Keski-Suomessa julkaistiin 20. & 27.9.1879 hieno kuvaus Markkina-kuvia, jossa on esimerkiksi kuvaus arkkiveisujen kauppiaista.
Tuonnempana kuuluu viulun ja paassi-viulun ääni, kolmikkaan kilinä, sekä naisen ja miehen laulu. Siellä on paljon väkeä koossa. Sinne mekin menemme; me kun tahdomme tarkemmin asian perille päästä. — Soitto- ja laulukunta näyttää olevan yksi pere. Itse isä-ukko keski-ikäinen mies, vankka talonpoika pitkähköillä päivettyneillä kasvoilla, mutta umpisokea, vetää voimansa takaa viulusta "kitu, kitu, köy, köy" ja laulaa arkkiviisua. Soittoa paassiviululla auttaa poikansa — niin ainakin luulemme, koska on isän mallia — toisella kymmenellä oleva harteva tellukka, josta emme voi muuta sanoa, kun että siinä on miehen alku, vaikka lika-kasvoinen.
Tämän vieressä seisoo nuorempi veikko, liinakko pää. Hänkin on täydessä työssä: lyö rautakolmikasta, jotta pää nyökkää. Tämän pikku liinakon vieressä seisoo pereen emäntä, pienenläntä, nyppyränenänen, rupulin arpinen eukko. Hänellä on valkoinen pärekoppa rinnan edessä jota niskansa nauhalla kannattaa. Kopan sisus on täynnä monenmoisia laulu-arkkia: niinkuin sota- murha- ja rakkauslauluja "joista jälkipainos kieletään". Näitä jakelee eukko ympärillä seisoville näytteeksi. Aina tuontuostakin rupee hän myös niitä laulaa helottamaan. Laulua auttaa ukko ja vanhin poika.
Ympärillä seisovien vaimojen ja tyttöjen sydän sulaa lauluun; he alkavat myöskin laulaa. Kun laulu on loppunut, ottaa useampi kuuntelija lakkaristaan kymmen pennisen ja vaihettaa sillä itsellensä arkin. Mikkolan Jaakko hyväsydäminen mies, nyt vähän päihtyneenä, lähestyy sokeaa, painaa näppinsä liivinsä taskuun ja ottaa hänkin kymmen-pennisen, laskee sen ukon kouraan ja lausuu "ota; sinä olet sokea. Arkista en välitä." "Kauniisti häneltä tehty", ajattelin minä ja vaihetin 10-pennisellä "Asewelwollisuus-Laki laulun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti