Ilmoitus löytyneestä elättioravasta yllätti minut Keski-Suomessa 20.8.1877. En muistaakseni ollut ennen kuullut oravien pitämisestä lemmikkeinä, mutta haku sanomalehtiin toi esiin muitakin karanneita oravia sekä muita mainintoja, usein yhdistettynä häkkiin.
Lasten Suometar opasti 4.1.1856:
Kesyksi saadaan orava vähällä aikaa. Se juoksee kuin kissa kartanolla. Kesynä syöpi orava leipää, keitetyitä lanttuja ja muuta ruokaa. Tuttu talonväki saapi sitä kurittaakin tukistamalla ja lyömisellä, josta se ei virka mitään. Hän tuntee nimnensä kutsuttaessa ja kuin on hyvällä mielellä, niin kurnaa hän äänellänsä kuin kissa. Ruokaa tahtoessa rupee orava istumaan ja nuolee hyväilijänsä kättä, Ihmisen poveen menee se mielellänsä makaamaan ja paneikse selällensä ja ottaa siinä pitkän unen. Aamuisella makaa orava pitkään ja on hyvin laiska. Etukäpälöillänsä pesee hän itsensä puhtaaksi ja pitää asuntonsa siivona, mutta muita paikkoja pilaa hän. Sievä se on varastamaankin. Kerran oli kesy orava ikkunan kolosta varastellut kaikki luutturätit kyökistä ja teki niistä pesän. Muutama kesy orava ei koskenut kotonansa mitään, mutta naapurissa, jonka väki oli tehnyt sille pahaa, kävi se varastelemassa ja pureksimassa kaikkia, mitä sai.
Sanomia Turusta 15.10.1889:
Orava kotieläimenä. Eräällä peeheellä Nummen mäellä on jo neljä vuotta ollut kodissaan kesy orava, jota ei pidetä häkissä vaan saa vapaasti juosta huoneessa. Tämä orava saatiin nuorena kiinni, ja on se saanut niin hyvän kasvatuksen kuin orava voipi saada. Se tuntee nimensä, tulee heti huudettaessa ihmisten luo ja voipi tehdä pieniä konstejakin. Se on niin tottunut kotielämäänsä, että se voidaan päästä yksinänsä ulos kävelemään, ja huviltuaan kotvasen ulkona, palaa se aina isäntäväkensä luo ruokaa hakemaan. Sivumenneen mainittakoon, että sen ruokakuppi on pidettävä sangen puhtaana, muuten se ei huoli syödä siitä. Tämä hupainen eläin on isäntäväelleen sangen rakas, eivätkä he tahtoisi siitä luopua mistäkään hinnasta.
Pääskynen 11-12/1920:
Minulla on kesy orava. Se on aika hauska velikulta. Sen sain kiinni, kun asetin leivänmuruja aidalle, josta se kävi niitä syömässä. Jatkoin tätä menettelytapaa, kunnes se oli aivan kesy.
Viime kesänä oli meillä orava elättinä yhden päivän. Se saatiin kiinni lakkiin, kun se metsätiellä juoksi. Sitte se aluksi pantiin suureen, lasiseinäiseen laatikkoon, jossa sillä oli kaikkea, mitä luulimme sen tarvitsevan. Ilmaa oli kylliksi, oli ruokaa, juomaa, pieni kuusi ja heinäkasa, jonne se heti piiloutui. Mutta kun sen sieltä vihdoin esiin kaivoimme, oli se kuollut, vapaudenko puutteesta vai mistä, — sitä emme tiedä. Ja kyllä se oli niin surkeita, että ainakin minä päätin, etten ikinä ota oravaa elätikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti