Jyväskyläläinen New Yorkissa keväällä 1883

Toisen luokan matkustajana Fredrik Thure Wessman pääsi New Yorkiin saapuessaan suoraan maihin, mutta hän oli tutustunut kolmannen luokan matkustajiin ja luvannut mennä saapumista seuranneena päivänä heidän avukseen Castle Gardeniin, Ellis Islandin edeltäjään (US 26.9.1883). Wessman viipyi tämänkin jälkeen vielä joitakin päiviä New Yorkissa ja teki havaintoja matkakirjeeseensä. 

Aamiaisen syötyämme menemme jälleen ulos ihmistulvaan. Leveä katu on edessämme, sen keskustaa pitkin kulkee rautatie-juna, loppumattoman pitkä, hiljaisella vauhdilla eteenpäin; veturin päällä helähtelee tavallisen ruokakellon suuruinen kello, ilmoittaen ihmisille junan liikkeessä oloa. Sen kummallakin puolen kulkee ratavaunut, toista puolta ylöspäin, toista alaspäin, ja niiden välissä ajurinvaunuja ja kuorma-ajuria lukemattomia, yksi sinne toinen tännepäin, ja katujen vierustoilla jalkaväkeä kaiken-värisiä ja kaiken ikäisiä molemmista sukupuolista. Mutta ei siinä vielä kaikki: yllämme tuolla, ei huoneiden katoilla, mutta 5 6 kerroksisten huoneiden kattoin korkeudella, kulkee edestakaisin paljous ihmisiä, milt'ei linnun nopeudella, ilmarautateitä myöten, mitkä on rakettu katujen ylitse. (US 1.10.1883)

Noin runsaan puolen tuntia kuljettuamme saavumme lähelle suuren suurta „Central Parken'ia". Täällä astumme ulos junasta ja menemme korkeassa kiviaidassa olevasta, suuresta rautaportista sisälle puistoon. Portin ulkopuolella on hevostalleja, joista saamme, jos haluamme, vuokrata itsellemme ratsuhevosen, tahi jos mieluummin istumme ajopelissä, saatamme vuokrata joko yksi, kaksi tahi nelivaljakon, avonaisen tahi katetun ajopelin kanssa. Portin sisäpuolella on valmiiksi satuloittuna pienen pieniä, säyseviä „ponny"-hevosia, joilla ratsastaen lapset saavat huvitella. Puistossa on erittäin ratsutiet, erittäin ajotiet ja erittäin kävelytiet; tiepuolessa olevat ilmoitukset ilmoittavat millä tiellä kävelijä saapi kulkea, ja myöskin mihin suuntaan on meneminen, kun sinne tai sinne haluaa. Oudolle ovat nämät hyväksi osviitaksi, sillä puisto on äärettömän suuri. Järjestystä ylläpitää vahdit, joita kulkee ristiin rastiin varsin tiheässä ja jotka ovat helposti tunnettavat sinisenharmaasta puvustaan ja sotilas-lakistaan.(US 3.10.1883)

Seuraavana päivänä päätimme käydä katsomassa juuri valmistumaisillaan olevaa siltaa „East -River"-virran ylitse. Nyt se jo on valmis, mutta silloin vielä oli suuri työväen paljous sitä valmistamassa; pääasiallisesti olivat maalarit siinä toimessa, istuen tahi seisten vipusilloissaan, mitkä rippuivat siltaa kannattavista, sivurautoihin kiinni liitetyistä rautalangoista, ja maasta heitä katsellen näyttivät nämät pieniltä, kärpäisten kokoisilta, tuohon suureen siltaan, maailman kahdeksanteen ihmeesen verrattuna. Nev York'in puolelta ei sitä oikein hyvin sopinut katsella, jonka vuoksi me, 2 centillä piletin lunastettuamme, menimme höyrylautalla eli lossilla Brooklyn puolelle, jolloin tulimme kulkemaan sillan ohitse ja saimme ihmetellä sen suuruutta ja somaa rakennusmuotoa ihan läheltä. (US 12.10.1883, 22.10.1883)

Brooklyn Bridge avattiin toukokuun lopussa 1883.

Wikipedia

Jyväskylästä New Yorkiin huhtikuussa 1883

Julkaistessani vuosi sitten Epätäydellisen listauksen Fredrik Thure Wessmanin paikallishistoriallisista kirjoituksista lainasin asiaa suuremmin miettimättä Wikipediasta lauseet

Wessman teki 1883–1885 opintomatkan Yhdysvaltoihin ja kirjoitti matkansa aikana matkakirjeitä joita julkaistiin Uusi Suometar-, Kaiku- ja Ilmarinen-lehdissä sekä Aamulehdessä. Hän kirjoitti matkastaan myös kirjan Suuresta Lännestä, joka ilmestyi 1887.

Päijänne 25.10.1882

Wessman oli vuonna 1882 jyväskyläläinen kauppias, joilla ei ole tapana tehdä oppimatkoja ja hyljätä liiketoimintaansa. Kauaksi matkustamiseen sopii myös huonosti se, että vuoden 1883 alussa Wessman kuulutettiin avioliittoon (ÅT 23.1.1883) ja hän solmi avioliittonsa Mathilda Henriette Enbergin kanssa Jyväskylässä helmikuun lopulla (Keski-Suomi 24.2.1883). 

