Edellisen osan lopulla Petter Tuppurainen muutti marraskuussa 1860 Tyrnävän Ängeslevän kylään.
Uudessa palveluspaikassani voitin pian ahkeruuteni tähden isäntäväen luottamuksen ja hyvän maineen. Isäntäni kiitteli minua kaikille ahkeruudesta ja ryyppäämättömyydestä, jota täällä palkollisissa pidettiin hyvänä asiana.
Täällä jouduin myös seurakunnan pastorin tuttavaksi, joka useasti vaati minua tulemaan rippikouluun, jota en vielä ollut käynyt, vaikka olin 18 vuoden vanha. Mutta hän salli minun jättämään se asia toiseen aikaan, kuin selitin, etten käsittänyt sen asian sisällepitoa, niinkuin tulisi käsittää.
Tätä isäntää palvelin minä kaksi vuotta ja tämä aika on elämässäni ollut minulle iloisin ja hauskin aika. Talossa, näethän, oli paljo nuoria palkollisia ja kaikki suruttomia. Täällä oli myös useita oluen rouvareita, mitä ei pidetty vikanakaan, vaikka niissä istui tukulta miehiä, nuoria ja vanhoja, naineita ja naimattomia, talollisia ja palkollisia kaiket pyhä illat ja arkipäivinäkin, olletikkin jos ei ollut kiire työn aika! Pastori kyllä usein torui ja nuhteli näitä rouvein pitäjiä ja niissä istujia, mutta kansa ylehensä piti semmoisen nuhtelemisen vääränä ja samaa mieltä olin minäkin.
Näissä rouveissa tallustin minä ahkeraan ja kulutin niissä rahani, niin etten tahtonut enää vaatteissa pysyä. Nyt rupesi saatana oikein kiusaten kiusaamalla yllyttämään miuua poistamaan tämä haitallinen puutteni varkauden kautta. Mitähän sinun tarvitsee puutetta kärsiä, ota mitä tarvitset, mistä vain saanet, kuiskutti hän yhtäpäätä. [...]
Toisena palvelukseni vuonna tämän isännän tykönä olin keväällä vaadittu menemään rippikouluun.; Mutta se oli minusta kovin vastahakoista ja heitinkin käynnin kesken sanoen itseni kipeäksi.
Vuoden 1862 (?) lopussa Petter Tuppurainen otti pestin Oulusta. Työpaikka ei ollut kuitenkaan paras mahdollinen, joten veljensä hänelle järjestämä palveluspaikka Ala-Torniossa houkutteli. Kun hän pyysi Tyrnävän pappilassa muuttokirjaa Ala-Tornioon, ryhtyi pappi pyytämään häntä palvelukseensa todella hyvällä palkalla ja antoi viisi ruplaa, joilla Petter voisi kuitata Oulusta saamansa pestuurahan.
Ruplat kuluivat muuhun ja kun olisi pitänyt astua oululaisen herran palvelukseen Petter valehteli tulleensa halvauksen tähden työhön kykenemättömäksi ja lupasi maksaa pestuurahan takaisin viimeistään seuraavien markkinoiden ajan. Palattuaan Tyrnävään hän sai edellisestä paikastaan palkan ja vietti palkollisten vapaaviikkoa krouvissa alkoholin ja kortinpeluun parissa
Tästä elämästäni oli viety sanoma pastorillekkin, joka usein tuli samaan rouviin tiedustelemaan, josko minä siellä olisin. Mutta minä, nähtyäni hänen tulevan, pistäysin piilon ja hänen kysymykseensä minun olemisestani siellä antoi rouvari kieltävän vastauksen.
Tultuani uuteen palveluspaikkaani selitin pastorille, joka minua kyseli oloistani, olleeni äitini tykönä joutoviikon. Täällä minä nyt koetin vankita itseäni, en käynyt kylässä pyhä iltoina enkä yölläkään ja voitin tällä uskollisella käytökselläni hyvän luottamuksen sekä pastorilta, että rouvaltakin, joka ei ensin tahtonut uskoa, mitä minä olin sanonut joutoviikon oloistani.
Tuhlaamisesta olivat rahat kuluneet niin ettei minulla ollut kelvollisia vaatteita ja pidin häpiänä palvella pappilassa niin huonoissa vaatteissa, mutta sitä en pitänyt häpiänä, saatikka syntinä, että yöllä satuloitsin pappilan hevoisen ja ajoin Temmekseen, kusta eräästä talosta varastin hyvät turkit ja rupesin niitä pitämään niin kuin omiani ainakin.
Mutta kuinkas kävi? Minä lähdin Oulun markkinoille, varastettu turkki ylläni ja siellä tapasi minun turkin omistaja ja sen tekiä ja nyt vedettiin minä piukkaan. Minä lupasin kuitenkin maksaa sen ja pääsin myös niin, mutta en tohtinut enää palata takasin. Minä otin talon rahat mukaani, panin piikan tulemaan kotio ja lähdin itse karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti