaloustarvikkeita ja paljon muuta.

Kirkosta puheenollen. Oli ihan vieressä ja muotokieleltään moderni vaikkakin kävi vuoropuhelua historian kanssa (tai jotain). Joten kysyin paksua romaania lukevalta kotiseutumuseon nuorelta päivystäjältä, milloin kirkko oli rakennettu ja missä aiempi sijainnut. Mimmi ei osannut vastata, vetosi siihen, että oli ollut paikan päällä vasta pari viikkoa. Siinä ajassa ei ilmeisesti ollut ehtinyt kivuta museon kakkoskerrokseen, jossa kirkon rakennushistoria oli kirkkoesineistön yhteydessä selostettu. (Jotain yritystä sentään, kaivoi tiskin takaa kirkkoa esittävän kortin, josta löytyi nykyisen rakennusvuosi.)