Perjantai ja lauantai

Perjantaina töiden jälkeen (vesisateessa) kävin hakemassa kirjat painosta. Onneksi ei ollut isompi painos eikä paksumpi kirja. Kävelin nimittäin niiden kanssa Helsingin yliopiston kirjastolle, jossa yritin saada avoimesta kirjallisuuslistasta jotain ruksattua pois. Jatkoin vielä Kansallisarkistolle, jossa kävin Lappi Tl:n SAY:tä läpi ja lueskelin Rauman seudun paikallishistoriaa. Todennäköisesti tuli tehtyä muistiinpanoja, jotka löytyvät jo kotoakin, mutta varassa vara parempi - tai miten se sanonta nyt meneekään.

Tänään olin yhdeksältä yliopiston kirjastolla. Kopsasin eilen löydettyjä kuvia. Skannaan ne kunhan pääsen laitteen lähelle ja eiköhän niistä muokkauksella tule hyviä kuvituksia. Paikallishistoriahyllystä löysin Ulvilan kohdalta Hirsjärven kirjan "Ulvilan seurakunta", jota en muista koskaan nähneeni. Aina pitää jaksaa katsoa uudelleen. Yksi pieni uusi yksityiskohta selauksessa löytyi.

Yhdeltätoista olin SSS:n kirjastolla, jossa oli kuukauden lauantaiaukiolo. Jostain syystä esitelmäpäivä oli laitettu samalle päivälle ja kirjastossa oli harvinaisen rauhallista (lukuunottamatta omaa kälkätystäni tuttujen kanssa). Selailin sarjajulkaisuja mahdollista Sukutieto-kirjoitusta varten, mutta en tehnyt kovin kummoisia löytöjä.

Kotiin kaupungilta ja muistiinpanoja työstämään...

Taas Helsingissä

Eilisen pyykinpesun lomassa luin kursorisesti kirjastosta viikkoja sitten kannetun Suomalaisen arjen historian ensimmäisen osan ja tein muistiinpanoja. Tämä ja ainakin sarjan toinen osa, jota olen myös lukenut, ovat mielestäni sukututkijalle parempaa materiaalia kuin monet muut historian tai kulttuurihistorian järkäleet. Suosittelen tutustumista.

Matkoilla ollessa kauan odotettu Kokemäen ja Harjavallan historia ilmestyi. Mutsi kävi hakemassa Teljan kirjakaupasta, joten lienee uskottava, että kirja on nyt ihan oikeasti olemassa. Tuoreet kirjoitukset SatakuntalaisetSuvut-listalla tarjoavat vahvistusta, mutta täysi varmuus syntyy minulle vasta kun isäni tuo kirjan Helsinkiin ensi viikolla.

Sen myötä Petter Sundin puolimetrinen materiaalipino jää taas rauhaan ja yritän vuorostaan saada Gustava Adriana Gottlebenin Kokemäkeäkin sivuavat jälkipolvet viimeistellyksi tekstiksi. Projektien välillä hypellessä oli kiva saada viesti, että vuoden viimeinen omakustateeni odottaa painossa noutoa. Ehdin/muistan toivottavasti tänään hakea ja siirtää joulupukin logistiikkakeskukseen.

Aikaisemmassa postissa mainittu Bielke-malja näyttää värikuvana muuten tältä:

Historiallinen viesti

Edelleen matkoilla, jossa skandittomalla näppiksellä ei viitsi kirjoittaa kovin pitkää pätkää. PohjalaisSuvut listalla oli linkattu historiallinen viesti. Yhdeksän vuotta myöhemmin olemme onneksi jo toteutusvaiheessa. (SSHY:n etusivulla tarjotaan loppuvuoden jäsenyyttä paketissa ensi vuoden kanssa.)

Avoimin silmin liikkeellä

Finngen-listalla John Kotila kyseli henkikirjassa esiintyneitä puumerkkejä. Olenko minä koskaan katsellut henkikirjoja loppuun saakka, tehnyt muuta kuin (hikisesti) selannut oikean talon kohdalle ja hypännyt uuteen kirjaan? En, eli täytynee kohentaa tutkimustapoja. Toivottavasti ei ole mennyt monia kuudennusmiehiä ohi.

Länsi-suomalaisia puumerkkejä muuten löytyy Timo Ekkon sivulta. Linkit alareunassa.

Lisää amerikkalaisia videoita

Siitä ilosta, että ensi viikko menee enimmäkseen työmatkalla, jossa EI ole sukututkimuspotentiaalia, länttään tähän pari juuri löydettyä videopätkää:

Juttua Elkasta

Eilisessä Tekniikassa ja Taloudessa oli kohtuullisen mittainen juttu Mikkelissä toimivasta Elinkeinoelämän keskusarkistosta. Aikanaan olin sinne itse yhteydessä, kun ajattelin kirjoittaa juttua sukuun kuuluvasta yritysjohtajasta. Mutta halutessani olisin voinut varmaan tarkistaa myös Ilmavalta-materiaalin maininnan Verlan tehtailla töissä olleesta. Jutun kuvituksena olevasta asiakirjanäytteestä päätellen ainakin joidenkin yritysten työntekijöistä on säilynyt yksityiskohtaista tietoa:

Valokuvia on jutun mukaan arkistossa 415 000 kappaletta; niistäkin luulisi löytyvän kuvitusta muutamaan sukututkimukseen. Arkiston johtaja toteaa käyttäjissä olevan yhä enemmän sukututkijoita.

Täydennystä Helsingistä

Kieppasin työpäivän jälkeen Helsingin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) kautta. Nettihaulla olin löytänyt Hielmman henkilörunon ja piti päästä tarkastamaan. Kyseessä oli Nils Magnus Hielmmanin hautajaislehtinen.

Etusivun tekstin mukaan: "Styck-Junckaren wid Kongl. Maj:ts Artollarie uti Stockholm Herr Nils Magnus Hielmman, hwilken under sitt wistande wid arméen uti Finland / Efter tre weckors hetsig och swår utstånden siuk dom saligen i herranom afsomnade den 15 Maij 1742 och den 17 der påföljande, hederligen i Friedrichshamns Kyrckia blef begrafven". Eli näyttää siltä, että Erikin esikoispoika haudattiin Haminaan. Mahdolliseksi tietenkin jää, että kyseessä oli joku muu samanniminen.

Nappasin kännykän kameralla kuvan mikrokortinlukulaitteesta, että saisin tänne vähän kuvitusta:

Kirjastossa sain käsiini myös Sukuhakemiston ja sitten Uusi sukukirja III:n (Suomen sukututkimusseuran julkaisuja 20). Genoksen Bock-artikkelissa on noteerattu siinä Anna Helena Bockille merkitty, vuosikymmeniä liian aikainen kuolinaika:

"År 1696 omtalas den äldsta dottern Anna Lena som änka efter tullinspektor Erik Hjelmman i Tavastehus, som hade begravts där 8.11.1695. Hon kan naturligtvis inte, såsom Uusi Sukukirja (III, s. 383) uppger, vara den första hustru till Erik Hjelmman, som avled 1693 och blev stammor för släkten Hjelmmans äldsta gren. "

Tämän puutteen lisäksi Sukukirjan artikkeli tuntee Hämeenlinnan Erikille vain pojan nimeltä Magnus. Tällä oli lapsia, joita ei mainittu Tukholman perukirjoissa eli kyse on melko varmasti eri miehestä. Vaikka sama etunimi hieman hämää.