Selasin lehtiä eteenpäin odottaen tietoa vaimon kuolemasta, joka olisi motivoinut kotimaan jättöön. Vastaan tuli kuitenkin tavanomaisempi syy lähtöön: konkurssi. Wessman oli poistunut maasta toukokuun loppuun mennessä jättäen vaimonsa ja velkansa (FAT 13.8.1883).

Oman kertomuksensa mukaan Wessman sulloi matkalaukkunsa täyteen Jyväskylässä 2.4.1883 ja aloitti matkansa rekikyydillä lähimmälle rautatieasemalle. Lahden asemalla hän sai tietää, että suunniteltu laivayhteys oli kirjaimellisesti jäissä, ja päätti koukkata Pietariin, josta pääsi rautateitse kahdessa vuorokaudessa Hampuriin. Siellä piti

etsiä konttori, jossa pilettiä myydään; mutta niitä oli monta ja kaikki verrattoman hyviä: yhdessä konttorissa kehuttiin sen linjan laivain kulun nopeutta, toisessa ruoan hyvyyttä laivalla, sen suuruutta ja matkustajain paljoutta, jotka sillä linjalla olivat Amerikan onnellisuuksia ja rikkauksia etsimään matkustaneet y. p. m.; lopultakin sovimme kaupoilla erään "State-"nimisen linjan konttorissa: laivan piti samana iltana lähtemän Hamburg'ista kulkemaan Glasgov'in kautta ja saapuvan Amerikaan 14 vuorokauden kuluessa; maksu oli 316 suomen markkaa, nimittäin toisella luokalla, kaikki mahdolliset tarpeet ja kulungit matkalla siihen luettuna. 

Kun kauppa oli tehty ja kontrahti kirjoitettu ja allekirjoitettu, piti minun saada mukanani olevat rahat vaihdettua Amerikalaiseen rahaan. Laivakonttorissa kysyttyäni, missä sen saattaisin tehdä, neuvoivat he minua erääsen rahanvaihto konttoriin; täällä vaadittiin 5 m. 60 p. dollarista. Minä hämmästyin, koetin tinkiä minkä voin, mutta siitä ei apua ollut; lopultakin täytyi minun myöntyä ja maksaa mitä vaadittiin. Pörssi-tunti oli ohitse, kaupunki tuntematoin ja laivan piti lähtemän parin tunnin kuluttua. 

Kun se oli tehty piti hankkia evästä, varsinkin tupakkia ja tilkkanen konjakkia varalta, jos joku taudin puuska tapaisi "aalloilla avaroilla, merellä rannattomalla“. Kun kaikki oli toimittu parauden mukaan, saavuin lopultakin hämärässä, liehtari mukanani, laivalle, ja ollen väsymyksestä nääntymäisilläni, rupesin heti vuoteelleni nukkumaan. Aamulla herättyäni ja ylleni puettuani, menin laivan kannelle ja havaitsin olevamme aavalla merellä; kylmä tuuli puhalteli jäljestämme hiljaa laivaa keinutellen; jälleen alas laivan peräsalonkiin mentyäni, näin muidenkin matkustajain liikkeellä olevan. (US 14.9.1883)

Wessmanin yksityiskohtainen raportti päättyi vasta kun laivamatkakin.

Lauantaina, huhtikuun 28 p. kello 10 aikaan e. pp. näimme vasemmalla maan siintävän, ensikerran neljäntoista päivän kuluessa. Paljaan veden näkemiseen oli jo niin tottunut, että etäällä siintävää maata katseltiin ja tähysteltiin kuin ihmettä. Useampia, sekä purje- että höyryaluksia tuli samalla näkyviin. Ja vihdoinkin kello 3 aikaan j. pp. purjehdimme linnoitusten ohitse, ja Nev-York'in satama haamoitti kaukana edessämme. Kun tulo-laukaus oli ammuttu, saapui pieni höyryvenhe laivallemme; siitä nousi meidän laivaamme useampia herrasmiehiä, kiiltävät napit nutussa; ne olivat terveyskomitean jäseniä ja virkamiehiä emigrationi-kommisionissa; me toisen luokan, samoin kuin ensiluokankin matkustajat saimme täällä laivalla jo toimia valmiiksi, mitä kolmannen luokan matkustajat vasta Castle Garden'issa, josta alempana laveammin, suurilla vastuksilla toimivat. (US 19.9.1883)

Ruotsalaisten kuvat Suomesta 1855

En ole aktiivisesti seurannut Alvinin kehitystä vuonna 2018 tekemäni katsauksien Alvin-löytöjä, ensinnäkin karttoja & Alvin-löytöjä, muutakin kuin karttoja jälkeen, mutta sattumalta olen huomannut, että siellä on tutkimukseeni merkityksellistä täydennystä 1700-luvun lehdistöön. Sekä myös 1800-luvun lehtiä, joista minua kiinnostivat kuvalehdet. Ja niissä erityisesti näkymät Suomeen.

Median kehitys on usein ottanut harppauksia sotien aikana, joten ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että Illustrerad Tidning aloitti vuoden 1855 alussa ja ensimmäiset näkymänsä Suomeen numeroissa 36/1855 ja 37/1855 liittyivät Krimin sotaan. 

Kuvatekstin mukaan alla on esitetty ranskalaisten rakettiveneitä Viaporin ympäristössä.

Kuvatekstin mukaan alla on ranskalaisten mörssaripatteri Viaporin ulkopuolella. 

P. S. Blogin pitkäaikaisille lukijoille tulee tuskin yllätyksenä se, että tämä on taas yhden sunnuntaisarjan aloitus.